Näytetään tekstit, joissa on tunniste neule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neule. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Vuoden 2021 pieleen menneet käsityöprojektit


Moikku! 

On se aika vuodesta, kun saan julkaista teille Vuoden pieleen menneet, Suomen surkeimmat käsityöt (tai niiden yritelmät) ja esittää itselleni kysymyksen, että miten meni omasta mielestä. 6/5?

Tämä pieleen menneiden kooste sai alkunsa entisen duunikaverin kehotuksesta, kun lähetin hänelle kuvatodisteeksi syyn, miksi tarvitsisin hänen apuaan kuvaajana. Juttusarja on sittemmin saanut jatkoa ja tämä on viides (5.) kooste, jonka julkaisen. Ihan vaan muistutuksena, ettei ne sosiaalisen median kuvat aina niin kauniita ole täältä ruudun toiseltakaan puolelta. Ja että vaikka koenkin olevani käsitöissä oikeesti osaava ja ammattilainen, niin en aina onnistu suunnitelmissani kymppiplussana tai edes kymppimiinuksena 🤭 

Vuoden ensimmäinen, oikeesti kiva neule, oli mun päällä ihan surkea kuvattava. Tai mä olin surkea malli neuleelle. Oli työn takana saada julkaistua edes yksi kuva, jossa neule päälläni olisi just niin hyvännäköinen, kuin se on oikeasti. 

Elikkäs tälläsiä mauttomia heruttelukuvia tuli suurimmaksi osaksi. 
(Tästä pääset alkuperäiseen julkaisuun: Ylhäältä alas neulottu palmikkoneule

No niin. Vuoden alussa tein pojalleni Addu -sukat ja julkaisinkin niistä kuvat kaavioineen Instagramissani


Aikaa kului, ennen kuin edes havahduin tähän mokaani. Annoin sen kuitenkin olla ja ajattelin, että kyllä te tajuatte kääntää kaavion ympäri ettei logo tule sukkaan väärinpäin 🙃 No, kukaan ei ole asiaa kommentoinut, että jos näet vastaantulevia päin helvettiä neulottuja Addu -villasukkia, niin alkuperäinen ohje löytyy minulta 🤭

Sitten siirryin tämän vuoden henkilökohtaiseen teemakuosiini; Marimekon unikkoon. Ensin neuloin piiiitkän huivin ja päätin silmukoida kuvion. 

Näin. Tähän asti jaksoin. 

Vaihdoin lähestymistapaa; Sittenkin pyörönä tuubihuivimaisena mallina ja kirjoneuleena. 

No niin. Nytpä tuli vielä hirveempi. Kokeilin tähän oikeasti vaikka minkälaisia reunoja, mutta totesin, että projekti saa nyt mennä jäihin. Ei tule kauluria tästä. 

Keväällä inspiroiduin tekemään jotakin, ehkä toppia? 
Kuvista päätellen toppia, mutta en ole löytänyt tätä projektia mistään. Tällästä se on aina, kun neulepäissään ryhtyy ilman suunnitelmia tekemään. 

Tällaista alottelin myös, mutta keväässä on se vika, että ei vaan neulominen ihan inspiroi. Parin vuoden takaa muuten löytyy loppuun asti neulottu neule  KLIKKAAMALLA TÄSTÄ

Kesällä langat ja puikot oli pakattu ja meillä näytti tältä. 

Söin puuroa muovirasiasta muoviveitsellä, kun pakkasin ihan kaikki astiat ajattelematta, että muuttoa edeltävänäkin iltana on syötävä. 

Kaupunkilaiset muutti maalle ja kesä ilman käsitöitä tuoreena talonomistajana näytti esimerkiksi tältä:

Ensin.. 

Sitten.. 

Mutta lopulta:

Kesä meni siis tehdessä pientä pintaremonttia ja höyrypesurilla kiillotellessa paikkoja. Tutustuttiin kotikylään, uimarantoihin, hiljaisuuteen, omiin fiiliksiin, uusiin työkavereihin ja miten takka toimii. Tai kattoikkunat, kun tarvii tuulettaa takan savut ulos. Kun sehän jäi se yks tärkee pelti avaamatta. Ja kuinka paljon voi siivota lämpimällä vedellä, ennenkuin lämmin vesi loppuu (kylppärin verran). Tutustuttiin myös Carunan pörssisähkön hintoihin. Ja torin aukioloaikoihin (tunnin päivässä mutta vaan sun työpäivinä). Tutustuttiin siihen, että bussireitti voi poiketa matkasta puolella, jos sulla on kiire ja kuski päättää ajaa suorinta reittiä perille. Mä en tiedä, mitä niille pysäkillä odottaville kävi. 

Okei, sitten alkusyksystä palasin Marimekon Unikkoon. Nyt sukkina, unohdetaan huivit. Netistä löytyy tosi hyviä kaavoja just sukille, joten voi vaan ottaa rennosti, neuloa ja katsoa jotain sarjaa. 

Näytti kivalta, harmi vaan mahtui jalkaan tämän verran. 

Työstin hiljalleen mun motivaatiotaulua, johon kirjailin ensin tekstin. Tätä oikeasti rakastin. 


Vaan päätinpä jossain viherväri -päissäni luoda taustasta värillisen. Ja, tää ei ollut sitä mitä olin alunperin ajatellut. 



Tän loppuvuoden yksi kohokohta oli asiakastilaus Illuusio -sukista. Vaikka ohjetta miten tulkitsin, muokkasin uudelleen ja kokeilin, niin ei. Pussit tuli jalkapöytään ja kantapään yläpuolelle. 


En saanut toimivaksi, joten purin koko kärkiosan ja neuloin loppuun, kuten varren. Jos olet neulonut nämä, niin kerro miten ihmeessä teit sen? :/

Ihanaa alkavaa Uutta Vuotta 2022 just sulle, toivottavasti nautit näistä mokista yhtä paljon, kuin mua hävettää ne. Ja vuodesta toiseen, enkä näytä oppivan mitään. 

Lisää luettavaa löydät alta:



perjantai 18. joulukuuta 2020

Ylhäältä alas neulottu RENTO PUSERO ja OHJE


Neuloin tämän neuleen alkusyksystä Rustasta ostetulla halpislangalla. Jälki on uskomattoman laadukas ja lanka neuloutui kuin itsestään. Ihan mieletön lanka. 

Vyötettä en enää löydä, mutta akryylia oli iso osa. Neuleesta tuli tosi kiva ja ihan käyttöneule. Uskomattoman pehmeä, venyvä, ei hiosta. 


Tässä ohje S-koossa sekä kuvallisena, että kirjallisena:

90 aloitussilmukkaa (as) 

Joustinta 30krs.

Silmukkajako, eli aseta silmukkamerkit näin: hihat 15s, eteen 30s., taakse 30s. 

Lisäykset: Silmukkamerkkien kohdalla (joka toinen kerros) YHTÄ SILMUKKAA ENNEN merkkiä ja YHDEN SILMUKAN JÄLKEEN merkin tehdään lisäys TAKAREUNASTA KIERTÄEN OIKEIN. Lisäyskerroksella lisäsilmukoita tulee siis aina lisää 8 silmukkaa. Eli neljän silmukkamerkin molemmin puolin tulee lisäykset. 

Lisäyksiä tein 25 kertaa eli siihen asti, kun hihoissa on 65s.

Sitten sileätä alaspäin 25cm, sitten joustinta 15krs.

Hihoissa kavensin 10 kerroksen välein, 10 kertaa. Tein kavennukset kerroksen ALUSSA 2o yhteen ja lopussa 2 takareunasta oikein yhteen. Huom. Nosta ensin silmukat _yksitellen_ puikoille, kuin olisit neulomassa sen normaalisti. Siirrä ne sitten takaisin vasemmalle puikolle ja neulo takareunoista oikein yhteen. Syntyy huomaamattomampi kavennus. 

Joustinta 15krs.
VALMIS ❤️

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua muutamiin muihin "Ylhäältä alas neulottujen puseroiden" ohjepostauksiini tästä:





maanantai 12. lokakuuta 2020

Punainen neule

 Moikkamoi! 


Jos oot seurannut mua Instagramissa (www.instagram.com/elengiina), niin tiedät, että en ole hävinnyt minnekään ja neuleasioita on kyllä syntynyt. Lisäksi olen saanut mahtavan tilaisuuden järjestää neulekurssin, jossa opetan kädestä pitäen "Ylhäältä alas neulotun neuleen" perusteet. Kurssi myytiin kahdessa päivässä täyteen, mistä olen tosi kiitollinen ja innoissani. Ja tämän kurssin pohjatyöhön olenkin nyt käyttänyt aikaani. Neuleita on siis syntynyt aika paljon, niin hyviä kuin vähemmän hyviä..

Viimeisin luomukseni sai alkunsa väristä. Tahdoin punaisen, väljän turvaneuleen, jossa on itsevarman hyvä olla. Halusin leveyttä, lasketut olkapäät, tiukat hihat ja takaa hieman pidemmän mallin. 


Löysin tarjouksen, jossa Red heartin Lisaa sai kympillä kymmenen kerää. Yhteensä siis 500g, tosin täyttä akryylia. Mutta väri oli _upea_ kirkas punainen. 


Tutkin postausarkistoani, vertailin silmukkamääriä ja lankoja keskenään. Halusin poolokauluksen, mutta taittamalla.

Niinpä loin 120 silmukkaa ja jaoin hihoille 10, eteen 48, taakse 52. Kun olin neulonut tuplasti sen verran, mitä kauluksen korkeudesta halusin, otin aloitussilmukat mukaan ja neuloin silmukka kerrallaan kiinni. Muodostui taite.


Kun hihoilla oli 72 silmukkaa, lopetin hihojen lisäykset, mutta pidin ne yhä kaapelilla. Kun etukappaleella oli 140 silmukkaa, takana 144s, otin hihat työstä pois ja jatkoin pyörönä noin 20 cm. Tein takaosaan lyhennettyjä kerroksia noin viiden sentin matkalta, jatkoin koko työtä vielä sentin tai kaks ja loppuun resori 1tro,1n.


Hihoissa kavensin joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli yhteensä 40s. Näin sain rajusti kapenevan ja tiukan hihansuun. Resoriksi 10 kerrosta 1tro,1n.


Neule onnistui juuri niin hyvin, kuin olin suunnitellut ja tällaiset onnistumiset on just niin tämän jutun ydin. Kun en laske työtunteja itselleni, tää neule maksoi mulle kympin. Lankaa jäi itseasiassa yli 1,5 kerää, mitä ihmettelen. Neule on kuitenkin melkoisen suuri.



Olen NIIN valmis syksyyn, neuleisiin, lyhtyihin ja villasukkiin, että tervetuloa vaan 🖤


lauantai 22. helmikuuta 2020

Kaulaliinapipo / Hiippapipo -ohje


Kaulaliinapipo / Hiippapipo


Kaveri kysyi, oisko mahdollista tehdä sellaista pipoa, joka kiertyisi myös kaulan ympärille. Vitsi, miten ihana projekti, ajattelin! Väritoiveena oli punainen ja kun viimein löysin täydellisen punaisen (Novita 7v, väri: Joulu) JA langat olivat alessa, otin neljä kerää välittömästi.



Loin 88s nelosen pyöröille ja neuloin joustinta (1o,1n) yhteensä 10krs.
Sitten lisäsin 6s. tasaisesti =94s.
Kun pipon korkeus oli noin 11-12cm, asetin silmukkamerkit 11 ja 12s välein.
(2o yhteen jokaisen silmukkamerkin jälkeen.)
Kavennuskerros
3krs sileää
Kavennuskerros
4krs sileää
Kavennuskerros
5krs sileää
Kavennuskerros
Jne, kunnes kavennuksia tehty yhteensä 6 kertaa.
Jatkoin lopuilla silmukoilla reippaasti yli metrin verran ja kavensin jokaisen puikon lopussa 2o yhteen.




Väri, malli ja pituus onnistuivat mielestäni tässä todella hyvin. ❤️
Löysin muuten lapsen hiippapipon ohjeen vuoden 1982 lehdestä. Siinä mallissa oli raitoja, eikä se yltänyt kaulaliinaksi. Tämänhän voisi muuten kietoa tarvittaessa ihan vaan kaulaliinaksikin.




Oon tästä jotenkin tosi ylpee ja tyytyväinen,  kun kerrankin kaikki silmukkaluvuista kaventamisiin ja lankavalintaan onnistui hyvin. 





Omasi voit tilata valmiina hintaan 55e (sis ALV:t). Laskutan Osuuskunta Kanslian kautta. (Yhteys väritoiveineen elengiina@gmail.com ) 



Aika jouluinen fiilis tällä värillä, joten tekisi mieli kokeilla näitä eri väreinä, ehkä keltaisena, roosana, vihreänä tai harmaana 🤔

Mikä fiilis sulle tuli tästä?? 

maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 pilalle menneet ja sensuroidut!


Tänä vuonna oon tehnyt selvästi enemmän muita, kuin omia projekteja. Tilauksia, duunikuvioiden vaihdoksia, koiranpennun hankkimisia ja sellaisia, vähän aiemmista vuosista poikkeavampia asioita. Oikeastaan, jos tämä olisi "lifestyle" -blogi, voisin kertoa esimerkiksi vatsan toimintaa parantavan kapselin  äkillisestä toimimisesta julkisilla matkustaessa, tai koiranpentumme sängyn tuhoamisesta. 




Mutta kyllä tänäkin vuonna on kässähommissa mokailtu. Tässä ne, olkaa hyvät. 


Tammikuussa aloittelin kässähommia neulomalla upean palmikkokuvioisen käsityötarvike -pussukan itselleni. Oli tarve saada puikot omaan pussiin. Ompelin käsin kehykset ja kaikki. Vuorinkin. 


Harmi, etten ollut laskenut pituutta tarkalleen, sillä eihän ne puikot siihen pussukkaan mahtuneet. Upea idea, surkea toteutus. Tälläsestä onnistumisesta on ihan hirveen kiva aloittaa vuosi 2019!




Keväällä virkkailin biksuja. Tähän tuli alaosakin, joka sitten pilasi koko jutun. En pystynyt ottamaan siitä edes kuvaa, kertonee tasokkuudesta. 




Blogini seuraajat näkivätkin, kun istutin mangon siemenen multaan ja tein mangolle suojaruukun: DIY-kukkaruukku. Mango kasvoi upeasti aina syksyyn asti. Sitten sille kävi vähän ikävästi. Rip mango.





Iltapäiväkerhossa innostuin tekemään lapsille Vappuhattuja. En tiedä, mikseivät arvostaneet. Aika ikävä tunnelma. Otin kuvan kuitenkin itselleni talteen. 



Löysin myös pari piirustusta, joita ollaan tehty yhdessä lasten kanssa. Toisessa kuvassa luulen, että olen matkalla mielessäni Hankoon. Ja toisessa, ei aavistustakaan, mikä on tuon pillerin tarkoitus. En varmasti piirtänyt sitä. Joka tapauksessa, ei mitään Äitienpäivä/Isänpäivä -matskua kumpikaan.





Tänäkin vuonna kamerasta näköjään löytyy kuvia mysteeriprojekteista, joista en pysty kertomaan sen tarkemmin. Varmasti näistä oli tulossa jotain upeaa? Kukaan ei tiedä. 





Born (vai Porn?) To knit -projektin kuvasarjaa selatessa en ollut ihan varma, olinko päässyt mielestäni tarpeeksi lähelle kameraa. 





Yritystä kyllä oli. Alkuperäinen juttu löytyy tästä: Born-to-knit-neulepaita



Halla -neuletta (Halla neulepusero) kuvatessa innostukseni kuvissa oli lävitse tunkevaa. Muistin, että kinastelin kuvaajan kanssa, jonka ajatus kuvien laadusta ja kuvakulmista oli hukassa. Tai sitten johtui siitä, että kuvaaja oli vasta seitsemän vuotias. 





Vuoden isointa kriisiä saivat seurata Instagram -seuraajani. Tyttöjen viini-illasta oli unohdettu jäät. Tämän katastrofin myötä ystäväni näppäränä laittoi jäät pakastumaan muovihanskaan. Koko jääasia illan aikana kuitenkin unohtui. Hanskasta ei sen jälkeen ole keskusteltu, että voi olla hyvinkin, että hän on yhä siellä pakastimessa. 



Vuoden teeman voisin tiivistää omalta osaltani pipoihin. Ihan helvetisti pipoja. 
Tein niitä tilaustöiden lisäksi lapsilleni, itselleni, äitille, isälle, työkavereille ja kokeilin ensin olla itse mallina.







Upeaa. Ymmärrän hyvin, jos haluat pyytää minut pipomalliksesi. 

Tässä olen näköjään pitänyt pipoa jo syyskuun puolessa välissä, auringon paistaessa ja ruohon vielä vihertäessä. 



Lisää pipoja. 



Ja vielä muutama.




Ensi vuonna ehkä vähemmän pipoja, enemmän jotain... muuta? Mitä? PAITSI, että hoidan heti tammikuulle vielä yhden pipotilauksen, joka onkin erikoisjuttu (eikä toivottavasti päädy vuoden päästä julkaistavaan "Pilalle menneet" -postaukseen).

Upeaa tulevaa vuotta 2020 just sulle,ei anneta pipon kiristää sitä! 🎆🎉🥂🍾

P. S. Tsekkaa myös edellisten vuosien "Pilalle menneet" , niin näet, missä kohtaa on tapahtunut edistystä 🤷🏻‍♀️

2017 
https://elengiina.blogspot.com/2017/12/vuoden-2017-pilalle-menneet-valokuvat.html

2018
https://elengiina.blogspot.com/2018/12/vuoden-2018-pilalle-menneet-ja.html