Kauhee kun oltiin reippaita tänään

Menneet (ja tulevat?) pakkaset saivat meidät hyvinkin laiskoiksi, vaikka kaiken järjen mukaan olisi ollut viisaampaa olla reipas ja puuhastella kaiken laista, olisi ollut lämmin ilman kaksia villasukkia ja villatakkia ja peiton alla kököttämistä 😂 
Ja kun sitten viimein kaivoin lämpö(sähkö)peittoni esiin, totesin sen lopettavan toimintansa. Kai niilläkin joku "elinikä" on - se oli jo ainakin 15 vuotta, ellei enemmänkin, vanha. 

Sopivasti pakkanen alkoi lauhtumaan, kun tilasin itselleni uuden ja posti toi sen ovelle tiistaina. 
Posti, rakas ystävämme. Mielenkiintoinen ystävämme. Tavallisesti lähes 60 km:n matka kestää 2-3 päivää. Siis kun katson Postin seurantapalvelusta, että milloin pakettini olisi tulossa, niin arvioidusta saapumisajasta menee vielä tuon verran.
Nyt katsoin peiton seurantakoodilla, että se on n. 132 km:n päässä ja tulossa seuraavana päivänä. Hups, postipoika hurautti pihaan n. 1,5 tunnin kuluttua paketin kanssa. 
"Posti, ihmisen paras ystävä" 😂

Tämän päivän reippautta piti kehua. 
Aamupäivällä käytiin tekemässä lumityöt. Sujui kuin tanssi ja minäkin pysyin pystyssä 👍
Sisälle tultuamme Mursu otti ja teki ruuan valmiiksi ja sitten toiveikkaana lähti kokeilemaan käynnistyykö auto - kyllä. 
Kävimme siis kaupassa. Kyllä tulee kuulkaa hieno kauppa meidän keskustaajaamaan, vau! 
Pysyin pystyssä, mutta oli lähellä, etten tyrmännyt yhtä nuorempaa miestä siinä ohimennen. 

Mutta tästä sitten päästään muihin asioihin, niihin mitkä pimentää menneiden pakkaspäivien auringonpaistetta.
Kirjoittaminenkaan ei ole sujunut kun mielessä pyörii kaiken laisia kurjia ja typeriä asioita.

Ensimmäinen on kyllä tämän päivän kauppareissulta: MIKSI IHMEESSÄ auto pitää pysäköidä lähes toisen auton kylkeen kiinni, kun parkkipaikalla on tyhjää tilaa vaikka kuinka ja paljon? Mennessä sain auton oven avattua ihan auki asti, mutta kun palattiin autolle, oli taas oltava tosi varovainen, ettei se kolahda naapurin kylkeen. Läheisyys lämmittää? 

Söin muuten tänään pitkästä aikaa suklaata! Eikä ole edes huono omatunto, sillä ei tee mieli lisää. 

Tunturiruipelo pistäytyi viikonloppuna sairaalassa. Ei hyvä enkä pidä siitä. On paha ja surullinen mieli, vaikka hän nyt onkin taas kotona. 

Ja sitten sama vanha juttu, josta olen kitissyt ennenkin. Ilmeisesti en osaa kirjoittaa selkeästi ja tehdä asiaani ymmärrettäväksi.  (Huonoa suomea)

Halusin jakaa kirjoittamani Halaus -runon ystävälleni ja saatesanoiksi kirjoitin, että se liittyi aiheeseen "halaaminen, miten, missä, ketä, koska jne.." 
EN odottanut mitään ylistyslaulua runostani, mutta sen hän ohitti kokonaan ja sen sijaan aloitti analysoinnin aiheesta halaaminen 🫣 Analyysi oli vieläpä ristiriidassa hänen oman käyttäytymisensä kanssa, mutta se on taas toinen juttu. Huokaus. 
Odotin kuitenkin jonkinlaista reaktiota myös siihen runoon. 

Mutta yritän unohtaa sen.kin. Olen viime aikoina saanut neuvoja yhdestä jos toisesta asiasta. Tiedättehän: kun soitatte tai laitatte viestin jostain asiasta, että nyt kävi näin ja näin, tai se ei toimi tai vaikkapa että selkää kaikki on muuten hienosti, mutta selkää on juilinut pari päivää. 
Riittäisi, kun saisi vastaukseksi jotain tyyliin "no voi vitsi, kyllä se siitä taas tokenee" tai jotain. Ei, kun tulee suunnilleen joku fyssarin ohjeistus ja että kyllä sun pitäis saada sitä painoa pois ja liikkua vähän enemmän ja Mursunkin vähän sitä ja tätä ja... 

Olen ehkä vähän omituinen, kun en arvosta tuollaista apua ja neuvoja - varsinkin jos en ole pyytänyt.

Anteeksi tämä avautuminen. Te olette ihania, kun te jaksatte olla myötätuntoisia silloinkin, kun kyse on pikkujutusta ja annatte kun pyydetään ❤️

Mursu rupesi ehdottelemaan. Ensin imurointia huomiselle. Kauheeta.
Ja nyt tälle illalle S.W.A.T:in katsomista. Ensimmäinen kausi on katsottu. Olen koukussa. Älkää kertoko: en niinkään sarjaan kuin Shemar Mooree 😉

PS. Sängyssäkin olen pysynyt, en ole putoillut enää sänkyjen väliin. 

Villahousut jalkaan!

 Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää muistia.

Ja Areenasta voi käydä katsomassa legendaarisen Villahousupakon - sen varmaan kaikki muistaa? 
Ai miten olisinkaan Äitiä kiittänyt, jos hän olisi NYT jaksanut minulle kutoa riemunkirjavat raidalliset ihan minkä laiset tahansa VILLAHOUSUT. 
Lankaa olisi, mutta ei taitoa tehdä itselle villahousuja. Ei ainakaan enää näille pakkasille, luulen ma. 

Meillä Pöllönkulmalla ei ole tapahtunut mitään. En ole kaatuillut enkä putoillut sängystä. 

Ehkä isoin tapahtuma pariin päivään on hammastahnan yöpaidalle roiskimisen lisäksi se, että pölypallon sijasta sänkyni reunassa (kyljessä?) on reikä! 
Ja kyllä, se on ihan itse aiheutettua sekin: istun sängyn = patjan reunalla kun illalla vaihdan päivävaatteet yövaatteiksi ja jouset ovat kuolleet. Ja pyrkivät näköjään ulos. 

Kaikkein helpointa olisi, jos vanhat sängyt voisi vain häivyttää - pufff - eli että niitä ei tarvitsisi millään tavalla ujuttaa pois makuuhuoneesta, se on nimittäin työn ja tuskan takana. 
Ja sitten kun työn ja tuskan jälkeen on löydetty ne uudet sängyt, ujuttaa ne sinne tilalle. 
Tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta, vaikka äsken vielä kaipailin niitä villahousuja... 
Odotamme kevättä/kesää, kyllä se sänky sinne asti kestää. 

Auton on edelleen jäässä. Pitäisi katsastaa kahden viikon päästä. Eikä lauhtumista tiedossa.

Pakkanen kävi tänään käyttämässä minut kaupassa. Pärjätään taas muutama päivä. 
Tällä kertaa en järin voi antaa positiivista palautetta kassahenkilölle. 

Olin aikeissa ostaa kirsikkatomaatteja. Eka paketti: homeinen tomaatti. Toinen paketti: homeinen tomaatti.  Mietin mitä tehdä. En voinut peruuttaa kärryllä, otin ne mukaani, itselleni en ottanut tomaatteja. Ajattelin, että annan ne kauppiaalle joka yleensä pyörii jossain päin kauppaa, tai jollekulle muulle. 
Tein ostokset, ketään muuta hlökuntaan kuuluvaa ei tullut vastaan, joten annoin ne kassalle. 

En viitsinyt kauheaan ääneen kailottaa "OTATKO NÄÄ HOMEISET TOMAATIT SINNE"  vaan puhuin vähän hiljempaa:

P: Hei, otatko nää sinne sivuun, näissä on molemmissa hometta
K: Mä just kävin ne läpi. - ja ottaa rasiat vastaan sen näköisenä, että mä olen tyhmä, ja sokea
P: Joo, en mä sillä, mutta ajattelin, ettei kukaan valita niistä. Oisin antanut xx:lle tai yy:lle, mutta ei siellä ollut
K: Ei niin, mä olen täällä yksin. xx on ylhäällä ja yy on syömässä. Mun pitää nää nyt sitt ite mennä viemään pois
P: Niin no, en mä tarkoittanut sulle lisätöitä tuoda, ajattelin vaan ottaa ne sieltä pois. Tiedän itsekin millasta p..aa asiakaspalvelussa saa niskaansa aiheetta. 
K: Mä olin 15 vuotta "siellä" töissä ja siellä sitä vasta tulikin, että kyllä MÄ tiedän

Pikkusen jäi kakan maku suuhun tuosta. Otin hyllystä pilaantuneet tuotteet pois ettei ne osu kenellekään joka ei huomaa ennen kuin vasta kotona tms. Ja sitten saan tollasen vastaanoton. 
Kovin tarkkaan hän ei ollut voinut niitä tomaattirasioita katsoa, kun kaksi ensimmäistä = etummaista rasiaa sisälsi homeisia tomaatteja. YÄK. 

Tältä päivältä jäi kasvikset kokonaan kauppaan. Tai ei ihan, ostin keittojuureksia. Meillä on joku päivä joko nakkikeittoa tai jauhelihakeittoa.

Auto-ongelman vuoksi Mursu joutui perumaan kaksi sairaalaan varattua aikaa. Meidän HV-alueella tulee sairaalasta muistutus varatusta ajasta vuorokautta aiemmin. Varatun ajan peruutus tehdään tekstiviestillä ja Mursu laittoi ohjeen mukaan peruutusviestin. Heti saman tien tuli tekstiviesti, jossa muistutettiin varatusta ajasta seuraavana aamuna ☺️ 
Ja muutaman minuutin päästä viesti, että peruutus on vastaanotettu, lähetämme teille uudet ajat kirjeitse.

Meni pari päivää, posti toi ystävällisesti paketin ovelle (hyvä niin, ettei jättänyt sitä postilaatikkoon pakkaseen) ja samalla kirjeen: uudet ajat sairaalaan ja kirje oli lähetetty samana päivänä kun Mursu oli perunut alkuperäiset ajat. Ripeät ja hyvää toimintaa, taas kerran. 

Mutta. Nyt on talviolympialaiset avattu ja minä menen nukkumaan. Mursu katosi johonkin. Ehkä untenmaille.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Kiitos ja näkemiin ❤️

 The Firstin esittämän, Juha Vainion sanoittaman biisin mukaan NYT MENI HERMOT, JA SEN KYLLÄ HUOMAA... 

Tällä viikolla en ole onnistunut soittamaan yhden yhtäkään puhelua ilman "kuuluuko? kuuletsä? kuuluko nyt? joko kuuluu?" -huuteluita. Ja odottelun jälkeen perään viestillä kysely, oliko tärkeetäkin asiaa.
Netti pätkii koko ajan, hyvällä tuurilla olen päässyt hetken käyttämään Mursun verkkoa - eilen sen verran, että ehdin katsoa operaattorin sivuilta meidän alueen tilanteen: HÄIRIÖITÄ! 

Tunti sitten yritin kuunnella ja katsella teamsista webinaarin. Kolmen vartin tilaisuudesta näin ja kuulin ehkä noin 20 minuuttia - alun ja lopun, jotka ei oikeastaan edes kiinnostaneet, olisin halunnut nähdä ne keskimmäiset 15 minuuttia. Meni siis hermot. 

Koska lähden ensi viikoksi reissuun enkä aio ottaa konetta mukaan, toivotan teille Pöllö-valitus-vapaata -viikkoa 🤗🤗
Ja jos oikein hyvä tuuri käy, palattuani olen päässyt eroon tästä kurjasta, toimimattomasta operaattorista ja saanut aikaistettua vaihtoa.

Mutta hei! Ei elämä pelkkää kurjuutta ole, sittenkään!

Mulla on uusi tukka, uusi kampaaja: ihana nuori tyttö, kova puhumaan - ei tarvinut istua tuppisuuna tuijottamassa itseään peilistä (on muuten minusta yksi kamalimpia asioita: istua kampaajalla ja katsella itseään peilistä ylikasvaneessa tukassa, plussana se, ettei näe kunnolla, kun ei ole laseja 😝😝).
Ja kotimatkalla just sopivasti ennen kylälle saapumista tuli viesti, että kaupalla on paketti: taikinakone saapui! 
Postipoika oli yrittänyt tuoda sitä kotiin - portailla oli jalanjäljet - mutta oli sitten vienyt kaupalle ja laittoi viestin, että hae sieltä. 

Mutta heippa - jatkan sukkien kutomista, palaan Pöllönkulmalle joskus 😉 En unohda teitä!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKKI IHANAT YSTÄVÄT ❤️🤗❤️🤗❤️🤗❤️🤗

 

Pöllön verkko meni nurin

 Mobiililaajakaista - tai puhelin - joku hilavitkutin kuitenkin, meni nurin. 
Puhelimen pitäisi olla 4G-verkossa, mutta jostain syystä se on jossain ihan omassa maailmassaan eikä sillä pääse nettiin. Nopeus yhtä kuin minulla. 

Mursu hermostui, kun yritin selittää omaa näkökantaani ja minä hermostuin kun en ymmärtänyt taas mistään mitään. Pfuuuuf. Palaamme asiaan ja puhelimeen aamulla. 

Lainaan nyt Mursun verkkoa vastatakseni kommentteihinne edelliseen postaukseen ja kertoakseni, että tänään oli hyvä päivä - tätä takaiskua lukuun ottamatta 😝 Pienistä ei oteta.
Ehkä huomenna tämäkin on ohi. 

Ajatukset jumittaa

Ajatukset jumittaa. Niska jumittaa. Polvea särkee. Vasemman käden lihakset - ihan kuin olisin TEHNYT jotain. VALI VALI VALI. 

Pesulasta ei laitettu viestiä, vaikka luvattiin; pyykit piti olla valmiina tänään 🤔
VieläKÄÄN en saanut haluaamaani vahvuutta närästyslääkkeeseen, mutta ei lääkäri kyllä halunnut nähdäkään. 
Ei saada Mursun kanssa vielä korona-rokotetta; ohjeet on taas ristiriitaisia. Toisen ohjeen mukaan meidän pitäisi saada, toisen ohjeen mukaan ei.  VALI VALI VALI.

Tein eilen illalla tilauksen Suomalaisesta kirjakaupasta. Tilasin kynän. Sellaisen jonka jäljen voi pyyhkiä pois - ei lyijykynä vaan.. no kuulakynän. Ja siihen varasäiliöitä. Tänään tuli vahvistus, että tilaus on pakattu. Ja kappas pöllöä Pöllöä: kynä on 0,7 mm ja varasäiliöt 0,5 mm 🤦‍♀️🤦‍♀️
Jotain plussaakin sentään on; tadaa jemmasta löytyi kuivunut vanha 0,5 mm:n kynä. Kun JOSSAIN on olemassa aiemmin ostetut säiliöt, mutta kukaan ei kerro missä. VALI VALI VALI. 

Mistäs vielä valittaisin? Äh, en taida jaksaa enää. 

Tässä on ne kirjat jotka käytiin viime viikolla antikvariaatin lokerosta hakemassa; ne jotka kirjaston velhot löysivät 1,5 päivässä onnettoman hatarilla tiedoilla. 
Mursu on nyt iltaisin lukenut ykkösosaa. 
Kirjastosta ei ole nyt lainassa yhtään kirjaa, mutta lukeminen ei lopu. Varattuna on muistaakseni viisi kirjaa ja ehkä innokkaimmin odotan Cristal Snown uutta Penni Pähkinäsydän -kirjaa 🧡 Penni Pähkinäsydän ja Pitsikartanon kummitus. 

Viikonloppuna on tiedossa kurkkutalkoot. Poika soitti Mursulle ja ilmoitti tulevansa lauantaina meille tekemään itselleen suola(herkku)kurkkuja talveksi. Mummin ohjeella. Meille siksi, kun kaikki purkit ovat meillä. 

Tässä kai ne tärkeimmät. 
Ei elämä niin kurjaa ole, aurinko paistaa, perhosia ja sisiliskojakin on vielä pihalla vaikka kuinka (ja murkkuja OLI, ei oo enää). 
Hih, vajaassa multapussissa kasvoi koivuntaimi 😂

Valitan, että valitan

kun ei se tavallisesti tapoihini kuulu, mutta nyt valituttaa. Ainakin vähän. Tai ainakin harmittaa ja suututtaa ja keljuttaa. 

Aloitan Riesasta. Nyt valitan. Riesa itsessään on ollut siivosti (koputan puuta), mutta lääkityksen sivuvaikutuksena varsinaiset huimausoireet on vaihtuneet näköhäiriöihin 😵😵 Aamupäivät lääkkeiden oton jälkeen menee siihen, että vuorotellen en näe lähelle tai kauas, vähän sen mukaan mihin pitäisi nähdä. Illalla sitä ei niinkään huomaa muuten kuin sillä, että blogin päivitys on jäänyt; kovin pitkään tietokoneella ei pysty olemaan kun silmissä vilistää. Katsotaan kuinka nyt käy. 
Sitä "pahinta" lääkettä on nyt vähennetty, eikä Riesa ole siitä ainakaan vielä pahastunut, kohtaukset on siis pysyneet kurissa. 

Jatkan nuorisosta. Ja itsestäni. Yleensä puolustan nuorisoa, eivät he ole niin pahoja ja huonotapaisia kuin mitä heistä puhutaan. Mutta nyt meinasi mennä palkokasvi nenään kitarisoihin asti. 
Oltiin kaupassa ja normikäytäntö; Mursu pakkaa ostoksia ja minä nostelen niitä hihnalle. Taakseni tuli kaksi poikaa jotka laittoivat hihnalle sen kapulan. No niinhän se tietysti pitääkin, mutta ensin pitää kai odottaa, että edellä oleva asiakas on saanut KAIKKI ostoksensa hihnalle. Nostin kapulan hihnan päähän odottamaan. Toinen pojista laittoi sen takaisin hihnalle. Nostin pois. Poika nosti takaisin hihnalle. Nostin pois. Ja vielä kerran sama juttu! Ja ihan varmasti näki, että ostokärryssäni oli ostoksia. Suututti kuin pientä oravaa, jolla on käpy jäässä. Niitä nimittäin ihan varmasti suututtaa sellainen. 
MUTTA. Kaupasta autoon päästyäni ja lopetettuani puhinan ja puhkumisen, katsoin peiliin: olisin voinut avata suuni ja sanoa aikuismaisesti opettavaisen nätisti, että odotatteko hetkisen, laitan kyllä kapulan hihnalle, kun olen saanut kaikki ostokseni kärrystä siihen. 
Että pojat olisi voineet ajatella tekemistä ja Pöllö olisi voinut avata nokkansa eikä valittaa. Nih. 

Valitan televisiosta ja YLE-VEROSTA! En tietenkään ole ainoa joka joutuu maksamaan yle-veroa enkä varmasti ainoa joka valittaa siitä. Mutta kohta menee teemuki nurin. Juuri sen yle-veron vuoksi on Pöllönkulmalle hankittu vain yksi maksullinen palvelu. Maksuttomilta kanavilta tulee uusintoja uusintojen perään ja kun löydät jonain iltana katsottavaa, kas, kaikki sen viikon katsottavat ohjelmat tulee samaan aikaan eikä mikään niistä tule uusintana. Mutta Simpsonit, Family Guyt, Australian rajalla ym. - ne lähetetään viikon-kahden sisällä pariin kolmeen kertaan uusintana. 
Tästä päästää sopivalla aasinsillalla (kyllä Pöllö on välillä melkoinen aasikin) syrjintään. Urheilua tulee tuntikausia ja saa toki tullakin, katselen ja kuuntelen sitä itsekin. Mutta a) missä on paraurheilu? Niinpä, tässä juurikin oli para-alppihiihdon mm-kisat, mutta niistä näki pätkiä ainoastaan Areenasta, jos tiesit mitä ja milloin katsoa. 

Plääh. Ei tästä valittamisestakaan oikeastaan mitään tule. Valitan, kun en voi kunnolla valittaa. Ei voi valittaa pelkästä valittamisen ilosta, kun kaikissa asioissa on joku hyväkin puoli, kun asiaa katsoo siltä toiselta puolelta. 

Viime viikolla piti tiistaiaamuna nousta ajoissa ylös ja lähteä kahdeksaksi verikokeisiin. Normaalisti meillä hädin tuskin on valojakaan vielä siihen aikaan. No, Mursu ehkä on hereillä ja tekemässä aamupalaleipiä. 
Nyt siis ajettiin terveyskeskukseen, otin vuoronumeron ja istuin odottamaan. Henkilökuntaa kulki edestakaisin ja kaikki huikkasivat hyväntuulisesti hyvät huomenet - kuka siinä olisi voinut olla huonotuulinen? Hyvää tuulta lisäsi se, kun näin sinne tulevan vanhan sedän, joka on meiltä Mursun kanssa ollut pitkään "hukassa": olemme nähneet hänen tekevän reippaita kävelylenkkejä, matkaa tulee yhteensä n. 12 km, ja hänen selkänsä on jo taipunut lähes 90 asteen kulmaan. Siitä huolimatta vauhti on sellainen, että minä en hänen vauhdissaan pysyisi. 
Hyvää mieltäni lisäsi myös se, että sain auttaa ilmoittautumaan tullutta asiakasta, jonka kanssa automaatti oli eri mieltä. 
Auttamisesta tulee hyvä mieli. En siis valita, vaikka verikokeen ottamisesta tuli kyynärtaipeeseen mustelma, joka on siinä vieläkin. Yleensä ei tule. 

Keskiviikkona käytiin kaupungissa. Kävin Riesahoitajalla ja Mursu meni auton kanssa autohoitajalle. Auto oli tarkoitus viedä katsastukseen. 
Riesahoitajan kanssa meni rattoisasti tunti, katsotaan mitä näköhäiriöiden kanssa tehdään. Saisinko sitä kautta, siis lääkäriltä, lähetteen silmälääkärille. Olisi kai korkea aika käydä silmälääkärillä, edellisestä käynnistä on 40 vuotta.... 
Autohoitajat sen sijaan sanoivat, että ei voi katsastaa, auto on rikki, se pitää korjata. Auts. Eihän siinä sitten mitään. Mursu menee huomenna, maanantaina, sinne uudestaan ja autolääkäri korjaa sen ja hoitajat vie sen katsastukseen.

Mutta nyt päästän teidät taas piinasta. Parasta alkavassa viikossa on se, että Poika tulee kotiin! 
Lauantaiaamuna varhain lähdemme Isolle Kirkolle lentoa vastaan ja sitten viedään se omaan kotiin oman kullan kainaloon, mutta ehditäänpä edes nähdä 💗

Nyt alkaa mullakin palaa kohta päreet

Aamulla herättyäni ihmettelin, että mitäs täällä oikein tehdään, jotain poraamisen tai vastaavan ääntä kuuluu jostain. Ja kun remonteista pitäisi nykyään ilmoittaa naapureille. Ei ole ilmoitettu. 

Poraamisen ääniä kuului pitkin päivää tasaisesti silloin tällöin, välillä kovempaa ja välillä hiljempaa. 

No saahan sitä porata, ei se nyt maailmanloppu ole, en minä sitä.

Tuli iltapäivä ja olin taas hoidellut asialliset asiat. Pyysin AM:ä mukaan pyöräkellariin, että käytäisiin kokeilemassa mikä meidän noin kolmestakymmenestä epämääräisestä avaimesta sopii siellä olevaan pyörääni, jonka olin luvannut myydä naapurin rouvan sisarelle. Tai no hyvä on, tarkemmin ottaen kolmesta avaimesta. 

(Mutta meillä ON varmasti ainakin 50 avainta kaiken kaikkiaan joille pitäisi löytää lukko.. Osa on meidän omia, osa on A-nopin jäljiltä). 

Otetiin avaimet ja lähdettiin kohti pyörävarastoa. Kas, ilmoitustaululle on tullut joku uusi ilmoitus, mitähän siinä sanotaan. Varmaan pihatalkoot? Liian pitkä sana, vaikka P:llä alkaakin.. Samalla kun avasin ovea, sain tavattua p..ut..t..ki...v..uo.. - ovi aukesi ja kellarikäytävällä oli edessäni ämpäri ja sen yläpuolella katto auki! Lapussa luki siis PUTKIVUOTO! 

Voi manauksen manaus! 

No se polkupyörän avain selvisi, AM lähti käymään kaupassa, minä takaisin kotiin ja matkalla luin sen ilmoituksen: meidän rapun jossain asunnossa on PUTKIVUOTO ja vesikatkosta ilmoitetaan myöhemmin jne jne.
Nyt alkaa ihan tosissaan mulla otsasuoni pullistumaan! Tämä on jo ainakin kolmas kerta suht lyhyen ajan sisään. Ja olisiko nämä olleet vältettävissä, jos putkiremontti olisi tehty jo silloin vuosia sitten kun sitä ensimmäisen kerran puhuttiin ja kun rahaakin olisi ollut...  Ei varmaankaan... 

Mutta ei tämä päivä ole silti pilalla, mitä yhdestä putkivuodosta. Ammattimiehet korjaa sen. Ja toivottavasti se huomattiin ajoissa. 

Meillä piti majaa 12 muumimukia. Neljä niistä matkasi Pojan luokse, neljä lensi eilen Siskorakkaan ja pikku marakattien matkassa muille maille.
Kotiin jäi vielä neljä joista Hemuli sai tänään uuden kodin tori.fi:n kautta.
Kotia etsii vielä Mörkö, Tuu-tikki sekä Tiuhti ja Viuhti.  Kyllä niillekin varmaan koti löytyy. 

 

Nämä voisi muuten laskea jatkoksi siihen kesken jääneesen mimimalismi -haasteeseeni.  Täytyypä palata kirjanpito-osastolle 😉😊

Huomenna taas uudet kujeet, joista seuraavalla kerralla - melontakauden lähestyessä toivoisin vähän vesisadetta. Ja luontokin sitä alkaa jo kaivata, on ollut ainakin meillä jo niin pitkään kuivaa ja lämmintäkin, että vesi tekisi ihan hyvää. 

Kun et ole ihan varma kumpi vie voiton

Te kaikki varmaankin tiedätte ne hetket, ne päivät, kun on paljon hyviä asioita, niitä jotka tuovat hyvää mieltä ja saa hymyn huulille. Saa nauramaan.
Mutta samaan aikaan on asioita, jotka saavat kaiken kaiken kaatumaan päälle. Kun toinen ihminen yrittää pitää sitä hyvää mieltä yllä, laskea leikkiä ja johon normaalisti lähtisit mukaan tuosta noin vaan, mutta nyt joudut tekemään oikein töitä, ettet tiuskaise mitään ikävää, ellet peräti ilkeää. Koska kurja olo ei ole hänen syytään. Se vaan on. Ja hän on jo tehnyt eteesi vaikka mitä.

Tänään on ollut sellainen päivä. Se alkoi jo eilen, vaikka se sitten paranikin. 

Koska perusluonteeni on ällöpositiivinen, makeaa kuin supermakea mansikkahillo - olin sitä työssä ja olin siksi joskus työkavereiden mielestä ärsyttävä. Asia jolle nauroin lisää. 

Siksi en haluaisi valittaa nytkään, mutta joskus ON vaan saatava valittaa.  Valivalivalivalivali.

Ärsyttää. Hain viime vuoden puolella Kelalta matkakorvauksia TAYS:n käynnistä. Tuli kysely, miksi siellä kävin.
- No ihan vaan huvikseni, minusta on niin kiva käydä eri puolilla Suomea yliopistollisissa sairaaloissa. Seuraavaksi ajattelin mennä Turkuun tai Ouluun. 
Skannaamani hoitajan todistus tai-mikä-se-nyt-on katosi koneeni uumeniin ja jouduin odottamaan joulua ja Poikaa; hän teki taikojaan ja nyt kaikki skannaukset menee samaan paikkaan ja niin, että löydän ne. Vaan kas, hakemus ehti vanhentua - se hylättiin.
Tein uuden hakemuksen, nyt liitin mukaan sen tarvittavan todistuksen (Kelakin voisi tehdä paremman ohjeet matkakorvausten hakemista varten). Hups, Katsoin kilometrit VÄÄRÄSTÄ välimatkataulukosta ja kilometrejä tuli liian vähän, korvattava summa jäi liian pieneksi - hakemus hylättiin.
Oma moka, en jaksanut enää alkaa vääntää, ja onhan siinä kai joku omavastuukin tai jotain.

No vastaavasti kyllä täytyy antaa kiitoksiakin Kelalle: soitin tällä viikolla ja kysyin mikä on tilanne verokortin/veroprosentin kanssa. Mitä pitäisi ja mitä kannattaisi tehdä. Sain erittäin ystävällistä palvelua ja hyviä neuvoja, joiden pohjalta tein päätökseni.
Olen siis edelleen Ystävä Kelan kanssa 👍

Eilen tuli taas postiluukun täydeltä kaikenlaisia virallisia kirjeitä. Ihan ok kirjeitä, mutta siitäpä tuli sitten mieleen, että soitanpa sairaan sos.työntekijälle, jotta mitä tekisin sen avustaja-asian kanssa. Aikaisemmin oli meillä neurolla oma sos.työntekijä, vaan nytpä ei ollutkaan. Haussa kyllä. No ei se mitään, tämä "koko sairaalan" sos. työntekijä jutteli kyllä kanssani ja siinä jutustelun kanssa kävi selville, että tälle tiistaille varattu lääkärin soittoaika sekä helmikuulle varattu lääkärin vastaanottoaika oli varattu juurikin sille lääkärille josta olin ilmoittanut, että EN halua hänelle. Skriik.  Siispä soittamaan poliklinikalle. Ja joka paikassahan on nykyään takaisinsoittopalvelu.

Nauroin Äitirakkaallekin, että hänkin varmaan kohta ottaa käyttöön sellaisen takaisinsoittopalvelun...

No polilta soitettiin kyllä aika pian ja syykin siihen väärään lääkärin selvisi, asia on nyt korjattu eikä tällaista pitäisi enää päästä tapahtumaan. Toki kiireellisissä tapauksissa kuka tahansa lääkäri kelpaa. Eikä lääkäriaikojakaan tarvinut muuttaa kuin vastaanottoaikaa myöhäistää puolella tunnilla.
Mitä siis tässä valitan?
No sitä, että asioita ei oltu hoidettu niin kuin olin pyytänyt ja pelkäsin, että asiat viivästyy ja venyy ja tämän päivän puhelinsoitto oli mulle tarpeellinen.
Mutta sehän siis järjestyi. On vaan tylsää odottaa lääkärin soittoa KOKO päivä, kun ei koskaan tiedä milloin he soittaa. Se ON ÄRSYTTÄVÄÄ.

Ja tänään se oli erityisen ärsyttävää, koska olin nukkunut huonosti selän takia. Vanha ystäväni selkäkipu on palannut ja pitää hereillä aamuöisin. Kummallisella tavalla. Ylösnousu vie kymmenen minuuttia - onneksi muistin ystävän tekemän kävelykepin! Ah mikä onni ja ilo, kun on jotain mihin nojata kun hiipii sängyn vierestä sohvan viereen pöllöillä koristeltuun kävelykeppiin nojaten 😊

Selkäsäryn lisäksi on vaivannut päänsärky kohta viikon verran. Sekin on kivaa. Ja siihen päälle kummallinen kipu, joka tulee aivastaessa, niistäessä, yskiessä, kumartuessa ja nauraessa. Jos ei ala kohta mennä ohi, on mentävä päivystykseen - en kyllä tiedä mitä siellä tekevät.

Riittäisikö valitukset jo nyt? Aa - yksi valituksen aihe vielä 😂😂
Yritin neuloa Repun lähettämistä Baby Merino -langoista pipoa. Neuloin. Purin. Neuloin. Purin. Neuloin. Purin.  Luovutin. Nyt en tiedä mitä niistä langoista neuloista.
Tummansininen. 100g. Antakaa ideoita?

Tänään oli käsityökerho ja meillä oli virkailijana "vaihtari". Oli varmaan ihmeissään siitä metelistä, ressukka. Siellä kirjastossa, mistä hän tuli, on käsittääkseni aika hiljaista.
Meidän kirjastoa on tällä viikolla jo KAHTEEN kertaan kehuttu paikallisen lehden tekstiviestipalstalla!  JES!

Ai niin. Tämän iltalääkkeen vahvuutta pienennettiin. Mutta koska saan tilattua uudet lääkkeet  vasta huomenna ja ne tulee vasta... torstaina... ne luultavasti alkaa vaikuttaa vasta viikonloppuna. Koettakaaa kestää.

Piiiitkä valitusposti, mutta en ota tätä tavaksi. Huomenna on Novellikoukku ja jos ollaan ajoissa liikkeellä, niin mennään AM:n kanssa ostamaan kirjastolle uusi pumpputermos.

Mä olen taas kotona

Olin koko viime viikon resuamassa, ensin täällä lähempänä kotikunnaita ja sitten isolla kirkolla. Kerron siitä toisessa postauksessa, nyt on vaan saatava vähän jupista, ihan vaan jupisemisen ilosta. Jos ei muuten.

Ottaa päähän joka kerta, kun näen sähköpostini. Ykkösasia mikä sähköpostissa on se, että ihmiset eivät vastaa sähköposteihin. On viestejä joihin ei tarvitsekaan vastata, mutta sitten on viestejä, joihin voisi vastata edes vaikkapa "ok, hoidetaan" tai "ok, palataan asiaan" tms.  Siis vain kuitata, että viesti on mennyt perille.

Vaan nyt eniten sähköpostini nähdessä ottaa päähän se, että vuoden lopussa päättyvään työsuhteeseeni liittyvän asian hoitaminen on kestänyt jo kuukauden! Kyse niinkin tärkeästä asiasta, kuin työsuhteen päättyessä maksettavat, minulle kuuluvat lomakorvaukset, jotka on jääneet maksamatta ja jota varten tarvitsen verokortin.
Sain jo yhden laskelman, mutta kun kysyin "mikä tämä miinusrivi on", sitä ei osattu minulle selittää, vaan sain myöhemmin selityksen sähköpostitse. Kyseenalaistin vastauksen ja laskelman, koska vastauksessa luki "Itse irtisanoutuessasi..."  MITÄH???
Vastasin, etten ole irtisanoutunut itse ja pyysin uuden selvityksen ja laskelman, ja sen tekemiseen on nyt mennyt se KUUKAUSI!!!!
Nyt on kulunut jo 1,5 viikkoa siitäkin kun olen ollut yhteydessä esimieheen joka lupasi hoitaa asian kuntoon ja vieläkään ei ole kuulunut mitään.
Eihän siinä mitään, mutta kun ei ole kyse vain ko. rahojen veroprosentista vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.
No, ensi viikolla otan yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, jos ei mitään ala kuulua.

Eilen tuli lasku liiton jäsenmaksuista, joita en ole maksanut sen jälkeen kun lakkasivat maksamasta päivärahaa, kun päivät loppuivat. No kas. Olen kyllä ilmoittanut heille, että olen sairaslomalla ja osatk-eläkkeellä, eli en saa palkkaa josta jäsenmaksuja maksaa. Hups. Jostain syystä tietoa ei löytynyt mistään. 
Alkoi jo tuntua, että noinkin pieni asia on se viimeinen pisara tässä meressä. Asia onneksi selvisi parilla puhelinsoitolla, mutta kun ei vaan jaksaisi soitella ja selvitellä yhtään asiaa, jonka pitäisi olla jo hoidossa.

Plääh!

No. Ei elämä ole näin kurjaa ja nämäkin asiat selviää. Viime viikko oli hieno viikko ja kaikkea kivaa on tiedossa, ikävistä asioista huolimatta.

Tulossa on mm. matka Pojan luo, sain ystävältä tarjouksen hotellihuoneesta, jota hän ei voikaan käyttää ja minä pääsen nyt nauttimaan ihan yksin King Size -vuoteesta ja vuorokaudesta Pojan kanssa! 

Koetan pian saada aikaiseksi päivityksen mukavista asioista ja jatkoa Myyntisirkkusten seikkailulle!

En mä oikein tiedä

mistä sitä kirjoittaisi. Ajatuksia on, mutta ne on painokelvottomia. Tai. Niin. Tämä on mun blogi ja saan kirjoittaa tänne mitä haluan, mutta ihan kaikkia ajatuksia en välttämättä halua kirjoittaa.

Joo-o. Olen sitä mieltä, että työttömiä kohdellaan väärin. Mutta kukaan tärkeä ihminen ei taida lukea tätä mun blogia, joten ei maksa vaivaa kirjoittaa siitä sen enempää. Kerron sitten, jos ja kun asialla on suurempia vaikutuksia meidän elämään. Tällä hetkellä pärjätään.

Joo-o. Ottaa päähän se, että joudun "riitelemään" omista oikeuksistani, mutta niistäkin olen nyt kirjoittanut niin monta kertaa, että en enää itsekään jaksa niitä. Mikään ei ole nyt muuttunut eikä niistä kirjoittaminen nyt muuta tilannetta. Odotan seuraavaa askelta.

Mutta kerron sen, että työnantajani palkanlaskennasta soitettiin. Kun ei ole verokorttia, se pitäisi toimittaa, muuten joudumme helmikuusta alkaen perimään veroa 60%, kunnes toimitat meille verokortin. Niinpä.
Tuota kuule, kun tämä sama keskustelu käytiin vuosi sitten, mutta katsos, olen ollut sairaslomalla heinäkuusta 2012 alkaen ja palkanmaksu on loppunut joskus loka-marraskuussa 2012. Lukuunottamatta sitä yhtä kertaa, jonka te VAHINGOSSA maksoitte minulle palkkaa, kun ette olleet kirjanneet järjestelmiinne ylös, että sairaslomani on PALKATONTA.
Niin mutta jos me jotain täältä maksetaan... No kun te ette maksa mitään, ette ole maksaneet viiteen ja puoleen vuoteen, niin kuin varmaan näet? ...Niin no joo, eihän täältä, joo. No ei sitä sitten..
Onhan teillä NYT varmasti siellä tieto ylhäällä, että olen sairaslomalla tämän vuoden loppuun? Kun Kelasta otettiin yhteyttä, että mun sairaslomatodistus on toimitettu heille, miksiköhän? ....hiljaisuus, naputtelua... Juu, kyllä täällä lukee, että sairasloma, palkaton, joulukuun 2018 loppuun. 
Toiseen kysymykseen en saanut vastausta. 
Että näin. Voi olla, että sama keskustelu on käyty useamminkin, muistan vain viime vuoden, kun silloinkin hermostuin vähäsen... Peruutan siis ensimmäisiä kohtia sen verran, että tosiaan ottaa päähän ja olen väsynyt siihen, että joudun vääntämään rautalankaa tällaisista ns. itsestään selvyyksistä, jotka hoituisivat kun tarkistettaisiin niitä tietoja kauempaakin kuin sieltä edelliseltä päivältä. Jos olisi katsottu toissapäivän tietoja, olisi nähty, ettei tosiaan ole maksettu palkkaa. Ding...miksiköhän? Ding...ai tällä on tämmöinen tilanne. Ding...antaapa olla.
No ihan kiva, että huolehtivat, mutta olen kuitenkin jo 50 vee, ollut samalla työn antajalla kohta 24 vee, ja työelämässä ylipäättään kohta 30 vee... Joku ajatus tähän ikään mennessä on tullut siitä miten esim. veroasioiden kanssa tulee toimia.  Ja kyllähän se verottaja sitten oikaisee, jos meni pieleen.

En siis vaan jaksaisi tämmöisiä asioita setviä, kun yritän miettiä mitä tehdä seuraavaksi, jotta saisin tämän prosessin joskus loppuun, Että pääsisin pois sieltä työvoimatoimiston tilastoja rumentamasta.

Mutta päivän piristys oli kampaajalla käynti ❤. Korvat on taas leikattu näkyviin. Onneksi kampaajallani on vakaat kädet. Oli varmasti vaikea leikata tukkaa kun asiakas kikattaa ja heiluu ja kampaaja kikattaa ja heiluu 😊😊
Ja pihalla AM ihmettelee miten 30 m:n matkaan voi mennä NIIIIN KAUAN. Kauan? 10 min. Eihän se nyt kauan oo. Kauan on suhteellinen käsite.

Ja illan päätti, käsitöiden sijasta jutustelu FB:ssä Siskorakkaan kanssa. Kyllä tämä tästä taas, huomenna on lauantai, uusi päivä, talvi on tullut, ulkona on valoisaa, isännöitsijä on vain ensi viikon lomalla ja asiat lähtee taas etenemään.
Ei elämä niin surkeaa ole. Asioilla on tapana järjestyä. Aina.  Miten, se on sitten eri asia.