Ajellessani viikolla eräänä iltapäivänä töiden jälkeen äitini luo, havahduin huomaamaan, kuinka kaunis syksy meillä tänä vuonna on. Lehtipuut loistivat kauniissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä, taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Minusta on ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista varmasti omalla tavallaan, mutta syksy on kyllä yksi lempivuodenajoistani.

Minua ei ole ahdistanut eikä haitannut lainkaan pimenevät illat. Minusta on ollut ihanaa tunnelmoida kynttilöiden valossa, viritellä valosarjoja kotiin ja nauttia niiden luomasta kauniista tunnelmasta. Itse en henkilökohtaisesti jaksa "vihastua" pimeydestä ja harmaudesta, koska se kuuluu tähän vuodenaikaan eikä sille voi minkään. Elämässä on varmasti suurempiakin huolen ja murheen aiheita kuin pimeä syksy. Yritän siis löytää meneillään olevasta vuodenajastakin aina ne parhaat ja positiiviset puolet. Silloin itsekin vaan voi paremmin ja jaksaa enemmän. 

Tällä viikolla minulla on viikonloppukin töitä eli olen tänäänkin kohta lähdössä töihin. Tästä johtuen minulla oli viikolla yksi vapaapäivä. Viikkovapaat ovat itselleni harvinaisia, koska työviikonloppuja on itselläni vain joka kolmas viikonloppu eli noin kerran kuussa. Viikkovapaat ovat minusta kivoja, koska silloin minulla on aikaa vain itselleni eikä tarvitse miettiä miehen tekemisiä tai mitä tekisimme yhdessä tai muuta. Viikkovapaalla voi tehdä juuri niitä asioita, mistä pidän ja mitä haluan, potematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vietä aikaa yhdessä miehen kanssa. Viikkovapaillani jään hurjan helposti vain kotiin neulomaan ja ylipäätään lepäilemään. Nautin yksin kotona olosta ja kiireettömyydestä. Tällä viikolla en kuitenkaan jäänyt kotiin, vaan käänsin auton nokan aamulla kohti Lahtea ja huristelin esikoistyttäreni luokse. 

Kun alkaa oikein tarkasti ajattelemaan, niin tapaamme ja näemme esikoiseni kanssa tosi harvoin. Viestittelemme ja vaihdamme kyllä kuulumisia epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta tapaamme ja näemme toisiamme aika harvoin. Olen tosi huono kyselemään ylipäätään kenenkään läheisen, sukulaisen tai ystävän, kuulumisia ja jotkut ovatkin pitäneet minua sen vuoksi aika sydämettömänä ihmisenä. Sitä en mielestäni kuitenkaan ole, koska kukaan ei näe pääni sisälle ja tiedä, mitä siellä ajattelen ja tunnen. Tässä kohtaa olen myös ajatellut joidenkin ihmisten kohdalla niin, että miksi minun pitäisi aina olla se, joka kyselee kuulumisia. Ihan yhtälailla minultakin voisi kysellä niitä vai mitä? Vai olenko sydämetön ja itsekäs äiti, kun en kysele lasteni kuulumisia lakkaamatta?

Olen halunnut antaa lapsilleni ja heidän perheilleen rauhan elää omaa elämäänsä enkä ole koskaan halunnut puuttua heidän tekemisiinsä. Vastaan ja kerron oman mielipiteeni, jos sitä kysytään, mutta muuten olen hiljaa. He ovat oma tiiminsä, joka tekee omat päätöksensä heidän elämänsä suhteen ja toimivat ja elävät niiden mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut heidän elämästään tai lastenlasteni elämästä. Tottakai olen, he kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, mutta en halua olla äiti, anoppi tai mummo, joka on kokoajan sanomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia tai puuttumassa asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Jokainen perhe tekee omat päätöksenä ja luo oman tapansa elää sekä vastaa siitä ja sen seurauksista. Niin minäkin olen saanut tehdä omassa elämässäni. 

Tyttäreni tarjosi minulle lounaan Lahden Kauppahallissa, jossa en muuten ole kai koskaan aiemmin käynytkään. Siellä tyttäreni ystävä pitää kahvio Sivuraidetta, josta saa myös lounasta. Tarjolla on  mm. keittolounasta ja erilaisia salaattikulhoja. Me valitsimme molemmat tyttäreni suosikin lohibowlin. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä lounas ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Meillä oli tosi kiva päivä yhdessä ilman sen suurempia tekemisiä. Välillä rento hengailu ja yhdessäolo on ihan parasta. Päivän kruunasi tietenkin lastenlasten tapaaminen iltapäivällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iltapäivä Koiramäen pajutallilla

Heinäkuussa teimme Katin kanssa päiväreissun Tuusulaan. Kävimme ensin Onnion Store nimisessä kierrätykseen ja tavaroiden tuunaukseen perustuvassa lifestyle-liikkeessä. Tapasimme omistajan kevätmessuilla ja saimme kutsun Tuusulaan. Lifestyle-liikkeessä toimii tuunattujen tavaroiden myynnin lisäksi kirppis, pieni kahvio ja kaiken kruunaa Frenchic-kalkkimaalien myynti. Uusi sävy kalkkimaalia lähti meidänkin matkaan. Koska aika lähellä Onnion Storea sijaitsee Koiramäen pajutalli, päätimme poiketa vielä "pikaisesti" sinne ennen kotimatkaa. 

Olen jo melko pitkään seurannut Koiramäen pajutallia facebookissa ja haaveillut sinne pääsystä. Nyt olin vihdoin paikalla, mutta en osannut ikimaailmassa kuvitella, että paikka olikin hehtaarin kokoinen ja täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja. Ensin tutustuimme piharakennuksesta löytyvään tallipuotiin, josta löytyi paljon erilaisia pajuesineitä. Koiramäen tilalla viljellään kahdeksaa eri pajulajiketta, joista sitten valmistetaan myyntiin erilaisia esineitä. Punontapajut ovat ohuempia ja sitten paksummista pajuista tehdään esimerkiksi aitoja. En ollut kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, että pajujakin kasvatetaan ihan varta vasten, kun aina on vain kuullut niistä mutinaa, kuinka ne valtaavat alaa ojanpientareilta ja niitä raivataan pois. Mutta kun asiaa alkaa ajattelemaan, niin ihan loogistahan se on, että sitä tälläisessa paikassa kasvatetaan, koska punontatöihin tarvittava määrä on niin suuri, ettei sitä kyllä luonnosta löydä. 

Tallipuodista kierroksemme jatkui vanhaan saunarakennukseen, jossa asustavat minipossut Arvi ja Otto sekä kolme kania. Possut makoilivat lokoisasti piha-aitauksessaan ja paistattelivat päivää. Arvi ja Otto eivät juurikaan välittäneet aidan vieressä seisoskelevista ihmisistä. Selkeästi he olivat tottuneet salamavalojen räiskeeseen ja ihmisten läsnäoloon. Sisällä saunalla oli minipossujen karsina sekä kanien koti. Ehdottomasti voidaan puhua kodista, koska Koiramäellä kaneillakin on karsinoissaan kristallikruunut ja ihanan romanttiset metallikalusteet. Tuollaisista kalusteista olen itse haaveillut vuosia, mutta en ole koskaan niitä raaskinut ostaa. Koiramäellä kaneillakin on sellaiset.

Koiramäen pihapiiristä löytyy useampikin rakennus, jossa on myynnissä erilaisia country-henkisiä sisustustavaroita, lahjaideoita ja tuliaisia. Pajutallin päärakennuksesta löytyy myymälä kahdessa kerroksessa, wc sekä kahvio. Kahvit voi juoda joko sisällä toinen toistaan kauniimpien sisustustavaroiden ympäröimänä tai sitten takapihalla suurten puiden katveessa. Kaikki ostokset maksetaan päärakennuksessa olevalle kassalle. Tämä, että myytävää oli useammassa rakennuksessa tuotti itselleni hiukan hankaluutta. En nimittäin osannut ostaa mitään noista piharakennuksista, koska en vielä siinä vaiheessa tiennyt, mitä kaikkea ihanaa oli edessä enkä enää välttämättä päärakennuksessa muistanut oliko piharakennuksessa jotain kivaa, minkä olisin ehkä halunnut ostaa. Ostettavaa olisi toki ollut paljonkin, mutta kun kaikkea ei vaan voi saada. Minusta tarjonta oli ehkä vähän liiankin runsas. 

Pajutallin puutarhasta ja pihapiiristä löytyy pajumajoja, aitoja, kukkatelineitä ja erilaisia eläinhahmoja. Kesäaikaan Koiramäellä asustavat myös viisi pässinpoikaa; Apila, Hiili, Ruska, Kuura ja Pouta. viisi kanaa; Tyyne, Rauha, Martta, Bertta ja Hertta  sekä kukko Kevin. Nämä kesäasukkaat majailevat Pajutallilla aina syyskuun puoliväliin asti. 

Istuessamme Katin kanssa päärakennuksen takapihalla kahvilla silmiini osui Peikkometsä, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten olihan siihenkin sitten pakko mennä tutustumaan. Pajupeikot toivottavat vierailijat tervetulleiksi peikkometsään. Kesäkuussa uusittu peikkometsä suloisine mökkeineen oli aivan ihana. Lapsenmielisyyteni pääsi tuolla täysin valloilleen ja nyt tiedän, miksi olen päiväkodissa töissä, hih... Kulkiessani pitkin peikkopolkua mielen valtasi suuri harmitus: olisipa lapsenlapseni nyt mukana. Koiramäen Pajutalli on ehdottomasti koko perheen retkikohde, jossa lapsetkin aivan varmasti viihtyvät. 

Koiramäen Pajutalli on avoinna läpi vuoden lukuunottamatta talvitaukoa, joka viime talvena oli helmikuun paikkeilla. Kannattaa ottaa Koiramäen pajutallin facebook sivut seurantaan. Sieltä saa lisätietoa aukioloajoista sekä pajutallilla järjestettävistä tapahtumista ja kursseista. (Tämä ei ole maksettu mainos) Itseäni kiinnostaisi kovasti mennä vielä syksyllä käymään Pajutallilla sadonkorjuun ja halloweenin aikaan. 

Onko Koiramäen Pajutalli sinulle tuttu paikka? Jos olet käynyt siellä, mitä tykkäsit ja teitkö hyviä ostoksia? Onko pajukoristeet sinun mieleesi? Mitä mieltä olet Peikkometsästä? Onko turhaa hössötystä vai ihanaakin ihanampi idea? 

Kesäinen Helsinki osa 2 ja kahvilasuositus

Olin pari viikkoa sitten siskoni luona Helsingissä. Lunastin joululahjaksi saamani lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Kirjoittelinkin silloin jo heti ensimmäisen päivän tapahtumista ja nyt postaus saa jatkoa. 

Sunnuntaina otimme auton alle ja käänsimme auton keulan kohti Espoota. Rakastan olla repsikkana, kun silloin pystyy hyvin katselemaan maisemia, pihoja ja puutarhoja eikä tarvitse pelätä, että ajaa ojaan. Niinkin on joskus meinannut käydä, kun olen autoa ajaessani nähnyt jotakin kaunista. Kävimme kahdessa sisustusliikkessä. Ensimmäinen sijaitsi Espoon Saunalahdessa aivan omakotitaloalueen kupeessa. Kyseessä oli lifestyle-liike Home Bazaar. Paikan omistajapariskunta otti meidät iloisesti vastaan. Myymälässä oli myynnissä paljon mm. sisustustuotteita sekä koruja. Pihalla olevassa kasvihuoneessa oli myynnissä isännän omaa tuotantoa, kuten betonihuonekaluja.  Selkeästikin paikka on hyvässä suosiossa, kun meidän siellä ollessamme myymälään tuli vanhempi pariskunta, joka tuli varta vasten kahville myymälään ja herkuttelemaan rouvan porkkanakakulla. Myymälässä toimii siis myös pienimuotoinen kahvila. Itse löysin vihdoin ja viimein itselleni takeaway-mukin. Maksaessani mukia, huomasin kassalla mainoslapun, jossa omistajarouva hymyilee iloisesti ja mainosti antamiaan energiahoitoja. Silloin ymmärsin, miksi paikka vaikutti jollain tavalla tutulta, vaikken varmasti ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Tämä koti oli viime talvena mukana Kenen kotona?-ohjelmassa.

Toinen sisustusliike, missä kävimme, oli siskoni suosikkikauppa Cobello. Sisustusohjelmia katsoessani olen usein törmännyt tähän liikkeeseen ja taisihan Kouvolan Asuntomessuillakin olla joissan kohteissa Cobellon tuotteita. Cobellossa on tuotteita kolmessa eri kerroksessa ja myynnissä on niin laatuhuonekaluja kuin piensisustustuotteitakin.

Ennen bussini lähtöä kotiin kävimme vielä yhdessä kahvilla, sillä pitihän ne korvapuustikahvit juoda vielä sunnuntainakin. Eikös se niin mene, että korvapuusti päivässä pitää pyllyn pyöreänä. Eli nyt seuraa otsikossa lupaamani kahvilasuositus.

Kyseessä on tietenkin tuhansien tarinoiden kahvila, Cafe Regatta, joka sijaitsee Helsingin Töölössä, Sibeliuspuiston ja soutustadionin välissä, meren rannalla. Aivan uskomaton paikka ja kuten kuvasta näkyy myös hyvin suosittu. Tiskille sai siis jonottaa, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ei asiakkaita eikä Regatan ystävällistä henkilökuntaa. Itse kahvilarakennus on tosi pieni, mutta ulkoa löytyy paljon lisää istumapaikkoja. Täytyy kyllä sanoa, että harvemmin tulee meikäläisen juotua pullakahveja niin, että voi samalla vaan tuijotella merelle. 

Cafe Regatan kahvilarakennus on sijainnut samalla paikalla jo vuodesta 1887 Alunperin se oli läheisen Pauligin huvilan verkkovaja. Vuosien saatossa siinä on ollut pienimuotoista kesä kahvilatoimintaa 50-luvulta lähtien. Vuonna 2002 rakennusta tarjottiin vuokralle legendaariselle töölöläisyrittäjä Raine Korpelalle. Korpela ihastui miljööseen ja liikeidea lande keskelle Helsinkiä sai alkunsa. Konsepti on uniikki ja se on rakennettu pala palalta, omista aarteista. Tällä hetkellä Cafe Regatasta huolehtii Rainen lisäksi tyttäret Marina ja Krista. Regatasta on vuosien saatossa tullut kahvila jolla on suomalainen sielu.

Cafe Regatta sijaitsee vain parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Regatta on lande keskellä kaupunkia. Nuotiosavun tuoksu ja kaunis merimaisema auttaa rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi kaiken muun. Kahvila on auki ympäri vuoden ihan jokaisena päivänä; myös jouluna ja juhannuksena. Kesällä Regatassa voi nautiskella auringon säteistä ja talvella tuijotella tulta vilttiin kääriytyneenä siemaillen samalla kuumaa juomaa. Ihana paikka, ei voi muuta sanoa. Tuo punainen, pieni tupa kätkee sisälleen tuhansia tarinoita. Kuulemani mukaan Regatassa on ihastuttu ja rakastuttu sekä jopa vihitty pari paria avioliittoon. Cafe Regattaan ovat kaikki tervetulleita, niin lapset, aikuiset kuin koirat ja kissatkin.

Kaunis kiitos siskolleni ihanasta lahjasta ja mukavasta viikonlopusta Helsingissä ♥ Kaikkea ei ehditty näkemään ja kokemaan, mutta pitäähän sitä jäädä jotain seuraavallekin kerralle. 

Onko Cafe Regatta sinulle tuttu paikka? Oletko käynyt herkuttelemassa siellä uunituoreilla korvapuusteilla tai kenties paistanut makkarat nuotiolla? 

Helsingin kesä ja joululahjan lunastus päivä yksi

Lahjakortti on ehkä yksi parhaista lahjoista, mitä voi antaa lahjaksi ihmiselle, jolla jo on paljon kaikkea tai vaikkei olisikaan. Se mahdollistaa lahjansaajan omien toiveiden ja tarpeiden toteutumisen ja aikaansaa mukavia elämyksiä ja kokemuksia. Itse sain viime jouluna siskoltani joululahjaksi lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Aika ihana lahja, kun nimittäin muuten tapaamme ihan liian harvoin siskoni kanssa ja yhdessä vietetty aika ihan kahden on kultaakin kalliinpaa. 

Viime viikonloppuna matkustin sitten siskoni luo kesäiseen Helsinkiin lunastamaan lahjaani. Lauantaiaamuna hyppäsin kouvolassa Onnibussiin, joka on muuten ihan mielettömän edullinen tapa matkustaa ja jo vähän ennen kymmentä olin perillä. Meillä oli siis koko päivä aikaa toteuttaa toiveitani, joita siskoni oli kysellyt minulta jo ennakkoon. Ensimmäisenä suuntasimme Hernesaarenrantaan aamukahville Löylyn terassille. Kuppi kahvia ja Löylyn suurin korvapuusti lautasella kahvittelimme ja ihastelimme terasilta avautuvaa upeaa maisemaa. Ilma oli sateen jälkeen vielä pilvinen, mutta saatoin kuvitella, kuinka ihanaa tuolla on istua auringonpaisteessa kauniina kesäpäivänä tai vaikkapa iltasella auringon laskiessa. Huikea paikka.

Kirpputorien suurena ystävänä ja muutenkin kierrätyksen kannattajana suuntasimme Hernesaaresta  Helsingin suurimmalle ulkokirpputorille eli Hietsun kirppikselle. Hietsun kirppis on todella suosittu kesäkohde, josta voi tehdä löytöjä tai sitten puolestaan tietenkin myydä pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Hietalahden tori oli täynnä myyjiä ja niin uutta kuin vanhaakin tavaraa oli siis paljon tarjolla; vanhaa Arabiaa, Iittalaa, Riihimäen lasia ja paljon muuta mielenkiintoista. Hetken kierreltyämme bongasin jo kaukaa aivan priiman Marimekon Oiva-sarjan Vihkiruusu mukin. Mukeja oli itseasiassa kaksi, toinen vihreällä ja toinen pinkillä ruusulla. Myyjä ei tinkimisestäni huolimatta suostunut pudottamaan hintaa, joten ostin sitten vain tuon pinkillä kukalla varustetun mukin. Samassa pöydässä silmiini osui myös yksi Muumimukien tuotesarjan erikoismuki; Muumin päivä muki, jota myytiin vuosi sitten vain yhden päivän ajan eli Tove Jansonin syntymäpäivänä 9.8.2018. Tuolloin en mukia onnistunut suuren kysynnän vuoksi saamaan enkä sitä kyllä nytkään raaskinut itselleni ostaa, mutta ystävällinen myyjä antoi minun kuitenkin katsoa ja pitää mukia kädessäni hetken aikaa. No, olihan sekin jo jotain!

Kävimme siskoni kanssa myös toisella kirpputorilla Kaivarin kanuunassa Vuorimiehenkadulla. Netistä saamani tiedon mukaan tämä helsinkiläinen kirpputori on toiminut jo kymmenen vuoden ajan ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaupungin suosituimmista kirpputoreista. Kirppis oli todella siisti ja sisäilma vaikutti raikkaalta. Myynnissä oli pääosin vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta myös jotakin piensisustusesineitä. Itse en tuolta tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta uskon, että moni tekee sieltä löytöjä, koska tarjolla oli myös paljon merkkituotteita, kuten Marimekon raitaa sekä muitakin kuoseja. 

Aika kului kaupungilla kierrellessä tosi nopeasti ja välillä täytyi myös syödä. Kuljettuamme Esplanadin puiston läpi poikkesimme lounaalle oikeaan Esplanadin helmeen eli Kappeliin. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta lounaamme jälkeen olin todella vakuuttunut siitä, että käyntini ei jäänyt viimeiseksi. Kappelin arvokas olemus, upea lasiveranta sekä vieressä olevan Esplanadin puiston kauneus eivät voi olla tekemättä vaikutusta Kappelissa kävijöihin. Paikka kuhisi ihmisiä, jota en siis todellakaan ihmettele ja rapusalaatti oli taivaallisen hyvää. Täydellinen valinta lounaspaikaksi.

Iltapäivällä sade hiukan häiritsi meidän suunnitelmiamme, joten suunnitelmissamme ollut vierailu Happy Waffle Hki:ssä jäi tällä kertaa kokematta. Olen suuri vohvelien ystävä ja olen kuolannut instagramissa lukemattomia kertoja noita ihanannäköisiä vohveleita, joten siinä syy, miksi olisin halunnut käydä tuolla. Mutta ensi kerralla sitten. Vaikka kuljimme kaupungilla osin julkisilla, kertyi meille päivän aikana yli 15 000 askelta ja sen myötä tietenkin myös ruokahalu kasvoi. Siskoni oli kuullut paljon kehuja saaneesta ravintola Baccosta ja heidän erityisen hyvistä pizzoistaan. Italialainen ruoka on aina suuri nautinto, joten paikka kuullosti oikein hyvältä valinnalta illallisellemme. 

Eikä ole turhaan kehuttu Baccon pizzoja. Ne olivat todella hyviä ja tuo pizzan pohja oli erityisen maukas eikä pizzan syönnin jälkeen tullut sellaista turvottavaa ähkyä, kuten monesti saattaa tavallisen pizzan jälkeen tulla. Tutkin hiukan asiaa ja Baccon pizzapohja tehdäänkin hiukan eritavalla kuin normipizzapohja. Taikinaa kohotetaan 96 tuntia, jona aikana hiiva on niinsanotusti kulunut loppuun taikinassa ja tämä on se syy, miksi Baccon pizza ei jätä turvonnutta fiilistä. Lisäksi plussaa pizzalle oli se, että se leikkaantui hyvin ilman sahaamista. Valitsemani ravintolan nimikkopizza Bacco oli todella herkullinen. Kiinnitin myös huomioni siihen, että pizzoissa oli käytetty tuoreita ja hyviä raaka-aineita, joka vain lisäsi ruokailun nautintoa.

Illallisen jälkeen poikkesimme kotimatkalla hakemaan kaupasta vielä leffakarkkeja ja jäätelöä, koska katsoimme Netflixistä vielä illan päätteeksi hauskan kotimaisen leffan, Yösyöttö. Leffan jälkeen ei unta paljon tarvinut odotella, joten ensimmäinen päivä Helsingissä oli päättynyt. 

Oletko sinä käynyt Hietsun kirppiksellä tai Kaivarin Kanuunassa? Onko Kappeli sinulle tuttu paikka? Entä mitä mieltä olet italialaisen keittiön herkuista?

Mukavaa alkanutta viikoa sinullekin ♥

Päiväkahvilla vanhassa viljamakasiinissa

Olemme miehen kanssa tämän alkukesän aikana käyneet muutaman kerran viikonloppuisin ajelemassa. Minusta on ollut hämmentävää huomata, että tässä omassa kotikaupungissakin on paljon paikkoja, joita en ole koskaan nähnyt tai joissa en ole koskaan käynyt. Aina ei siis kannata mennä merta edemmäs kalaan.

Eilen lähdimme taas sunnuntaiajelulle ja tällä kertaa suuntasimme Korian kautta kohti Anjalaa. Olen toki käynyt Anjalassa ennenkin ja miehen tämänhetkinen työmaakin sijaitsee siellä, mutta Vanhassa Makasiinikahvilassa en ollut käynyt koskaan aiemmin. Viime keväänä sinne yritimme kerran mennä, mutta silloin se oli vielä kiinni. Nyt kahvila oli auki ja pääsimme kahvittelemaan sen ihanalle aurinkoterassille.  

Maksiinikahvila sijaitsee Anjalan kartanon vanhassa viljamakasiinissa, joka on rakennettu vuonna 1842. Kahvilakäyttöön makasiini on kunnostettu ja otettu vuonna 1958. Makasiini on kaksikerroksinen ja vuonna 1977 sen toisessa kerroksessa alkoi pienimuotoinen taidenäyttelytoiminta, kun silloinen yrittäjä asetti yläkertaan tauluja esille. Perinne jatkui seuraavina vuosina kehittyen lopulta Anjalankosken kaupungin ylläpitämäksi ”Anjalankosken taidetömäys”-näyttelyksi. 2000-luvun alussa nimeksi vaihtui ArtPurha. Nykyisin Ankkapurha Art -näyttelyt esittelevät paikallisia taiteilijoita. Taidenäyttelyt toteutetaan yhteistyössä Kouvolan taiteilijaseura Kouta ry:n kanssa. 

Minä rakastan kahviloita. Makasiinikahvila oli ihana ja sen hyvä kahvi ja herkulliset jäätelöt ovatkin saaneet suuren suosion. Kahvista tuli hetkessä vieläkin parempaa, kun se kaadettiin vanhoihin Arabian kahvikuppeihin. Vitriinistä löytyi useampaa erilaista kakkua, macaronceja sekä Kymenlaaksolainen perinneruokauutuus Läppä, jota meidänkin piti tietenkin maistaa. Ruisläppää löytyy lammas- ja kasvistäytteillä. Lammasläpässä ruiskuoren päällä on palvilammasta rouheena sekä emmental-juustoa. Kasvisversio taas pitää juuston lisäksi sisällään rakuunalla maustettua punasipulia ja porkkanaa.  Leivonnaisen juju on siinä, että yksi reuna käännetään kaksinkerroin. Silloin syntyy pieni läppä, josta on helppo pitää kiinni. Suolaisen alkupalan lisäksi piti tietenkin ottaa myös jälkiruokaa ja se oli sitten jotain makeaa. Mies valitsi appelsiinisorbetin ja itse otin juustokakkujen ystävänä mangojuustokakkua. Minusta oli hienoa, että jäätelöpallot laitettiin esille pieniin lasisiin purkkeihin pahvisten pikarien sijaan. Leivonnaiset ja jäätelöt olivat kaikki todella hyviä eikä niitä oltu pilattu edes liian korkeilla hinnoilla. Leivonnaiset leivotaan Nuorisokeskus Anjalan keittiössä kivenheiton päässä. 

Makasiinikahvila sijaitsee todella kauniissa miljöössä Anjalan kartanon mailla. Itse kartano on vielä tällä hetkellä remontissa, mutta aukeaa yleisölle jälleen heinäkuussa Asuntomessujen alkaessa ja on avoinna joka päivä klo.12-18 kuukauden ajan. Kartanon historia alkaa jo 1600-luvulta, mutta nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun vaihteessa. Kartano oli Wrede-suvun omistuksessa 1837. Kartano edustaa varhaista uusklassismia ja toimi kartanomuseona vuosina 1957 – 2010. Vuodesta 2017 kartano on ollut yksityisomistuksessa ja Ankkapurhan kulttuurisäätiön hallinnassa. Kannattaa siis suunnata Asuntomessujen aikaan myös Anjalaan, Ankkapurhan kulttuuripuistoon. Messualueelta on noin 20 kilometrin matka Anjalaan. Ankkapurhan kulttuuripuisto ja siihen sisältyvät Alvar Aallon suunnittelemat mestaritalot Inkeroisissa muodostavat yhden asuntomessujen etäkohteen. Messuvieraat pääsevät tutustumaan oheiskohteisiin maksutta koko asuntomessujen aukiolon ajan. 

Ankkapurhan kultturipuistossa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja ohjattuja kierroksia, joiden aiheina ovat mm. historia, arkkitehtuuri ja myös alueen kummitukset. Tapahtumista voit lukea lisää heidän nettisivuiltaan.

Miten sinun viikonloppusi sujui? Harrastako sinä maakuntamatkailua vai lennätkö mieluummin sinivalkoisin siivin lämpimään? Oletko aikeissa tulla asuntomessuille Kouvolaan? 

Hyvää alkavaa uutta viikkoa sinullekin ♥