Vink vink

Riemuloikan blogi on viettänyt hieman hiljaiseloa kirjoittajan saamattomuuden vuoksi, mutta vinkiksi lukijoille, että Karvapuusti-blogissa, sekä Riemuloikan Facebook-sivulla on päivityksiä :)

Maahanmuuttajia, messuilua ja pet-näyttelyiden uusia tuulia

Eräässä aikaisemmassa postauksessa tulin maininneeksi, että meille on saapumassa tulokkaita Ruotsinmaalta. Viikonloppuna se hetki sitten koitti, kun kasvattajaystävä toi kaksi odottamaani valkoista sinisilmäistä kääpiöluppalapsukaista armaasta naapurimaastamme. Kyseessä on sisarukset, joilla on tällä hetkellä ikää yhdeksän viikon verran.

Kummankin kanssa on luonnollisesti suunnitelmia kasvatuksessa, sillä valkoisen sinisilmäisen kääpiölupan geenipooli on tunnetusti Suomessa äärettömän suppea ja siksi pidän erisukuisia kaneja aina eräänlaisina kultakimpaleina - jollaisia puput toki ovat automaattisesti muutenkin.. ☺

Rikas ja terve geenipooli päätähtäimessään, tuo aina omanlaisensa haasteen sopivien yhdistelmien keksimiseen, jotta vielä melko keskeneräinen värimuunnos rodussaan ei menettäisi täysin tyypillistä rodunomaisuuttaan. Toisin sanoen, kun pyrkii tekemään perimältään rikkaita yhdistelmiä, ei välttämättä pysty tekemään sellaisia yhdistelmiä, joita tekisi mikäli tähtäimessä olisi ensisijaisesti rodun ulkoiset ominaisuudet. Toiveissani on toki aina mahdollisimman rodunomainen kääpiöluppa, mutta se ikään kuin jää sen tärkeämmän jalkoihin - terveen, rikkaan geenipoolin.

Vaan kasvatussuunnitelmista seuraavaan siirtyäkseni. Viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa lemmikkimessut - sekä samalla myös monet muut messut - ja niiden yhteydessä kahden yhdistyksen kaninäyttelyt: Suomen Lemmikkikanit ry:n pet-näyttelyt kumpanakin päivänä, sekä Suomen Kaniyhdistyksen ulkomuotonäyttely.

Pidän aina kovasti ihmisten kanssa seurustelusta, joten vietän mielelläni aikaa paijauspisteellä. Istuin lähes koko viikonlopun Suomen Lemmikikanit ry:n pisteellä paijauspupun kanssa, sekä lauantaina samassa puuhassa myös Kaniyhdistyksellä. Saku-pappa oli varsinainen paijauspötkö, nauttiessaan lukuisista silittelyistä lähes nukahtamiseen asti ☺

"Aijai.. lisää.. lisää.."

Mukanani oli myös toinen "pappa" eli Paavo, joka herätti kanssaihmisissä suurtakin hilpeyttä takatukallaan ja pyllyssä sojottavan karvareunuksen kanssa. Myös Paavo suhtautui silittelypisteellä olemiseen erittäin rennosti, vaikka toisin kuin erilaisia tapahtumia kokeneella Sakulla, oli tämä Paavolle ensimmäinen näin sosiaalinen tapahtuma.

Näyttelyissä meiltä oli ulkomuodon puolella kaksi ja petissä kaksi. Ulkomuodossa karvanvaihtoinen Julius sai 93 pistettä ja Juliuksen poika Riemuloikan Sokerimunkki jokseenkin odotetusti 90 pistettä - kyseessä on hyvin isokokoinen kääpiöluppa.

Petissä oli Saku-pappa ja Vilpuri, jotka kumpikin saivat 92,5 pistettä. Vilpuri oli sihteerin suosikki josta se sai kauniin keltaisen ruusukkeen, ja hymyilemään pisti Sakun yleiskunnon kohdalla mainittu "superpappa" mutta muuten emme kunniaa ja kultaa haalineet ☺

Lauantain pet-näyttelyn herkullisen houkuttelevaa palkintopöytää

Suomen Lemmikkikanit ry:n kouluttamilla tuomareilla on mielestäni hyvin hieno, uudenlainen suuntaus tuomaroinnin suhteen. Yleisesti ottaen pet-näyttelyissä on aina suosittu erittäin lyhyiksi leikattuja kynsiä, mutta yhdistys on halunnut tähän vallitsevaan tapaan muutosta ja päinvastoin mikäli kynnet on leikattu suonta hipomaan, siitä saattaakin saada noottia.

Toinen asia uusissa ja mielestäni hyvään suuntaan puhaltavissa tuulissa on tuomarien suhtautuminen kanien liialliseen puunaukseen ja pesuaineilla kuuraukseen, joka ei ole suotavaa. Yhdistyksen sydänasiana on hyvinvoiva ja hyvin hoidettu lemmikkikani, joten toiveissa on tietysti kani joka on siisti ja hyvin hoidettu ilman ahkeraa juuri ennen näyttelyä suoritettua puunausta, jonka voi havaita kanin joskus hyvinkin voimakkaasta saippuan tuoksusta. Tällaisia muutoksia sitä onkin kieltämättä kaivannut!

Touhutenavien nimiäiset

Luppalapsille tulee nyt torstaina ikää seitsemän viikkoa ja tänään napsasin tenavista hieman uusia kuvia, jotka on tänään otettu sisätiloissa. Ulkokuvat ovat aina kauniita, mutta sen lisäksi, että ulkona vallitsee krooninen pimeys, on sinne myös laskeutunut kalsea kylmyys. Niinpä tyydyin suosiolla kuvaamaan seinien sisäpuolella. Jäätymisalttiit sormet kiittävät ☺

Pelkkiä kuvia ei kuitenkaan tyydytä tuijottelemaan, sillä nyt samalla selviää poikasten nimet, jotka ovat antaneet odotuttaa itseään tähän saakka! Tenavat ovat niin vauhdikkaita tyyppejä, että nimetkin ovat sen mukaisia. Poikue itsessään on nimeltään "Vauhtilelut" - vaan entäpäs ne poikaset sitten?

Poikueen valkoinen sinisilmäinen poika on oikea sottanassun ja marakatin risteytys. Se kiipeilee pitkin hyllyjä ja pudottelee siinä samalla tavarat tieltään. Välillä se on kellahtanut kumolleenkin jonkin esteen päältä pyllähtäessään. Tuoreruoat se syö suurella antaumuksella, eikä kuluta ilmeisen kallisarvoista aikaansa naamansa siivoamiseen. Saanko siis esitellä: Riemuloikan Kellahtanut Keinuheppa:

Poikueen luonnonharmaa x-kirjava tyttö, jolla x-kirjavuus tosin näkyy lähinnä parina hassuna valkoisena karvana otsalla, ei ole ainakaan toistaiseksi keksinyt hyllyissä hyppimisen riemua, mutta vauhtia siltä ei silti puutu!

Touhutytöllä on tapana ottaa tuon tuostakin erittäin riemukkaita vauhtispurtteja ympäri taloa ja meinaa jäädä milloin ihmisten ja milloin koirien jalkoihin ja on usein erittäin innokas lähestymään. Se juoksee tuon tuostakin luokseni - tai törmää jalkoihini, nurkan takaa vauhdilla päin juostessaan. Nimi kuvaakin sitä hyvin: Riemuloikan Kolaroinut Kolmipyörä:

Tätä postausta kirjoittaessa viereisessä huoneessa rysähti jokin. Pikkumies se siellä taisi taas leikkiä Tarzania - missähän on Jane?

Kaikki kanit kanilassa & tulevan odotusta!

Meidän niin sanottu "seitsemän kopla" on asustellut vielä ulkosalla omassa aitauksessaan, mutta nyt viikonloppuna päätin siirtää jengin sisätiloihin. Olen pitänyt jengiä mielelläni ulkosalla mahdollisimman pitkään, koska ulkoaitaus on niin tilava ja siellä on monipäisen jengin hyvä mennä töpöttää. Tilassa on myös toki mm. isohko mökki.

Vaan lauantaina oli aika laittaa taas sisäkämppä kuosiin ja siirtää koplakin sinne. Jaksaa aina hymyilyttää, kuinka siistiltä näyttääkään juuri siivomaisen jälkeen, mutta pari tuntia eteenpäin niin kaikki paikat on jo myllätty ja papanaa ammuttu ympäriinsä.. ☺

Ylläolevassa kuvassa näkyy osittain jengin sisäkämppää. Taustalla näkyy samassa kuvassa sekä kanojen asuntoa, että kanien ns. yksiöitäkin. Sekä näiden väliin jäävää käytävää, eli avointa tilaa jossa kanit jaloittelevat.

Monista eläintarvikeliikkeistä saa niin sanottuja metallisia heinäpalloja, joihin voi kaneille laittaa aktiviteetiksi heinää sisälle. Itse olen tykännyt myös erilaisista ulkolinnuille tarkoitetuista häkkyröistä ja väkkyröistä, jollaisia löytyy monista kaupoista ja monenlaisia.

Yleensä laitan näihin telineisiin kaneille tuoreruokaa, jotta ne saavat hieman tekemistä ruokia kaivellessaan, mutta eilen tuli jengin karsinaan laitettua talipallotelineeseen ihan heinää.

 

Kahden viikon päästä on Helsingin Messukeskuksessa lemmikkimessut, jossa on monien muiden tapahtumien lisäksi myös kaninäyttelyt. Olen lähdössä paikanpäälle muutaman jänösen kanssa ja näyttelyn ja messuilla kiertämisen lisäksi tulen viettäneeksi aikaa kanien silittelypisteellä.

 

Pidän aina kovasti silittelypisteellä olemisesta kanien kanssa, koska on mukava nähdä lapsia ja aikuisia, jotka ovat usein äärimmäisen onnellisia päästessään silittämään pupua. Se ilo on niin käsin kosketeltavaa, että siinä mielellään aikaa viettää jonkun seurallisen pupun kanssa. Mukaani lähtee parikin pupua, jotka ovat potentiaalisia paijauspupuja ☺

 

Helmikuussa KodinTerrassa kaneja esittelemässä: mukana olivat Saku, Fiona ja Ella

 

Vastikään oli myös Pirkanmaan Nakertajat ry:n syyskokous. Jatkan itse hallituksessa ensi vuonnakin ja mukaan tuli myös kaksi uutta ihmistä - äärettömän mukavaa saada uusia innokkaita toimijoita yhdistyksen riveihin! Ensi vuoden ensimmäinen näyttely järjestetään 23.1. Viialassa.

 

Ja ettei jutunjuuret tähän loppuisi, niin kerrottakoon uutinen!

 

Asia, jonka olen jo muutaman viikon tiennyt ja laskenut tähän päiviä: kahden viikon päästä, eli samaisena viikonloppuna kun järjestetään lemmikkimessut, saapuu meille Ruotsista kaksi uutta kania. Mitäpäs muutakaan kuin valkoisia sinisilmäisiä kääpiöluppia. Kyseessä kaksi poikasta, sisko ja veli.

 

Kotona olevien kanieni määrä hyppiikin sitten noin 15 töpön tietämillä, mikä on jo ihan ylärajalla suhteutettuna siihen, mitä pidän itselleni sopivana. Kaikkien kanien kun tahtoo pääsevän säännöllisesti hyppelehtimään vapaanakin, niin kun vuorokaudessa on 24 tuntia, ei hyppelyitä riitä mikäli kaneja on paljon. Nyt sitten "pupuraja" kiinni ☺

 

Välillä olen tullut myös miettineeksi, että kuinkahan kauan Miina vielä täällä ilonamme pompottaa, sillä siinä on selvästi alkanut ikä hiljalleen näkymään. Se on jo hieman hajamielisemmän oloinen kuin nuorempana ja nukkuu huomattavasti sikeämmin.

 

 

Miina on ensimmäinen valkoinen sinisilmäinen kanini ja pienessä pehmeässä pippurisuudessaan todella tärkeä, joten niin kovasti sille vielä toivoisin paljon terveitä pupunpäiviä. Luopuminen Miinasta tulee olemaan todella rankkaa, kun se aika koittaa.

Tenavaduo

Tänään on luppalapsilla ikää jo kolmen viikon verran - tuntuu aivan käsittämättömältä! Aivan kuin olisin juuri äsken kurkistanut pesään ja huomannut niiden syntyneen.

Nyt alkaa olemaan tenavat jo kovin touhukkaita ja eilen illalla hyppäsivät ensimmäistä kertaa häkistäkin jaloittelemaan. Saa taas olla hyvin varovainen mihin astuu, kun ovat vapaana - salamyhkäisen touhukkaita taaperoita ☺

Tänään tuli otettua muksuista hieman kuviakin, vaikka ei ilmasto tätä oikein suosinutkaan. Pääasiassa oli todella pilvistä ja vettä vähän väliä taivaalta tipahteli. Jokusen otoksen sentään sain tenavista tallennettua. Ensin kuvissa luonnonharmaa x-kirjava tyttö, sen jälkeen valkoinen ss poika.

 

Poikasten nimiteemakin hiljalleen alkanut mielessä pyöriä, vaikka en ole sen suuremmin ehtinyt asiaan vielä paneutua. Täytyy kyllä sanoa, että näissä pikkuruisissa pesueissa on se hyvä puoli, että ei ole monelle muksulle teemaan sopivia nimiä keksittävänä! Siitäkin huolimatta, että nimien keksimisestä pidänkin ☺

Poikasten lisäksi pääsi kuvaan myös emo, eli Riemuloikan Sähäkkä Sahrami. Hieno emo, joka hoitaa poikaset todella ihailtavalla antaumuksella.

 

 

En ole vielä päättänyt, mitä aion Hilpun kanssa tehdä, kun sen poikaset kasvavat isoksi. Lähtökohtaisesti olen suunnitellut etsiväni sille uuden hyvän kodin, mutta ajatus tuntuu hieman kolkolta.

 

Tyttö kun on nyt täällä jo useamman kuukauden seuranamme loikkinut, eli siitä asti kun palautui tänne kasvukotiinsa, niin siitä on tullut jo osa perhettä. Ehkäpä aika näyttää, josko sille löytyisi kullanarvoinen koti, johon raaskisi luovuttaa.

 

Yhtä jos toista on pupurintamalla vielä loppuvuodelle suunnitelmissakin - asia erikseen, kuinka suunnitelmat etenevät. Yksi tapahtuma joka edessä siintää, on tietysti lemmikkimessut marraskuun alkupuolella messukeskuksessa. Pupuja lähdössä mukaan näyttelyyn, mutta mikä mahtaa kokoonpano olla loppuen lopuksi, se selviää. Aikanaan. ☺

Pupupolku

Kuukausia takaperin tupsahti sähköpostilaatikkooni viesti, jossa toiveikkaasti kyseltiin aionko jatkaa jossain vaiheessa Riemuloikka-blogiani. Vuosi sitten pystyttämäni Karvapuusti-blogi on kuitenkin korvannut tämän blogin kaikenkarvaisen komppaniamme äänitorvena niin hyvin, etten ole nähnyt enää perustetta Riemuloikalle, joka on täällä nököttänyt oman onnensa nojassa, tarkoitustaan tuumaillen.

Vaan jäin sitten kuitenkin miettimään asiaa hieman toisella tavoin: mitäpä jos Riemuloikka hylättynä seisomisensa sijaan olisikin nimensäkin perusteella pupublogi, jollaiseksi sen aikoinaan lähtökohtaisesti suunnittelinkin, kunnes ajan saatossa kaikenkarvaiseksi muuntautui.

Ehkä siinä olisi ideaa?

Kanit ovat olleet jo pitkälti yli kymmenen vuoden ajan olennainen osa elämääni, vaikka elämä on tuonut monenlaista ylä- ja alamäkeä sen sisältöön. Muun muassa kasvatus on elänyt omaa elämäänsä välillä liekki roihuten, välillä täysin sammuen, kuin ämpärillä vettä päällensä kaatuen. Vaan vaikka rappaukset rapisee, niin perustukset pysyvät aina piukasti paikallaan: kanit ovat olleet se lähtemätön osa elämääni aina siitä saakka, kun ensimmäinen kani lähes 12 vuotta sitten luoksemme loikki.

Tämän postauksen voisi aloittaa ihan yksinkertaisesti eräänlaisella pähkinänkuorella siitä, mitä tähän niin sanottu pupuelämään ylipäänsä tänä päivänä sisältyy - siitäkin huolimatta, että lähes tämän kaiken on voinut jo kurkistella Karvapuustin karvamaailmasta, ne ketkä sitä ovat lukeneet.

Aloitetaan vaikka Maestrosta - tuuheatukkaisesta pupupojasta, joka meillä vastikään majaili muutaman viikon verran Rekku Rescuelta kotihoidossa, uutta omaa kotiaan etsien.

Maestro asui meillä reilun kolmen viikon ajan ja ehdin tietysti kovasti kiintyä siihen. Se oli reipas kuin mikäkin - se mennä pompotti täällä koirista välittämättä ja suhtautui kaikkeen rajattomalla uteliaisuudella ja reippaudella.

 

Löysin pojalle mahtavan uuden kodin, johon se pääsi vastikään muuttamaan viime viikonloppuna. Kyllähän siinä suru yllätti, kun pojan uusien ihmisten matkaan antoi, mutta on ollut mukavaa kuinka pojan kuulumisia on uusi omistaja aktiivisesti kertonut ♥

 

Omaan pupujengiimme liittyi alkukesästä rexejä. Ehdin niitä vuoden verran oikein urakalla harkita, kunnes sitten päätin vihdoinkin alkaa tuumasta toimeen - kotiin saapui luonnonsiniset rexit Looks Like Unisex eli Unna ja Looks Like Diamonds Are Forever eli Fanni, sekä isabellan värinen poika Looks Like Chico Chaco eli Vilpuri.

 

 

Muutama kuukausi tästä eteenpäin, niin joukkoon liittyi elokuussa vielä yksi uusi rex - tällä kertaa musta tyttö. Birchen Vita Hår, kotoisammin Linne.

Rexit ovat aivan loistava rotu kääpiöluppien rinnalle. Kesällä syntyi meillä ensimmäinen pesueellinen rexejä, joiden kasvun seuraaminen oli hyvin mielenkiintoista. Kun on useamman vuoden kasvattanut löllyjä luppasia, oli hauska seurailla erittäin touhukkaiden viipottajien kasvua!

Pitkän tauon jälkeen syntyi myös kääpiöluppaa - hieman veikeässä muodossa. Poikasten emänemä nimittäin oli angoraturkkinen kääpiöluppa, jonka vuoksi pesueeseen putkahti vähän yhtä ja toista karvanlaatua edustavaa tyyppiä.

 

Riemuloikan Rispaantunut Rikkaharja

Riemuloikan Riutunut Rikkalapio

Riemuloikan Pörhistynyt Pölyhuisku

Riemuloikan Rapistunut Rappuharja

Kesän alkupuolella kaksi kasvattia myös saapui takaisin kotiin: Riemuloikan Sähäkkä Sahrami ja Riemuloikan Pirteä Polkka. Ikävä kyllä jälkimmäisenä mainittu, kotoisammin Ressu, sairastui ja kuoli jokunen viikko takaperin.

 

Ressu oli jo poikasena hyvin merkityksellinen ja kun se saapui takaisin kotiin, ehdin kiintyä siihen todella voimakkaasti ja luopuminen tekikin nyt todella kipeää. Ressu on niitä kaneja, joita ei vain voi koskaan unohtaa.

 

 

Riemuloikan Sähäkkä Sahrami eli Hilpu puolestaan voi onneksi hyvin. Tyttö sai parisen viikkoa takaperin poikueen, jossa on kaksi pikkuista - luonnonharmaa x-kirjava tyttö, sekä valkoinen sinisilmäinen uros. Ja minä kun toivoin valkoisen olevan tyttö.. voihan nääs! :)

 

 

Hilpulle on ollut suunnitelmissa etsiä uusi koti poikasten jälkeen, mutta aika näyttää mitä tapahtuu. Olen jo ehtinyt tuttuun tapaani kiintyä siihen, kun se on täällä jo useamman kuukauden luonamme asunut.

 

 

Se seurailee iltaisin jääkaapille ja kiipeilee lahjetta pitkin herkkujen toivossa - kunhan poikaset lähtevät häkistä liikkeelle, niin sitten onkin vain ajan kysymys milloin alkavat tehdä samaa :)

Yhden asian päätös

Syksy tulla jolkottaa ja samaa tahtia puhaltaa pienet muutoksen tuulet. Nimittäin, asia jota olen jo kauan aikaa mietiskellyt edestakaisin: kasvatus.

Joitain päiviä sitten pääsin itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että joko lopetan tai jätän kasvatuksen tauolle. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että mikäli syyskuussa syntyy poikasia, ne ovat ainakin toistaiseksi viimeiset kanilapset.

Olen aina tykännyt sijoittaa pupuja omiin koteihin, joten kotona ei olekaan kuin muutama jalostuksessa mukana oleva kani, mutta nekin muutama kotosalla oleva jalostuskani muuttaa nyt uusiin koteihin viettämään pupunelämää. Näin ollen meille jää kotiin vain muutama lemmikkipupu, ne rakkaimmat.

Kunnon karvanvaihto on muuten saapunut taas, näin syksyn kolkutellessa ovella. Sakusta etenkin lähtee karvaa kuin kapisesta ketusta, joten pappaa saakin nyppiä, kammata ja furminoida ahkerasti.

Jaksaa aina hymyilyttää Sakun "surusilmät" joihin tuovat ilmeen silmien yläpuolella alaspäin kasvavat karvat ja pitkät ripset. Saku parka, tuomittu olemaan aina maansa myynyt ☺

Muuttokani & poikastoiveet

Heinäkuun alussa luoksemme uutta kotia etsimään tullut kääpiöluppatyttö on näillä näkymin muuttamassa uuteen kotiin. Tytöstä on tullut todella kiva määrä kyselyitä ja osoittautuikin yllättävän vaikeaksi valita niistä kaikista sopivaa kotia. Mutta lopultakin sellainen mitä todennäköisimmin valittuna ☺

 

Poikasiahan meillä on myös niin sanotusti tilauksessa. Pari viikkoa sitten hain luoksemme kaksi kasvattiani, Riemuloikan Kaasuttava Karvamato "Moona" ja Riemuloikan Terästetty Tennissukka "Titsku".

Samalla matkalla kun hain tytöt, tuli Houdini's kanilasta kylään lh x-kirjava uros kylään, jolle yritin Moonaa, mutta sittemmin päädyin laittamaan sen yhteen Juliuksen kanssa. Moona ja Julius ovat nyt viikon verran asuttaneet samaa kämppää ja toivottavasti yhteinen aika olisi saanut tai tulisi saamaan jotain aikaiseksi.

Moona

 

Julius

 

Riemuloikan Terästetty Tennissukka eli Titsku puolestaan asuu yhdessä Houdini's kanilasta saapuneen lh x-kirjavan uroksen kanssa. Luonnollisesti, samoilla toiveilla mennään tämänkin pariskunnan kanssa.

 

Titsku

 

Houdini's Manhattan