Ihmisoikeudet Kiinassa
| Osa artikkelisarjaa |
| Kiinan kansantasavallan politiikka |
|---|
.svg) |
Ihmisoikeudet Kiinassa ovat kansainvälisten sopimusten ja Kiinan kansantasavallan oman lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet, jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.
Kiinan ihmisoikeustilannetta pidetään laajalti heikkona, ja sen on katsottu heikentyneen entisestään maan nykyisen presidentin Xi Jinpingin valtakaudella. Maassa on voimassa kuolemanrangaistus, ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiina teloittaa eniten ihmisiä maailmassa. Sananvapautta rajoitetaan muun muassa tiukan internetsensuurin avulla. Maan hallintoa vastustavia pidätetään mielivaltaisesti ja jopa kidutetaan. Myös uskonnonvapaus toteutuu maassa rajallisesti erityisesti rekisteröimättömien uskontokuntien kohdalla. Maan etnisten vähemmistöjen sorrosta on raportoitu laajasti erityisesti Tiibetissä ja Xinjiangissa.
Virallinen Kiina antaa ihmisoikeuksien käsitteelle arvostusta ja väittää ajavansa niitä. Kiina on myös pyrkinyt määrittelemään ihmisoikeudet uudelleen omista lähtökohdistaan käsin.
Muodollinen ihmisoikeuspolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan kansantasavalta on YK:n peruskirjan hyväksymisen myötä virallisesti hyväksynyt myös universaalit ihmisoikeudet.[1] Kiinan kansantasavallan perustuslaki sanoo maan kunnioittavan ja suojelevan ihmisoikeuksia ja lupaa kansalaisilleen puhe-, lehdistö-, kokoontumis-, järjestäytymis-, ja mielenosoitusvapauden.[2]
Kiina on osapuolena kuudessa YK:n ihmisoikeussopimuksessa (lueteltu ratifiointijärjestyksessä):[3]
- Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW)
- Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICERD)
- Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastainen sopimus (CAT)
- Lapsen oikeuksien sopimus (CRC)
- Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICESCR)
- Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (CRPD)
Vaikka Kiina on allekirjoittanut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) vuonna 1998, se ei ole vielä ratifioinut sitä. Kiina ei siis ole toistaiseksi sidottu KP-sopimuksen määräyksiin, mutta sopimuksen allekirjoittaneena Kiinalla on kuitenkin velvollisuus toimia sopimuksen hengessä eikä kumota sen tarkoitusta.[4]
Kiina osallistuu YK:n ihmisoikeusneuvoston maakohtaiseen määräaikaistarkasteluun (Universal Periodic Review), jossa arvioidaan tasaisin väliajoin jäsenvaltioiden ihmisoikeustilannetta.[5] Kiinaa on kuitenkin syytetty arviointiprosessin manipuloimisesta esimerkiksi rajoittamalla YK:lle luovutettavan raportin sisältöä.[6]
Ihmisoikeuskäsitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiina on korostanut sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia[7] sekä kollektivismia ja suvereniteettia vastakohtana yksilökeskeisyydelle ja länsimaiselle lliberaalidemokratialle ihmisoikeuskäsityksen pohjana.[1]
Professori Juha A. Vuori kirjoittaa kiinalaisesta ihmisoikeuskäsityksestä seuraavasti:[7]
Kiinan nykyisissä ulkopoliittisissa näkemyksissä korostuu käsitys ihmisoikeuksista materiaalisina, taloudellisina ja sosiaalisina oikeuksina: taloudellisen kehityksen katsotaan toteuttavan ihmisten oikeuden materiaalisiin elinehtoihin ja kehitykseen. Kiinan näkemyksissä ihmisoikeudet eivät nouse valtioiden suvereniteetin ylitse, ja siten Kiina edelleen korostaa puuttumattomuutta toisten valtioiden itsemääräämisoikeuteen.
Ihmisoikeuskysymykset Kiinassa ovat myös vahvasti politisoitunut kysymys. Kiina pitää erityisesti Yhdysvaltojen maahan kohdistamaa kritiikkiä poliittisena lyömäaseena.[7]
Ilmaisun- ja uskonnonvapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan kansantasavallan perustuslaki takaa muodollisesti maan kansalaisille sananvapauden.
Yhdysvaltalainen valtiorahoitteinen järjestö Freedom House luokittelee Kiinan "ei vapaaksi".[8]
Sananvapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan kansantasavallan perustuslaki takaa muodollisesti maan kansalaisille sananvapauden. Maassa on kuitenkin käytössä yksi maailman tiukimmista sensuurijärjestelmistä, joka nojaa lakeihin ja asetuksiin, rikosoikeudellisten rangaistusten, häirintään, pelotteluun ja teknologiaan.[9]
- Katso myös: Sananvapaus maittain ja Internet-sensuuri Kiinassa
Lehdistönvapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuret kiinalaiset mediatalot kuten Xinhua ja China Central Television (CCTV), sekä sanomalehdet China Daily, Kansan päivälehti ja Global Times, ovat valtion omistamia ja maan viranomaisten suorassa määräysvallassa.[10]
Puoluevaltio on ottanut lehdistön viime vuosina tiukempaan hallintaan. Vielä 2000-luvun alussa tutkivat journalistit psytyivät nostamaan aiheita julkiseen keskusteluun ja jopa päätöksenteon agendalle.[10]
Nykyisin riippumattomat toimittajat ja bloggaajat, jotka uskaltavat raportoida arkaluontoisena pidetystä tiedosta, joutuvat usein valvonnan, häirinnän, pidätysten ja joissakin tapauksissa kidutuksen kohteeksi.[11] Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2024 lehdistönvapausindeksissä Kiina sijoitettiin180 maan joukossa sijalle 172.[11]
Uskonnonvapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnonvapauden rajoitukset ovat lisääntyneet presidentti Xin valtakaudella. Uskonnollisten ja henkisten ryhmien tulee Kiinassa olla rekisteröityjä, ja rekisteröitymättömät kotikirkot ovat viranomaisten vainon kohteena. Viranomaiset ovat pyrkineet viime vuosina enenevissä määrin muokkaamaan uskontojen oppisisältöjä puolueideologian mukaisiksi. Maakunnissa, joissa muslimien osuus väestöstä on suuri, viranomaiset ovat sulkeneet, purkaneet tai poistaneet moskeijoiden minareetteja ja kupoleja "kiinalaistaakseen" niitä tai poistaakseen vieraita vaikutteita.[12]
Falun Gongin harjoittajiin kohdistettu sorto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Falun Gong
Falun Gong on kiinalainen mielen ja kehon harjoitusmenetelmä, joka kiellettiin presidentti Jiang Zeminin päätöksellä vuonna 1999, kun sen harjoittajien määrä ylitti kommunistisen puolueen kokonaisjäsenmäärän. Siitä lähtien kiinalaiset Falun Gongin harjoittajat ovat kärsineet viranomaisten käsissä monista ihmisoikeusloukkauksista, joihin lukeutuvat vakavat pahoinpitelyt, psykologinen kidutus ja ruumiilliset rangaistukset. 2010-luvun alussa jopa puolet Kiinan pakkotyöleireille vangituista ihmisistä on Falun Gongin harjoittajia.[13][14] Vangituilta Falun Gongin harjoittajilta on laajamittaisesti ryöstetty sisäelimiä.[15]
- Katso myös: Elinryöstöt Falun Gongin harjoittajilta Kiinassa
Poliittiset oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiina on käytännössä yksipuoluevaltio, vaikka maan perustuslain mukaan järjestelmään kuuluu kommunistisen puolueen johdolla toimiva monipuolueyhteistyö.[16][10]
Maan johtajia ei valita suorilla tai kilpailuun perustuvilla vaaleilla. Kansankongressi valitsee virallisesti maan presidentin viideksi vuodeksi ja vahvistaa pääministerin sen jälkeen, kun presidentti on nimittänyt hänet, mutta molemmat paikat päätetään etukäteen KKP:n ylimmän johdon toimesta.[17]
Kiinassa on käyty suoria vaaleja paikallishallinnon kyläneuvostojen, -hallitusten ja johtajien valitsemiseksi vuodesta 1998 lähtien.[10] Tavalliset Kiinan kansalaiset voivat äänestää kansanedustajia edustamaan heitä kansankongressin kahdella alimmalla, paikallisella tasolla. Vaikka kuka tahansa voi asettua ehdolle näillä tasoilla, KKP hyväksyy ehdokkaat etukäteen.[18] Kullekin tasolle valitut kansanedustajat voivat äänestää edustajat kongressin ylemmälle tasolle.[18]
Kiinan kansantasavalta määrittelee "kansalaisten järjestyksenalaisen poliittisen osallistumisen" keinot maan demokraattisten instituutioiden kautta. Kriitikot pitävät näitä kansalaisten osallistumisen tapoja korkeintaan symbolisina.[10] Kansankongressien vaalikampanjat ovat olemattomia ja äänestäjien suhteet edustajiin heikot. Edustajien äänestyskäyttäytymisen ja äänestäjien kantojen välillä ei ole havaittu vahvaa yhteyttä.[10]
Kokoontumisvapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan perustuslaki sanoo turvaavansa kansalaisten kokoontumisvapautta, mutta käytännössä mielenosoituksen saavat harvoin lupia ja mielenosoittajia uhkaa rangaistus luvattomasta kokoontumisesta. Kiinan hallinto on tukahduttanut väkivaltaisesti lukuisia mielenosoituksia, joista merkittävin tapaus on vuoden 1989 Tiananmenin verilöyly, joka vaati vähintään satoja kuolonuhreja.[10][19]
Rajoituksista huolimatta Kiinassa järjestetään mielenosoituksia, joista on saatavilla vähän luotettavaa tietoa. 2010-luvun alun virallisten tilastojen mukaan ns. joukkovälikohtauksia, joihin osallistui vähintään 10 ihmistä, tapahtui noin 180 000 vuodessa. 2010-luvun alun jälkeen lukuja ei ole enää julkaistu.[10] Tyypillisesti protestit ovat pieniä ja niiden vaatimukset kohdistuvat paikallisiin viranomaisiin.[10] Yhdysvaltojen valtionhallinnon rahoittaman Freedom House -järjestön mukaan vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä havaittiin noin 650 mielenosoitusta. Yleisin näiden mielenilmaisujen aihe olivat työläisten oikeudet.[20]
Marraskuussa 2022 eri puolilla Kiinaa puhkesivat maan suurimmat mielenosoitukset sitten vuoden 1989. Mielenosoitukset laukaisivat uutiset asuntopalosta, jossa kuoli 10 ihmistä Xinjiangin alueen pääkaupungissa Ürümqissa. Tiukkojen koronarajoitusten uskottiin yleisesti estäneen uhreja pakenemasta, ja mielenosoittajat kritisoivat maan koronaviruspolitiikkaa. Viranomaiset tukahduttivat mielenosoitukset nopeasti ja joissakin tapauksissa väkivaltaisesti.[21]
Yhdistymis- ja järjestäytymisvapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansalaisjärjestöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinassa on arviolta kaksi miljoonaa kansalaisjärjestöä, jotka ovat aktiivisia erityisesti ympäristökysymyksissä. Rekisteröityjä järjestöjä on vähemmän.[22] Järjestöjen määrä on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla.[10] Kansalaisjärjestöt eivät ole täysin autonomisia suhteessa puoluevaltioon, ja ovat usein taloudellisesti riippuvaisia sen tuesta. Useat kansalaisjärjestöistä ovat myös tarkoituksellisen epäpoliittisia.[10] Toisaalta joidenkin järjestöjen katsotaan pystyvän lobbaamaan päätöksentekijöitä.[22]
Erityisesti ulkomaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa on vaikeutettu lainsäädännön keinoin. Monipolvinen rekisteröintiprosessi voi kestää jopa 6–12 kuukautta, ja laki sallii Kiinan hallinnon keskeyttää järjestötoiminnan epämääräisin perustein, kuten "kansallisen yhtenäisyyden vaarantamisen" nojalla.[23] Varainkeruu- ja toimialakohtaiset säädökset pakottavat erityisesti arkaluonteiseksi määritellyillä aloilla toimivat järjestöt rekisteröitymään yrityksinä.[24] Vuonna 2024 YK esitti huolensa kansalaisjärjestöjen rajoitetusta toiminnasta erityisesti valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta työskentelevien järjestöjen kohdalla.[25]
Ammattiliitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan kansallinen ammattiliittoyhdistys on maan ainut ammattiliitto, ja itsenäiset ammattiliitot on kielletty. Työntekijöillä ei ole käytännön mahdollisuutta mennä lakkoon omasta aloitteestaan.[24]
Pakolaisten ja siirtolaisten oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiina on pitkään pidetty pääasiassa pakolaisia synnyttävänä maana, ja se on yleisesti ottaen pitänyt matalaa profiilia pakolaisten suojelua koskevassa kansainvälisessä keskustelussa.[26]
Kiinan hallitus ei käsittele turvapaikkahakemuksia, antaa erittäin vähän taloudellista tukea YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) tunnistamille pakolaisille eikä anna heidän työskennellä maassa.[26] UNHCR on rekisteröinyt maassa noin 1160 huolta mahdollista pakolaista. Tosiasiallisesti noin 300 000 indokiinalaista pakolaista on integroitunut Kiinaan.[27]
Vuonna 2023 YK:n asiantuntijat kehottivat Kiinaa olemaan palauttamatta pohjoiskorealaisia väkisin kotimaahansa. Raporttien mukaan Kiina oli lähettänyt Pohjois-Koreaan takaisin yli 500 ihmistä, pääasiassa naisia, huolimatta aikaisemmista varoituksista siitä, että paluumuuttajat voivat joutua ankarien rangaistusten, mukaan lukien kuolemanrangaistuksen kohteeksi.[28]
Taloudelliset oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Köyhyys ja tuloerot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiina on onnistunut nostamaan vuosikymmenien ripeän talouskasvun myötä satoja miljoonia kiinalaisia köyhyydestä, ja vuonna 2017 Kiinan katsottiin kuuluvan samaan ylempään keskitulotason luokkaan kuin esimerkiksi Venäjä.[29]
Maan sisällä on nykyisin huomattavia tuloeroja. Kiinan tuloeroja mittaava gini-indeksi oli vuonna 2020 37,1, hieman alhaisempi kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen vastaava lukema.[30] YK:n ihmisoikeustarkastelussa vuonna 2024 kiinnitettiin huomiota alueiden välisiin suuriin elintasoeroihin ja maaseuduilta kaupunkeihin muuttaneiden siirtotyöläisten heikkoihin elinoloihin.[25]
Korruptio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Korruptio Kiinassa
Korruption vastainen kampanja on leimannut presidentti Xin valtakautta, jonka aikana noin viisi miljoonaa kommunistipuolueen jäsentä on saanut rangaistuksen lahjusten ottamisesta. Kiinan pistemäärä Transparency Internationalin laatimassa korruptioindeksissä on parantunut kuusi pistettä 45:een. Hallinnon korkeimmalle tasolle ulottunutta korruptiokampanjaa on pidetty myös poliittisena lyömäaseena ja jopa presidentti Xin masinoimana poliittisena puhdistuksena.[31][32]
Sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koulutus ja lukutaito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suhteellisen laaja osa kiinalaisista nauttii aikaisempaa paremmista koulutusmahdollisuuksista ja suhteellisen laadukkaista koulutusresursseista[33], mutta koulutuksen eriarvoisuus on yhä varsin jyrkkää.
Eriarvoisuutta lisää eniten kaupunki-maaseutu-jako (ks. hukou). Sen jälkeen tärkeimmät eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät ovat yhteiskunnallinen asema, ikä, sukupuolten väliset erot ja alueelliset erot. Koulutuksen laajentamiseen tähdännyt politiikka viime vuosikymmeninä on osaltaan vähentänyt jyrkkiä koulutuseroja ja nostanut keskimääräistä koulutuksen pituutta. Kiinalaiset kävivät koulua vuonna 1996 keskimäärin 6,8 vuotta ja vuonna 2008 jo noin 8,3 vuotta.[33]
Korkeakoulutettujen saavutettavuus on parantunut maassa huomattavasti. Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 15 prosentilla kiinalaisista on korkeakoulutasoinen koulutus. Vuonna 2010 korkeakoulututkinto oli vain 9 prosentilla väestöstä. Korkeakouluikäisestä väestöluokasta korkeakouluopiskelijoita oli vuonna 2020 54 prosenttia. Vastaava luku Suomessa on noin 90 prosenttia.[34]
Kotitalouksien koulutusmenot ovat maailman korkeimmat, ja kasautuvat erityisesti pienituloisille kotitalouksille, jotka käyttävät vuosituloistaan yli puolet lastensa koulutukseen.[35] Samalla julkisen sektorin koulutusmenot eivät ole pysyneet maan BKT:n kasvuvauhdin tahdissa.[33] Kansalliseen gaokao-valintakokeeseen perustuvaa yliopisto-opiskelijoiden sisäänottoa pidetään huiman kilpailullisena ja opiskelijoille henkisesti raskaana.[36]
Valtaosa kiinalaisista on lukutaitoisia. Vuonna 2020 lukutaidottomia oli 2,7 % väestöstä, mikä tarkoittaa kuitenkin yhä vajaata 40 miljoonaa ihmistä, joista suuri osa on iäkkäitä. Maailmanpankin tilastojen mukaan 15–24 vuotiaista kiinalaisista 99,8 % on lukutaitoisia.[34]
Sosiaaliturva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan sosiaaliturvajärjestelmä on puutteellinen, mutta kehittymässä etenkin kaupunkien työssäkäyvän väestön osalta. Maaseudulla sosiaaliturva on edelleen vaatimaton. Maan nykyinen työsopimuspohjainen sosiaaliturvajärjestelmä syntyi vähitellen 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla. Sitä ennen valtio oli tarjonnut eläkkeen, terveydenhuollon ja asumisen kaupunkityöläisille.[37]
Kaikki työntekijät, mukaan lukien maaseudun siirtotyöläiset, kuuluvat uuden sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin. Vuonna 2020 valtion peruseläke kattoi kuitenkin vain noin 71 prosenttia kaupunkien työvoimasta ja vain 47 prosentilla oli työttömyysvakuutus. Sairausvakuutuksen kattavuus oli hieman korkeampi kuin eläketurva.[37]
Terveyspalveluihin kohdistuu valtava paine, ja julkisen sektorin palveluissa kärsitään jopa monikymmenkertaisista jonotusajoista yksityisiin verrattuna. Myös palvelujen tasoa on yleisesti kritisoitu.[38]
Hukou-järjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hukou
YK on esittänyt vahvan huolensa hukou-järjestelmästä, joka ohjaa pääsyä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin ja koulutukseen. Tosiasiallisesti järjestelmä syrjii maan sisäisiä siirtotyöläisiä ja näiden perheenjäseniä erityisesti koulutuksessa.[39] Järjestelmä on yhä käytössä, vaikka sitä sovelletaan paikallisesti jo osittain joustavammin.[24]
Lisääntymisterveydelliset ja perhesuunnitteluoikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinassa harjoitettiin yhden lapsen politiikkaa vuodesta 1979 vuoteen 2015. Nyt tiukasta syntyvyydensääntelystä on luovuttu.[24] Kiinan viranomaiset ovat tarkoituksellisesti pyrkineet muokkaamaan etnisten vähemmistöalueiden väestörakenteita erityisesti Xinjiangissa, Tiibetissä ja Sisä-Mongoliassa.
Ympäristönsuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ympäristönsuojeluun kiinnitetään kasvavaa huomiota Kiinassa. Kiina on mukana Pariisin ilmastosopimuksessa ja on ilmoittanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2060 mennessä.[24] Parannetuista tavoitteista huolimatta Climate Action Tracker arvioi Kiinan kotimaisen päästöjen vähentämistavoitteen "erittäin riittämättömäksi" Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.[12]
Kiina on maailman johtava uusiutuvan energian tuotannossa. Maassa käsitellään myös suuri osa akkuihin ja muihin uusiutuvan energian tekniikoihin tarvittavista mineraaleista ja metalleista. Osa näistä materiaaleista käsitellään Xinjiangin maakunnassa, mikä lisää riskiä niiden liittymisestä pakkotyöhön.[12]
Tasa-arvo-oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naisten oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naisten asema on Kiinassa lain edessä tasa-arvoinen, mutta monilla osa-alueilla esiintyy haasteita. Naisten historiallisesti korkea työelämään osallistumisaste on laskenut viime vuosikymmenien aikana (vuoden 1990 73.2% osallistumisaste on laskenut 60.5%:n vuoteen 2019 mennessä) ja palkka- ja urakehitys yleisesti hitaampaa kuin miehillä.[24] Naiset ovat edelleen aliedustettuja poliittisissa johtorooleissa sekä yritysjohdossa.[24] Maan 14. kansankongressin kansanedustajista naisten osuus on vain noin 27 prosenttia.[25]
Vuoden 2023 alussa maassa astuivat voimaan naisten oikeuksien ja etujen suojaamista koskevan lain uudistukset, jotka koskevat työpaikalla tapahtuvaa syrjintää ja seksuaalista häirintää. Uhreilla on kuitenkin edelleen vaikeuksia hakea oikeutta ja lakiasiantuntijat ovat kyseenalaistaneet muutosten tehokkuuden.[12]
Myös naisten oikeuksien puolustajat ovat joutuneet poliisin ja muiden valtion virkamiesten uhkailun ja häirinnän kohteeksi.[25] Kun kansainvälinen Me Too-liike otti tuulta alleen kiinalaisessa sosiaalisessa mediassa, viranomaiset pyrkivät tukahduttamaan keskustelun.[40][41] Vuonna 2024 Me Too-liikettä tunnetuksi Kiinassa tehnyt toimittaja tuomittiin viiden vuoden vankeustuomioon.[42]
LGBT-oikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan lainsäädäntökehys määrittelee avioliiton yksinomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi.[43]
Transihmiset voivat korjata sukupuolimerkintänsä tietyissä oikeudellisissa asiakirjoissa sukupuolenkorjausleikkauksen jälkeen, leikkaukseen pääsy ja täysimääräinen laillisen sukupuolen korjaaminen on edelleen haastavaa. Lisäksi Kiina on viime vuosina alkanut rajoittaa transihmisille kuuluvia oikeuksia, mukaan lukien pääsyä hormonikorvaushoitoon, itseilmaisua mediassa ja suojaa eheytyshoidoilta.[43]
LGBT-ihmisiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistetaan 2020-luvulla entisestään lisääntynyttä häirintää ja sensuuria. Vuonna 2023 yksi Kiinan vanhimmista LGBT-järjestöistä, Beijing LGBT Center, ilmoitti yhtäkkiä sulkevansa ovensa.[28]
Oikeusjärjestelmä ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oikeudenkäynnit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan oikeuslaitos ei ole riippumaton Kiinan kommunistisesta puolueesta.
Kiinan oikeuslaitoksen kyky käsitellä kansalaisten hallintovalituksia on tehostunut viime vuosikymmeninä, ja kansalaiset voivat esimerkiksi haastaa viranomaisen oikeuteen.[10] Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin saaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Syytetyiltä voidaan evätä asianajaja tai heille ei anneta mahdollisuutta puolustautua, heidät voidaan tuomita heikkojen todisteiden perusteella ja heiltä voidaan evätä valitusoikeus tuomiosta. Vähäisistäkin rikoksista annetaan usein erittäin pitkiä vankeusrangaistuksia verrattuna länsimaissa annettuihin tuomioihin.[44]
Kuolemanrangaistus ja kidutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kuolemanrangaistus Kiinassa
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan vuonna 2023 Kiinan uskottiin teloittaneen tuhansia ihmisiä, enemmän kuin koko muu maailma yhteensä. Tilastot teloitusten määrästä on luokiteltu salaisiksi, joten tarkkaa teloitettujen määrää ei tiedetä.[45] Suurin osa teloitetuista on tuomittu murhista tai laajamittaisista huumerikoksista.[44]
Vuonna 2008 Amnesty arvioi, että kuolemantuomioita annettiin vähintään 7000 ja niitä toimeenpantiin 1700.[46] Vuonna 2009 Amnesty päätti lopettaa tarkkojen vuosittaisten arvioiden julkaisemisen, koska järjestö havaitsi Kiinan viranomaisten käyttäneen lukuja väittääkseen maan teloitusten vähentämiseen liittyvien tavoitteiden toteutuneen.[47]
Maata hallitseva Kiinan kommunistinen puolue (KKP) on vihjaillut vuosia pyrkivänsä asteittain kohti kuolemanrangaistuksen poistamista. KKP:n nykyinen kanta on säilyttää kuolemanrangaistus, mutta rajoittaa sen toimeenpanoa tiukasti.[47]
Kidutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2015 Kiinan rikosoikeusjärjestelmä oli edelleen vahvasti riippuvainen pakkotunnustuksista, jotka yleensä saatiin aikaan kidutuksella. Asianajajat, jotka yrittävät haastaa kidutustapauksia, jätetään rutiininomaisesti huomiotta ja heitä häiritään tai jopa pidätetään ja kidutetaan. Erityisesti poliittisesti riskialttiiksi määritellyt henkilöt ovat vaarassa joutua kidutetuiksi.[48]
Ihmisoikeusaktivistien kohtelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2011 Amnesty International julkaisi raportin, jonka mukaan Kiinan hallitus on arabikevään tapahtumien jälkeen puuttunut entistä voimakkaammin ihmisoikeuksia puolustavien juristien toimintaan. Raportin mukaan juristien toimilupia perutaan, heitä häiritään ja jopa kidutetaan. Amnestyn mukaan Kiinan sadoista tuhansista juristeista vain muutama sata uskaltaa osallistua ihmisoikeuksia käsitteleviin oikeudenkäynteihin.[49]
Vuoden 2015 heinäkuussa maassa pidätettiin noin 300 ihmisoikeusjuristia ja -aktivistia. Tapahtumia kutsutaan nimellä 709:n tapaus. Suuri osa pidätetyistä oli vapautettu vuoteen 2017 mennessä.[50][51]
Ihmiskauppa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pakkotyö ja lapsityövoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiina on kieltänyt pakkotyövoiman käytön, mutta kiellon valvominen on vaikeaa ja maan viranomaiset suhtautuvat kielteisesti riippumattomiin tarkastuksiin.[24]
Erityisesti Xinjiangissa on raportoitu laajamittaisesta pakkotyöstä. Xinjiangin puuvillapelloilla arvioidaan olevan pakkotyössä puoli miljoonaa uiguuria.[52] Lisäksi pakkotyötä tehdään kalanjalostuslaitoksilla.[53] Kiinan vientistrategia häivyttää tutkijoiden mukaan tahallisesti puuvillan alkuperän.[52]
Kiinan hallitus on sitoutunut lapsityövoiman lopettamiseen ja säätänyt lukuisia kansallisia lakeja sen estämiseksi. Lapsityövoiman määrä maassa onkin vähentynyt.[24]
Pakkoavioliitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinaan varsinkin Kaakkois-Aasian maista ja Pohjois-Koreasta saapuneet tai pakotetut naiset ovat joutuneet pakkoavioliittojen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.[54][55] Pohjois-Koreasta maahan saapuvat luokitellaan laittomiksi siirtolaisiksi ja osa palautetaan maahan väkisin. Kiinaan jäävät pohjoiskorealaiset naiset ja heidän Kiinassa syntyvät lapsensa ovat äärimmäisen haavoittuvaisessa tilanteessa. YK on esittänyt huolensa pohjoiskorealaisten naisten ja tyttöjen tilanteesta Kiinassa.[25] Yksi syy pakkoavioliitto-ongelmalle on maassa aiemmin voimassa ollut yhden lapsen politiikka, joka on osaltaan johtanut sukupuolijakauman vinoumaan.[55]
Elinryöstöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinaa on syytetty tiibetiläisten, uiguurien, kristittyjen ja Falun Gongin harjoittajien elinryöstöistä.[56] Elinryöstöjä käsittelevä tuomioistuin esitteli vuonna 2019 raporttinsa, jonka mukaan Kiina ryöstää elimiä etupäässä mielipidevangeilta.[57] Elinryöstöjen on arvioitu olevan miljardin dollarin arvoista liiketoimintaa Kiinalle.[58]. Elinryöstöjen puolesta puhuu muun muassa se, että Kiinassa elinsiirron saa poikkeuksellisen nopeasti.[59]. Silminnäkijöiden mukaan vangeille tehdään poikkeuksellisen paljon lääketieteellisiä testejä, joilla ilmeisesti pyritään varmistamaan sisäelinten terveys. Lisäksi Kiinasta paenneet lääkärit ovat kertoneet, kuinka heitä on pakotettu poistamaan elimiä vielä lääketieteellisesti elossa olevilta potilailta.[58]
Alueelliset ihmisoikeusongelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiibet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiibet on Kiinan itsehallintoalue, jossa on protestoitu itsenäisyyden ja todellisen autonomian puolesta vuosikymmenten ajan.[60] Kiina nujersi Amnesty Internationalin mukaan väkivaltaisesti Tiibetin mielenosoitukset maaliskuussa 2008 ja rajoitti viestimien raportointia asiasta. HRW:n mukaan tapahtuma on yksi merkittävimpiä kansalaiskiistoja vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen jälkeen.[61] Tiibetiläiset kutsuvat kiinalaisten 1950-luvun hyökkäystä invaasioksi (maahantunkeutumiseksi). Kiinan hallitus kutsuu Kiinan vapautusarmeijan Tiibetiin saapumista "rauhanomaiseksi vapauttamiseksi". Lehdistön toimintaa on rajoitettu siitä alkaen. Journalisteilta on muun muassa vaadittu lupa Tiibetiin matkustamiseen. Pekingin olympialaisten alla vuonna 2008 matkat Tiibetiin kiellettiin kokonaan.[61]
Uiguurit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satojatuhansia tai yli miljoona uiguuria on kadonnut keskitysleirimäisiksi kuvatuille uudelleenkoulutusleireille. Leireillä on kidutusta, nälässä pitämistä ja uskonnollista käännytystä. Uiguurit pakotetaan arvostelemaan kulttuuriaan, juomaan alkoholia ja syömään porsaanlihaa. Toiminta muistuttaa etnistä vainoa.[62] Human Rights Watchin sanoi vuonna 2022, että muodolliset syytteet oli saanut noin puoli miljoonaa uiguuria.[63]
Kiinan julmien toimien syynä on pienen uiguuriryhmän harjoittama separatismi ja terrorismi, jota Kiina pyrkii kitkemään kovilla toimilla.[64][65]
Maanpaossa oleva uiguuriaktivisti Rebiya Kadeer on syyttänyt Kiinan toimia kulttuuriseksi kansanmurhaksi. Uiguurit sanovat oman kulttuurinsa, kielensä ja uskontonsa rapistuvan kiinalaisvallan alla. 30 vuotta sitten alueella oli 200 000 kiinalaista, nyt heitä on 8 miljoonaa.[66] Hallituksen mukaan he ovat nostaneet elintasoa ja nykyaikaistaneet aluetta.
YK vuonna 2024: "OHCHR ja rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea ilmaisivat huolensa siitä, että terrorismin laaja määritelmä, epämääräiset viittaukset ääriliikkeisiin ja separatismin epäselvä määritelmä Kiinan laeissa voisivat mahdollisesti johtaa rauhanomaisen kansalais- ja uskonnollisen ilmaisun kriminalisointiin ja helpottaa rikollista profilointia. etnisten ja etnouskonnollisten vähemmistöjen, mukaan lukien muslimi-uiguurit, buddhalaiset tiibetiläiset ja mongolit."[25]
Kiinan hallinto on myös houkutellut satoja tuhansia han-kiinalaisia muuttamaan etnisten vähemmistöjen alueille.
- Katso myös: Uiguurien kansanmurha
Hongkong
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen jälkeen kun Kiina määräsi ankaran kansallisen turvallisuuden lain Hongkongille kesäkuussa 2020, vapaudet alueella ovat heikentyneet jyrkästi. Hongkongin viranomaiset olivat vuonna 2023 pidättäneet ainakin 279 ihmistä kansallisen turvallisuuden nimissä.[9]
Ihmisoikeudet ja Kiinan kansainväliset suhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi ja Kiinan ihmisoikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaa solmi yhteistyösopimuksen kiinalaisen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Harbinin ihmisoikeusrikokset selvisivät vuonna 2007. Harbin kaupungin viranomaiset kiduttivat Falun Gongin harjoittajia. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.[67]
Amnesty Internationalin suositukset Suomen hallitukselle ovat: Suomen tulisi edistää, että: Kiina sallii rauhanomaiset mielenosoitukset ja perustuslakinsa mukaisesti takaa, että ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus toteutuvat. Rauhanomaisesti mieltään osoittaneet ja mielivaltaisesti pidätetyt vapautetaan. Kiina kutsuu maahan YK:n ihmisoikeustarkkailijoita puolueettoman selvityksen laatimiseksi Tiibetin tapahtumista. Ulkoministeriö varmistaa, että kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat keskeisiä EU:n ja Kiinan ihmisoikeusdialogissa. Suomen suurlähettiläs seuraa ihmisoikeusaktivisti Hu Jian oikeudenkäyntiä ja tukee hänen vaimoaan Zeng Jinyania.[68]
Ulkomaiset yrityssuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on arvokasta, että Kiinassa arvioidaan kriittisesti poliittinen tilanne eikä peräännytä ilmaisemasta näkemyksiä. Dialogia tulee käydä kaikilla tasoilla, muutoin Kiinasta ei tule vastuullista toimijaa. Ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei paljonkaan saavuteta. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on ihmiskunnan kohtalonkysymys.[69]
Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina: 1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä. 2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla. 3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan. 4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä. 5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.[70]
Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit viivästyttävät Kiinan demokratiaa.[71]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
- Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus vuonna 1989
- Kesäolympialaisten 2008 kritiikki
- Gao Zhisheng
- Tiananmenin äidit
- International Campaign for Tibet
- Ihmisoikeudet alueittain ja maittain
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Irmeli Repo ja Harri Markkula: Olympian Kiina. Olympia kaukomatkatoimisto, Edita, 2007.
- Pekka Mykkänen: Kiina rynnistää huipulle. Nemo, 2004.
- Johan Lagerkvist: Kina i globaliserings mitt. Stockholm: Bokförlaget DN, 2007.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kiinalainen ihmisoikeusnäkemys – kulttuurikohtainen vai universaali ihmisoikeus? Suomi–Kiina-seura. Viitattu 8.7.2024. (englanti)
- ↑ Constitution of the People's Republic of China english.www.gov.cn.
- ↑ UN Treaty Body Database - Status for China tbinternet.ohchr.org. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ UN Treaty Bodies and China | Human Rights in China 中国人权 | HRIC www.hrichina.org. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ Universal Periodic Review - China United Nations.
- ↑ Beijing Is Pouring Resources into Its UN Human Rights Review—All to Prevent Any Real Review from Taking Place ChinaFile. 22.1.2024. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Sosialistinen harmoninen yhteiskunta ja ihmisoikeudet Suomi–Kiina-seura. Viitattu 8.7.2024. (englanti)
- ↑ China: Freedom in the World 2024 Country Report Freedom House. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Human Rights Watch: China: Events of 2023. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 9.7.2024). (englanti)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Mattlin, Mikael & Paltemaa, Lauri & Vuori, Juha A.: Kiinan poliittinen järjestelmä. Vastapaino, 2022.
- ↑ a b China | RSF rsf.org. 25.6.2024. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Human Rights Watch: China: Events of 2023. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2024). (englanti)
- ↑ Tong, James: "Revenge of the Forbidden City". Oxford University Press: 2009.
- ↑ Falun Dafa Information Center. ”Persecution FAQ”. Viitattu 10. elokuuta 2011.
- ↑ Owen Bowcott: China is harvesting organs from detainees, tribunal concludes The Guardian. 17.6.2019. Viitattu 8.7.2024. (englanti)
- ↑ Joining a political party - China's political system and the extent of democratic participation - Higher Modern Studies Revision BBC Bitesize. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
- ↑ China: Freedom in the World 2023 Country Report Freedom House. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Voting in China - China's political system and the extent of democratic participation - Higher Modern Studies Revision BBC Bitesize. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
- ↑ China: Respect Right to Peaceful Protest | Human Rights Watch hrw.org. 28.11.2022. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Issue 7: January – March 2024 Freedom House. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ China: Unprecedented Nationwide Protests Against Abuses | Human Rights Watch hrw.org. 12.1.2023. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mari Manninen, Maija Tammi: Maailman ovelimmat lobbarit pelastavat vielä hait, norsut ja sarvikuonot Helsingin Sanomat. 31.7.2016. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ Peace Out NGOs Harvard International Review. 31.10.2022. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Vastuullisen liiketoiminnan maakuva - Kiina Suomi ulkomailla: Kiina. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ a b c d e f [https://documents.un.org/doc/undoc/gen/g23/229/28/pdf/g2322928.pdf?token=geS5cbqeY2UvPhnhMs&fe=true China: Compilation of information prepared by the Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights] 15.11.2023. United Nations Human Rights Council - Working Group on the Universal Periodic Review.
- ↑ a b The Power of Giving: China Deepens Involvement in Refugee Affairs The China Story. Viitattu 10.7.2024. (englanti)
- ↑ China UNHCR. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Human rights in China Amnesty International. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ BOFIT: Kiinan talousuudistusten aloittamisesta on kulunut 40 vuotta BOFIT. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ World Bank Open Data World Bank Open Data. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ China’s war on corruption turns into high wire act Reuters.
- ↑ Andrew Wedeman: Growth and Corruption in China China Research Center. 30.12.2012. Viitattu 10.7.2024. (englanti)
- ↑ a b c Jun Yang, Xiao Huang, Xin Liu: An analysis of education inequality in China. International Journal of Educational Development, 2014-07, 37. vsk, s. 2–10. doi:10.1016/j.ijedudev.2014.03.002 ISSN 0738-0593 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b BOFIT: Kiinalaiset ovat yhä koulutetumpia ja lähes kaikki nuoret aikuiset osaavat lukea BOFIT. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ © Stanford University, Stanford, California 94305: The High Cost of Education in China sccei.fsi.stanford.edu. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Micky Liu: How Chinese students cope in the world’s most competitive education system blog.sinorbis.com. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b China’s social security system | China Labour Bulletin clb.org.hk. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Kiinan väestön ikääntyminen ja maan sosiaaliturvan tulevia haasteita um.fi.
- ↑ Kiina: Hukou, asumisrekisteri muutoksessa – ASLA blogit.utu.fi. Viitattu 10.7.2024. (englanti)
- ↑ Four Years After #MeToo in China: Shrinking Digital Space for Change thediplomat.com. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
- ↑ Kiina | Seksuaalista häirintää paljastava kansanliike onnistui kiertämään sensuurin ja teki sen, mihin mikään vastaava ei ole Kiinassa kyennyt Helsingin Sanomat. 11.1.2022. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ Kiina | Kiinalaiselle #metoo-aktivistille viisi vuotta vankeutta, tukijat kertovat Helsingin Sanomat. 14.6.2024. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ a b HRIC new.hrichina.org. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ a b The Chinese legal system - China's political system and the extent of democratic participation - Higher Modern Studies Revision BBC Bitesize. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
- ↑ Death sentences and executions in 2023 Amnesty International. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 108
- ↑ a b CHINA’S DEADLY SECRETS Amnesty International. 2017.
- ↑ Torture in China: Who, What, Why and How Amnesty International. 11.11.2015. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Kiina tiukentaa otettaan lakimiehistä amnesty.fi. Viitattu 30.6.2011.
- ↑ China: On “709” Anniversary, Legal Crackdown Continues | Human Rights Watch hrw.org. 7.7.2017. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
- ↑ The Sixth Anniversary of "709 Crackdown": A Tribute to the Women Who Resist | Human Rights in China 中国人权 | HRIC www.hrichina.org. Viitattu 9.7.2024.
- ↑ a b Aliisa Maunula: Kiina häivyttää pakkotyön jälkiä Eettisen kaupan puolesta ry. 7.3.2022. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Ihmisoikeudet | Tuhannet pakkaavat kalaa pakotettuina Kiinan synkillä jalostuslaitoksilla – Tästä on kyse Helsingin Sanomat. 17.10.2023. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Raportti: Jopa kymmeniätuhansia pohjoiskorealaisia naisia ja tyttöjä joutuu vuosittain seksiorjiksi Kiinaan, lapsia pakotetaan nettiseksitehtaisiin Helsingin Sanomat. 21.5.2019. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ a b China’s Demand for Brides Draws Women from Across Southeast Asia—Sometimes by Force migrationpolicy.org.
- ↑ China: UN human rights experts alarmed by ‘organ harvesting’ allegations www.ohchr.org. 2021. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ Will Martin: China is harvesting thousands of human organs from its Uighur Muslim minority, UN human-rights body hears Business Insider. Viitattu 23.8.2021. (englanti)
- ↑ a b China forcefully harvests organs from detainees, tribunal concludes NBC News. Viitattu 23.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Kiinassa saa laittoman siirtoelimen jopa muutamassa tunnissa – Pääosa siirtoelimistä leikataan mielipidevangeilta Aamulehti. 13.11.2018. Viitattu 23.8.2021.
- ↑ Repo ja Markkula 2007, s. 19
- ↑ a b China’s Forbidden Zones, Shutting the Media out of Tibet and Other "Sensitive" Stories, Human Rights Watch July 2008. Lehdistövapaus s. 166, Tiibet s. 31-32, 36.
- ↑ Hyvinkäällä asuvien Harrin ja Tiinan vanhemmat katosivat ”isänmaalliselle koulutusleirille”, joka on suunnattu Kiinan muslimivähemmistölle Helsingin Sanomat. 1.7.2018.
- ↑ China: Xinjiang Official Figures Reveal Higher Prisoner Count | Human Rights Watch hrw.org. 14.9.2022. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Essee: Suurvalta-Kiina vastaa terroriuhkiin teräshansikkain The Ulkopolitist. 16.4.2018. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ Suomen uiguurit järjestäytyivät – »Emme lepää ennen kuin suomalaiset poliitikot heräävät» Ulkopolitiikka. 3.12.2020. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ Peking linnoittautuu terroria vastaan. Helsingin Sanomat 5.8.2008, s. B2
- ↑ Vantaa aloitti yhteistyön ihmisoikeuksia polkevan kiinalaiskaupungin kanssa. Helsingin Sanomat 12.7.2008, s. A11.
- ↑ Amnestyn Suomen-osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin ilmoitus.
- ↑ Lagerkvist 2007, s. 44-45, 141.
- ↑ Lagerkvist 2007, s. 44-45.
- ↑ Lagerkvist 2007, s. 45, 141
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympic Watch: Human Rights in China and Beijing 2008 - Campaign for human rights improvements in China before the 2008 Olympic Games.
- China - Annual report 2008 (Toimittajat ilman rajoja).
- Freedom of the press 2008 China s. 76-80, (Toimittajat ilman rajoja).
- State of the world’s human rights. China (Amnesty International).
- Mänskliga rättigheter i Kina (Dagens Nyheter)
- Google, Yahoo ja Microsoft lupaavat parantaa sananvapautta internetissä. YLE 29.10.2008.