IHANA HELSINKI

Olimme varanneet jo talvella matkan Helsinkiin. Helsinki on ainakin minulle jäänyt tuntemattomaksi enkä ole siellä käynyt kuin muutamia kertoja. Ainoastaan kerran aikaisemmin olen ollut siellä yötä. Tai, olinhan lapsena 60-luvulla muutaman yön siellä kun osallistuin voimistelijana siellä järjestettyihin suurkisoihin. Siitä ajasta ei mieleen jäänyt paljoa muuta kuin iso Olympiastadionin nurmikko jolla teimme erilaisia voimisteluliikkeitä isolla joukolla. Muistissa on myös se että majoituimme koulussa jumppasalissa.

No nyt ei majoituttu jumppasalissa vaan hotellissa. Siitä kerroinkin jo TÄÄLLÄ.

Saavuimme Helsinkiin mukavasti laivalla vietetyn yön ja tukevan aamiaisen jälkeen valmiina astumaan kaupunkitunnelmiin. Meri oli täälläkin vallitsevana elementtinä.  

Olimme saaneet vinkkejä mainiosta puhelimeen ladattavasta sovelluksesta, HSL:n eli Helsingin Seudun Liikenteen kätevästä app:sta, josta voi ostaa helposti lipun yleisiin kulkuneuvoihin.Lisää kyseisestä sovelluksesta voit lukea TÄÄLTÄ.

Koska hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä satamasta niin rupesimme samantien tutkailemaan tuota appia. Ja helppo se olikin ladata omaan puhelimeen. Sitten voi valita haluaako ostaa yhden vai useamman päivän lipun. Ostimme ensimmäisenä päivänä vaan yhden päivän lipun kun emme tienneet miten helppoa sen käyttö olisi tai kuinka paljon sitä tulisimme käyttämään. Jälkeenpäin havaitsimme että käyttäisimme tätä tosi ahkerasti joten kolmen päivän lippu olisi tullut edullisemmaksi.

Raitiovaunu numero 4 lähti sataman lähettyviltä ja sillä pääsimme lähelle hotelliamme.  

Matkalla hotelliin näimme poliisiautoja ja moottiripyöräpoliiseja arviomme mukaan tavanomaista enemmän ja ihmettelimme mitä on tekeillä.

Finlandiatalon edustalla liehuivat monet liput. Sitten uutisista luimmekin että meneillään oli EU:n oikeus-ja sisäministerien kokous täällä Helingissä.

Kävelimme lyhyen matkan raitiovaunupysäkiltä hotellillemme ja asettauduimme taloksi.

Tai emme kyllä asettautuneet vaan purimme laukkumme ja sitten lähdimme kaupunkia katselemaan.

Meillä oli alkamassa kolmen päivän pituinen vierailu kauniissa Helsingissä.

Ensimmäisen päivän vietimme keskustassa kaupungin vilinää ihmetellessä ja etsien varjopaikkaa sillä ilma oli erittäin helteinen kuten koko vierailumme ajan.

Illaksi ostimme herkkuja ja niitä nautimme hotellissa väsyneinä mutta tyytyväisinä kaikkeen päivän aikana kokemaamme. Raitiovaunuajeluista huolimatta askelia kertyi päivän aikana 17.000!

Suomenlinnassa kävimme viimekin vierailullamme, mutta se on niin mahtava paikka että päätimme lähteä sinne tälläkin kertaa.

HSL:n lipulla pääsi Suomenlinnan lauttaankin. 

Muuten, kun olimme ladanneet tuon app:n niin siinä sanottiin että "näytä matkalippu kuljettajalle" ja eka matkalla ihmettelimme että miten kuljettajalle sen pääsee näyttämään kun vaunut olivat tosi pitkiä ja kuljettaja istui lasikopissaan. Emme nähneet kenenkään lippuja kuljettajalle näyttävän ja niin istahdimme penkille mekin. Puhelimet olivat kuitenkin valmiina mahdollisen tarkastajan käyntiä varten, mutta kukaan ei lippuja kysellyt.

Seuraavilla kerroilla olimme jo kuin stadilaiset konsanaan emmekä pitäneet puhelimia esillä lippujen näyttöä varten!

Suomenlinnan lauttamatka sujui ripeästi ja lautta oli täynnä kun sääkin oli mitä parhain.

Poikkesimme Suomenlinnan kirkossa ja nautimme kirkon viileydestä. Nimet vieraskirjaan ja sitten saarta kiertelemään.

 

Jos olisimme matkustaneet tänne ennen kännyköitten aikaa, niin ehkä tästäkin puhelinkioskista oltaisi kotiin soitettu ja kerrottu että kaikki on hyvin. Viehättävä muisto menneiltä ajoilta oli tänne jätetty!

Viehätti se minun lisäkseni muitakin, sillä heti perässämme tuli perhe jonka äiti tuli myös kuvaamaan tuota puhelinkioskia. Perheen teini ilmaisi kiinnostuksensa: "kuka jaksaa kiinnostua puhelinkopista". Niinpä, eri ikäisillä on eri kiinnostuksen kohteet. 

Suomenlinnasta löysimme myös pienen hiekkarannan jossa lapset saivat uida. Se olikin varmaan kaivattu mahdollisuus näin kuumana päivänä. Piknikillä olijoita näkyi myös täällä, kuten hiukan joka puolella tätä kaunista saarta. 

Kaupunkiin palatessamme oli satamaan saapunut loistoristeilijä Silver Spirit. Sama laiva oli sitten myös yhden päivän vierailulla Maarianhaminassa.  

Olimme siitä kummallisia matkailijoita että emme menneet sisälle oikeastaan mihinkään vaikka kaikki oli ihan silmien edessä. Oli vaan kiire saada haalittua kuviin mahdollisimman monia paikkoja. Ensi kerralla sitten ehdimme toivottavasti sisätiloihinkin.

Vaikka olen puolet elämästäni kaupungeissa asunut, niin nyt taisin vaikuttaa lähinnä erämään asukilta kun silmät pyöreinä ihmettelin väenpaljoutta joka puolella. Se ei kuitenkaan minua häirinnyt vaan nautin kaikkialla parveilevasta ihmismäärästä. 

Koska matkamme ajaksi sattui kaikkien aikojen hellejakso tuntui melkein siltä kuin olisimme olleet ulkomailla. Mutta  kaikkialla selvisi omalla äidinkielellä, mikä ei matkoilla ole mahdollista, eikä edes omalla kotipaikkakunnallani, joten matkasta saattoi nauttia täysillä. 

 

Ennen matkalle lähtöä olimme listanneet joukon paikkoja joissa haluamme käydä ja yksi niistä oli Hietaniemen hautausmaa.

Viimeisen matkapäivämme aamuna suunnistimmekin sinne. Hotellilta oli sopiva kävelymatka tuonne hautausmaalle. Mielessä oli kiva käyskentely puiden varjossa kuuluisuuksien hautapaikkoja bongaillen.

Kuuluisuuksien hautoja nähtiinkin, mutta varjoisista paikoista ei ollut puhettakaan, vaan aurinko porotti täydeltä terältä ja suurin innostus hautausmaalla vaelteluun jäi. Presidenttien hautoja näimme ja taiteilijoiden hautojen alueelta löysimme myös tuttuja nimiä. Näimme vain muutaman alueen koko hautausmaasta. Ehkä tännekin palaamme ensi kerralla jos silloin on hiukan viileämpää.  

Kummallisuuksiakin osui kohdallemme, kuten tämä outo pissaaja. Ei se ainakaan kaunis näky ole, mutta varmaankin taiteellinen. 

Patsaan lähettyvillä oli tämä vähintäänkin merkillinen moottoripyörärakennelma, joka kuului venäläiseen moottoripyörillä matkanneeseen joukkoon.

Tämä paljon huomiota saanut rakennus, kirjasto Oodi, kuului myös niihin nähtävyyksiin jotka ehdottomasti halusin nähdä tällä matkallamme.

Harmikseni unohdin kännykän hotellille, joten sisäkuvia minulla ei tästä kohteesta ole, mutta myöhemmin otin kuvan edes ulkopuolelta.

Olihan se näkemisen arvoinen paikka, mutta olin kuullut monelta niin ylistäviä arvosteluja tuosta paikasta, että odotin varmaan jotain ihan ylimaallista nähtävää. Toisaalta kävelimme tuon kirjastorakennuksen aika ripeässä tahdissa läpi kun ei niitä kuvia voinut ottaa, joten voi olla ettemme ihan kaikkea nähneet. Tännekin haluan ensi kerralla tulla paremmalla ajalla.

Kun mietin näin jälkeenpäin tätä tekemäämme Helsingin matkaa niin huomaan että se oli pitkään aikaan sellainen matka että kotiin tultua haluaisin heti uudestaan samalle matkalle. Eikä kertaakaan tullut sitä minulle tavanomaista tunnetta kesken matkan että pääsispä pian jo kotiin.

Mietin jo uuden pääkaupunkimatkan varaamista!

MINNE SILLOIN KANNATTAISI SUUNNATA? EHDOTUKSIA?

💚💚💚

 

EI TÄYDELLINEN, MUTTA MELKEIN

Tykkäätkö vanhoista jugend-tyylin rakennuksista?

Jos vastauksesi on myönteinen ja etsit hotellimajoitusta Helsingistä, niin hotelli jossa pääkaupunkivierailumme ajan majoituimme voisi olla sinulle mieleen.

Hotelli on nimeltään Hellsten Helsinki Parliament. Se sijaitsee Töölössä eli ihan lyhyen kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Lähellä ovat niin Eduskuntatalo, Oodi, Kansallismuseo, Musiikkitalo, Finlandiatalo, Kiasma ja vaikka mitkä kiinnostavat paikat.

Hotelli on vanhassa paksuseinäisessä kivitalossa joten vaikka rakennuksen ympärillä on kaupunkiliikennettä niin huoneeseen ei kuulunut liikenteen ääniä, eikä kesän kuumuus päässyt huoneeseen. Tosin meidän huoneeseemme paistoi vain aamuaurinko, joten en pysty sanomaan mikä oli tilanne muissa ilmansuunnissa sijaitsevissa huoneissa.

Meillä oli käytössämme yksi huone joka oli tilava ja siinä oli keittiösyvennys ruokapöytineen. Meille kahdelle astioita oli riittävästi, mutta hotellin arvostelusivuilta luin että suuremmalle joukolle niitä ei ollut riittävästi, vaikka varattuna olikin ollut suurempi erillisellä makuuhuoneella varustettu huone.

Kun luin näitä arvosteluja, niin olin valmis vaihtamaan tekemäämme varausta sillä joidenkin negatiivisten arvostelujen pelästyttämänä kuvittelin että tuli varattua ihan ala-arvoinen paikka Helsingin vierailuamme varten.

Oman varauksemme olin tehnyt jo talvella, mutta kun mietin hotellin vaihtoa alkukesästä olivat hinnat jo niin korkeita etten ruvennut vaihtoa tekemään, vaan ajattelin että "otetaan riski".

Ja riskinotto kannatti. Huoneemme ylitti odotukset eikä joidenkin hotellivieraiden kokemia pettymyksiä huoneen suhteen tullut vastaamme.

Huone oli tilava ja kaikki tarvittava löytyi myös keittiösyvennyksestä. Ruokaakin olis halutessaan voinut valmistaa. Me tyydyimme vain aamupalan valmistamiseen ja tuntuikin kivalta syödä  omassa rauhassa ja samalla katsoa aamu-tv:tä ja suunnitella päivän ohjelmaa. 

Jotkut olivat arvostelleet kosteusvaurioista keittiössä ja meidänkin huoneessamme tiskialtaan vieressä oli puinen seinä, joka oli kärsinyt vesiroiskeista joita väkisinkin tuli seinään tiskatessa. Samoin näkyi veden valumien jälkiä kaappien alaosassa. Mutta nuo asiat eivät meitä haitanneet, koska olivat lähinnä kosmeettisia, emmekä olleet mitään luxus-hotellihuonetta varanneetkaan.

Kauneinta osaa hotellista saimme ihailla kun hissin sijasta kävelimme alas huoneestamme porraskäytävän kautta. Nämä vanhojen talojen porrastilat voittavat nykytalojen vastaavat tilat kauneudessaan. Kauniita värejä, kiiltävät kivilattiat, koristeelliset kaiteet ja ihanat ikkunat. Ainoana miinuksena se että ikkunat eivät olleet ihan vastapestyjä. Sama ilmiö kiinnitti huomioni huoneessamme, jossa ikkunoiden takana avautui hieno puistonäkymä, jota jouduimme nyt katselemaan likaisten ikkunoiden läpi.

Miksi ikkunat olivat pesemättä kun muuten siivous oli tehty viimeisen päälle, sitä ihmettelin.

Hotellin sijainti oli aivan täydellinen: ei ihan ydinkeskustassa, mutta lyhyen kävelymatkan päässä kaikesta kiinnostavasta. Jos ei kävely houkuttanut helteessä, niin raitiovaunu kulki parinsadan metrin päässä hotellilta.

Kyllä kertyi askeleita kulkiessamme kaupungin katuja ristiin rastiin. Parhaimpina päivinä ylittyi 17.000 askeleen määrä. Välillä istahdettiin katselemaan monenlaisia kulkijoita joita täällä riitti. 

Taidettiin kokeilla kaikkia HSL:n raitiovaunulinjoja. Ihanan viileissä ratikoissa oli nautinto istua ajelemassa ja katselemassa paikkoja joihin ei kävellen olisi tullut mentyä. Latasimme HSL:n sovelluksen puhelimiimme ja niin saimme matkustella ratikalla niin paljon kuin halusimme ja ehdimme vierailumme aikana. Nyt ymmärrän senkin että jos asuu tällaisessa paikassa jossa julkinen liikenne toimii niin hyvin kuin täällä, niin omaa autoa ei  välttämättä tarvitse. Ja raitiovaunuliikenteen lisäksi olisi ollut mahdollista valita bussit tai Metro, mutta meille riitti ratikkakyyti. 

Matkamme Helsinkiin oli pienimuotoinen merkkipäivämatka meille. Yhtenä matkapäivistämme tuli nimittäin kuluneeksi 50 vuotta siitä kun meistä tuli "me". Olisiko silloin kun teineinä seurustelun aloitimme osannut kuvitella että näin pitkälle päästäisiin!

Kaikkien yhdessä tekemiemme ulkomaanmatkojen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kotimaan matkailukohteeseen. 

Kiitos Helsinki 💓💓💓