Keravaa kesällä ja syksyllä

 

Omenapiirakka kuuluu jotenkin tiiviisti syksyyn. Selittyy tietenkin omenasadoilla joita ihanista omppupuista omista pihoista saadaan... Meillä kun nyt ei ole enää omia omenapuita niin fiilistellään ihan osto-omenilla. Ja niiden tuoksulla. Kaneli ja omena sopivat hyvin yhteen ja kahvit siihen päälle...

Syksyn ensimmäinen vaahteranlehti oli varmaan tämän näköinen jo elokuussa... 

Vielä on hieman jäljellä Punaisen Pikkutalon pihan omenista tehtyjä hilloja. 

Juuri hiljattain niitä purnukoita annoin vielä poikasillekin, että voivat lettujen tai puuron kanssa syödä vielä lisäaineettomia omenahilloja kotonaan...

Näissä muissa kuvissa on Keravaa kävelylenkeillä ja omasta ikkunast kuvattuina...

Tämä radanvarsi oli kesällä hetken kaunis! 

Tässä alla kuvia samasta alueesta kesällä, kun pietaryrtit ja saunakukat kukoistivat:

 

 Tämä suurenhko kukkaniitty oli oikea perhosparatiisi!

 

 

Mutta pian heinäkuussa koko kukkaisalue niitettiin, ja jäljelle jätettiin valtavat alueet joilla kasvoi pelkkää pujoa, astmaatikon kauhistuksia. Pujoa on siellä täällä Keravalla ihan kamalasti. =( 

 

Ja sitten palataan syksyyn... 

 

Viimeisiä vaahteranlehtiä... 

Keravanjokea... 

Se näyttää aivan kaakaolta, johon on kaadettu liian vähän maitoa... 

Keravanjokea kesällä...

Keravan kartanon maisemia kesällä...

 

 

 

Ja nyt ne lehdetkin sitten lähtivät...

 

Keravan Prisman katolta kuvasin kännykällä tämän näkymän marraskuun toisena sunnuntaiaamuna, kun olimme lähdössä eväiden kanssa sunnuntairetkelle...

Ruskotusta Tuusulanjärvellä

Tuusulanjärven erilaisia iltaruskoja 

ja lopuksi kuva siitä, miten 
 iltaruskot näkyvät nyt parvekkeellemme. 

Tuusulanjärven rannalle on 
rakennettu mm nuotiopaikka 
sekä katettu laituri uimareille. 

Myös A.Kiven kuolinmökin ympäristöä 
on elvytetty koko kansan puistoksi. 
 Mutta puiston nimeksi ei 
-yllätys, yllätys-
annettukaan Aleksis Kiven puisto, 
vaan hankala ja vaikea muistaa -nimi, jokin ihmeen Fjällbo. 

Netti tietää kertoa että sillä seudulla oli joskus sen niminen huvila, joka onnistuttiin mukamas kunnostustöissä tuhoamaan 1980-luvulla. 
Huvilan rakennuksista on enää jäljellä huvimaja kallionlaella ja kiviportaat, joissa on kaikenlaisia kivikuvioita... 

 

Uuden kodin parvekkeella

Kesäkuussa lankaköynnös 

köynnösti näin. 

Alussa parvekkeella 

oli 18 kukkaruukkua... 

Nyt niistä ovat sitkeimmät 

enää jäljellä. 

Pariin kasviin iskivät kirvat. 
Lensivät kadun lehmuksista korkealle parvekkeelle... 

Ne kasvit piti heittää pois.

- Niin kävi mm mehikasveille, jne...  

Hirmuinen kuumuus taas  näännytti  rakkaat 
pelargonit, tähkälaventelit  

sekä sääkukat... =( 

 Näitä seuraavissa kuvissa 

esiintyviä kasveja on jäljellä, sekä 

mansikka-amppeli ja salkoruusun 

alkuja. Kaksi viimemainittua 

ajattelin viedä Maman mökille 

kasvamaan. 

Viimevuotinen joulutähti 

kukki vielä 

uuteen kotiin saapuessamme. 

Tiesitkö että joulutähden siemen  

on sydämenmuotoinen... 

Joulutähden innokkaita 

kukkia keväältä. 

Kukkahan on varsinaisesti 

tuo keltainen pieni ja mitätön 

ja nuo punaiset ovat itse 

kasvin lehtiä. =) 

Tällä hetkellä se ei enää kuki. 

Se on helteillä tiputtanut kaikki 

värikkäät lehtensä, kukkansa ja 

nuppunsakin. Mutta se on kasvanut 

aika mahtavan kokoiseksi.

Otin pari sydänsiementä  talteen...

Tänne muuttaessamme jättimuratit 

olivat vielä lyhyitä. 

Nyt ne ovat 

venähtäneet pituutta... 

Ne hiippailevat komeina jo lattialle, 

kurottaen kohti ikkunoita...

Tuolla amppelissa on yksi 

muratti joka oli keväällä 

pelkkiä latvuksia mullassa.

 Sadepäivän viettoa 

parvekkeella... 

 Illan tummuessa 

iltarusko värjää 

taivaanrannan. 

Tällä parvekkeella voi oleskella 
vain viileinä ja sateisina 
päivinä. 
Tai myöhään illalla kun on 
aika kastella kasvit... 
Tai aamuvarhain. 

Rakastan iltaruskoja. 

Kuvia juhannuksesta

Juhannuksena ajelimme mm Porvoossa, 

ja nämä vaaleanpunaiset villiruusut 

ovat ajomatkan varrelta, tien reunalta. 

Oli ihanaa päästä liian kuumasta 

kerrostaloasunnosta pois, 

varjoon, meren rannalle tuuleen.

Tässä lisää tienpenkkojen löytöjä: 

Haisukurjenpolvi, Geranium robertianum.

Nimestään huolimatta se TUOKSUU 

ihan vaan pelargoneille, ja nehän 

tuoksuvat hyvälle. 

Tätäkin oli siellä täällä tienpenkoilla.

Keltamaksaruoho, Sedum acre.

Apilat olivat juhannuksena jo niin kukassa 

kuin vain voivat... 

Lupiinia nyt vihataan kamalasti. =( 

Sen lisääntyminen on ihan helppoa 

pitää kurissa: pitää vaan poistaa 

kukkineet kukat ennen kuin kasvi 

varistaa siemeniään maahan... 

- Tienvarsien niittäminen juuri siihen aikaan 
saa kasvin leviämään, siementen kulkeutuessa 
laajemmalle ja laajemmalle. 

Vihaisivatpa kiihkoilijat vaikkapa rujoa pujoa
 joka aiheuttaa astmaatikoille oireita ja 
 jota todellakin kasvaa liikaa kaikkialla... 

Kaikki elokuun kasvitkin 

kukkivat jo juhannuksena. 

Sen verran kesät ovat aikaistuneet 

ja lämmenneet... 

Tässä olisi jo hyvää heinää heinätöihin... 

Tässä heinät on jo korjattu ensimmäistä kertaa 

tänä kesänä. Toinen sato on jo tulossa... 

Jos vaan saisimme myös elintärkeitä sateita!!! 

Tässä sonnimullikoita matkan 

varrelta appeellaan... 

Jotkin pellot hohtivat valkoisena. 

Tässäkin on sellainen. 

Saunakukkapelto. 

Tämä taitaa olla hernepelto. 

Menee ehkä maanparannukseksi, 

maaperän typettäjäksi?

Tästä maisemasta, puista joen 

varrella, puuttui kuvasarjastaan 

vielä kesäkuva, ja sellainen napattiin 

nyt juhannuksena. 
Vesi oli nyt vähimmillään kun 
on ollut niin ruutikuivaa. 

Nyt kuvasarja on valmis. 
Vuodenaikojen vaihtelu joen varrella.  

Vettähän suomalainen rakastaa 
ja hiljaisuutta. 

Perhosia on ollut hurjasti 

tänä kesänä... 

Tässä jokin sinisiipi. 

Niitäkin kun on montaa eri lajia... 

Kuuset kypsyttelevät jo 

uusia käpyjään, joita myös 

taitaa tulla hurjasti tänä kesänä. 

Kauniita vaaleanpunaisia 

pukkilalaisia lupiiniparkoja.

Myös Keski-Suomen maakuntakukat 

päivänkakkarat, Leucanthemum vulgare, 

olivat juhannuksena parhaimmillaan.

Uuden kodin parvekkeelta 

näkyi juhannusaattoiltana 

tällaisiä iltaruskonäkymiä...