Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna Knapp. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna Knapp. Näytä kaikki tekstit

4.6.16

Hanna Knapp - Me kolme pöhköä

 

Taas kombotetaan kirjahaasteita, Hanna Knappin kirja kuuluu sekä NTK-sarjaan että Leningrad - Ost-Berliniin ollen vuonna 1977 suomennettu tsekkiläinen lanukirja (suom. Kirsti Siraste).

Kolme pöhköä ovat Marekin sisarukset Marjaana, Danka ja Pip, ja kirja kuvailee hieman episodimaisesti eloa koulussa ja kotona, välissä Marjaana sitten kommentoi kertojatyylisemmin tapahtumia ja ihmisiä. Laajempia tarinakaaria kuitenkin harrastetaan, Marjaana tulee hieman paremmin sinuiksi itsensä ja epävarmuutensa kanssa, Pipillä on ongelmallinen kiusaamiseen taipuvainen luokkatoveri Jarda, Pavelin polkupyörä on kadonnut ja sanotaan että Jarda on sen varastanut, ja sisarusten äiti on kovin huolissaan vähän kaikesta, nämä ovat talvivaatteissa pitkälle kevääseen jotteivät vilustu, eikä heitä voi oikein laskea myöskään millekään retkille tms koska loukkaavat itsensä (mutta äiti on ollut keskitysleirissä ja sen takia niin pelokas...no, ovat Jardan ja Vašekin kotiolot myös aika merkilliset).

Tiedän kyllä että kaikki tapahtumat ovat historiaa, mutta kuulittehan mitä täti kertoi. Joskus historiaa on enemmän, joskus vähemmän ja joskus taas liian paljon, niin että ihminen rupeaa pelkäämään. Jos hänellä on lapsia, hän pelkää eniten heidän puolestaan. Koska heille voi sattua mitä tahansa.

Ihan symppishän tämä oli, tietyistä synkistä realiteeteista huolimatta mukana on paljon huumoria, henkilöt ovat värikkäitä (usein hieman karikatyyrisesti) ja asiatkin ratkeavat sillai sopivan opettavaisesti mutta mukaan jätetään tilaa myös omille huomioille.
Taas kerran mukana oli myös kiinnostavaa ajan ja paikan kuvaa, ja esim. tuota keskitysleiri-elementtiä ei kyllä nykykirjoissa käsiteltäisi noin (toisaalta vastaava tilanne saattaa olla jollain nykylapsilla joiden vanhemmat ovat tulleet pakolaisina kriisialueilta...). Ja tsekkiläinen ala-aste heijastelee myös omaa aikaansa, vaikka kuten Marjaana toteaa, joka luokalla on kuitenkin oma Libansa ja Barboransa ja Martininsa...
Mutta tuo kirjan kansi ei kyllä omaa esteettistä silmääni kauheasti miellytä. No, onhan se värikäs.