Äänetön kevät

Yleensä tähän aikaan vuodesta aamulla ulos astuesta saa kuunnella moniäänistä lintujen konserttia, mutta nyt on ollut aivan hiljaista. Vain joku tintti jaksaa laulella ja joskus järveltä kuuluu joutsenten huutoja. Kanadanhanhipariskunta hengailee päivittäin rantaniityllä.
Ennen takatalvea täällä konsertoitiin jo reippaasti, minne linnut katosivat? Tulevatko ne takaisin?
Löysin kukkapenkistä kevättähtien keskeltä kuolleen punarinnan, se ei selvinnyt takatalvesta. Punarinta on puutarhalintu ja mukava kaveri pihatöissä, tulee ikävä.
Vietin Vappua Porvoossa Neron siskon luona, siellä vanhoilla pihoilla levittäytyivät upeat kevätkukkamatot. Kuvassa näkyy scilloja ja taenpana vaalea liila matto on pystykiurunkannuksia.

Neron sisko, Mörkö, on veljensä kaksoisolento, ainoa vielä eläväinen tästä pentueesta.
Oli erittäin hauska Vappu. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, pihalla vietetty kuohuviinihetki oli liiankin kuuma.

Vapunpäivänä kävin kotimatkalla Sipoossa tapaamassa toista ystävääni, Remiä ja hänen emäntäänsä.

Nyt ainoa paikka missä on kuuma on kompostori. Toivottavasti tuo ei syty palamaan. Tämä on lepäävä kompostori, se on koko talven käynyt kuumana, luulisi mullan olevan jo valmista.

Kun taas käytössä oleva kompostori jäätyi talvella ja näyttää syttyvän hitaasti.
Viljelypuuhat ei tässä kylmyydessä  jaksa paljon innostaa, eikä taimia uskalla vielä istuttaa ulos. Lumellakin uhkaillaan, sitä en kyllä enää halua nähdä ennen loppuvuotta, jos silloinkaan.

Huonoa tuuria

Syystyöt keskeytyivät lumimyräkkään. Jouduin nimittäin jatkamaan puutarhan syyspuuhia nyt keväällä, sillä syksyn toimissa rampauduin. Innokkaana korjasin talvisäilöön pihan tavaroita ja yksi lasitettu, pieni ruukku oli jäätynyt pohjastaan kiinni maahan. Vähän potkaisin sitä, ruukku meni rikki ja sen reuna oli niin terävä, että se leikkasi saappaan ja villasukan läpi pitkän ja syvän haavan jalkapohjaani.
Verta tuli niin, että kylpyhuone oli kuin rituaaliteurastuksen jäljiltä kun yritin siellä puhdistaa haavaa ja tyrehdyttää verenvuotoa. Kymmenen sidetaitosta teipattuna jalkapohjaan lähdin päivystykseen. Piiitkän odottelun jälkeen pääsin ommeltavaksi. Kuusi tikkiä.
Puudutuspiikit jalkakapohjaan olivat yksi elämäni tuskallisimpia kokemuksia, se nimittäin sattuu. Ronski sairaanhoitaja piti koko painollaan jalkaani paikallaan ja käski kiroilla tai huutaa. En tehnyt kumpaakaan.
Toipuessani satoikin jo ensilumi, joka sitten jäi pysyväksi peitti syystyöt pihalta ja mielestä.

Keväällä ne olivat edessä, mutta yllättäen satoi lunta kymmeniä senttejä ja työt keskeytyivät taas.

Huonoa tuuria oli myös kimalaiskuningattarella, joka varhain aloitti yhdyskunnan perustamisen ja etsi ravintoa, yritin auttaa parhaani mukaan hankkimalla lisää kukkia pihalle. Jossakin se selvisi lumimyräkän ohi, koska eilen näin muutaman kimalaisen hyörivän kevätkukissa.

Erittäin huonoa tuuria oli muuttolinnuilla, jotka epätoivoisesti etsivät ravintoa lumikaaoksessa. Ajelin ympäri pitäjiä etsimässä linnunsiemeniä, jotka olivat loppuneet myymälöistä. Löysin kuitenkin sen verran, että pärjättiin lumen katoamiseen asti. Tyhjensin myös ruokakomerostani kaikki vehnät, kaurat, tattarit ja hirssit linnuille. Ruokintapaikalla oli ajoittain useita kymmeniä lintuja. Surullinen näky kun peipponen kahlaa paksussa hangessa.
Peuratkin etsivät innokkaasti ruokaa pihapiiristä ja jokainen tulppaani, jota en ollut ehtinyt ruiskuttaa katosi parempiin suihin, ne olivat maistelleet myös laukkoja ja valkosipuleita.

Lintu lumessa

Erittäin huonoa tuuria oli se, että tammikuun pakkasissa onnistuin saamaan punkinpuremasta Borrelia-bakteerin. Koska en nähnyt punkkia, en pitkään aikaan ymmärtänyt mikä iholle ilmestynyt punainen läikkä on. Vasta kun se levisi kämmenen kokoiseksi selvärajaiseksi alueeksi ja oli kuin kouluesimerkki borreliarinkulasta, hakeuduin lääkäriin. Punkki oli ilmeisesti päässyt minuun polttopuista, muuta selitystä en keksi. Täytyy muistaa tehdä punkkisyyni talvellakin.

Sää näyttää jo paremmalta ja voin jatkaa syys-kevätpuuhia. Käväisin Lahden Pihapiirimessuilla hakemassa inspiraatiota. Kivat messut, paljon mielenkiintoisia pienempiäkin yrittäjiä ja monipuolista taimiantia.
Jos nyt kevät jää kokonaan välistä, niin valmistaudutaan kesään.

PS. Neroa on kauhean ikävä ja vieläkin päivittäin tirautan kyyneleitä jossakin kohden. Nero oli täällä kaiken kaunistus ja keskipiste.

Eräs vuosi

Tammikuussa 2022 oli jo järkyttävä määrä lunta. Sain lumityötrauman; viiden tunnin urakoinnin jälkeen oli polut ja piha selvitetty ja kun lopetin, oli lunta satanut jo niin paljon, että olisi pitänyt aloittaa alusta uudelleen. Väänsin itkua uupumuksesta, mutta ainakin olin luomuväsynyt kaatuessani lopulta petiin. Suraavana päivänä sama ohjelma.

Helmikuussa: Sama

Maaliskuu: Sama, mutta lumet alkoivat myös vähitellen sulaa.

Kettupariskunta riiusteli hankikannoilla.

Huhtikuussa tulin yhtenä iltana myöhään saunalta pellon yli ja näin hämärissä outoa vipellystä hangella. Se oli aikaisin herännyt siili. Pihan rinteestä oli lumi jo sulanut ja pari päivää myöhemmin Nero äkkäsi siilin heinikossa. Vein pikkuiselle hätäavuksi kissan märkäruokaa, hyvin maistui.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat kukkivat komeasti.

Pehtoorin kanssa päästiin puutarhatöihin. Paljon innostavampaa ja mielekkäämpää kuin lumityöt.

Toukokuussa aika kului jo kasvimaalla, mutta iltaisin ehdimme retkeilemäänkin. Yhdellä retkellä rantapolulla Nero jäi jälkeen, eikä kutsu tehonnut. Piti kääntyä takaisisin tutkimaan tilannetta. Nero istui kuusen juurella ja tuijotti ylös, puusta kuului omituista naukunaa. Siellä istui näätä. Jätimme sen omiin oloihinsa ja jatkoimme tilustemme kiertelyä.

Kesäkuussa rantasaunalla kukkivat valkolehdokit, ne ovat ilokseni lisääntymään päin. Yhtään edellisvuonna näkemääni lehtoneidonvaippaa en tavannut.

Juhannuksena naapuri äesti pyynnöstäni rantaniityn ja kylvi siihen kukkaniittyainekset. Projekti kuitenkin venyi ja kylvö tapahtui niin myöhään, ettei kukkaniitystä voi puhua, ei ehtinyt. Sovittiin, että lohko äestettäisiin syksyllä ja kylväisin itse niityn silloin. Odottelin lumentuloon asti, mutta äestäjää ei näkynyt, ei ehtinyt.

Puutarhassa kukkaloistosta saatiin kuitenkin nauttia, Shirley Temple.

Digiaika on ihanaa.

Heinä- elokuu varmaankin löhöiltiin, koskapa kuvia tuolta ajalta ei löydy.

Syyskuussa satoa oli jo niin runsaasti, että verottajat vaanivat kymmenyksiään.
Ikävä takapakki oli valkosipulisato, se oli kohtalainen, mutta ei erinomainen. Onneksi olin istuttanut kynsiä tuplamäärän, sillä osa niistä oli mädäntynyt. Ehkä istutin kynnet liian myöhään, ne eivät ehtineet herätä tai sitten talven sahaavat lämpötilat tekivät tepposensa. Koskaan aiemmin parinkymmenen vuoden aikana ei ole käynyt näin.

Lokakuussa tein reippaasti polttopuita, energiakriisi sai miettimään talven sähkölaskuja, onneksi minulla on viisi tulisijaa ja puulämmitteinen sauna. Istutin myös valkosipulit ajoissa.
Marraskuussa jatkui polttopuiden teko ja myös niiden hyödyntäminen uuneissa. Tähän asti on pärjätty uunilämmityksellä, mutta aika viileää sisällä on ollut ajoittain. Onneksi pidän viileästä, Nerolle on tehty peti uunin kylkeen ja yöt hän viettää piian kyljessä. Kyllä me pärjätään.

Joulukuussa lumi tuli aikaisin ja sitä tuli paljon. Lumityötrauma iski jälleen. Lyhyen päivän aikana ei paljon muuta ehtinyt kuin tehdä lumitöitä ja kantaa polttopuita sisään.
Sen pituinen se.

Valkosipulien nosto

Nostin 11.8. kaksi kolmasosaa valkosipuleista ja eilen loput.
Sato on muhkea ja hyvälaatuunen.

Lajike on Aleksandra.

 Jotkut ovat aika jättejä.

Joukossa oli parit kaksoset ja yhdet kolmoset.

Osa esikuivuu tukka pystyssä keittiön ovessa.
Jokos te olette nostaneet valkosipulit?

Kasvimaalta voi hakea jokapäiväisen ruokansa, mutta täytyy sanoa, että kesäkurpitsakyllästys nostaa jo päätään. Saisinpa tähän liitettyä tuolla vallitsevan tuoksun, se on ihana sekoitus yrttejä, kypsyyttä ja kukkaisuutta.

Kasvimaan aidan tukena olevilla tikkailla istuu puutarhaprinsessa kahvitauollaan.

Varjot ovat jo pitkiä kun pehtoori ja piika ehtivät iltauinnille. Joskus se on kyllä yöuinti. Yhtenä yönä kun palasin saunasta ja uinnilta metsäosuudella oli jo niin pimeää, etten nähnyt yksityiskohtia. Pehtoori ei ollut silloin mukana. Yht'äkkiä jalkojeni juuresta kuului äkäinen sähähdys. Sydän hypähti pelästyksestä ja otin muutaman nopeamman askeleen. En nähnyt mitään, mutta luulen, että äänetön kulkuni oli yllättänyt ja pelästyttänyt  supikoiran.

Lopuksi iloisia uutisia peurakarkotteen tehosta. Syödyt syysleimut ovat alkaneet kukkia, vaikka hieman myöhemmin. Kukinta on nyt runsaampaa, sillä poikkipurrut varret ovat haaroittuneet ja kukkamäärä moninkertaistunut.

Näissä puskissa ei ole Wunderbaumeja, joten Trico Garden on tehonnut. Myös kuunliljat näyttävät nyt normaaleilta, vaikka ne alkukesästä purtiin ihan nysiksi. Hortensiat ovat myös säästyneet sorkkajaloilta.
Karkote on vaikuttanut nyt noin kuukauden.
Peuran jälkiä näkyy kyllä puutarhassa, mutta herkut ovat muuttuneet vastenmielisiksi.
Minussa herää toivo kevään loistokkaasta sipulikukkien merestä. Olin jo päättänyt, etten enää istuta tulppaaneita, mutta ehkä sittenkin.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pörinää ja käärmettä kaivosta

Betweeniltä tuli haaste bongata kimalaisia. Kiitos kivasta kimalaisten tarkkailuhetkestä. Bongaaminen ei ole vaikeaa, sillä melkoinen pörinä käy kaiken aikaa puutarhassa. Vaikeampaa on saada kuvaa noista ahertajista, ne eivät ole hetkeäkään paikallaan vaikka kuinka nätisti pyysin.
Isohirvenjuuren kukat ovat erityisesti perhosten suosiossa, mutta myös kimalaiset ovat niihin mieltyneet. Kukissa on usein ruuhkaa.

Tarhavärimintuissa on jatkuva aherrus käynnissä.

Kasvimaan keskellä on iso kaistale harmaaminttua vai onkohan tuo omenaminttua. Se on siinä ihan pörriäisiä varten. Kasvuston keskellä kulkee polku ja kun aurinkoisena päivänä kuljen siitä on kuin astuisi kosken kuohuihin kun hyönteislauma lehahtaa kohisten lentoon.

Kurkkuyrtit ovat riehaantuneet kasvimaalla ja ne houkuttelevat medenkerääjiä. Kun karsin niitä aimo pinon kävi karsintapinossakin melkoinen kuhina vielä monta päivää.

Pallo-ohdakkeet ovat herkkulistalla väristä välittämättä, tässä valko-pallo-ohdake.

Ei ole kimalainen, mutta tälläinen hyönteisaihio löytyi harmaamintusta.

Viikonloppuna lakkasi vedentulo raanasta. Ikävä yllätys, mutta tuttu putkimies tuli maanantaiaamuna apuun. Porakaivon pumppu oli kuollut. Kun putkimies kapusi tikkailla runsaat kaksi metriä syvään kaivon yläosaan tutkimaan tilannetta kuului kaivosta: Olen täällä käärmeiden kanssa. Jokin siellä pohjalla tosiaan kiemurteli, muttei käärme vaan vaskitsa joka oli päässyt sinne kun olin väliaikaisesti peittänyt kaivon vain pressulla. Pyynnöstäni putkimies nosti, tosin inhoten, vaskitsan minulle. Pääsi raukka vapauteen kolkosta kaivosta.
Huh mikä urakka oli vaihtaa pumppu yli satametriseen kaivoon, mutta tänään vesi virtasi taas hanasta. 

Loppuun vielä tunnelmakuva aamuinniltani tänä aamuuna.

Ihmepuu peurankarkottimena

Mikä täällä lemuaa?

Valkohäntäpeuran vierailut puutarhassa eivät ilahduta. Eivätkä minkään sorkkaeläimen, vaikka ovatkin kauniita katsella.

Kun kaikki syysleimut, hortensiat ja hostat oli järsitty jo alkukesällä, päätin kokeilla jostain kuulemaani kikkaa. Kävin automiestenkaupassa ostamassa muutamia Wunderbaumeja ja ripustelin niitä peuran suosimien kasvien sekaan.
Kun seuraavana aamuna astuin ulos ovesta, koko piha lemusi. Miten kukaan voi olla tuollaisen kanssa autossa pyörtymättä.

Automieheltä sainkin vinkin, että hajupuuta otetaan muovikääreestä esiin vähän kerrallaan, ehkä niin olisi pitänyt tehdä puutarhassakin, teho kestäisi kauemmin.

Nyt muutaman viikon jälkeen haju on paljon haihtunut, mutta tehoa on jäljellä, syysleimut kasvavat iloisesti, ne ovat haarautuneet ja joissakin latvoissa näkyy jo nuppuja.
Tänään näin peuran jälkiä nurmikolla tuossa vieressä, mutta kasvit ovat säästyneet.

Tässä ihmepuu suojaa Vanille Fraisea, joka myöskin on sorkkajalkojen ruokalistalla.
Täällä liikkuu vain peuraemo ja kaksi vasaa, jotka ovat vasta alkaneet seurata emoaan. Tapasin ne äskettäin kasvimaan reunalta, äiti oli opettamassa pienokaisille parhaita ruokapaikkoja.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, peuraperhe lähtee syksyllä talvilaitumille jonnekin muualle ja tilalle tulevat metsäkauriit. Niitä ei pidättele mikään, pelkään. Mutta syksyllä kukinta on suurimmaksi osaksi ohi, eikä niin haittaa vaikka joku perenna niiden suuhun eksyykin.

 

Kasvimaa on toinen juttu, metsäkauriit ovat mestareita löytämään rakoja aidasta ja ne myös yrittävät rikkoa aitoja, saavat sorkillaan reiän kanaverkkoonkin. Ne osaavat myös ryömiä, kerran limbosivat itsensä portin ali noin 30 cm raosta.

En luota Wunderbaumin tehon kestävyyteen, joten päätin kokeilla myös kaupallista karkotetta.
Ostin Trico Garden hirvieläinkarkotetta, jota käytetään mm. metsätaimikoiden suojaamiseen. Ruiskuttelin sitä syysleimuille ja hortensioiden lehdille, sekä kasvimaan aidan takana kukkakasveille. Tehoaineena tuotteessa on lampaanrasva ja aine haiseekin vähän lampaantaljalle. Syötäville kasvinosille ainetta ei tietenkään pidä ruiskuttaa. Karkotusefekti tuntuu toimivan, minä en haista mitään, mutta herkkävainuinen peura ylenkatsoo ennen niin herkullisia kasveja. Peuran jäljet näkyvät hyvin kaapelikaivuun jättämässä paljaassa maassa, joten ne kyllä kiertelevät puutarhassa, mutta perennat ovat saaneet olla rauhassa. Onko kellään kokemusta Trico Gardenista?

Hirviö pihassa

Monta unetonta yötä olen viettänyt kun tiesin, että se on tulossa. Viime kesänä en uskaltanut tehdä juurikaan uusia kukkapenkkejä kun en tiennyt millaisia reittejä hirviö tulee kulkemaan.
Sieltä se lähestyy!

Tälläistä jälkeä se jättää.

Meille kaivettiin valokuitukaapeli. Pelkoni oli turha, mietittiin monta vaihtoehtoista reittiä, miten kaapeli parhaiten ja vähimmin vaurioin saadaan talolle. Tämä on kyläyhdistyksen oma hanke, kyläkuituosuuskunta. Vapaaehtoinen työryhmä on tehnyt sen eteen lukemattomia työtunteja ja selvitellyt miljoonia yksityiskohtia parin vuoden ajan. Tuossa kaapeliputki nyt on pihan reunalla. Kaivuujälki on jo siistitty, on ihan uskomatonta miten valtavalla romuluisella kaivinkoneella saa niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Taitavasta kuljettajastahan se on kiinni. Loppupätkä nurmikon reunaan kaivetaan pikkukaivurilla, ettei puutarhaan tule pahoja arpia.

Pehtoori kävi luonnolliseti tarkistamassa, että kaikki on tehty asianmukaisesti.