Pellava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pellava
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Pellavakasvit Linaceae
Suku: Pellavat Linum
Laji: usitatissimum
Kaksiosainen nimi

Linum usitatissimum
L.[1]

Katso myös

  Pellava Wikispeciesissä
  Pellava Commonsissa

Peltopellava eli pellava (Linum usitatissimum) on yksivuotinen alle metrin korkuinen kuitu- ja öljykasvi. Pellava kuuluu Linaceae-heimoon, johon kuuluu noin 300 lajia ympäri maailmaa. Pellava on maailman vanhimpia viljelykasveja. Sen oletetaan olevan peräisin Kaukasukselta ja sitä tiedetään viljellyn jo kivikaudella.[2] Myös antiikin kreikkalaiset ja muinaiset arabialaiset tunsivat kasvin lääkitsevät ominaisuudet.lähde? Suomessa ensimmäiset merkit pellavan viljelystä juontavat ainakin pronssikaudelle, eli noin vuosille 1 500–500 eaa.[3][4] Pellavan viljely oli Suomessa suurimmillaan 1700-luvulla, mutta tekokuitujen ilmestymisen myötä viljely loppui miltei kokonaan. Pellavan viljely on kuitenkin vähitellen alkanut saada uudelleen suosiota, vaikka onkin vielä verrattain vähäistä.[5][6] Vuonna 2017 pellavan viljelyspinta-ala Suomessa oli arviolta 1 200 hehtaaria, joka käsittää noin 0,5 promillea kokonaisviljelyalasta.[7][8]

Pellava kasvaa noin 120 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat kapeat ja vaaleanvihreät, kukat vaaleansiniset tai valkeat. Kotahedelmissä, perinteiseltä nimeltään sylkyissä, on yleensä korkeintaan kymmenen kiiltävän tummanruskeaa siementä. Pellavasta on jalostettu erillisiä lajikkeita siementen ja kuitujen tuotantoa varten.[9]

Pellavatekstiilit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavapeltoa keväällä Belgiassa.

Pellavan (lyhenne LI[10]) ominaisuuksiin kuuluu hengittävyys, kaunis kiilto ja lujuus, mutta heikko taivutuksen kesto ja rypistyvyys. Pellavaa käytetään pyyheliinoihin ja kylpytakkeihin hyvän kosteudenimukyvyn vuoksi, pöytäliinoihin kiillon ja lianhylkivyyden takia, kirjontakankaisiin, loimilankoihin matoissa lujuuden takia, sekä erilaisiin sisustus- ja vaatetekstiileihin. Pellavan varsista valmistetaan erittäin kestävää tekstiilikuitua ja pellavatekstiileillä on ainutlaatuinen antibakteerinen ominaisuus lähde?, minkä vuoksi siitä valmistetaan myös sairaalatekstiilejälähde?.

Suurimmat pellavantuottajamaat ovat Kiina, Belgia, Ranska ja Venäjä.[11]

Pellavaa hoidetaan vaatetekstiilinä pesten väljässä vedessä 60 tai 40 asteessa erillään muista, sillä se rypistyy helposti ja siitä voi irrota nöyhtää ja pintaväriä. Kylmämankelointi antaa kauniin kiillon.[12] Mankeliliinat ovat yleisesti pellavaa. Silitys tapahtuu nurjalta puolelta kostean liinan läpi enintään 200 asteessa.[11]

Pellavatekstiilejä käytetään myös rakentamisessa, ääneneristysmattona parketin alla ja lattiamattojen runkokerroksena.

Pellavaeristeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavapelto elokuussa.

Pellavasta valmistetaan myös rakennuseristeitä lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiivistämiseen. Eristeenä pellavaa käytetään lähinnä hengittävissä rakenteissa, joissa voidaan hyödyntää luonnonkuidun kosteusteknisiä ominaisuuksia. Pellavapohjaisia tiivisteitä kuten pellavarivettä käytetään usein esimerkiksi hirsitalojen hirsikertojen välissä nauhatiivisteenä, ja ovien sekä ikkunoiden karmitiivisteenä. Putkitöissä on perinteisesti käytetty pellavakuitua kierretiivisteenä.

Pellavaöljy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pellavan siemenistä puristetaan pellavaöljyä, joka sisältää runsaasti alfalinoleenihappoa ja jonkin verran linolihappoa[13]. Pellavaöljyn rasvahapoista 69 prosenttia on monityydyttymättömiä, 21 prosenttia yksittäistyydyttymättömiä ja 10 prosenttia tyydyttyneitä[14].

Pellavaöljyä käytetään myös erilaisten puulle tarkoitettujen pintakäsittelyaineiden, sekä linoleumi-lattianpäällysteiden raaka-aineena. Puun pintakäsittelyyn öljy soveltuu myös sellaisenaan.

Pellavan elintarvikekäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavansiemenistä saa mm. omega 3 -rasvahappoja.

Pellavalla on luontainen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja. Suomalaisessa pellavansiemenessä on esimerkiksi niin paljon kadmiumia, että sitä ei saisi myydä Saksassa lainkaan. Pellavansiemenissä on myös runsaasti vetysyanidia, joka on keskushermostomyrkky.[15]

Ruokavirasto suosittelee, ettei pellavansiemeniä syötäisi päivittäin, eikä nautittu määrä ylittäisi 2 ruokalusikallista (n. 15 g) päivässä. Lasten annos saa olla vain noin puolet aikuisten annoksesta. Pellavansiemeniä ei suositella lainkaan imeväisikäisille raskaana oleville tai imettäville.[16]

Pellavansiemenet sisältävät runsaasti kuitua ja lignaaneja. Muiden siementen tavoin ne ovat tiivis paketti myös öljyä, proteiinia, kivennäisaineita ja vitamiineja. Pellavansiemenöljyn erikoisuus on sen alfalinoleenihappopitoisuus, joka on kasviöljyistä korkein, noin 59 prosenttia.lähde? Alfalinoleenihappo on ihmiselle välttämätön monityydyttymätön rasvahappo, joka kuuluu omega-3-rasvahappoihin.

Pellavansiemenet, pellavarouhe ja pellavansiemenöljy sopivat jogurtin, viilin, puuron tai salaatin kera nautittaviksi sekä leivontaan ja ruoanlaittoon. Öljyä ja rouhetta saa myös ravintolisinä. Pellavansiemeniä ja rouhetta on valmiina monissa leivissä. Pellavansiemenöljyä käytetään alfalinoleenihapon lähteenä muun muassa margariinissa ja kananrehussa.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ITIS (englanniksi)
  2. ↑ Ompelulanka keksittiin jo luolassa Yle.fi 11.9.2009.
  3. ↑ Osaran maaseutuopetusyksikkö: Pellava, kansanperinne Yrttitarha.
  4. ↑ CompuLine: Suomen pronssikausi http://www.compuline.fi/. Arkistoitu 15.9.2016. Viitattu 22.2.2018.
  5. ↑ Partanen, Katriina: Pellavasta on moneksi Nettiradio Mikaeli. Arkistoitu 22.2.2018. Viitattu 22.2.2018.
  6. ↑ Farmit: Kuitupellava Farmit Website Oy.
  7. ↑ Linnainmaa, Eeva: Pellava on kaksijakoinen kasvi: "Parhaimmillaan öljypellavan puinti on helppoa ja mukavaa". Maaseudun Tulevaisuus, 10.8.2017.
  8. ↑ Vilja-alan yhteistyöryhmä / Maa- ja metsätalousministeriö: Viljojen ja öljykasvien tuotanto Suomessa www.vyr.fi. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 22.2.2018.
  9. ↑ Yrttitarha
  10. ↑ Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 10.4.2013.
  11. ↑ a b Kuituopas (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ pellavan hoito-ohjeet (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 4.6.2023.
  14. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.7.2024.
  15. ↑ Pellavansiemenissä myös haitallisia aineita. Yle Uutisten artikkeliarkisto 26.6.2001.
  16. ↑ Pellavansiementen linamariini Ruokavirasto. Viitattu 11.9.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Silpala, Elsa: Eläköön pellava: Perinteisten pöytäliinojen ohjekirja. Hämeenlinna: Fredrika Wetterhoff-säätiö, 1999. ISBN 951-98242-0-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pellava&oldid=22802471”