Pöllönkulma on pieni punainen tupa, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen syksyä odottaen. Haaveillen - se näkee, ken uskoo. Runoja kirjoitan nimellä athenenoctua (minervanpöllö) Olen otettu, jos haluat käyttää runojani sopivissa tilanteissa, mutta mainitsethan, kuka runon kirjoitti. Ja kiva, jos kerrot, että haluat sitä käyttää.
18 syyskuuta, 2026
Särkyvää 💔💔
05 syyskuuta, 2026
Hyvää syyskuuta kaikille ❤️
Pöllönkulma hiljenee toistaiseksi - en unohda teitä ystävät ❤️
Älä odota
Jätä sitku -elämä, nyt.
Aloita nytku -elämä, nyt.
Älä keksi tekosyitä
sille
miksi et halaa,
ota syliin,
ota kainaloon,
keitä aamukahvia
tai imuroi
ennen kuin joku muu ehtii ensin.
Mikään syy
ei ole riittävän hyvä
olla osoittamatta
rakkautta.
Olla sanomatta
OLET RAKAS.
Opettele nuo kaksi sanaa
ja muista myös käyttää niitä.
SINÄ SIELLÄ: OLET MINULLE TÄRKEÄ JA RAKAS.
Tänään riittää, että tiedän teidän olevan siellä kun tulen takaisin.
-
Nyt tällä "punaisella" minuutilla se taas toimii, mutta hetken päästä se voi taas olla jossain omilla teillään. Siispä yritän kirj...
-
Tuli tuolla Terhin tarinoita lukiessa mieleen - siellä kun oli vietetty syntymäpäiviä oikein tuplaten - että kuka tohtii kertoa ikänsä ihan...