Muutto on huomenna ja on aika pakata viimeiset tavarat laatikkoihin. Paljosta on taas aika luopua, kaappeihin on kertynyt vuoden aikana jos jonkinmoista.. mikähän siinä on että toisen tavaroita/vaatteita on niin helppo karsia ja heittää roskiin, mutta omista ei viitsisi luopua sitten millään..
Nyt just tuntuu siltä ettei tavara vaan lopu ja aika loppuu kesken, tämänhän oli tarkoitus olla stressitön muutto? Ei sellaista varmaan olekkaan kun "stressitön muutto".
Ei kiinnosta enää ajatella järkevästi, kaikki mikä tulee vastaan, menkööt jätesäkkiin ja ihmetellään sitten uudessa kodissa että miksi ne on otettu mukaan.
Kun vihdoin huomenna koittaa muuttopäivä, kalusteet kannetaan sisään ja nähdään miten ne sopivat uuteen asuntoon, niin pala palalta asunto alkaa näyttämään omalta kodilta, ja mikä parasta, enää ei ole kiire.
Vaatekaappeihin muodostuu pikkuhiljaa siistejä pinoja, astiat löytävät paikoilleen, maustepurkit saa nätisti maustekaappiin ja saunan liinat paikoilleen rentoutumista varten.
Viikko siihen varmasti menee että vanha koti unohtuu mielestä ja uusi koti tuoksumaan & tuntumaan kodilta.
kerrostalosta paritaloon,
parvekkeesta terassiin & omaan pihaan,
taloyhtiön saunasta omaan saunaan.
