Yksi Ahvenanmaan helmistä

Pohjois-Ahvenanmaalla sijaitseva Geta oli vierailukohteemme viikonloppuna. Kävin siellä jo kerran aiemmin tällä viikolla, mutta olin unohtanut puhelimeni kotiin, enkä näin ollen pystynyt ottamaan kuvia, vaikka houkutus niiden ottamiseen oli suuri.

Jostain syystä minua viehättää huonokuntoisten rakennusten kuvaaminen ja tosi huonoon kuntoon on tämä pieni rakennus Getavuorella päässyt. Sinänsä harmi, sillä rakennus on varmaan ollut tosi viehättävä kun on ollut vielä hyvässä kunnossa. En tunne rakennuksen taustaa. Muistan lukeneeni lehdestä, että joku rakennus täällä on päätetty purkaa. Mahtaakohan olla tämä?

Tuo purkukuntoinen mökki sijaitsee Getavuorten (Getabergen) korkeimmalla kohdalla aivan Soltuna-ravintolan lähellä. Ravintolan oikealla puolella kuvassa pilkottaa punainen rakennus joka on Lars Sonckin suunnittelema. 

Vuorelta avautuu huikeat näkymät merelle yli kallioiden ja käkkärämäntyjen ja kaukana horisontissa näkyy Sälskärin majakka.

Täällä on mahdollisuus monenlaiseen tekemiseen:

- frisbeegolfrata

- minigolf

- näkötorni

- patikointipolut: 5km pitkä polku luolille ja toinen, lapsillekin soveltuva lyhyt "trollstigen"

- kiipeily

- maisemat, mm. pirunpelto johon kävijät ovat rakentaneet kivistä "torneja"

- ravintola

- yöpymismökit

Tällä kerralla emme poikenneet patikointipoluille, vaan käyskentelimme vain pienellä alueella. Joten jos kuvieni perusteella saa sen käsityksen, että täällä on vain huonokuntoisia röttelöitä, niin voin sanoa että käsitys on väärä. Luonto on kerrassaan upea, joten jos se kiinnostaa enemmän kuin huonokuntoiset rakennukset, niin tämä on juuri oikea paikka käydä Ahvenanmaan vierailulla.

Toinenkin huonokuntoinen rakennus alueelta löytyy. Tämäkin talo näytti siltä kuin sen olisi melkein voinut potkaista nurin. Ovi oli auki ja kurkistin sisälle. Uskoisin että tämä talo on joskus ollut majoituskäytössä. Nyt melkein hirvitti mennä sisään, mutta uteliaisuus voitti.

Sisällä näytti aika hurjalta. Kaikki oli mennyt huonoon kuntoon tai sitten ne oli satunnaisten kulkijoiden toimesta revitty rikki. Yksi patjakin löytyi lattialta. Lieneekö joku yöpynyt vielä tässä kaaoksessa?

Alueella oli kymmenisen pientä, vaatimatonta yöpymismökkiä, jotka ovat käytössä kesäkautena. Paikka on mitä kaunein ja näkymät eivät voisi olla hienommat.

Geta on käymisen arvoinen paikka omalla autolla liikkuville. Matkan varrella voi ihailla omenaviljelyksiä, joita on kymmeniä tien varrella. Juuri nyt omenat loistivat punaisina ja keväällä taas kukinta on tosi kaunista.

Getaan on matkaa Maarianhaminasta n. 40km. Maarianhaminasta ajetaan ensin Godbyhyn ja sitten käännytään Getan suuntaan. Jatketaan sitä tietä niin pitkälle että tullaan Getan kirkolle, josta oikealle kääntyy tie Getavuorille (Getabergen). Muutama sata metriä kiemurtelevaa tietä ja ollaan perillä.

(Tarkkasilmäinen lukija kirjoitti facebookin puolella, että purettava rakennus on juurikin tuo pikku mökki. Hän myös kertoi, että omaa autoa ei välttämättä täällä vierailuun tarvitse, sillä bussi n:o 2 vie Getan keskustan kaupalle ja siitä on kävelymatka tuonne vuorelle. Bussi lähtee Maarianhaminan bussiasemalta, joka on kirjaston vieressä. Aikataulut löytyvät täältä.)

MUKAVAA UUTTA VIIKKOA JA LOKAKUUN ALKUA!

💜💜💜

Kiertelyä Maarianhaminassa ja vähän muuallakin

Maarianhamina ja koko Ahvenanmaa on näyttänyt parhaat puolensa viime viikkoina. Kaupunki on täynnä lomailijoita ja muutamia paikallisiakin joukossa toki on.

Tapahtumia on niin paljon ettei kaikkiin mitenkään ehdi jos vaikka haluaisikin. 

Eilen kiertelimme kaupungissa ja nappasin kuvia sieltä täältä. Tänään ajelimme hiukan maaseudulla.

Tässä kiertelyjemme satoa ilman sen kummempaa tekstiä.

Kaikkea ihanaa täällä nyt näkee. Ja tänä kesänä olemme jo kaksi kertaa tehneet kiertoajelun jeepin vetämillä vaunuilla, joilla turisteja yleensä kuljetetaan. Näin pitkään piti täällä asua ennenkuin tuohon junaan astuimme.

Huomasin muuten sellaisen seikan että on tosi vaikeaa olla hiljaa kun vieressä turistit ihmettelevät jotain nähtävyyttä tai asiaa. Enkä tälläkään kertaa pitänyt suutani kiinni, vaan melkein rupesin selostamaan heille ihan kaikkea mitä tuon kiertoajelun aikana näimme. Tai no pariin kysymykseen vastasin.

💛💛💛 

 

KELLOT KILKATTI JA KALKATTI

KESÄKUU

Kesäkuu meni menojaan jo viikko sitten ja melkein unohtui kuukausikollaasin tekeminen. 

Mennyt kesäkuu taisikin olla kaikkien aikojen lämpimimpiä kesäkuita. Hellepäiviä oli yli kaksikymmentä ja korkeimmillaan lämpötila nousi 33,5 asteeseen. Mutta jos saatiinkiin hellettä, niin sadepäiviä ei pahemmin kertynyt, ainakaan täällä Lounais-Suomessa. 

Uskomattomalta tuo pitkäaikainen hellejakso tuntui kun jo aamulla lämpömittari saattoi näyttää kahtakymmentä astetta.

Lämpö sai aikaan todellisen kasvu-ja kukkimisryöpyn luonnossa ja kiertelimmekin monissa paikoissa patikoimassa.

Yhdellä patikointiretkellämme, Getan Höckböleen, rupesi metsästä yllättäen kuulumaan kalkatusta ja kilinää. Ääni voimistui ja pian kuului jo töminääkin. Alueelle saapuessamme olimme ylittäneet aidan yli menevät rappuset ja niiden vieressä olevassa kyltissä kerrottiin että alueella laiduntaa eläimiä.

Tälläisia kylttejä näkee usein patikointireiteillä, mutta harvoin niitä eläimiä kuitenkaan näkyy. Mutta nyt tuo kalkatus vaan voimistui ja kohta näimme lampaita jotka lähestyivät meitä. Ja niiden perässä tulla jolkutteli muutama lehmä. Koska hiukan pelkään lehmiä, niin ainakin minun silmissäni ne näyttivät valtavan kokoisilta. Katselin ympärilleni löytääkseni piilopaikan tai turvapaikan jos lehmät tulevat puskemaan meitä. Kello kilkatti yhden lehmän kaulassa ja olin jo valmis luopumaan ajatuksesta nauttia rauhallinen piknik läheisellä rannalla.

Yhtäkkiä kuitenkin yksi lampaista kääntyi pois päin meistä ja muut lampaat, sekä lehmät seurasivat sitä juoksujalkaa. Kello vaan kumahteli sen yhden lehmän kaulalla.

Pääsimme kuin pääsimmekin rantaan kahville ja maisemia ihailemaan.

Pois lähtiessämme emme onneksi enää noita petoja tavanneet. Mutta lehmänkellon pelottavan kumahtelun muistan varmaan ikuisesti!

💜💜💜

MISSÄ VIERAILIJAN KANNATTAISI KÄYDÄ SINUN KOTIPAIKKAKUNNALLASI?

Mitä sinä näytät vieraillesi kotiseudustasi?

Me voimme näyttää pääasiassa kauniita maisemia, tai ainakin niitä useimmin näytämme. Moni vieraspaikkakuntalainen ihastuukin pieniin punaisiin mökkeihin joita täällä vieläkin aika paljon näkee. Usein myös kuulee sanottavan että täällä ovat pihat ja talojen ympäristöt yleensäkin tosi siistejä.

Punaisia maanteitä moni myös ihmettelee, sillä muualla Suomessa tiet ovat yleensä harmaita. Täälläkin ne ovat ensin valmistuttuaan harmaita, mutta pikkuhiljaa ne muuttuvat punaisiksi.  Tiet täällä Ahvenanmaalla ovat myös hyväkuntoisia ja pyöräteiden määrä lisääntyy koko ajan.

Kesällä täällä tapahtuu kaikenlaista ja kaikkialla ja kesäkahvilat ovat auki, joten silloin voidaan piipahtaa kahvilla jossain mukavassa paikassa.

Pelkkä autolla ajelu maaseudulla on mielenkiintoista ainakin niille jotka eivät täällä ennen ole käyneet, emmekä me itsekään ole siihen vielä kyllästyneet vaikka vuosikymmenet jo täällä ollaan asuttu. Veikkaanpa että ollaan nähty varmaan laajemmalti tätä saarta kuin moni täällä ikänsä asunut, sen verran ahkerasti ollaan kierrelty.

Tällä kerralla ajelimme vieraidemme kanssa Getaan. Meille tuli puheeksi että suurin osa Suomessa viljellyistä omenoista kasvatetaan täällä Ahvenanmaalla ja lähdimme näyttämään missä niitä omppupuita oikein on. Kotimme tai mökkimme lähellä ei omenanviljelyä näy, paitsi tietysti ihmisten omilla kotipihoilla.

Godbystä pohjoiseen päin ajellessa alkoikin pian näkyä omenatarhoja molemmilla puolilla puita. Sadonkorjuu oli joissakin kohteissa käynnissä. Puut seisoivat sotilaallisen suorissa riveissä ja punaiset omenat näkyivät kauas. Lisää viljelyyn sopivia alueita oli rakenteilla. Alueet ovat aidattuja. Varmaan kauriiden vuoksi, sillä houkuttelevia nuo omenapuut hedelmineen olisivat muillekin kuin ihmisille. 

Kun kerran Getassa oltiin niin haluttiin näyttää vieraillemme kaunis 

HAVSVIDDENin alue. Päätieltä tänne ajetaan vielä 7 km pienempää, mutta hyvää tietä kunnes ollaan perillä. Alue on ihan meren rannalla ja maisema koostuu kallioista ja käkkyrämännyistä.  

Koska täältä avautuu aava merimaisema, niin useimmiten täällä tuulee, mutta nyt oli ihan tyyntä joten kiertelimme hiukan alueella. Hiljaista oli, eikä ravintola/kahvilakaan ollut auki.

Kauniit maisemat houkuttelivat ottamaan kuvia ja kaikki postauksen kuvat ovatkin sieltä. 

Tämä ei ole yhteistyöpostaus enkä ottanut alueen rakennuksista kuvia. Niistä osaa voi vuokrata jos haluaa tulla tänne pienelle lomalle. TÄÄLTÄ voit lukea lisää.

Ehkä tässä olisi vielä viime hetken vinkki syyslomalle?

Saatuani jo nyt muutamia vinkkejä teiltä lukijoilta tuli mieleeni että niistä voisinkin ehkä tehdä koosteen postauksen muodossa ja linkittäisin tietysti ko. vihjeen antajan mahdolliseen blogiin. Mutta toki toivon muiltakin kuin bloggaajilta vinkkejä.

MITÄ NÄYTTÄISIT ITSE OMALTA KOTIPAIKALTASI?

💙💙💙