Pikkusiskon lahja isoveljelle

Meillä vietetään tällä viikolla esikoiseni 10-vuotissynttäreitä. On ollut huikeaa opetella nämä 10 vuotta, kuinka olla äiti tuolle upealle pojalle. :) Ja on ihanaa seurata, kuinka rakas tuo isoveikka on myös noille pienemmille sisaruksille... 8 v. poikani osti omilla rahoillaan jo kuukausia sitten synttärilahjan isoveljelle ja viime viikolla hän kysyi saako tehdä kortin. Totta maar saa! Myös pikkusiskot (5 v. ja 2 v.) halusivat askarrella kortit isoveljelle. <3

Korttien valmistuttua 5 v. tyttäreni totesi, että hän haluaa askarrella lahjankin veljelle. Tytär mietti hetken, että mikä se lahja olisi ja muisti sitten kuulleensa, että pienenä poikana veljen lempilelu oli kirahvi. Hän halusi askarrella kirahvin. Kysyin, että tehdäänkö paperista vai huovasta ja tytär tuumasi, että huovasta ommellaan. Kirahvin suunnittelu eteni sitä mukaa kuin sitä tehtiin, joten toteutus ei ollut loppuun asti mietittyä. 

Kirahvin oli tyttären mielestä ehdottomasti oltava keltainen. Onneksi löysin palan keltaista huopaa. Huopapalan koko määräsi kirahvin koon. Tytär ompeli kaksi kirahvin vartalo-kappaletta yhteen, autoin hieman hankalissa kohdissa ja jos neula juuttui. Olin ajatellut, että työ käännettäisiin ympäri, jotta ompeleet jäävät suurimmaksi osaksi piiloon, mutta tytär taas ehdottomasti halusi, että työtä ei käännetä. Ei käännetty. :) Kirahvi käytettiin vanulla. 

Hännäksi pyörittelimme pätkän lankaa. Kysyin, että tehdäänkö jalat samalla tyylillä langasta, mutta tytär tuumasi, että ei, koska jalkojen pitää olla sellaiset, että kirahvi pysyy pystyssä. Aha, mistähän jalat tehdään!?! Kävisikö piipunrassi? Löytyisi mustaa piipunrassia. Käy, mutta siihen pitää kieputtaa keltaista lankaa. Jaaha, hyvä idea. :) Myös sarvet päätimme tehdä piipunrassista ja korvat huopapaloista. Käytimme korvien, sarvien ja silmien kiinnitykseen kuumaliimaa, joten minä huolehdin niiden kiinnittämisestä. Jalat oli hieman haastavaa ommella kiinni, joten myös siinä tytär tarvitsi minun apua. 

Lopuksi leikkelimme ruskeasta huovasta epämääräisiä täpliä ja tytär liimasi ne puikkoliimalla kirahviin. Aika hauska kaveri tästä kirahvista tuli. Tytär teki sille vielä nimikyltin, johon tuli myös syntymäaika. :) Kirahvin nimi on Tähtis. Nyt jännityksellä odotellaan vielä muutama päivä isoveljen kommentteja hienosta lahjasta!

Vielä ehtii osallistumaan blogin SYNTTÄRI-ARVONTAAN ja sinne pääsee tästä!

Mörön serkku -kosteudenpoistaja

Moni taisi joulun alla askarrella itselle tai joululahjoiksi kosteudenpistajia autoihin. Lumiukko oli suosittu malli. Minä olen vähän jälkijunassa, kun vasta nyt sain aikaiseksi askarrella kosteudenpoistajan. 

Nappasin sukkalaatikosta sukat, jotka olivat juuri menossa kantapäästä puhki. Ne olivat vaaleansiniset, joten totesin, että teen vain jonkinlaisen käärmeen tai muun epämääräisen hahmon, en mitään hienoa lumiukkoa. Jos kosteudenpoistaja sijoitetaan turvallisuussyistä joka tapauksessa auton penkin alle, niin ajattelin ettei ulkonäöllä ole niin väliä, koska tämä tulee omaan käyttöön.

Halusin pötkölle kuitenkin silmät, joten ompelin kaksi nappia. Meinasin ensin parsia puhkikuluneen kantapään kohdan umpeen, mutta sitten päätinkin ommella siihen nenän. Tytär 4 v. valitsi nenän väriksi ja materiaaliksi tummansinistä huopaa. Leikkasin huovasta pienen neliön. Ei siitä tullutkaan suunnittelemaani ympyrän muotoista nenää, vaan nenän muoto muuttui huopaa käännellessä kolmioksi. Ommeltuani nenän kiinni, täytin sukan silikooni-kissanhiekalla. Solmin sukan suuaukon ja käänsin reunan pipoksi. 

Hahmoa on kiva puristella eri muotoihin. Puristeltuani pötköstä sen muotoisen, että siinä oli tasainen pohja, jonka avulla tyyppi pysyi lattialla pystyssä, huomasin hämmästyksekseni, että siitähän taisi tulla Muumilaakson Mörön serkku! Mörköhän siis jäädyttää kaiken mihin koskee ja tämä sekku toimii - ei nyt ihan päinvastoin, mutta melkein - eli imee kosteuden itseensä. Muumi-firma voisi tehdä tästä myyntituotteen! :D

Huopa-askartelua lasten kanssa

Oli vähän tylsää. Yksi lapsista oli kipeänä ja siksi nukkumassa keskellä päivää. Muille lapsille piti keksiä tekemistä. Onneksi ei tarvinnut kuin kysyä, että askarrellaanko, kun sekä esikoinen (9 v. poika) ja tytär (4 v.) hihkuivat riemusta. Pojalla oli heti jo ideakin mitä hän haluaisi tehdä, hän halusi ommella huovasta jotain. Eli askarteluhuovat esiin. Tytär innostui kauniinvärisistä huovista myös. (Nuorimmainen ei osallistunut tähän askarteluun muuta kuin levittelemällä huopasilppua pitkin lattiaa, mutta se tuntui olevan oikein hauskaa.)

Poika halusi tehdä pussukan, joka kiinnitetään magneetilla esim. jääkaapin oveen. Suunnittelu ja toteutus on täysin pojan käsialaa ja tällainen siitä tuli. Tämä on kuulemma "prototyyppi".

Pussukkaan voi piilottaa viestejä. :) Poika innostui pussukastansa niin, että saattaapi olla, että joulupukki tuo sukulaisille vastaavanlaisia jääkaappimagneetteja. :)

Tyttären kanssa en ruvennut ompelemaan vaan menimme piirrä, leikkaa, liimaa linjalla. Tytär piirsi ja minä autoin leikkaamisessa, jonka jälkeen tytär sai liimata. Näihin saattaa vielä tulla kimalleliimaa koristeeksi. Näistä puuttuu magneetit, kun ei ollut kotona sellaisia, mutta nämäkin on tulossa jääkaapin oveen koristeeksi. Pupu ja lintu. Aikas hellyttäviä. :) Tytär haluaa myös tehdä näitä lisää, joten keksittiin kiva ja helppo askartelu.

Sisustukseen ihanat kurpitsat kankaasta

Suomessa kurpitsa ei ehkä ole "pakollinen" syksyn koriste, vaikka sen suosio taitaa olla nousussa. Amerikassa asuessamme kurpitsa kuitenkin oli tyypillisin ja perinteisin koriste syksyisin. Oli oikeita kurpitsoita joka koossa, oli muovisia, puisia, kankaisia ja keraamisia kurpitsoita, oli kurpitsoita joka värissä, oli kurpitsoita kimalteella, oli kurpitsoita naamalla ja ilman, kurpisoita oli taatusti joka makuun.

Ajattelin askarrella meille kankaasta kurpitsoita. Netistä löytyi monenlaista ohjetta ja yhdistelin useammasta ohjeesta itselleni toimivimman tavan tehdä.

Kurpitsaan tarvitsee:
Kangasta
Ompelulankaa ja neulan
Vanua tai muuta täytettä
Pienen pätkän oksaa
Kangasta/nauhaa/huopaa/niintä tai mitä itse haluaa koristeluun

Etsin tilkkusäkeistäni syksyisen värisiä kankaita. (Jos sisustukseen sopii paremmin trendikkäät valkoiset tai harmaat kurpitsat, niin sellaisiakin olen nähnyt, mutta itse halusin lämpimiä värejä.)

Muutaman kankaan kohdalla huomasin, että niin sanottu nurja puoli näytti mielestäni tähän tarkoitukseen kauniimmalta, joten nurjasta tulikin oikea. :)

Tein erikokoisia kurpitsoita. Pienimmässä kankaan koko oli 30cmx15cm ja muissa sivujen suhde suunnilleen sama eli pidempi sivu on kaksi kertaa lyhyt sivu. Mitat ei ole tarkkoja, koska kurpitsat voivat olla eri muotoisia. Littanaisempiin kurpitsoihin leikkasin pidemmästä sivusta pidemmän suhteessa lyhyeen sivuun.

 Kuvaus-assistenttini oli oikomassa ja siirtelemässä kuvattavia vähän liiankin innokkaasti. :)

 Kangas taitetaan kahtia oikeaksi puoleksi valitut puolet vastakkain. Avoin reuna ommellaan kiinni.

Pohja rutistetaan suppuun ja sidotaan kiinni. Totesin, että sain "supusta" kauniimman, kun ompelin harsinpistoja, joiden avulla reunan sai kiskottua tasaisesti kasaan. Samalla langalla kieputin "supun" kiinni.

Työ käännetään ympäsi ja laitetaan täyte syntyneeseen pussukkaan. Minulla oli käytössä vanhan koristetyynyn kummallisen väriset sisälmykset. Täytettä sai tunkea aika reilusti, jotta kurpitsasta tulee täyteläinen.

Yläreuna ommellaan harsinpistoilla, kiskotaan suppuun ja ommellaan kiinni. Kurpitsan voisi jättää tämän muotoiseksi ja lisätä vaan karan ja haluamansa koristeet, mutta halusin kurpitsaan sille tyypillisen "pompulaisen" muodon.

Tämä vaihe on hieman hankala selittää, mutta ompelin kaksinkertaisella ompelulangalla ylhäältä keskeltä ulkokautta alas keskelle ja sitten kurpitsan läpi taas ylös ja kiristin lankaa niin, että syntyi ura. Toistin 6-7 kertaa.

Loppuosan koristeluun kokeilin muutamia eri vaihtoehtoja.

Mutta päädyin lopulta tekemään lehden askarteluhuovasta. Katsoin netistä minkä muotoinen on kurpitsan lehti ja totesin, että niitä oli montaa eri muotoa, toiset terävä reunaisia, toiset pyöreämpiä, toisissa syvät "halkiot" jne. Piirtelin ja leikkelin lehden sitten suunnilleen miten sattuu sinnepäin. :) Lopputulos muistuttaa mielestäni erehdyttävästi sammakkoa, mutta ehkä sen asiayhteydestä tunnistaa lehdeksi.

Oksasta leikatun karan ja lehden kiinnitin kuumaliimalla. Liimakohdan peitoksi ja kivaksi koristukseksi kieputtein niintä. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kurpitsoista tuli todella söpöjä ja hauskoja.