Leipoosi

Leipoosi - pakonomainen, sisäsyntyinen tarve leipoa. Leipoosiin joutunut leipuri ei voi vastustaa jauhopussien kutsua, vaan sivuuttaa muut velvollisuutensa saadakseen upottaa kätensä taikinaan. Leipoosin vakavammassa muodossa leipuri ei pysty lopettamaan leipomista vaan ajantaju kadoten aloittaa aina uusia ja uusia leipomuksia. (Kukahan unohti tänään hakea lapsen lentopalloharkoista ja tajusi sen vasta kun Whatsapp kilahti?)  Leipoosi on läheistä sukua neuloosille, jossa intohimo kohdistuu neulomiseen. 

Tänään se leipoosi sitten iski ja ihan viattomasti lähti liikkeelle niinkin pienestä asiasta kuin sesongin ensimmäisistä joulutortuista. Hillomakuja on monia, joten kausi startattiin vadelma- ja luumutortuilla. Muoto perinteinen tähti, sillä ei alettu (vielä) kikkailemaan. 

Muistatte ehkä vielä sen edellisen postauksen kanan. Broileria jäi hieman yli, joten jatkojalostuksen tarve oli ilmeinen (kylmien luiden järsiminen houkuttaa perhettä vielä vähemmän kuin lämpimien). Annospiiraat ovat olleet jo jonkin aikaa testattavien listalla, joten silikoninen tartalettivuoka esille ja spelttitaikinaa vääntämään. Siihen löydät ohjeen täältä. Samankokoisesta taikinasta tuli 6 pientä piirasta. Täytteeseen meni silputtua uunibroileria, goudaraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä bbq-kastikkeella maustettua kermaviiliä. Ei kovin sieviä, mutta hyviä. 

No sitä kanaa jäi edelleenkin yli. Haa, pakkasessa on vielä torttutaikinalevyjä. Broiskupasteijoita siis. Loput broilerit saivat seurakseen kantarellituorejuustoa ja goudanjämät. Oikein makoisia pasteijoita tulikin. 

Mitenkäs tämä perunamuussi... No jos vielä perunarieskaa. Jauhoja, kaurahiutaleita, kananmunaa, vähän sitä sun tätä. Kuumaan uuniin ja suoraan uunista suuhun voinokareen sulaessa pitkin suupieliä. Ei paha. 

Tähän älysin lopettaa. Onneksi. Vadelmatkin huutelivat jääkaapista siihen malliin, että jos en olisi siirtynyt koneelle, olisi pian ollut myös vadelmapiirakka pöydässä. Silloin pitää tarttua tuumasta toimeen, kun on inspiraatio päällä. Kutsutaan myös raudan takomiseksi silloin kun se on kuumaa. Burp. 

Mehevä ja rouskuva siemenleipä

Leivon kovin harvoin leipää. Ehkä liiankin harvoin, sillä tuore, kotonaleivottu leipä on aivan vastustamaton herkku. Hyvä leipä ei kaipaa seurakseen muuta kuin sopivan suolaista voita. Kaverini vinkkasi minulle siemenleivän ohjeen joskus viime vuosikymmenen puolella. En ollutkaan tehnyt sitä aikoihin, kunnes muistin tämän koukuttavan leivän pohtiessani lisukkeita lohikeitolle.

Leikkauspinta paljastaa leivän suutuntuman. 

Tämä resepti muistuttaa siinä mielessä myslipatukoiden ohjetta, että ainesosia vaihtelemalla leivästä saa juuri omaan makuun sopivan. Alkuperäisestä ohjeesta ei taida olla paljon muuta jäljellä kuin mittasuhteet (jos nekään), sillä ainesosat ovat eri kokeilujen myötä vaihtuneet moneen kertaan. Siemenleipä on myös todella helppo tehdä, sillä taikina vain sekoitetaan eikä sitä tarvitse vaivata tai kohottaa.

Kurpitsan- ja auringonkukansiemenet ja pähkinärouhe antavat
 leivälle rouskuvan rakenteen, karpalot tuovat kirpeää makeutta. 

Tällaisista aineksista syntyi makeahko, mehevä ja suutuntumaltaan mukavan pureskeltava leipä. 

3,5 dl spelttijauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

0,5 tl suolaa

0,75 dl auringonkukansiemeniä

0,75 dl kurpitsansiemeniä

0,5 dl hasselpähkinärouhetta

0,5 dl kuivattuja karpaloita

0,5 l piimää

0,75 dl siirappia (1 dl jos pidät makeammasta leivästä)

vajaa teelusikallinen ruokasoodaa

Sekoita keskenään piimä, siirappi ja sooda. 

Sekoita keskenään kuivat aineet. 

Yhdistä ja sekoita.

Kaada taikina voideltuun leipävuokaan. Voit myös jakaa taikinan kahteen vuokaan, jolloin leipä  jää matalammaksi ja paistuu nopeammin. Pienemmät viipaleet ovat varteenotettava vaihtoehto, kun leipä tarjoillaan tuhdin keiton lisukkeena tai osana leipävalikoimaa.

Paista 175 asteessa uunin alaosassa 1,5 tuntia. Peitä leipä leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa. Kumoa leipä vuoasta ja anna sen vetäytyä leivinliinaan käärittynä 5 tuntia. Tästä työvaiheesta ei kannata oikaista, leipä nimittäin todella paranee tekeytyessään. Sitten vain sipaisu voita päälle ja nautiskelemaan!

Uunituore leipä houkuttelee ottamaan maistiaisia, mutta annetaan kuitenkin sen ensin tekeytyä. 

Siemenleipäviipaleet aamuauringossa, mikä makoisa aamupala hyvän kahvin kera.
Tässä yhteen vuokaan leivottu korkeampi versio...

... ja tässä matalampi kahteen vuokaan leivottu leipä. 

Vaikka jauhopeukalosi olisikin hiukan keskemmällä kämmentä, 

tämän reseptin kanssa on helppo onnistua. Sekoita ja paista, siinä kaikki!