Ankin kirjablogi

FAUST:  "Perinpohjin näin nyt filosofiiaa, lainoppia, lääketiedettäkin ja, surkea kyllä, myös teologiiaa olen tutkinut innoin kiihkoisin; ja nyt näen, raukka, yksi kaksi: en tullut hullua viisaammaksi!" Johann Wolfgang von Goethen päätyö, runomuotoinen kaksiosainen näytelmä Faust (ensimmäisen osan suomennos Valter Juva 1916, toisen osan Otto Manninen 1934, Otava 1981) on vaikeasti kuvattava spektaakkeli. Sankari tai ehkä antisankari on oppinut mies nimeltä Faust. Häntä masentaa, koska hän ei ole saavuttanut perimmäistä tietoa. Herra ja Saatana keskustelevat ja Saatana uhkaa viedä Faustin turmioon, minkä onnistumiseen Herra ei usko. Mefistofeles-nimisenä hahmona Saatana houkuttelee Faustin mukaansa "ilonpitoon". Se tarkoittaa muun muassa viattoman tytön tahraamista ja  verenvuodatusta. Tämä kaikki siis vasta ensimmäisessä laitoksessa. Kakkososassa Goethe vapauttaa käsijarrun tykkänään ja lietsoo lavalle keijuja, peikkoja, antiikin jumalia ja jumalattaria sekä toki i...

 "Onneksi moni muukin on hurmaantunut kissoista. Kaikkina aikoina ympäri maailman on ollut naisia ja miehiä, jotka ovat myöntäneet avoimesti kissahulluutensa, kuuluisia naisia ja miehiä, joiden hengenheimolaisuutta ei tarvitse hävetä. Päinvastoin: me saamme ja meidän pitääkin olla ylpeitä kuulumisestamme niin hienoon joukkoon." Saksankielinen alkuperäisteos Legendäre Katzen und ihre Menschen (2019). Taitto: Jukka Iivarinen / Vitae. Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen. Suomentanut Heli Naski. Bazar 2020. Tässäpä vasta mainio kirja jokaiselle kissanystävälle! Schlieper ja Reinecke kirjoittavat kauniisti kissoista ja kuvaavat kuuluisien ihmisten elämää. Kyseessä on periaatteessa kokoelma minielämäkertoja, niin kissoista kuin heidän ihmisistäänkin. Mukana on runsas joukko kirjailijoita, kuten T. S. Eliot ja Herman Hesse, Englannin pääministeri Churchill, taiteilijat Frida Kahlo ja Freddie Mercury sekä monia muita. Täytyy myöntää, että aivan jokaista kuuluisuutta en kovin hyvin...

  "Kun hänen kanssaan puhui ja kun hän toisinaan ylitti sovinnaisuuden rajat lausumalla joitakin syvästi persoonallisia sanoja, niin silloin täytyi ilman muuta tuntea vähemmyytensä; hän oli ajatellut enemmän kuin muut, ja niinpä hän, aina kun oli älyllisistä asioista kysymys, osoitti sellaista miltei viileää asiallisuutta, ajatuksen syvyyttä ja varmaa tietoa, joka on vain todella älykkäiden ihmisen vallassa, sellaisten joilla ei ole kunnianhimoa ja jotka koskaan eivät halua älyllään loistaa, etevämmyydellään hallita toista tai pitää omaa katsantokantaansa ainoana oikeana." Alkuperäisteos Der Steppenwolf (1925). Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomennettuna 1952. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. WSOY. Miten fantastista ja älykästä voikaan kirjallisuus olla? Olen juuri ollut valtavalla henkisellä matkalla, enkä oikein tiedä, miten sanani asettaisin. Arosusi on psykologinen, tai osuvammin sanottuna sielullinen, tutkielma ihmisen moninaisuudesta. Sen päähenkilö, Henry Haller, Arosud...

 "Kutsu voi tulla monella tavalla, mutta kokemuksen merkitys ja ydin ovat aina samat: sielu herää, muuttuu tai hurmioituu sen johdosta, että sisäisten unelmien ja aavistusten sijasta ihmisen eteen äkkiä astuu ulkopuolinen kutsu, kappale todellisuutta tarttuu hänen elämäänsä." Herman Hessen Lasihelmipeli on Josef Knechtin fiktiivinen elämäkerta. Knechtin lahjakkuus musiikin saralla huomataan jo varhain, ja hän pääsee valiokouluun, jonka lopullinen päätepiste on Kastalia. Kastaliassa tieteelle ja lasihelmipelille vihkiytyneet miehet tutkivat tieteitä ja muodostavat tiukan hierarkian. Jokaisella on hänelle osoitettu paikkansa. Josef kohoaa lopulta lasihelmipelimestariksi, mutta elämännälkä kuiskailee hänen korvaansa. Tässäpä syvällinen ja älyllinen lukukokemus! Hessen teksti on imevää ja voimakasta. Seurasin suurella mielenkiinnolla Knechtin vaiheita ja olin kutkuttavan utelias tuon lasihelmipelin suhteen. Jos oikein ymmärsin, lasihelmipeli on suuri älyn peli, hieman kuin shakk...

"Kesti ikuisuuden, ennen kuin hän viimein päästi irti. En halunnut muuta kuin äkkiä pois, panemaan avioeron vireille. Mutta kun hän sitten istui siinä kädet kasvoilla ja sanoi miten hirveästi häntä kadutti, silloin minä en voinut olla ajattelematta lapsia, pikku toukkia ja sitä että he tarvitsivat isän, ja niin minä jäin. Vastoin parempaa tietoani jäin, en kuunnellut sisäistä ääntäni." Tapaus Kalteis on kuvottava tarina päällisin puolin tavallisesta miehestä, jonka mieli on tosi asiassa täysin sairas ja väkivaltainen raiskaajamurhaaja. Yksitellen lukijalle esitellään nuoria naisia, miehen uhreja, joiden elämää valotetaan sekä kaikkitietävästi että viimeksi hänet nähneen silmin. Joukossa on myös kuulustelun selostus, jossa mies pääsee ääneen. Tällaisista aineksista ja erityisesti Schenkelin tuntien saisi todella vetävän ja hyvän kirjan aikaan, mutta jotenkin tämä lässähti. Koko kirjan ajan odotin jotain todella merkittävää tapahtuvaksi, mutta oikeastaan mitään huippukohta...

"Kun äiti oli teljetty yläkertaan, minä sain leikkiä vapaasti. Koko päivän ja koko yön. Isä oli silloin poissa. Tuli vasta monen päivän päästä humalassa takaisin. Toisinaan äiti huusi isää. "Ole hyvä ja avaa! Ole kiltti, avaa ovi!" [..] En halunnut kuulla äidin huutoa, en voinut auttaa häntä. Isä oli oikeassa. Isä oli aina oikeassa." Bunkkeri on tarina kahdesta rikki menneestä ihmisestä, sieppaajasta ja siepatusta. Mies sieppaa naisen vakivaltaisesti mukaansa, mutta antaa tämän olla pääosin rauhassa, vaatimatta seksiä tai rahaa. Nainen näkee miehessä jotain tuttua, miehen, jonka elämän tuhosi kauan sitten... Hiljalleen roolit alkavatkin sekoittua.   Kirja on todella lyhyt, 142 sivua, mutta se on hengästyttävän nopea erityisesti lopussa. Kirjaa on pakko ahmia, jotta saa selville kuinka käy. Kirjassa ei ole lukuja, on vain miehen ja naisen näkökulma tyylikkäästi kirjasimella ja fontilla erotettuna, sekä omituisia pätkiä sairaalan leikkaussalista ulkopuolisen silmi...

"Sen minä sanon, ettei tässä maailmassa Jumalaa ole, on vain helvetti. Ja tässä maailmassa se on meillä päässämme, sydämessämme. Paha henki asuu meissä jokaisessa, ja jokainen voi milloin tahansa päästää pahan henkensä valloilleen."   Hrrr, millainen kirja! Kammottavampaa en ole aikoihin lukenut. Pienessä Einhausenin kylässä kuohuu: syrjäisen Tannödin maatilan joka ainoa asukas on tapettu raa'asti. Kylän asukkaat kertovat vuorotellen tuntojaan ja mielipiteitään tapauksesta ja siitä päivästä, jolloin näkivät jonkun perheestä viimeisen kerran. Nopeasti käy ilmi, ettei perhe ole kovin pidetty ja heistä alkaakin paljastua likaisia salaisuuksia. Välillä on pätkiä, joissa henkilöä ei paljasteta, vaan jää lukijan pääteltäväksi kuka henkilö mahtaa olla. Kammottava, mutta erinomainen kirja! Kerrankin mukana ei ole väkisin väännettyä rakkaustarinaa, vaan keskitytään olennaiseen. Kirjassa ei myöskään ole minkäänlaista etsivää tai muuta vastaavaa, joka koittaisi selvittää rikos...

Tämä merkintä koskee CD-levyä ja on eräänlainen "vapaa arvostelu". Oma levyversioni ei sisällä instrumentaaliraitoja. Muokkaan tätä merkintää aina sitä mukaa, kun saan arvosteltua seuraavan kappaleen. Mistä kaikki alkoi? Kaikki alkoi siitä, kun kaikkien kaveri YouTube lykkäsi minulle Lyrielin Memoria-nimisen kappaleen kuunteluvaihtoehtoihin tuossa kesäloman aikaan. Vastoin tapojani klikkasin kappaletta ja korviini alkoikin soljua -varsin vauhdikkaasti- kaunista ja erikoista folk metallia. Kuuntelin kiinnostuneena, mutta sitten jotenkin unohdin koko kappaleen. Kunnes jossain yhteydessä tartuin siihen uudestaan sen tullessa vastaan. Nyt kappale alkoi jäädä jo "rekisteriin" ja piakkoin huomasin olevani aivan myyty. Perinteisten metalli-musiikissa käytettävien soitinten ja elementtien lisäksi tämä bändi käytti myös viulua ja selloa. Sellaista en ollut aiemmin kuullutkaan ja päätin tutustua bändiin tarkemmin. Tämä johtikin itse levyn hankintaan... Autum...