Monenlaista touhua riittää

Toukokuu alkaa painua loppupuolelleen. Puutarhan saatua vettä kaikki kasvu on suorastaan röyhähtänyt. Vuohenputket eivät ole kuivuudesta kauheasti kärsineet, mutta kyllä sade on saanut nekin kasvamaan ihan hulluna. Ja kun joka paikkaan en repeä, olen yrittänyt ummistaa silmiäni rikkaruohoilta ja keskittyä vain kaiken kauniin katseluun.

Türin tuliainen Primula x pruhonicensis 'Garryarde Guinevere' (tästä on olemassa niin monta eri kirjoitusasua, etten tiedä onko tämä ollenkaan oikea, mutta tällä nimellä esikon ostin) omaa aika hienostuneen vihreät lehdet ja erikoisen väriset kukat. Yhdistelmä on vähän hassu, mutta jotenkin kuitenkin tykkään siitä. Se pääsi tuurenpihlajan katveeseen kasvamaan.

Mies ajoi viikolla ensimmäistä kertaa nurmikon, ja sitä edelsi jokakeväinen taistelu mukulaleinikin kanssa. Se on levinnyt pihassamme joka puolelle ja on aika kiva keltainen väriläiskä, mutta aivan järkyttävä tapaus, kun nurmikkoa pitäisi alkaa leikkaamaan. Akkukäyttöinen leikkurimme tukehtuu oitis, eikä polttomoottorikonekaan sille kovin hyvin aikanaan pärjännyt. Mukulaleinikki kasvattaa niin tiiviin ja kosteana pysyvän kasvuston, että sen kanssa on ihan ihmeessä. Yksi keino on tietysti antaa sen kukkia ja kuolla itsekseen, mutta sitten nurmikko kärsii pitkälle kesään. Nytkin nurmikko on mukulaleinikin alta hetken aika karun näköinen. Tänä vuonna mies veteli mukulaleinikin ensin trimmerillä matalaksi, haravoimme paksun pehkun pois, ja sitten vasta ajettiin nurmikko. Näin aikaisin keväällä nurmikko toipuu kuitenkin paljon nopeammin kuin myöhemmin kesällä.

Kaulusdaalia 'Sunny Reggae't 20.5.26 ennen koulintaa isompiin ruukkuihin.

Kasvattien kanssa on tullut aikamoista tilanahtautta, kun kasvihuone on alkanut natista liitoksistaan. Niinpä olen tehnyt radikaaleja ratkaisuja ja siirtänyt osan kasvateista jo ulos. Yksi niistä on siemenistä kasvattamani kaulusdaalia 'Sunny Reggae't, jotka kylvin suoraan kasvihuoneeseen 28.3. Ne onnistuivatkin paljon paremmin kuin viimevuotiset 'Bishop's Children'it, joita yritin kasvattaa alkuun sisällä. Tosin nekin kyllä lähtivät paremmin kasvuun, kun pääsivät lopulta kasvihuoneeseen. Ja ne jopa kasvattivat kesän aikana ihan talvetettavan kokoiset juurakot.

'Sunny Reggae't pääsivät ulkoilmaan terassille tämän vuoden juurakkoina ostettujen daalioiden seuraan. Osa pienemmistä jäi vielä varmuuden vuoksi kasvihuoneen turviin. 'Skyfall'issa on jo iso nuppu!

21.5.26

Marhanlilja 'Marhan'in sipulisuomukasvatukset ovat puskeneet piippaa pinnalle. 12.5. laitoin ne multiin ja ulos. Ne eivät ole turhia aikailleet kasvuunlähdössään. Multani on aika eksoottisen näköistä, kun minulla oli käytössä sisäkasveille tarkoitettua omaa bokashisekoitusta. Sinä on perliittiä, savirouhetta, lecasoraa ja kaarnaa sulassa sovussa. Onpahan liljapienokaisilla läpäisevä kasvupohja.

Talven ritarinkukista oli osa kasvanut sisällä jo niin hurjiin mittoihin, että päätin viedä nekin kasvihuoneeseen. Osa oli kasvattanut lehtiä vähän huonommin, mutta katsotaan innostuvatko kasvariin päästyään paremmin. Ihan ulos en hirvinnyt niitä vielä jättää. 

Eilen lauantaina tein töiden jälkeen vielä neljän tunnin puutarharupeaman ja olin sisälle palatessani niin puhki, että jopa vaatteiden riisuminen tuntui ylivoimaiselta. Ehkä voisi lopettaa hieman aikaisemmin, mutta kun tekemistä vaan on niin paljon. Varmasti monelle puutarhaihmiselle hyvin tuttu tunne.

Eilisen ohjelmaan kuului kellarissa talvehtineiden daalioiden raahaus pihalle ja niiden ruukutus tai maahan laitto. Joka kevät jotenkin yllätyn juurakoiden määrästä. Hyvin olivat juurakot selvinneet talvesta ja kaikki olivat hengissä. Tai ainakin päällisin puolin näytti siltä. Muutamassa juurakossa ei näkynyt vielä kasvua, mutta nekin olivat ihan kiinteitä ja hyväkuntoisen oloisia. Sääennusteet lupailivat viileneviä ilmoja, joten nähtäväksi jää joutuuko tässä vielä virittelemään harsoja daalioilleen.

Honkadaalia 'Verrone's Obsidian'in komea juurakko.

Pörriäinen pölyttämässä omenapuu 'Huvitus'ta.

Omenapuut ja marjapensaat kukkivat lupaavasti. Pörriäisiäkin on onneksi jonkin verran liikkeellä. Meillä jäivät omenapuut leikkaamatta nyt keväällä, joten täytyisi kesällä muistaa tehdä sekin talkoo.

Ihanat kellukat ovat jo nupulla. Pidän niistä erityisesti juuri tässä vaiheessa, mutta tietenkin myös kukkivana. Ne ovat myös pörriäisille kovasti mieleen.

Sitten vielä vähän tulppaaneista. Minä puusilmä väitin jo kiven kovaan, etteivät liljatulppaani 'Ballerina't nouse ollenkaan 'Vendee Globe'ien välistä. Mutta kas, kunhan avaa silmänsä ja oikeasti katsoo, niin onhan sieltä niitä tulossa. Tai en tiedä mitä on tulossa, sillä nuo punaiset eivät kyllä ihan 'Ballerina' -tulpuilta näytä. Mutta tulppaaneja nyt kuitenkin!

Yhdessä 'Vendee Globe'n kukassa oli eräänä aamuna joku pylly pystyssä jalat taivasta kohti. Sieltä kömpikin sitten hetken perästä tällainen kaunotar, joka sivusilmäili minua epäluuloisena. Se lienee kultakuoriainen. Niitä tuntuu pörisevän puutarhassa nyt enemmänkin.

Myös narsissi 'Gigantic Star'ien joukosta punnersi esiin lisää näitä 'Slawa' -tulppaaneja, joiden pelkäsin jo olleen kokonaan myyrien ruokalistalla. Ilmeisesti tällainen sekaistutus narsissien kanssa voisi olla yksi keino harhauttaa myyriä, vaikka en kyllä siihenkään jaksa oikein uskoa. Ehkä kyseessä oli vain hyvä tuuri, tai sitten vierestä syödyt 'Light and Dreamy' -tulppaanit olivat parhaimman makuisia.

Ison kukkapenkin tulppaani-istutuksesta voisin todeta, ettei visio aina ihan vastaa toteutuvaa todellisuutta. Siirsin ja väljensin viime kesänä näitä marhanliljoja, ja fiksuna ajattelin laittavani tulppaaneja niiden väleihin, kun multa oli sopivasti löyhennettyä. Kun tulppaanithan kukkivat aikaisin. Hah hah, myös marhanliljat ovat aikaisia, ja nehän melkein jyräsivät minun tulppaanini. Minulla on nyt siis piilotulppaaneita. Mukana 'Red Impression', 'Daydream', 'Beauty of Apeldoorn' ja 'Apeldoorn's Elite'. Näitä kauriit keväällä kävivät innolla napsimassa ennen kuin sain ne verkotettua.

Jos eivät 'Ballerina'ni näytä oikeilta, niin eivät myöskään nämä Triumph-tulppaani 'Princess Irene't näytä ihan siltä miltä pitäisi. Se on lempitulppaanini ja väitän tuntevani sen aika hyvin. Näissä ei ole merkkiäkään terälehtiin kuuluvista burgundinpunaisista lieskoista, vaikka ovathan nämäkin todella kauniita.

Itseasiassa noissa edellisen kuvan tulppaaneissa on paljon samaa näköä kuin näissä nyt jo kukintansa loppupuolella olevissa 'Apricot Foxx' -tulppaanissa (kun ne olivat vielä kunnolla kukassa). Niidenkin joukkoon on eksynyt joku tunkeilija. Vaikka pidänkin voimakkaista väreistä, on tuo tunkeilija minullekin jo liian räikeä. Tai ehkä se on vain tuo värityksen "risaisuus", josta en niin välitä. Kummallisia juttuja nämä tykkäysasiat.

Ripsureunatulppaani 'Perth' on avannut nuppunsa, joita jo aikaisemmin esittelin. Onhan tämä nyt varsinainen hörsylä, mutta tykkään. Se on matala, mutta näkyy kyllä todella kauas.

Vuohenputket ovat riehaantuneet tänä keväänä oikein urakalla, kuten kuvasta näkyy. Niiden keskeltä ponnistavat vanhat keisarinkruunut, jotka ovat marhanlilja 'Marhan'in tavoin minun aarteitani. Keisarinkruunujen rusehtavat, tiheälehtiset ruusukkeet on helppo tunnistaa.

Narsisseilla on jotain salaista meneillään kylmänkukkien siemenröyhyjen kanssa. Ostin muutaman eri värisen uuden kylmänkukan keväällä, kun pelkäsin myyrien syöneen kaikki vanhat. Onneksi niitä kuitenkin muutamia nousi suureksi ilokseni.

Yksi ainoa keisarinpikarililja 'Lutea' suostui kukkimaan.

Rotkolemmikki kukkii tammen alla. Se hopeisten lehtien ja hempeän vaaleansinisten kukkien yhdistelmä on todella raikas.

Jumaltenkukissakin on jo nuppuja. Yllä vuorijumaltenkukat ja alla isojumaltenkukka. Nyt on paljon ihailtavaa ja odotettavaa puutarhassa!

 

Pussidaalioita ja talvehtijoita

Maaliskuun lopulla Farmer Gracylta tulleet tämän kevään uudet daalianjuurakot ovat lähteneet kaikki hienosti kasvuun. Aika paljon oli katkenneita kauloja, mutta kokemus on opettanut, että kaikki kannattaa aina laittaa multaan ja kokeilla. Hyvin harvoin on itselläni tullut vastaan juurakko, joka ei olisi lähtenyt kasvuun, vaikka olisi ollut kuinka ruttuinen ja onneton hyvänsä. Juurakoissa on usein piilosilmiä, jotka ilmestyvät näkyviin vasta, kun juurakko pääsee multaan ja valoon.

'Rhubarb and Custard'

Daalioista on kasvanut vähän honteloita, kun ovat joutuneet tyytymään vain kasvilamppuihin ja lämpöäkin on ollut hiukkasen liikaa. Mutta kyllä ne tuosta vankistuvat, kunhan pääsevät isompaan astiaan ja aurinkoon. Ajattelin ruukuttaa ne ja viedä nyt tulevana viikonloppuna kasvihuoneeseen, kun öidenkin on luvattu vihdoin hiukan lämpenevän. Päivistä puhumattakaan!

'Totally Tangerine' ja 'Skyfall'.

Tämän pussiesikasvatuksen parhaita puolia on se, että kasvuunlähtöä voi seurata hyvin tarkasti. Itse en upota juurakoita tässä vaiheessa kokonaan multaan, vaan jätän vanhaa vartta ja kaulojen tyviä näkyviin. Silloin mahdolliset äkämäpesäkkeet ja muut epämääräisyydet on helppo havaita heti alkuvaiheessa. Ja onhan noita uusia alkuja muutenkin kiva bongailla. Myös juurien kasvua on helppo havainnoida pussin pohjan kautta. Pussit mahtuvat myös huomattavasti pienempään tilaan kuin ruukut.

Pidän mullan pusseissa aika kuivahkona siihen asti, kun juuria ja kasvua alkaa ilmestyä. Sitten lisään kastelua varovasti kasvun mukaan ja olen kaatanut kasteluveden pussin reunoja myöten pussin pohjalle juurakkoa varoen. Liian märässä mullassa juurakko mätänee todella nopeasti. 

'Totally Tangerine' kaipaisi jo lisää kasvutilaa.

Pussitin daalioiden juurakot 3.4. ja 12.4. kasvua oli jo näkyvissä. Tätä pussiesikasvatusta harrastan yleensä vain uusilla juurakoilla lähinnä lisääntyneiden äkämätapausten takia. Tai en tiedä kuinka yleisiä ne oikeasti ovat, mutta kun seurailee daaliakeskusteluja, tuntuu että joka toisella on äkämää juurakoissaan. Itse en ole niin kovin hysteerinen minkään kasvitaudin tai tuholaisten kanssa, mutta hereillä pitää olla. 

Tällaisia ihanuuksia näistä pitäisi sitten aikanaan tulla. Vasemmassa reunassa vuokkodaalia 'Totally Tangerine', oikealla ylhäällä kaulusdaalia 'Skyfall' ja oikealla alhaalla kaulusdaalia 'Rhubarb and Custard'. Olen kovasti ihastunut näihin kaulusdaalioihin. Pörriäiset tykkäävät niistä myös kovasti, kun ruokapöytä on niille avoinna. Toisin kuin pyöreissä pompom-daalioissa. Ihmettelen kovasti miksen ole aikaisemmin hankkinut tuota 'Totally Tangerine'a, kun kuitenkin oranssista pidän tosi paljon. Toivottavasti juurakko nyt on sitten oikeaa lajiketta. Nämä kuvat on lainattu Farmer Gracyn sivuilta.

Vanhat daalianjuurakot nukkuvat vielä kiltisti talviunta kellarissa. Siellä näyttäisi ainakin päällisin puolin olevan kaikki hyvin. Nämä istutan suoraan penkkiin tai isoihin ruukkuihin toukokuun aikana. 

Kurkistelua kylmälavaan ja kasvihuoneeseen

Maaliskuun lempeän keväiset päivät ovat saaneet puutarhurin heräämään talvihorroksesta. Lumet ovat kadonneet pihasta lähes tyystin, ja tuntuu aivan huhtikuulta. Mikään kiire ei vielä olisi, mutta kun lämpötilat ovat välillä päivisin pyörineet kymmenen asteen hujakoilla, on tullut mieleen kurkistella kylmälavaan ja kasvihuoneeseen.

Kylmälavassa oli pakkaspeittein suojattuna monenlaista ruukutettua kasvia talvehtimassa. Ilmojen lämmettyä jäisen koppurainen pakkaspeittokin suli ja lähti ruukkujen päältä helposti, ja pääsin tutkimaan talvehtijoiden kuntoa. Kaikki näyttivät selvinneet talvesta kohtuu hyvin. Kaikista sitä ei vielä välttämättä tässä kohtaa tiedä, mutta kohta se selviää. Kylmälavassa talvehtivat ainakin höyhenpensas, suikerosorvarinpensas 'Emerald'n Gold', tähkälaventeli, muutama ruusu ja sipulikukkia. Maukkaimmat sipulikukkaruukut verkotin viime talvisesta viisastuneena. Silloin myyrä oli löytänyt tiensä kylmälavaan ja maistellut krookuksiani. Mitä lieneekään kaikissa noissa pikkuruukuissa? 

Nostin tähkälaventeliruukun kasvihuoneeseen ja sainkin sinne aika mojovat aromit. Trimmasin kuivia oksia ja katsotaan kuinka se lähtee kasvuun. Vai lähteekö? Laventelin seurana ruukussa kasvava sulkapiiska (hopeapiiska) taitaa olla menetetty.

Tähkälaventeli ja hopeapiiskan tynkä.

Kasvihuoneessa on ollut päivisin mukavan lämmin, ja ihan on alkanut multasormia kutkutella. Kauheasti siellä ei tosin ole tilaa puuhastella, kun kasvari toimii vajan ohella puutarhatavaroiden varastona talvella. 

Nostin myös sipulikukkaruukkuja kylmälavasta kasvihuoneeseen. Piippaa oli jo näkyvissä. Kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Nubia' on ollut kasvarissa jo toista viikkoa. Olen käärinyt sen vielä yöksi harsoon ja päivälläkin antanut harson olla suojaamassa auringolta. Sen kellarissa kasvattamat vaaleat olmit ovat kivasti vihertyneet. En ole vielä viitsinyt sen isompiin siistimishommiin sen kanssa ryhtyä, vaan kaikki kuivat oksat ja lehdet ovat vielä paikoillaan.

Loistokärhö 'Nubia'.

Orvokin taimet ovat saaneet muovikasvariin persiljaa kaveriksi. Myös jotain kylvöksiä on alahyllyllä odottamassa itämistä.

Kasvulavassa ruukkuineen talvehtinut kesälevisia pääsi myös kasvihuoneeseen vähän kuivahtamaan. Ajattelin sen hukkuvan talven aikana lavassa, mutta se näyttää ihme kyllä aika hyvinvoivalta.

Kesälevisia.

Pihakierroksella törmää välillä melko ikäviin näkyihin. Tämä on yksi niistä. Myyrät ovat tykittäneet tarhakylmänkukkaistutukseni täyteen reikiä. Tässä kohtaa melkein itku pääsi, sillä olen nämäkin kasvattanut siemenestä ja odottanut monta vuotta nähdäkseni niiden kukkivan kunnolla. Viime keväänä kukinta oli jo aika mukavan näyttävä. Aivan tämän kohdan vieressä on se minun myyränlahtauspisteeni loukkuineen.

Eikä harmina ole tietenkään pelkät myyrät, vaan myös kauriit ja jänikset tekevät pahojaan. Olen levitellyt verkkoja jo syksyllä osan kasvien päälle ja nyt keväällä olen lisännyt niitä. Lumen alta on paljastunut syödyt täpläpipot, jouluruusut ja nuokkusarat (jotka parturoitiin jo syksyllä aika tyyten). Kuolanpionit puskevat piippojaan voimalla esiin, vaikka heitin syksyllä multaa osittain paljastuneiden juurakoiden päälle. Perennalobelioilla tuntuu myös olevan kovat kasvuhalut.

Osan talvea jäässä ollut lämpökompostori on pöhähtänyt käyntiin ja lämpö on alkanut nousta. Sisältö on myös aika kivasti alkanut vajota alemmas, ja olen jo päässyt täyttämään sitä lisää. Talvella se oli ääriään myöten täynnä. Olen kerännyt ulos tulevaa biojätettä erilliseen astiaan, jota pääsen pian tyhjentämään tähän viralliseen kompostoriin. Sisällä bokashiämpärit ovat nielaisseet suurimman osan biojätteestä.

Myös lämpökompostorin alle on joku näköjään halunnut kaivautua! 

Pimeydestä valoon

Jotenkin aina välillä tuntuu, että onkohan sitä aivan pöhkö, kun kerää itselleen kaiken maailman työläitä kasvatettavia. Varsinkin näitä talvetettavia, kun ei niille oikein ole kunnollista paikkaa, missä niitä säilytellä talven yli. Muutamat niistä ovat aiheuttaneet minulle kovin paljon harmaita hiuksia. 

Viime keväänä tilasin lukinliljan sipulin hetken päähänpistona (ihan kuin minä jotenkin muuten kasvihankintojani tekisin). Tavallinen valkoinen versio minua tuskin olisi niin puhutellutkaan, mutta tämä vaaleankeltainen 'Suphur Queen' näytti kuvissa kovin houkuttelevalta. Se kukki viime kesänä kauniisti, ja jätin sen talvehtimaan omaan ruukkuunsa talveksi. Nyt kaivoin sen kellarista ja ajattelin vaihtaa uuteen multaan. Yllätys olikin suuri, kun pienehkö sipuli oli kasvattanut neljä pienokaista kylkeensä. Irrottelin ne varovasti ja sain kaikkiin neljään jäämään pienet juuret. Niinpä purkitin nekin kaikki. Emosipuli näyttää aika pieneltä. Lapsukaiset ovat varmaan vieneet sen voimia. Saa nähdä jaksaako se kukkia tänä kesänä.

Huomasin vasta tätä juttua kirjoittaessani, että viime vuonna olen ruukuttanut sipulin 19.3. ja se kukki jo toukokuun loppupuolella. Hupsis! Jos kukintaa tänä vuonna tulee, se voi olla kovin aikaista.

19.3.26 multaan laitettu lukinlilja kukki näin kauniisti jo 26.5.26 ja tuoksu oli huumaava.

Vuonna 2022 hankkimani keijunliljan mukulat ovat pyörineet minulla vuodesta toiseen kukkimattomina ja ovat kasvaneet kovin vähän ikävuosiinsa verrattuna. Uskollisesti olen niitä kuitenkin talvettanut ja ottanut toivorikkaana keväisin aina uudelleen kasvatukseen. Ne ovat keväällä sisällä kasvattaneet hienot vihreät versot. Sitten ovat iskeneet ripsiäiset tai kasvihuoneessa myöhemmin kesällä muurahaiset ovat pesiytyneet sen ruukkuun. Kukintaan asti keijunlilja ei ole siis vielä kertaakaan päässyt, vaikka isoksi olisi kasvanutkin. Olen monta kertaa ollut heittämässä mukuloita roskiin, mutta aina jokin on estänyt. Jospa vielä kerran...

Tarhakriinumitkin ovat alkaneet kellarissa jo vihertyä, joten ajattelin nostaa nekin valoon. Nyt en häiritse niitä mullan vaihdolla vaan annan niiden kasvaa rauhassa vanhassa kasvupohjassaan. Tähän asti olen joka kevät mennyt niitä sorkkimaan ja siitä ne eivät lukemani perusteella kovasti tykkää. Jospa vaikka sitten tulevana kesänä näkisi näidenkin kukintaa ensimmäisen kerran. Nämäkin ovat olleet minulla vuodesta 2022 eli olisi jo aika!

 

Kellarissa viime kesänä ostamani loistokärhö 'Nubia' on päässyt lattialta lähemmäs katonrajassa olevaa ikkunaa. Ei sieltä paljon valoa sille tule, mutta eipähän joudu olemaan ihan säkkipimeässä. Sillä on tosi tyylikäs kukkapöytä. Mietin jo, että pitääkö minun kohta nostaa se sisälle oikeasti parempaan valoon, kun se on jo läpi talven kasvatellut noita lonkeroitaan. Ja nuppuja!

'Nubia' viime kesänä.

Tänään ovat ensimmäiset piipat nousseet kukkapenkistä talon edessä. Siinä on takana lämmin eteläinen seinusta, ja lumet lähtevät talon puoleiselta reunalta nopeasti auringon paistaessa. Talvi on ollut niin vähäluminen, ettei katoltakaan ole lunta penkin päälle suojaksi pudonnut. Ihan vielä en toivoisi piippoja missään näkeväni, koska takatalven uhka on tähän aikaan vuodesta todellinen. Kyllä me luntakin vielä saadaan...