Neljä kuvaa vuodesta

Sain Annelilta Pihakuiskaajan puutarhasta ihan ensimmäisen blogihaasteen koskaan! Kun viime kevääna aloin kirjoittaa blogia lähti se halusta kirjoittaa niistä kaikista puutarha-asioista, joita päässäni päivittäin pyörittelin. En ollut ennen edes lukenut yhtään blogia. En kevään ja kesän aikana hirveästi lukenut muita blogeja, touhuilin vain omiani, mutta nyt talven tultua löysin kokonaan uuden maailman täältä blogeista! Miten upeita pihoja ja hauskoja kirjoituksia täältä löytyykään ja kun luettavien blogien lista pitenee päivä päivältä, ilahduttavaa luettavaaa löytyy joka päivälle. Myös kommentit, haasteet ja muut viestit ilahduttavat aina. Minun blogillani on jo lukijoitakin :D Mutta nyt hyvät naiset ja herrat (mikäli niitä täällä on): ensimmäinen blogihaasteeni: Neljä kuvaa vuodesta.

Jotkut lukijat muistavatkin, että kotipihani lisäksi rakennan ja hoidan mökkipuutarhaa saaressa, johon me kesäisin käytännössä muutamme. Olenkin molemmat puutarhani suunnitellut sen mukaan, koska siellä eniten aikaa vietämme. Keväällä työt pitävät vielä kaupungissa, joten olen upottanut pihaani tuhansia sipulikukkia, istuttanut keväällä kukkivia pensaita ja valinnut aikaisin kukkivia perennoja mm. kivikkokasveja. Tässä ensimmäinen kuva keväästä metsäpuutarhastani: atsaleoita, rönsytiarellaa, sipulikukkia..ihanan keväisessä sekamelskassa.

Kesällä asumme saaressa: käymme venellä kaupassa, hoidan kasvimaatani ja kasvihuonetta, harrastan ötököiden, lintujen ja perhosten bongailua. Saaressa olen hyötykasvien lisäksi erikoistunut perhoskasveihin. Minulla on pieni kukkaniitty, paljon yrttejä ja muita perennoja, joista perhoset erityisesti pitävät. Viime kesä oli mahtava perhoskesä. Bongasin lukuisia uusia lajeja ja perhosmäärät olivat jo melkoiset puutarhassa. Kaiken huipennukseksi bongasin harvinaisen isoapollon! Tässä kuvani kesältä: keisarinviitta kukkaniityllä.

Elokuussa on aika palata arkeen ja kaupunkiin. Siellä lohdutuksena minua odottaa pitkälle syksyyn kukkiva ruusutarha ja lukuisat kärhöt. Myös perennat olen valinnut niin, että mahdollisimman moni olisi kukassa elo-lokakuussa. Kuvassa kurjenpolvi Orion ja uudelleen kukkimaan innostunut jaloakileija taustallaan ruusutarha.

Talven tultua siirryn touhuamaan kuistilleni eli talvipuutarhaani. Täällä voin ympäri vuoden puuhastella ja ihastella kaikkea kaunista ja kukkivaa. Kuvassa vieläkin kukkiva jättiverenpisara.  

Tämä haaste on kiertäynyt mielestäni lähes kaikissa blogeissa, joita minä olen lukenut, joten en nyt enää haasta ketään. Oli kiva muistella viime vuotta, vaikka katse on jo vahvasti tulevissa puutarhaunelmissa.

Rodounelmia ja atsalea-ajatuksia

Huh! Nyt se on valmis. Tänään valmistui metsäpuutarhani toinen ja viimeinen pääty. Melkoinen homma siinä on ollut. Olen kuorinut nurmikkoa pois, kaivanut istutuskuoppia, raahannut multaa, ostanut taimia. "Joko sinä nyt taas tulit?" sanottiin taimitarhalla viimeksi. "Juurihan sinä ostit koko kärryllisen." Eräs vanhempi rouva takanani jonossa katseli joku kerta täyteen ahdettua kärryäni ja sanoi "Tiedätkö, että noissa on kova istuttaminen? Ettei vain jäisi ovenpieleen". Olen liikuttunut kanssaihmisten huolesta, mutta yhtään purkkia ei ole enää ovenpielessä. Kaikki ovat nyt vihdoin maassa!

Jätin nurmikosta mutkittelevan polunpätkän metsäistutuksen päätyyn. Polun oikean puolen tein jo keväällä, mutta tämä suurempi vasen puoli on ollut työn alla nyt syksyllä.

 Vähän kauempaa kuvattuna alue on siis tuo tammen alla alapihan vasemmassa reunassa oleva alue.

                                      

Syksyllä on ollut hyvä tätä istutusta tehdä, vaikkei niin paljoa olekaan satanut, että kastelulta olisi täysin välttynyt. Taimitarhassa on nimittäin ollut jo jonkin aikaa kaikki rodot ja atsaleat -50%. Tähänkin kulmaan näitä kyseisiä kasveja tuli kymmenkunta, joten säästö on ollut melkoinen. Melkein olen jopa tässä tienannut, jos oikein tarkkaan miettii... :D

Ajattelin, että tammen alla olisi suotuisa paikka rodoille ja sieltä uuden kotinsa löysikin Hellikki, Unelma ja Lumina. Seuranaan pari liian aurinkoisesta paikasta siirrettyä mahoniaa sekä etureunaan istutetut varjohiipat.

Vähän aurinkoisempaan paikkaan, ei ihan tammen syvimpään varjoon hankin rodoista Mikkelin sekä Kullervon. Atsaleat veivät sydämeni viime keväänä, joten niistä tuli tänne Ruususen uni, Adalmiina, Aamurusko sekä pari Tarleenaa. Hortensioista halusin kokeilla kiinanhortensia Boogieta sekä tuttua ja turvallista Annabellea.

Reunoille ja väleihin laitoin tuttuun tapaan erilaisia jaloangervoja sekä kiinanjaloangervoja. Tyhjensin myös yhden alennuspöydän siperiankärhöistä (4,90€/kpl!! oli pakko ostaa kaikki) ja olen niitä myös ripotellut pensaiden väleihin. Se olisi kiva maanpeittona ja saisi myös kiipeillä pensaissa, kunhan ne vähän kasvavat.

Uutena innostuksena olen hankkinut myös erilaisia saniaisia, kuten hiirenportaita sekä helmisaniaisia, sekä kultatesmaa.

Mutta nyt on siis tämä istutus tältä erää valmis. Tai ei ihan. Sipulilähetystä odottelen Hollannista kovasti saapuvaksi.  Sitten saa tämäkin istutus samanlaisen sekoituksen narsisseja ja muscareita, kuin muukin alapiha.

Ihana tunne saada jotain valmiiksikin joskus! Voin silmissäni jo nähdä kirkkaina eri väreissä kukkivat rodorivistöt ja atsaleat, joiden juurella pilkottaa valkoisia narsisseja ja sinisiä muscareita siperiankärhöjen kiemurrellessa kaikkialla ja saniaisten nostellessa versojaan. (Ei ehkä vielä ensi keväänä, mutta jonain keväänä!)

Nyt kohti uusia ideoita!

Metsä kukkii

Puutarhani eteälänpuoleinen sivu on pengerretty kolmeen tasoon kivillä, jotka ovat ennen olleet vanhan talon kivijalka. Ylätasolla ovat autopaikat ja toinen kärhöpergoloista sekä kulkureitti alempana sijaitsevalle terassille. Kapealla keskipengermällä on ruusutarhani ja alapihalla, eli alimmaisella tasolla on viime kesänä laatoilla rajattu nurmialue sekä sitä ympäröivä metsäpuutarha. Tässä metsäistutuksessa olen käyttänyt vain happamaan maahan sopivia kasveja: rodoja, atsaleoita, magnolioita, mahonioita, hyöhenpensaita, hortensioita, mesimarjaa, puolukkaa, mustikkaa, rönsytiarellaa, rönsyansikkaa, suopursua, varjoyrttiä.... monen montaa ihanuutta.

Istutuksen vanhin osa on nyt kaksi vuotta vanha ja alkaa jo vähän näyttää siltä, kuin olin ajatellut.

Rodot ja atsaleat ovat olleet aika nirsoja ensimmäisinä vuosina kukinnan kanssa, mutta nyt kanadanatsalea kukkii rönsytiarellojen suojissa ensimmäistä kertaa.

Höyhenpensas on niin ihanan tuoksuinen ja hauskan näköinen pensas, että niitä on saatava tänne lisää.

Mesimarjat ovat alkaneet availla kukkiaaan ja ne melkein hukuttavat rodon alleen.

Köynnöshortensian halaus männystä on vain tiukentunut.

Narsissit ja helmililjat värittämät muuten keskeneräistä aluetta.

Pari viikkoa sitten istuttamani magnolia ilahdutti vielä avaamalla yhden nupun.