Ero sivun ”MIM-104 Patriot” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
Mjbmrbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti muokkasi: ur:پیٹریاٹ صاروخ
Rivi 46: Rivi 46:
[[th:เอ็มไอเอ็ม-104 แพทริออต]]
[[th:เอ็มไอเอ็ม-104 แพทริออต]]
[[tr:MIM-104 Patriot]]
[[tr:MIM-104 Patriot]]
[[ur:پیٹریاٹ میزائل]]
[[ur:پیٹریاٹ صاروخ]]
[[zh:愛國者飛彈]]
[[zh:愛國者飛彈]]

Versio 9. maaliskuuta 2011 kello 16.30

Tämä artikkeli käsittelee ilmatorjuntajärjestelmää. Patriot on myös Roland Emmerichin elokuva. USA PATRIOT Act on Yhdysvaltain viranomaisten valtuuksia laajentava laki.
Patriot-patteri ampuu ohjuksen.

MIM-104 Patriot on Yhdysvaltain maavoimien pääasiallinen ilmatorjuntaohjus (surface-to-air, SAM). Patriot-järjestelmää käyttävät myös useat Yhdysvaltain liittolaisvaltiot. Patriot-järjestelmä korvasi sekä Nike että HAWK-ohjusjärjestelmät. Patriot on Yhdysvaltain tärkein ballististen ohjusten torjuntaohjus.

Ohjuksen nimi viittaa isänmaallisuuteen, mutta on myös koostettu sanoista "Phased Array TRacking to Intercept Of Target."

Kehitys

Patriotin kehitti Redstone Arsenal, joka oli aikaisemmin tuottanut myös Safeguard-ABM-järjestelmän. Patriotin kehitystyö alkoi 1964 ja se otettiin palvelukseen 1984. Vuonna 1988 järjestelmä sai rajoitetun toimintakyvyn taktisia ballistisia ohjuksia vastaan (Patriot Advanced Capability-1, PAC-1) Uusin versio PAC-3 on lähes kokonaan uudelleen suunniteltu. Ohjusjärjestelmää valmistaa Raytheon.

Käyttäjämaat

Saksan Luftwaffen Patriot-patteri.

Patriot-järjestelmää käyttää Yhdysvaltain lisäksi Taiwan, Kreikan ilmavoimat, Israelin ilmavoimat, Saksan ilmavoimat, Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat, Japanin itsepuolustusjoukot, Saudi-Arabia, Kuwaitin ilmavoimat ja Espanjan maavoimat.

Patriot Persianlahden sodassa

Patriot-järjestelmä sai huomiota uutisoinnissa Persianlahden sodan aikana sillä sitä käytettiin irakilaisjoukkojen ampumien Scud-ohjuksien torjunnassa. Sodan aikaisessa propagandassa tuloksia ylistettiin hyviksi ja puhuttiin 90–96 % prosentin osumatarkkuudesta. Kymmenisen vuotta sodan jälkeen puolustusministeri William S. Cohen totesi ohjustorjunnan epäonnistuneen. Erään tutkimustoimiston mukaan Patriotin torjuntaluotettavuus oli yhdeksän prosenttia, Kongressin selvityksessä vain yhden Patriotin todettiin tuhonneen varmasti Scud-ohjuksen.[1]

Viitteet

  1. Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa, s. 497–500. Ilmatorjuntasäätiö, 2003.

Malline:Link FA