Kirjamuistikirja

Doctorow, E. L.: Homer ja Langley Homer & Langley, suom. Helene Bützow Päällys: Marko Taina Tammi, 2013, 220 s. Homer ja Langley on karheankaunis tarina, jota oli vaikea lukea. Kertomuksen sävy ei ole erityisen alakuloinen, mutta näiden kahden vanhan miehen kohtalo sai minut silti surulliseksi. Kertomus perustuu todellisuuteen. Doctorow on ottanut melko suuriakin taiteellisia vapauksia sitä kirjoittaessaan, mutta uskoisin hänen tehneen tämän kirjan päähenkilöiden, Homer ja Langley Collyerin elämänvaiheita kunnioittaen. Doctorow on venyttänyt aikajanaa kestämään melkein koko vuosisadan, suuri osa 1900-luvun uutiskynnyksen ylittäneistä tapahtumista on valjastettu taustoittamaan veljesten elämää. Täysin uusia henkilöitäkin on varmasti keksitty, mutta keskustelut ja tapahtumat vaikuttavat juuri niiltä, jotka olisivat oikeastikin voineet tapahtua. Homer ja Langley asuvat Viidennellä Avenuella Manhattanilla. Kun pojat ovat lapsia, koti on hieno; vanha irlantilainen palvelija...

Cunningham, Michael : Koti maailman laidalla A home at the end of the world, suom. Marja Alopaeus Gummerus, 2001, 436,[1] s. Illan tullen oli ensimmäinen Michael Cunninghamin romaani jonka luin. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja oli yksi parhaista lukukokemuksistani tuolloin. Koti maailman laidalla  tulee tunnistettavasti samasta lähteestä, mutta jo pari vuosikymmentä aiemmalta ajalta. Se ei yllä samanlaiseen helppouteen ja harmoniaan kuin myöhempi teos, mutta pieni rouheus ei toisaalta ole lainkaan pahasta. Ihmissuhdeasetelmat ovat tässä toisinaan melko kipeitä, mutta samat motiivit, jotka kantavat Illan tullen -romaania, erilaisuuden hyväksyntä ja elämän arvokkuuden näkeminen ovat jo mukana ja kuljettavat tarinaa lempeästi ahdistusten yli. Kertomuksen keskeiset henkilöt ovat Jonathan ja Bobby, jotka tapaavat ensi kerran koululaisina ja vastoin kaikkia odotuksia ystävystyvät. Pojat ovat luonteeltaan liki toistensa vastakohtia, mutta heistä tulee erottamattomat. Par...

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan A visit from the goon squad, suom. Heikki Karjalainen Tammi, 2012, 412 s. Keltainen kirjasto ; 432 Odotin tältä kirjalta jotain uutta, ja täytyy myöntää, että vähän pelkäsinkin. Mitään järisyttävän yllättävää ei ollut tarjolla, enkä tuntenut joutuvani minkään kovin kokeellisen rasittamaksi. Mukana on yksi luku powerpoint-muodossa, mutta se on helppo sekä lukea että ymmärtää, ja sopii saumattomasti kirjan muuhun kerrontaan. Tämä vähän hämmensikin, koska joissain arvosteluissa muistelen törmänneeni väitteisiin kovastikin kirjallisuutta uudistavista piirteistä. Ehken ole sitten tarpeeksi asiantunteva niitä huomatakseni, tai sitten kyse on jostakin muusta. Kirjan episodimaisuus tekee tästä melkoisen page turnerin, luvut loppuvat aina juuri kun tunnelma alkaa tiivistyä, ja sitten siirrytäänkin taas uuteen näkökulmaan. Tuntuu, että tämä on oikea muotirakenne nykyään, samantapaisia kikkoja käyttävät monet muutkin amerikkalaiset huippukirjailijat. Ke...