Mökillä

Mökillä... Sää oli mitä mainioin ja nukuimme kellon ympäri, mitä ei ole tapahtunut sitten teinivuosien...

Takka, takkatuli...

Valkea kuulas jaksoi pullauttaa yhden (1) omenan.

Mieheni leikkasi ruohon ja kompostit ovat ääriään myöten täynnä.

Hiiret pääsevät hillumaan saunalla, mutta ei enää...

Tämä on hieman säälittävä hopeapaju, pienempi kuin mustikanvarvut, mutta istutin niitä kymmenisen juurtunutta taimea, toivottavasti jaksavat talven yli.

Luonto on vain niin kaunis...

Ruusu kukkii

Vesiallas on jo ihan syksyisissä tunnelmissa

Syysleimut kukkivat

Päivänhattu

Tyrnikin jaksoi tehdä yhden marjan

Hiiriverkko valmis

Gladiolus kukkii

Onneksi paikallisilla oli ylimääräisiä omenia laitettuna tien viereen. Poimin omenani siis laatikosta, kun oma puuni ei innostu omenan tuotantoon...

Terassin kukintaa syyskuun alussa

Elokuu kääntyi syyskuuksi, mutta kukkaloistoa se ei himmentänyt

Nämä kaksi verenpisaraa aion talvehdittaa, yllä Devonshire Dumbling (ja pystympi vaaleanpunainen isokukkainen Linda Golding) sekä alla Mood Indigo

Echinopsis kasvatti kaksi antennia, mutta jaksoi onneksi puhjeta kukkaan.

Alla pelargoneja, myös talveksi sisälle

Kiinanruusut jatkavat myös kukintaa

Alla uusin löytöni 

Hopeapajuprojektini on onnistunut yli odotusten, kaikki oksat ovat lähteneet juurtumaan.

Nuo pitäisi saada mahtumaan sisälle talveksi...

Alla petunioita

Pajun juurrutusta

Mitä vanhat silmäni näkivätkään! Kotimme lähellä keskellä tietä lojui iso oksa hopeapajua ja mies oli siinä moottorisahan kanssa. Tein u-käännöksen ja kurvasin puun vierelle. 

Kysyin herttaiselta vanhemmalta rouvalta, saisinko ottaa pistokkaan... Hän kertoi, että tuuli oli heittänyt oksan alas ja saisin toki ottaa pistokkaita. Tuo puu oli aikoinaan lähtenyt heidän isomummunsa ottamasta pistokkaasta.