Ruusuluento ja bokashijuttuja

Tiistaina meillä oli Tampereen Puutarhaseurassa tarjolla melkoista herkkua, kun myös täältä blogimaailmasta tuttu maisema-arkkitehti Saila Routio kävi kertomassa meille erilaisista ruusuista. Ja varsinkin David Austin -ruusuista, joista on saanut lukea jo hänen omassa Saaripalsta-blogissaan. Saila osoittautuikin melkoiseksi tietopankiksi, ja hänen todella sujuvaa ja asiantuntevaa jutusteluaan kuuntelin minäkin korvat höröllä, vaikka en mikään ruusuihminen olekaan. On aina yhtä ihanan innostavaa kuunnella ihmistä, joka puhuu jostain itselleen rakkaasta aiheesta!

Olemme Sailan kanssa "tuttuja" näin blogien välityksellä, mutta oli todella mukava tavata hänet ihan livenä. Kun illassa oli mukana myös toinen blogimaailmasta tuttu Saila (Kivipellon Saila -blogista), illastahan kehkeytyi vallan mainio. 

Kivipellon Saila toi minulle seuran iltaan mukanaan valtavan ison taimen siroukonhattua, jota olin ihastellut hänen blogissaan. Olen niin onnellinen tästä "pikkuisesta"😍

Vastakohdathan täydentävät toisiaan, joten ruusuista voidaankin sitten sujuvasti siirtyä bokashiin...

Bokashikakku kumottuna kottikärryyn.

Olen jo alkanut tyhjennellä kesäkukkien ja tomaattien ruukkuja talvea varten. Niistä tullut "käytetty" multa onkin vallan mainiota tavaraa bokashin multatehtaaseen. Katkon taimet ja kippaan ruukut kottikärryyn. Hajotan paakut ja ravistelen loput mullat taimen tyngästä kiinni pitäen. Muuten kivaa puuhaa, mutta olen yleensä yltä päältä mullassa tämän touhun jälkeen.

Bokashiämpärini onkin saanut olla tekeytymässä melkein koko kesän, koska olen kuskannut biojätteet keittiöstä pihan perälle lämpökompostoriin. Tästä on ollut seurauksena se, ettei minulla ole ollut kovin paljoa bokashinestettä kasveille lannoitteeksi. Tekeentymässä ollut ämpäri ei enää viime aikoina paljonkaan nestettä luovuttanut. Se on yleensä merkki siitä, että on hyvä aika tehdä multatehdas. Tätä ämpäriä olin alkanut täyttää 1.3.

Bokashi sekoitettuna multaan.

Tein multatehtaat suoraan ämpäreihin. Laitoin pohjalle kerroksen vanhaa multaa, sitten sekoittelin bokashimassaa mullan kanssa välikerroksiin, ja pinnalle hajulukoksi vielä kerros pelkkää multaa. Yllättävää kyllä näin tehtynä multatehdas on lähes hajuton. Ja minun nenääni tuo tekeentynyt bokashimassa on sellaisen miellyttävän happamankirpeän tuoksuinen. Jos se haisee pahalle, ei prosessi ole onnistunut. 

Valmiit multatehtaat.

Multatehdasämpärit nostin keittiöön tekeentymään. Joskus ne ovat meillä kellarissa, mutta siellä on sen verran viileämpää, että multaantuminen on hitaampaa. Keittiön lämmössä ämpärilliset multaantuvat todennäköisesti jo parissa viikossa ja voin viedä ne kasvihuoneeseen odottamaan kevättä. Vanhat kissaverhot sidoin taas tiiviisti ämpärien päälle suojaamaan harsosääski-invaasiolta, joka muuten olisi ihan vääjäämätön.

Sitten toivotaan, ettei ihan kauheasti tule yllätysvieraita käymään. Multatehdasämpärit keittiön nurkassa herättävät aina mielenkiintoista keskustelua ja saan osakseni kummeksuvia katseita, mutta olen siihen jo aika lailla tottunut. Talossa talon tavalla!

Syyskuun siniset kaunottaret

Tämän perennan kohdalla totean, että meidän kasvukausi on ihan liian lyhyt. Syksyn odotetuimpia kukkijoita on huikaisevan sininen kaunotar, joka ei aina ehdi meillä kunnolla kukkia. Ametistiukonhattu 'Arendsii' on mahtava perenna, jonka soisi yleistyvän puutarhoissa. Muutenkin ukonhatut ovat jotenkin jääneet unholaan, eikä niitä monikaan halua kasvattaa. En tiedä johtuuko se siitä, että niistä puhuttaessa ensimmäisenä aina nousee esille se fakta, että ne ovat todella myrkyllisiä. Niitä käsitellessä suositellaan hanskojen käyttöä. Itse olen vielä hengissä, vaikka olen ukonhattuja paljain käsinkin käpistellyt!

Ametistiukonhatut ovat vielä kovin nuppuisia, mutta onneksi muutama varsi on jo avannut kukkiaan. Nuputkin ovat muuten todella kauniita. Varret huitelevat yli puolessatoista metrissä. Ne eivät tukea kaipaa, sillä ne ovat erittäin rotevia. 

Nupuilla on aika tiukka ilme ennen avautumistaan.

Ja ametistiukonhatun kukat ovat muuten oikeasti isoja ja näyttäviä. Vertailukohteena minun käteni ja rentoukonhatun kukat. Pidän myös siitä, että eri valaistuksissa kukkien väri muuttuu sinisestä purppuraisen violetiksi.

Rentoukonhatun kukat ovat aika pieniä verrattuna
ametistiukonhatun kukkiin.

Toinen myöhäiskukkija pihan perällä on safiirikiurunkannus 'Graigton Blue'. Ostin sen keväällä puutarhaseuran taimipäiviltä, jolloin siinä oli muutama pikkuruinen kukinto. Se on kasvanut kesän aikana ihan valtavasti ja se alkoi kukkia uudelleen elokuun lopulla hyvin innokkaasti.

Safiirikiurunkannus näyttää aika kivalta aamuauringossa purppuraheisiangervo 'Little Angel'in ja ohotanmarunan seurassa. Toivottavasti se selviää talvesta ja ilahduttaa taas ensi kesänä.

On se todella sininen!

 

Kasvihuoneen tyhjennystä

Chilit 'Aji Mango', 'Cherry Bomb' ja 'Bishop's Crown'.

Syksy painaa päälle ja yöt alkavat olla viileitä. Meillä on jo koettu muutamia hyvinkin kylmiä lämpötiloja öisin. Pahimmillaan ollaan käyty melkein pakkasen puolella. Tänään napsin kasvihuoneesta kaikki loput paprikat sisälle, ja keräsin myös kaikki kypsät chilit. Osa chileistä jäi vielä kasvihuoneeseen. Katkoin niistä kuitenkin hieman latvoja, jotta raakileet kypsyisivät paremmin. En tiedä onko moisesta apua, mutta toivottavasti.

'Aji Mango' -chilit.

Raakileita on vielä tosi paljon, mutta en aio kyllä tuoda kasveja sisälle, koska kasvihuoneessa on ollut ripsiäisiä ja niitä pahuksen yökkösentoukkia, jotka onneksi kyllä katosivat kesällisen suihkutusoperaationi ansiosta. Sen jälkeen en nähnyt enää yhtään toukkaa, mutta chilien lehdet ovat edelleen aika karun näköisiä. Katsotaan minkä verran chilejä ehtii vielä kypsyä.

Myös 'Bishop's Crown'it alkoivat vihdoin saada jo väriä.

Tein paprikoiden kypsyttyä tuossa aikaisemmin elokuulla sellaista etikkasäilykettä, johon laitoin ihan muutaman rinkulan myös noita ensimmäisiä kypsyneitä chilejä. Olen syönyt näitä säilöttyjä paprikoitani leivän päällä jo pitkään, mutta vasta tänään tuli vastaan ensimmäinen chilirinkula, ja suuni oli tulessa. Pakko oli vedet silmissä juoda vähän maitoa päälle saadakseni poltteen edes hieman laantumaan suussa ja nielussa. Jestas sentään, melkein oli vedet silmissä! Ja näiden piti olla mietoja chilejä. Ei minusta kyllä chilien ystävää saa millään!!!

Kasvihuoneessa on viettänyt syyskesän eloaan myös joskus kesällä Kukkatalosta ihan heräteostoksena hankkimani pelargoni 'Vancouver Centennial', joka oli tietysti alkuun ihan ulkona terassilla. Nyt sekin pääsi sisälle. 

Ihastuin 'Vancouver Centennial'in lämpöisensävyisiin, hyvin kauniisiin kukintoihin ja hauskoihin lehtiin, jotka eroavat hyvinkin paljon tavallisen pelargonin lehdistä. Eikä tuo kukkakaan kyllä ihan tavanomaiselta näytä.

Sisällä otetussa kuvassa kukkien hieno oranssiin taittuva sävy pääsee paremmin oikeuksiinsa. On se vaan todella nätti kasvi. Saapa nähdä kuinka hyvin se sisällä viihtyy.

Ritarinkukkani viettivät kesän ulkona terassilla omenapuun katveessa. Nyt ne ovat kasvihuoneessa kuivahtamassa ja odottamassa sisälle pääsyä. Spider- eli hämähäkkiryhmän amaryllikseni 'Chico' ei suostunut joulukuun kahden kukkavarren kukinnan jälkeen kasvattamaan oikein missään kohtaa kunnolla lehtiä, ja se päättikin sitten kukkia näin alkusyksystä lepojakson sijaan. No, mielikseenhän tuota kukintoa nyt katselee, mutta vähän pelottaa, kuinka lepojakson kanssa sitten käy. 'Chico'n sipuli on kyllä iso ja kiinteä, joten voisi kuvitella sen jaksavan jatkaa eloaan vielä kukinnan jälkeenkin. Pääsenpähän taas testailemaan ja kokeilemaan!

'Chico'n kukkavarsi venyi taas huimiin mittoihin. Se on varmasti melkein metrinen hujoppi, mutta pysyy hienosti pystyssä ilman minkäänlaista tukea.

 'Chico'lla on minun silmääni kovasti miellyttävät kukat, joissa on hienostuneet värit ja ilmava olemus. Pitkät heteet lisäävät hämähäkkimäistä vaikutelmaa kapeiden terälehtien lisäksi. Todellinen kaunotar!

Suloiset syysvuokot

Meillä on jo useamman vuoden kasvanut pihan perällä kirsikkapuun alla syysvuokkoja. Kuvittelen niiden olevan Anemone hupehensiksia, mutta en ole asiasta ihan varma. Olkoon ne nyt sitten mitä ovatkaan, mutta varsin kestäviä ja runsaskukkaisia tuntuvat olevan vuodesta toiseen. Kirsikkapuussa ovat alimmat oksat niin matalalla, että syysvuokot piiloutuvat kukkiessaan usein niiden sekaan. Pitäisi joko karsia kirsikkapuusta oksia tai siirtää syysvuokkoja. Kumpaakaan en ole saanut vielä tehtyä. 

Syysvuokko kirsikkapuun kainalossa.

Syysvuokot eivät siedä talvimärkyyttä, ja meilläkin ne kasvavat kohopenkissä. Tai no, joskus se ainakin on ollut kohopenkki. Syysvuokot kaipaavat runsasravinteista, kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää hiekansekaista multamaata, jota ei ainakaan meillä ole ollut tarjolla. Mutta hyvin ovat silti viihtyneet. Ehkäpä penkki on kuitenkin sen verran koholla alla olevasta savimaasta, että ne kasvupaikkansa olosuhteita sietävät. Ja komposti- ja pussimullalla olen penkin aikanaan perustanut.

Syysvuokkojen kukinta osuu syyskesällä aikaan, jolloin muut kasvit alkavat jo himmailla ja valmistautua talviunille. Myöhäinen kukinta on yksi syy sille, miksi syysvuokko on niin mukava kasvi puutarhassa. Sen kukkavarret kohoavat paljon lehdistöä korkeammalle tehden koko kasvista hyvin ilmavan ja jopa hieman keijumaisen oloisen.

Pidän syysvuokon kukista kaikkein eniten hieman suppuisina, juuri auenneina. Ja nupuista pidän ehkä vielä enemmän kuin kukista konsanaan. 

Tänä vuonna syysvuokoilla on ollut seuranaan yksivuotista italianpantaheinää ja vieressä kasvavaa meksikonhanhikkia. Toisella puolella seuralaisena on komeamaksaruohoa, joka on myös aloittelemassa kukintaansa.

Syysvuokko ja komeamaksaruoho.

Siroa ja keijukaismaista kukintaa.

Ja nämä nuput! Niitä en lakkaa varmaan koskaan ihailemasta, ja joka vuosi niitä tulee kuvattua joka suunnasta. Tuo terälehtien taustan ihana väritys ja suloinen nukkapinta sulattavat kyllä paatuneimmankin sydämen. 

Nukkapintaiset söpöliinit.

Myös kukinnan jälkeen syysvuokko on edelleen hyvin mielenkiintoisen näköinen hienoine yksityiskohtineen. Putoavat heteet terälehdillä, jotka muuttuvat pikku hiljaa lähes läpikuultaviksi ennen irtoamistaan. Ja tuo jäljelle jäävä kellanvihreä pallo, johon siemenet muodostuvat, on myös omalla tavallaan hauska lisä kukinnan päälle.

Pitäisi varmaan yrittää siirtää syysvuokkoja vähän näkyvämmälle paikalle, jotta voisi paremmin ihailla niiden kukintaa. Nyt niitä täytyy oikein varta vasten mennä katsomaan takapihalle.

 

Kesäkukat 2026 (osa 2)

Edellisessä postauksessani kävin läpi tämän vuoden siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Nyt on sitten juurakko- ja mukulakasvattien vuoro. 

Minulla on ollut kellarissa talvetuksessa alati kasvava joukko daalioiden juurakoita. Tila alkaa sielläkin loppua kesken, joten pitäisi alkaa karsia kokoelmaa. Tänä keväänä kaivoin daaliat talviunilta 23.5. ja ruukutin ne tai laitoin maahan. Kolme uutta tulokasta esikasvatin aikaisemmin keväällä pusseissa sisällä ja ne saivatkin paremman alun kasvulleen. Muuten daalioiden kukinta jäi tänä vuonna todella surkeaksi. En tiedä oliko syynä viileät yöt vai mikä, mutta muutamat daalioista eivät tule ehtimään kukkaan ollenkaan.

Vuokkodaalia 'Totally Tangerine'.

Parhaiten kaikista daalioista kukki kevään uusi tulokas 'Totally Tangerine'. Sekin olisi varmasti tehnyt vielä enemmän kukkia, jos olisin tunnollisemmin napsinut noita kuihtuneita kukkia pois. Se jäi minulta todella usein tekemättä. 

Kaulusdaaliat 'Rhubarb and Custard' ja 'Skyfall'.

Kaksi muuta uutta tulokasta eli 'Rhubarb and Custard' ja 'Skyfall' ehtivät kukkia aika kivasti, mutta mitään kukkatulvaa eivät nekään ehtineet tuottaa. Kaulusdaaliat ovat kovasti sekä minun että pörriäisten mieleen. En ole pallomaisten pompondaalioiden ystävä.

Honka-daalia 'Verrone's Obsidian' on minun suosikkilistallani korkealla. Pidän sen kukan erikoisesta muodosta ja varsinkin tästä tummasta värityksestä.

Lummedaalia 'Blue Wish' on tullut minulle joskus kaupanpäällisenä ja se on osoittautunut varsin elinvoimaiseksi daaliaksi. Harmi vain, ettei sen väritys osu ollenkaan minun mieltymyksiini. Mutta aika kivasti sen kukat sointuvat jättiverbenan kukintoihin. Kaulusdaaliat 'Famoso' ja 'Fashion Monger' ovat olleet minulla myös jo useamman vuoden. 'Famoso' on mielestäni aika pliisu. 'Fashion Monger' on meinannut nyt kahtena kesänä peräkkäin hukkua, viime kesänä maassa ja tänä kesänä ruukussa. On sillä raukalla ollut kovat ajat. 

Punaisia daalioita on kertynyt meille jo useampaa sorttia. Viime vuonna siemenestä kasvattamani tummalehtiset 'Bishop's Children' -daaliat (kaksi yläkuvaa) kasvoivat viime kesänä kukkimiskokoisiksi ja myös juurakot olivat syksyllä niin isoja, että ne talvehtivat hyvin. Tänä vuonna laitoin ne kukkapenkkiin ja ne kukkivatkin siinä kohtuu kivasti. Yksinkertainen punainen daalia tuli joku vuosi vääränä ja on siis nimetön (vasen alakulma). Tänä vuonna sain puutarhaystävältä tuon punaisen, puolikerrotun, vanhakantaisen padasjokelaisen (oikea alakulma). Punainen väri daaliassa onkin muuten aika maukas ja näkyy pitkälle.

Kaulusdaaliasekoitus 'Summer Reggae'.

Kesällä kasvatin siemenestä kaulusdaaliasekoitusta 'Summer Reggae'. Viime keväänä taistelin siemenestä kasvatettujen 'Bishop's Children'ien taimien kanssa sisällä. Siitä viisastuneena kylvin 'Summer Reggae't suoraan kasvihuoneeseen 28.3. Se osoittautui viisaaksi päätökseksi, sillä 12.4. ne jo itivät ja kasvoivat siitä eteenpäin vauhdilla. 20.5. siirsin ne ulkoruukkuihin ja maahan takapihalle kirsikkapuun viereen. Kukkien avautumista on ollut hauska seurata, koska aikamoista värikimaraa sieltä on ilmestynyt. "Kaulukset" ovat jääneet vielä aika pieniksi, mutta nättejä kukkia silti ovat. Mielenkiinnolla odotan kuinka isot juurakot ne ovat ehtineet kesän aikana kasvattaa. Jos niissä yhtään on kokoa, yritän taatusti nämä ihanuudet talvettaa.

'Summer Reggae't kirsikkapuun kainalossa.

Mattimyöhäisten joukkoon lukeutuu tämä nimetön hörselö, jonka olen saanut miehen työkaverilta. Se ei oikein tahdo ehtiä kukkia kesän aikana ja kukat ovat aina vähän epämuodostuneita. Samoin vanhan kannan viininpunainen längelmäkeläinen taitaa tänä vuonna jättää kukkimiset vähiin, sillä se on vasta availemassa ensimmäisiä nuppujaan. Sen avautuva kukka ikuistui kuvaan aika huikean violettisena. Kaulusdaaliat 'Night Butterfly' ja 'Bumble Rumble' eivät kukkineet ollenkaan. 

Ostin toukokuulla Stockmannilta silmiini osuneen tarjouspussukan gladioluksia. Maksoin kympin neljäkymmentä mukulaa sisältävästä pussista. Pussin kuvassa oli aika kivoja värejä, joita toivoin saavani. No, ruukkuihin istuttamani kasvit joutuivat ripsiäisten tuhoamiksi, joten suurin osa niiden väreistä jäi arvoitukseksi. Mutta maahan istuttamani mukulat kasvoivat ihan komeasti ja kukkivatkin jopa. Nekin aloittivat kyllä alkuun kasvunsa ruukuissa. Kukat tosin olivat aika eri värisiä kuin pussin kuvassa. Mutta muutamia ihan kivojakin värejä niistä putkahti.

Tässä vähän hempeämpää osastoa.

Nämä kaksiväriset pinkin ja keltaisen yhdistelmät olivat mielestäni upeita. Yksiväristen keltaisten kanssa ne näyttivät tosi kivoilta. Merkkasin nuo kaksiväriset, jos niistä vaikka olisi säilytettäväksi. Ei ole kokemusta siitä kuinka hyvin gladiolukset saa kukitettua uudelleen. Olen siinä käsityksessä, että mukula kukkii vain kerran ja kasvattaa uuden mukulan, jonka voi sitten talvettaa. Ja sen pitäisi sitten kukkia seuraavana kesänä, jos se on tarpeeksi iso.

Ripsiäiset tuhosivat myös ruukuissa kasvaneet tuoksumiekkaliljat ja ruostekukat. Niiden nuput ruskistuivat, eikä niihin tullut ollenkaan kukintaa.

Kalla 'Havana'.

Ostin keväällä alesta myös pari kallan mukulaa, kun vastaan tuli niin hienon värinen kuva pussin kyljessä. Innoittajana toimi Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko, joka on kasvattanut upeita kalloja kesällä ruukussa hyvällä menestyksellä. Pitihän minunkin siis kokeilla. Istutin mukulat saviruukkuun ja annoin sen olla alkuun kasvihuoneessa. Kasvua saikin odotella todella pitkään, mutta lopulta muutama piippa pilkisti mullan pinnalle. Tosin nämä kaunokaiset jäivät noin viisitoistasenttisiksi, mutta vallan hienoja värejä ne tarjosivat. Jospa ne tulevina vuosina voisivat kasvaa isommiksi ja kukkia runsaammin. Näitä kyllä katselisi ihan mielikseen. Kukinta on kestänyt pitkään ja kukat ovat muuttuneet koko ajan tummemmiksi.

Heinälilja on ollut ruukussaan välillä kasvihuoneesssa ja välillä ulkona. Se on tehnyt noita ihastuttavia vaaleanpunaisia kukkiaan pitkin kesää aina muutaman kerrallaan. Se on talvetettava sisällä. 

Sitten vielä yksi tällainen pikkuruinen kaunotar. Tämä on kaarilija eli Cyrtanthus mackenii, joka kukki kesällä kasvihuoneen suojissa. Voiko mitään tämän suloisempaa olla edes olemassa?!