Ankin kirjablogi

 "Hän oli ajatellut: - Olisiko Heinrich Hase kieltäytynyt tästä? Tieteen ja taiteen yhdistämisestä konkreettisimmassa ja jumalallisimmassa muodossaan; ajatusten takomisesta kuumimmassa mahdollisessa ahjossa? Ei varmasti olisi, enkä kieltäydy minäkään! - Baldovino oli nähnyt mielessään Benedictus de Spinozan nyökyttelevän päätään. Substanssin todellinen olemus... nyt se paljastettaisiin ja todistettaisiin, kenties jopa valjastettaisiin ihmiskunnan käyttöön, jolloin - kuka tietää - ehkä sen avulla käskytettäisiin Jumalaa ja peruutettaisiin ihmisen ekosysteemiä uhkaava, peruuttamattomaksi määritetty tuho." Heikki Kännön romaani Ihmishämärä (Sammakko 2022) on reilulla tuhannella sivullaan varsinainen runsaudensarvi. Siinä on monia ulottuvuuksia/tarinalinjoja, ja ne tapahtuvat eri ajoissa. Päälinja on kuitenkin seuraava: (lähi)tulevaisuuden Saksassa Kleven kaupungissa asuu kolme ihmistä, taiteilija ja tiedemies Baldovino, hänen vaimonsa Engelbertha ja Engelberthan isoäiti Ethelin...

Käännös: Mirka Ulanto. Story House Egmont 2023. Teki mieli pitkästä aikaa lukea vähän sarjakuvia ja vierailin kirjaston lastenosastolla. Jostain syystä Yoko Tsunot lasketaan lastensarjakuviksi, vaikka minusta niiden voimakas scifi-ulottuvuus sopii paremmin aikuisille. Ote tosin on varsin seikkailullinen, joten siitä syystä varmaankin albumit sijoitetaan kirjastossa lasten puolelle. Tapaamme taas vinealaiset, salaa maapallolla asuvan muualta tulleen kansan. Yoko rientää Polin ja Vicin kanssa hätiin, kun uutisissa kerrotaan öljynporauslautan ympäristöstä löytyneen salaperäistä ainetta. Yoko arvaa heti sen olevan vinealaisten, onhan hänellä itselläänkin vinealaisten pallo. Suuret seikkailut odottavat. Jos olisi lahjakas luonnontieteissä, osaisi varmaan jotenkin arvottaa Leloupin maailman yksityiskohtia. Kun en ole, niin tyydyn vain seuraamaan seikkailua. Varsinaisille scifi-intoilijoille näissä sarjakuvissa on kaikenlaista ajateltavaa, mutta lukeminen onnistuu kyllä myös toiminnasta viiht...

 "Olin mennyt naimisiin Yūn kanssa, mutta emme ehkä voisi tehdä lapsia, koska hän oli avaruusolio. Jos avaruusalusta ei löytyisi, päätyisin kaiketi jonkun muun pariksi ja joutuisin synnyttämään ihmisiä maailmaa varten." Sayaka Muratan kirja Maan asukit (Gummerus 2022, suomentanut Raisa Porrasmaa) on varmaankin omituisinta, mitä olen ikinä lukenut. Ja ällöttävintä. Ja hämmentävintä. Ja ytimeen osuvinta. Kirjaa voi nimittäin kaikin mokomin lukea vaikka sellaisenaan, eräänlaisena scifinä tai sitten tarinana siitä, miten mieletön ihmiskunnan systeemi oikeastaan on ja miten rankkaa ulkopuolisuus voikaan olla. Itse luin tarinaa lähinnä tuolla jälkimmäisellä tyylillä. Tarinan keskushenkilö on Natsuki, joka on kirjan alussa alakoulussa. Hänen kohokohtansa on o-bon-juhla maaseudulla vuoristokylässä, jossa isovanhemmat asuvat. Siellä on Yū, rakas serkku, avaruusolio. Serkku tosiaan väittää olevansa avaruusolio, mutta tässäkin taustalla on se, että (omituinen) äiti on todennut niin. Er...

Mikä päivä. Ford Prefect tiesi, ettei sillä ollut huishevonpöläyksen merkitystä hajotettiinko Arthurin talo vai ei. Arthur sen sijaan oli levoton. >>Voimmeko me luottaa häneen?<< hän kysyi. >>Me voimme luottaa häneen maailmanloppuun saakka<<, Ford vakuutti. >>Ihanko totta?<< Arthur hämmästeli. >>Se on pitkä aika.<< >>Itse asiassa noin kaksitoista minuuttia<<, Ford sanoi. >> Tulehan nyt, minä tarvitsen ryypyn.<< Douglas Adamsin scifiparodian klassikko Linnunradan käsikirja liftareille (WSOY 2005, alun perin suomeksi 1989, suomentanut Pekka Markkula) on melkoista tykitystä! Arthur saa tietää eräänä aamuna, että hänen talonsa tuhotaan ohitustien vuoksi. Hän järkyttyy ja suuttuu ja asettuu makaamaan puskutraktorien eteen. Siitä hänet äkkää hänen ystävänsä Ford Prefect, ihmisenä esiintyvä mutta oikeasti Betelgeuze-planeetan asukas. Ford on Linnunradan peukolokyytiläinen, mutta jostain syystä juuttunut Maapallolle 15 vu...

 "LISE-LOTTE: "Totta. Sukujen historiat on tärkeitä, koska menneisyyden muistaminen ylipäätään on tärkeää, mutta kaiken kamaluuden keskellä siinä oli hyvääkin, että Romahduksessa kaikki meni uusiksi. Olen iloinen, ettei enää ole olemassa omistusoikeutta maa-alueisiin tai rajariitoja tai sitä, miksi sitä kutsuttiin, isänmaallisuutta. Kaikki me olemme pakolaisten jälkeläisiä." Siiri Enorannan romaani Maailmantyttäret (WSOY 2022) on tarina Maailmankodista, kolmannen maailmansodan jälkeisestä utopiasta. Lähes koko olemassa oleva maailma on liittynyt siihen. Kaikilla on kiintiöraha, enempää ei voi saada. Järjestelmä toimii pitkälti eräänlaisena vaihtotaloutena: kun saa jotain, tekee jonkin pienen vastapalveluksen. Maailmankodin vastakohta on Saarivaltio, jossa eletään edelleen kapitalismissa. Maailmantyttäret ovat Lise-Lotte, Zerinda, Ritva, Kaia ja Joseline. He ovat yksinäisille tarkoitetulla leirillä, kun feizhongit hyökkäävät. He päättävät yhdistää voimansa ja selvittää, ...

Nyt tapahtuu jotain historiallista: tuon blogiini ensimmäiset sarjakuvat! Sarjakuvien lukeminen on jäänyt pois lähes kokonaan, Ilta-Sanomien joitakin strippejä lukuun ottamatta. Pienempänä luin sarjakuvia paljon enemmän. Niihin lukeutuivat tietysti Aku Ankat , Tintti , Yoko Tsuno , W.I.T.C.H. ja satunnaisesti Asterix . Yoko Tsunon bongasin aikoinani kirjaston sarjakuvaosastolta ja pidin niistä kovasti.     Joku aika sitten kävin sarjakuvaosaston puolella, koska vieraskieliset nuorten romaanit ovat sen luona. Etsiessäni ruotsinkielistä luettavaa jäin selailemaan sarjakuvia ja huomasin kaksi lukematonta Yokoa. No, lukiessa tajusin, että jälkimmäisen, Ixon valon, olen lukenut jo, luultavasti sen ilmestymisvuonna 2008. Eipä tuo mitään, luin mielelläni uudelleen.      Yokoissa päähenkilö on loogisesti Yoko Tsuno , nuori japanilaisnainen, joka seikkailee kahden eurooppalaisen (?) ystävänsä, Vicin ja Polin kanssa. Vic lienee Yokolle vähän enemmänkin ku...