Kortjärven luontopolulla Teerijärvellä on upeita puuveistoksia

Kortjärven luontopolku on oikea taidepolku. Patikkaretkeä siivittävät humoristiset puuveistokset ja ruotsinkieliset lorumuotoiset tarinat. Kortjärven luontopolku löytyy Teerijärveltä Kruunupyyn kunnasta Pohjanmaalta. Jos et itse pääse luontopolulle, niin tässäpä on runsaasti kuvia matkan varrelta.

 

 

Sormikkaat peltineuleena ja retkivinkki Raution Eihvelin näköalatornille Kalajoelle

Sormikkaiden neulomiseen puikoilla nro 2 tarvitset paljon sisua! Peltineuleella neulotut sormikkaat palkitsevat kuitenkin ahkeran neulojan, sillä ne kestävät käytössä pitkään.

Ohtakari ja Vattajanniemen hiekkaranta Lohtajalla

Lähdimme retkeilemään Lohtajan Ohtakarille puisen tunnusmajakan eli pookin kutsumana. Pooki toimii samalla näköalatornina, joten kiipeilymahdollisuus "majakkaan" oli hyvä houkutin. Ohtakarin saarelta löytyy myös jatulintarha, kivistä rakennettu spiraalimainen muodostelma, jonka polkumaisten muotojen välissä ei liioin kovin usein pääse tallamaan. Kolmanneksi halusimme kokea Vattajan hiekkarannan lämmön.

Ohtakari sijaitsee Lohtajalla Pohjois-Pohjanmaalla. Ohtakari on kauan sitten ollut saari, mutta mantereen kohoamisen seurauksena sinne pääsee nykyisin helposti autolla. Kokkolasta matkaa tulee 45 km, valtatie 8:lta tarvitsee poiketa vain 13 km. Navigaattoriin voi syöttää koordinaateiksi Ohtakarintie, jota ajetaan niin pitkästi kuin autolla pääsee. Tiedät olevasi perillä, kun tähystät kapean pengertien tien päällä vastaantulevia autoja ja mietit mahdutko ohittamaan vastaantulijan.

Ohtakarin pooki

 

Puinen tunnusmajakka on rakennettu maamerkiksi saaren korkeimpaan kohtaan kalastajia varten, jotkut puhuvat kalastusloistosta. Pookin huipulla töröttää pieni lyhty, mistä lie tuikkeensa saanut. Näköalatornina toimivassa pookissa on kolme tasannetta. Minä ja perheemme 5-vuotias apina kiipesimme ylös asti. Tornin ulkopuolella jatkuivat vielä yhdet tikkaat lyhtyyn asti, mutta noille tikkaille olisi astunut vain todellinen huimapää.

Näkötornista avautuivat näkymät saaren ympäri. Tämä kuva on mantereen suuntaan. Kuvassa näkyy saarelle johtava pengertie ja Vattajanniemen hiekkarantoja.

Ohtakarin saaren kiertävä luontopolku

Luontopolku alkaa ja loppuu pookin juurelta. Luontopolun varrelle sijoittuvat myös muut saaren nähtävyydet, luotsitupa ja jatulintarha. Onneksi otimme kuvan saaren kartasta ennen lähtöä, sillä olimme hukasssa jo ensimmäisessä mutkassa. Jos sinäkin harhailet ensimmäisen vastaantulevan mökin pihalla, niin vinkiksi, että polku jatkuu vadelmapensaan läpi mökin takana. Jos kävelet rantaviivaan asti, olet jo kävellyt liian pitkälle. Muuten luontopolku on merkitty hyvin valkoisilla kiviin maalatuilla pisteillä ja puusta rakennetuilla kolmion muotoisilla merkeillä.

Polun varrella on paljon infotauluja saaren luonnosta, eläimistä ja kasvillisuudesta. Saaren luonto onkin ihmeellisen monipuolinen. Saaren uloimmassa päässä polku kulkee hetken matkaa kivikon päällä. Sen jälkeen sukelletaan tiheiden katajapensaiden lävitse. Tarjolla on myös tavallista polkua merimaiseman ja rantaviivan tuntumassa, sekä metsäpolkua suurten jättimäntyjen suojissa. 

Luontopolun pituutta on vaikea arvioida, veikkaan että 3-4 km. Me emme pitäneet kiirettä ja patikoimme yli kaksi tuntia pysähdellen välillä kuvaamaan, ihmettelemään, eväitä syömään ja muuten vaan huilaamaan. 7-vuotias ja 5-vuotias jaksoivat kävellä luontopolun sinnikkäästi läpi. Pienin lapsi matkusti kantorepussa. Polun varrelta löytyy kaksi kotaa eväiden syöntiä varten. Me nautimme välipalan kuitenkin rantakivillä aallon loisketta kuunnellen.

Laiskan Jaakon rinki eli Jatulintarha

Kivikon ja puisen, punaisen merimerkin jälkeen saavuimme yllättäen jatulintarhalle. Olisimme kävelleet sen ohi suoraan luotsituvalle, mutta onneksi paikalla oli korkea kyltti. Kyltissä lukee Laiskan Jaakon rinki. Jatulintarhoilla on monia nimityksiä, kuten nunnatarha, jätinpolku, Pietarin leikki, Jerusalem...

Ajan hammas tai turistien kengät ovat saattaneet vähän siirrellä huolella poluksi aseteltuja kiviä. Minä en ainakaan meinannut erottaa spiraalimaista kuviota tästä ringistä. Kuvien perusteella se on ollut aikoinaan taidokas symmetrinen asetelma. Kasvillisuuskin oli jo ehtinyt peittää osan jatulintarhasta. Tässä on 8 vuotta vanha kuva samaisesta jatulintarhasta, kuvassa ringin spiraalimainen muoto erottuu paljon selvemmin.

Jatulintarhojen tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä. Jatulintarhat voivat olla kalastajien ajankuluksi rakentamia kiviasetelmia tai kalaonnen takaamiseksi tehtyjä pyhiä paikkoja. Ehkä jatulintarhat ovat toimineetkin kyläläisten piirileikkipaikkana, kuka tietää. Jatuli tarkoittaa jättiläistä, joten jatulintarha on osuva nimi isolle kiviasetelmalle.

Ohtakarin luotsitupa

 

Jatulintarhan vieressä on keltainen luotsitupa. Pinkki muovipeitto ikkunalaudan alla oli kieltämättä persoonallinen piristys, vaiko sittenkin merkki kunnostuksen tarpeesta. Ihmekös tuo, kun viimeiset luotsit ovat asuneet saarella vuonna 1961.

Vattajanniemen hiekkaranta

 

Vattajanniemen hiekkarannat ovat kauniita ja maisemallisesti ainutlaatuisia dyynimuodostelmia. Alue kuuluu Natura 2000 luonnonsuojeluohjelmaan. Kokkolan matkailun sivuilla hiekkadyynien mainitaan olevan Suomen laajimmat ja luonnontilaisimmat. Hiekkarantaa riittää 15 kilometrin matkalle.

Aamupäivän patikoimisen jälkeen oli virkistävää uittaa varpaita merivedessä, minä en kuitenkaan tarennut polvia syvemmälle. Uimareita oli liikkeellä muitakin, isolta rannalta löytyi tilaa kaikille. Uimarannan pienelle parkkipaikalle mahtui muutama auto ja loput olivat teiden varsilla parkissa. Samaan aikaan alueella oli käynnissä palokuntanuorten leiri, heillekin riitti osa hiekkarannasta. Lapset saivat uimisen lomassa ihmetellä jatkuvaa paloautojen virtaa.

Huomio!

Puolustusvoimat käyttää Vattajanniemen hiekkarantaa harjoitusalueenaan. Ammuntojen aikaan alueella on rajoituksia liikkumisessa, joten kannattaa tarkistaa ennen retkelle lähtöä puolustusvoimien sivuilta ammuntojen ajankohdat.

Saarelle vievä pengertie on kapea.

 

Muita nähtävyyksiä ja palveluja Ohtakarilla

 

Kalastusmuseo: Aukioloajat heinäkuussa klo 15-18. Me valitsimme museon sijasta hiekkarannan, yksi päivä ei riittänyt ihan kaikkeen.

Katiska-Baarissa saa virvokkeita ja grillituotteita. Tilaamamme hampurilaiset olivat maittavia.

Sley:n ylläpitämä leirikeskus. Vierailumme aikana siellä oli palokuntanuorten leiri, nyt parhaillaan Ohtakarilla leireilevät partiolaiset.

Mökkejä vuokrattavaksi. Saaren mökit ovat pääosin yksityisten kesämökkejä, mutta pari mökkiä on vuokrattavissa.

Karavaanareille sorakenttä, löytyy heti pengertien jälkeen rannan tuntumasta hyvältä paikalta. Sähkötolppia ei kuitenkaan näkynyt.

Huoltorakennus karavaanareille ja turisteille. Hyvät ja siistit yleiset vessat.

Vierasvenesatama

Luontopolkuja, lintutorneja, laavuja

Lisää lukemista Ohtakarista

• Retkipaikka: Historiallinen Ohtakari
• Kokkolan kaupungin sivut: Esite Vattajanniemestä ja Ohtakarista sekä luontopolut kartalla
• Museovirasto: Ohtakarin kalastajayhdyskunta ja luotsiasema ovat historiallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 
• Lähialuematkailua Ohtakarilla - Deffu Reissaa ja kamera raksuttaa -blogi

Majakkaretki Rivinleton loistolle Haukiputaalle

Olemme muutaman vuoden harrastaneet majakkabongausta. Majakkaretkemme alkoivat erikoisesta sattumasta. Ranskalainen vieraamme kysyi, että onko paikkakunnallamme majakka, koska täällä on tienviittoja majakan kuvalla. Valitettavasti tienviitta on vähän harhaanjohtava. Kuvassa on kyllä majakka, mutta se viitoittaa vanhaa maantietä, joka on muinoin kulkenut eri reittiä kuin nykyinen valtatie. Halusimme tarjota vieraallemme kuitenkin majakkavierailun, joten teimme retken Kokkolan edustalle Tankariin.

Tämän jälkeen olemme jatkaneet majakkabongausta oman perheen kanssa. Tämä Rivinleton sektoriloisto Haukiputaalla oli 6. majakkabongausretkemme. Loiston läheisyydessä Kiiminkijoen jäällä on myös ihan oikea iglukahvila, joka on myös kokemisen arvoinen paikka.

 

Rivinleton loisto

Rivinleton sektoriloistotorni sijaitsee Kiiminkijoen suulla Haukiputaalla. Sektoriloisto on kaksivärinen, alaosa on valkoinen ja yläosa on musta. Loiston korkeus on 8 metriä mitattuna merenpinnasta ja loisto kohoaa Kaasamatalan pikkuruisella saarella.  Paikalliset kutsuvat loistoa myös pookiksi.

Loisto on rakennettu vuonna 1939 ja nykyään se sytytetään tarpeen mukaan. Silloin näkyy valkoinen valonvälähdys joka kolmas sekunti. Sektoriloisto toimii niin, että valosektori näkyy valkoisena niin kauan kuin alus purjehtii turvallisella väylällä. Valo havaitaan aluksessa vihreänä, jos alus eksyy väylältä liiaksi oikealle tai punaisena jos alus eksyy liiaksi vasemmalle.

Lähteet: Wikipedia ja Lighthouses of Northern Finland

Ajo-ohjeet Rivinletolle

Matkaa Oulusta Haukiputaalle tulee n. 30 kilometriä. Lähimmäksi Rivinleton majakkaa pääsee, kun seuraa kartalla Rivinnokantietä. Rannasta on kilometrin matka loistolle, voi olla vähän allekin. Rannalta voi hyvin nähdä loiston, siitä tietää olevansa oikeassa paikassa. Rivinnokantien päässä on kääntöpaikka ja laavu, jossa voi sytyttää nuotion.

Rivinnokan tie kapenee loppupäässä kapeaksi mökkitieksi. Pienin välimatkoin tiehen oli aurattu levennyksiä eli ohituspaikkoja. Pidimme niitä tarkasti silmällä, että tiesimme miten pitkä matka olisi peruuttaa, jos toinen auto tulisi vastaan. Meidän tarvitsi onneksi peruuttaa vain yhden kerran. Automme parkkeerasimme joen jäälle aivan tien loppuun. Tien vierustat olivat jo täynnä autoja.

Majakkabongausretki Rivinletolle

Talviaikaan Rivinleton sektoriloiston saavuttaa siis hyvinkin kävellen tai hiihtäen.  Paikka on suosittu ulkoilukohde ja jäällä oli monta muutakin liikkujaa aina pilkkijöistä leijahiihtäjiin asti. Yksi leijailija oli juuri kerimässä liidokkinsa naruja, kun tallustelimme narujen yli. Olimme kyllä kohteliaita ja kysyimme, jos narut olisi parempi kiertää. Olipa jäälle pystytetty kotakin, josta pilkisti savupiippu. Jäälle oli ajettu moottorikelkkauria ristiin rastiin. Niitä oli helppo seurata. Hiihtolatuja siellä kulki myös useampi.

Edellisenä päivänä oli ollut runsas lumisade, joten kaikki jäljet olivat tuoreita. Lumi oli irtonaista, eikä ollut ehtinyt kovettua. Irtolumen päällä oli raskasta kävellä, vaikka lunta oli korkeintaan nilkkaan asti. Meillä oli kaksi pulkkaa vedettävänä, joten sekin teki kävelemisen raskaaksi. Kunto tietysti kasvoi kohisten tällä retkellä. Pulkat kulkivat vetäjän perässä jokaisesta kengänjäljestä, joten lapset kokivat matkan hyvin töyssyiseksi istua pulkassa. Kaksi vanhinta lasta (5 ja 7-vuotiaat) kävelivätkin puolet matkasta. Pienin lapsi ei tahtonut enää loppumatkasta ollenkaan pulkkaan, koska pulkka keikkui ja hän pelkäsi kaatuvansa. Häntä piti kantaa sylissä. Isompi ahkio ja sukset olisivat olleet tällä kelillä paremmat kulkuvälineet.

Cafe Igloo

Rivinleton sektoriloiston läheisyydessä on myös iglukahvila. Arvioisin välimatkaksi 200 metriä. Kahvi, tee, mehu tai leivos olivat kukin 2 euroa kappale. Iglun ympärille on rakennettu tuulensuojaksi muurit, että eväiden nauttiminen on mukavampaa. Penkeille ja tuoleille pääsi lepuuttamaan jalkojaan. Retkikuntamme mukaan iglussa riitti enemmän ihmeteltävää kuin majakassa. Varsinkin kun igluun pääsi sisään, mutta majakkaan ei. Cafe Igloo on tänä talvena toiminnassa jo toisen kerran, lisää voit lukea paikallislehdestä Rantapohjasta.

Tämä oli piristävän erilainen sunnuntaiulkoilu. Saimme nauttia kauniista maisemista ja erikoisista nähtävyyksistä. Kävelyretkemme kesti pari tuntia ja olimme varustautuneet eväsleivillä. Otin valokuvia paljon retkeltämme. Paikan päällä huomasin, että olin unohtanut pakata mukaan omat toppahousuni, villapaita sentään oli. Miehen kanssa jaoimme villahousuja ja toppahousuja uudestaan ja saimme molemmille lämpimät vaatteet. Auton mittarin mukaan pakkasta oli vain 5 astetta, mutta voimakas tuuli teki pakkasesta purevampaa.

Jos jäälle lähteminen arveluttaa niin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta voi tarkistaa jäätilannetta. Minä sain ajo-ohjeita ja apua jään paksuuden arvioimiseen paikallisesta ompeluryhmästä ompeluystävältä. Kiitoksia vaan avusta.

Tämä oli 6. majakkaretkemme ja ajattelin tästä eteenpäin dokumentoida meidän retkemme tänne blogiin käsitöiden sekaan. Meillä on aika hidas tahti, olemme bonganneet 2 majakkaa vuodessa. Olemme käyneet Tankarissa, Marjaniemessä, Harrbådan linjaloistolla, Raahen saaristossa Iso-kraaselissa ja Taskussa. Seuraavaksi tähtäämme Ohtakarin näkötornia/ pookia ja jatulintarhaa ihastelemaan Lohtajalle.

Kuvia Taskun pookista, Raahen edustalla olevasta puisesta tunnusmajakasta, löydät viime kesän postauksestani.

Tervetuloa seuraamaan Kangaskorjaamon persoonallisia ja idearikkaita käsitöitä

Facebook

Instagram

Pinterest

Syyskuun Suomi100-teemakäsityön aiheena on luonto

Pidän luonnossa liikkumisesta, teen kävelylenkkejä merenrantaan. Pyöräilen auringonlaskun aikaan. Syksyisin kerään aivan hulluna marjoja. Niinpä tämä luontoteema oli itsestään selvä valinta suomiaiheisten käsitöiden jatkoksi.

Elokuun alussa vietin päivän yksin Taskun saaressa Raahen edustalla. Kävelin rantoja pitkin ja valokuvasin luontoa, erityisesti saaren puista tunnusmajakkaa. Uimaan en tarennut 13 asteiseen meriveteen, vaikka saaressa oli kaksikin unelmien pehmeää hiekkarantaa. Tähän postaukseen nuo retkikuvat sopivat kuin nenä päähän. Päivän aikana aurinko lämmitti pilvettömältä taivaalta, sumua oli niin paljon, että näkyvyys toiseen saareen katkesi ja lopuksi taivaan peitti ohut pilviharso.

Tammikuussa suunnitellessani jokaiselle kuukaudelle sopivaa teemaa en vielä tiennyt, että vietämme Suomen luonnon päivää elokuun viimeisenä lauantaina. Suomen luonnon päivää on vietetty jo neljänä vuonna, ja tänä vuonna päivä julistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Suomi on näin ollen ensimmäinen maa, joka liputtaa luonnon kunniaksi. Mahtavaa, eikös olekin?

Vuodenaikojen vaihtelun ansiosta luonto näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina. Millainen on sinun lempimaisemasi? Pidätkö auringonlaskun, ruskan vai hiirenkorvien sävystä enemmän? Millaisia vaatteita tarvitset luonnossa liikkumiseen? Mitä eläimiä ja kasveja luonnosta löytyy? Voiko luonnon ääniä kuvata ommellen tai kirjoen? Mitä mielikuvia luonto sinussa herättää, kerro se käsitöin.

Suomi100-teemakäsitöiden ideana on siis valmistaa joka kuukausi käsityö suomalaisuuteen liittyvästä teemasta. Syyskuun teemana on luonto. Tämä on yhteisöllinen käsityöprojekti, kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan. Mukaan voi lähteä tekemällä vain tämän yhden teeman tai innostuessaan useampia.

Toimi näin:

1.  Ideoi ja valmista suomi100 -teemakäsityö tai useampi, tekniikka on vapaa.
2.  Kuvaa ja esittele käsityösi muillekin sosiaalisessa mediassa.
   •  Blogijuttusi voit linkittää tämän postauksen kommentteihin. Teen niistä yhteenvedon postauksen loppuun. 
   •  Kuvan voit julkaista myös Instagrammissa ja Facebookissa #suomi100_käsityö ja tagilla @kangaskorjaamolla.
   •  Kangaskorjaamon facebook sivuille voit lisätä kuvia.
3. Ei olla turhan tarkkoja, eikä ainakaan stressata. Jos käsityösi ei valmistu juuri syyskuussa, niin esittele se myöhemmin. Aikaisempiin teemoihin voi myös palata koko vuoden ajan ja tehdä niihin sopivan käsityön.

Luontoon ja vuodenaikoihin liittyy olennaisesti sää. Me suomalaiset olemme hyviä keksimään puheenaiheita säästä. Sääpuhe on meidän oma small talkkimme, kun emme muuta puhuttavaa keksi. Syyskuun bonustehtävänä on sää. Bonustehtävän voi tehdä ennen tai jälkeen pääteeman, mikään ei estä tekemästä näitä tehtäviä yhtä aikaa. Totuttuun tapaan en selittele bonustehtävää sen tarkemmin, juttele sinä minunkin puolestani small talkkia tai järkipuhetta, kummin vaan.



Lokakuussa  Suomi100- teemakäsitöihin etsitään inspiraatiota suomalaisista kirjoista Aleksis Kiven päivän innoittamana. Laitahan mietintämyssyyn jo hautumaan tämäkin aihe.


Yhteenveto syyskuun Luontoaiheisista käsitöistä:
Saniaisen lehtiä ja kloriittivärjäystä paitaan
Polvisuojat marjastajalle, puutarhurille tai valokuvaajalle
Marjoja korvakoruissa/ Koruna
Sulkia tilkkupeitossa/ Pikku Akan Tilkkuvakka

Tällä yhteenvetosivulla voit tutustua kaikkiin Suomi100-teemakäsitöihin.

Instagramissa #suomi100_käsityö

Kiinnostukseni majakoihin on yltynyt entisestään, tässä on retkikertomus siitä kun vierailimme Haukiputaalla Rivinleton majakalla.