Lisää perhosia ja kukkia

 

Toiseksi ihanin perhonen, 

neitoperhon jälkeen, on tämä tumma 

ja samettinen suruvaippa.
Sen mystistä olemusta 

olen rakastanut lapsuudestani saakka... 

 

 

 

 

 

 

Sitruunaperhosetkin ovat suloisia! 

 

 

Pihassamme kasvaa muutamia erilaisia kämmeköitä.
Tämä kukkii viimeisimpänä:
Epipactis helleborine, eli Lehtoneidonvaippa.

 

Lehtoneidonvaipan kukat kukkivat alhaalta ylöspäin... 

 

 

 

Olemme viimein saaneet pinottua pinoihin ja liiteriin kaikki n 30 mottia polttopuita, eli klapikesä on suoritettu. Nyt pihasta jo sentään näkee sen muodon ja voi suunnitella sitä kasvimaata, kasvihuonetta jne, jotka nyt jäivät tältä kesältä sattuneesta syystä odottamaan aikaa parempaa. (lue: ensi kesää) 

 

Kun Hani kävi rautakaupassa niin minä menin kurkkimaan viherosastolle ja löysin sieltä meidän pihaamme makean kirsikan puuntaimen, sekä ensimmäisen perennan alelaarista. 

Astrantia eli punainen isotähtiputki on toivotettu tervetulleeksi tähän pihaan. 

 

Jo terassilla ruukussaan ollessaan isotähtiputki 

houkutteli luokseen perhosia ja muita hyönteisiä.

 

 Komea kuusamaperhonen on täällä 

yksi yleisimmistä perhosista.  

🦋

 

Ei minulla tänä Unikeonpäivänä 

sitten muuta ollutkaan... 

Sää on hautova, odotellaan sadetta. 

 

- Ja Hani oli Unikeko, mie heräilin jo viideltä. =)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perhosten taikaa

 

 

 

Tässä pihassa kasvaa luonnostaan, ihan villinä ja vapaana purppurapunalatvaa. Sitä kasvaa täällä Saarenmaalla kaikkialla muuallakin, ojanpientareilla, niityillä, metsien ja peltojen reunamilla jne... Kun tätä pihaa on vähän jouduttu trimmailemaan, on jätetty paljon purppurapunalatvapuskia ihan perhosia ajatellen, koska huomasimme vuosi sitten perhosten parveilevan noissa komeissa kukinnoissa, joita mm Plantagen myy syysperennana.

 

Korkeimmat, komeimmat pensaat, ovat minua pidempiä, eli yli 162 cm korkeita. Niiden kukista minun on jo hankalaa kuvata perhosia...

Näissä ensimmäisissä kuvissa on ihania neitoperhoja
jotka ovat lemppariperhosiani!

 

 

Voisiko joku selittää, miksi tämä
neitoperhoyksilö on tämän värinen?

 

Jokin kultasiipi... 

 

Tesmaperhonen kaunokin kuivuneella nupulla. 

 

Herukkaperhonen. 

On olemassa ihmisiä, jotka pelkäävät perhosia.
On olemassa ihmisä, jotka inhoavat perhosia.
On olemassa ihmisiä, jotka rakastavat perhosia
ja minä olen yksi heistä.

 

 

Jokin sinisiipi... 

Tässä punatäpläperhosia ruusuruoholla. 

 

 

Lisää tesmoja...

 

 Kuusamaperhonen, kenties?

 

 

 

 

 

Ja tässä on pieni aarre! 

Välillä keisarinviitan naaraissa tavataan erittäin harvinaista
värimuotoa, f. valesinaa. Sen yläpinnan pohjaväri 

ei ole kullanvärinen, vaan metallisen siniharmaa.

Tässä on siis kolme kuvaa siniharmaasta  

keisarinviitan värimuunnoksesta.

 

Tässä kuvassa normaalin, kullanvärinen keisarinviitta.

Se ei maanitteluista huolimatta
halunnut avata kunnolla siipiään.

 

 

 

 Hän on jokin hopeatäplälajeista... 

 

 

 

 

 

 

 

Perhosia muuallakin kuin vatsassa

Erään makeismainoksen sanoja lainatakseni, näistä tulee 
niin kesä mieleen. 

Vähän reissukuvia siis vielä. 

Minulle tuli perhosia jo ikävä 

tuolla sateisessa syyssäässä... 

- Ja kesää, tietty. 

Ja vatsassa on perhosia 
siitä syystä että 
joudun erääseen 
lääketieteelliseen 
operaatioon muutaman viikon päästä... 

Pitänee alkaa miettiä, 
mitä pakkaan sairaalalaukkuun...