Preludi
Preludi on musiikkikappale, jolla yleensä ei ole tarkkaan määriteltyä sisäistä rakennetta ja joka on yleensä lyhyehkö, mutta voi olla laajakin. Sana tarkoittaa varsinaisesti alkusoittoa. Alkuperäinen instrumentaalipreludi kehittyi lyhyistä improvisoiduista musiikkikappaleista, joita esittäjä soitti ennen varsinaisen esityksen alkua ”lämmitelläkseen” ja esimerkiksi tarkistaakseen soittimen oikean virityksen.
Louis Couperin (1626–1661) korvasi aikaisemmin soittajan improvisoiman preludin cembalosarjojensa alusta nuotitetuilla, läpisävelletyillä Préludes non mésuréilla. Niiden muoto oli hyvin vapaa ja niistä puuttuivat kokonaan tahtiviivat, mikä antoi esittäjälle laajan tulkintavapauden. Louis Couperinin luoma tahtiviivattomien preludien perinne jatkui noin 70 vuotta, kunnes korvaantui erityisesti François Couperinin, Louisin veljenpojan, suosimalla tiukemmin määritellyllä preludityylillä.
Preludi-nimitystä on käytetty varsinkin kappaleista, jotka on tarkoitettu johdannoksi johonkin laajempaan, usein samassa sävellajissa olevaan sävellykseen. Esimerkiksi Johann Sebastian Bachin kokoelmassa Das wohltemperierte Klavier on kaksi sarjaa, joista kummassakin on preludi ja fuuga kaikissa sävellajeissa.
Monet myöhemmät säveltäjät ovat antaneet preludi-nimen myös useille itsenäisille sävellyksille, jotka eivät kuulu yhteen minkään muunnimisen sävellyksen kanssa, mutta joita on julkaistu useita samassa kokoelmassa.
Tunnettuja preludikokoelmia
- Frédéric Chopinin 24 preludia, yksi kussakin sävellajissa
- Claude Debussyn 24 preludia, I ja II kirja
- Charles Valentin Alkanin 25 preludia, yksi kussakin sävellajissa ja lisäksi ylimääräinen päätöspreludi C-duurissa