Puutarhavajan takana keltainen kesäesikko lopettelee kukintaa ja pian sen vierustoverit koivuangervo saa kauniin punaisen syysvärin ja kääpiökoiranheisi muuttuu hieman lilahtavalehtiseksi ilmojen kylmetessä ennen kuin sekin tiputtaa lehdet.
Omenapuun alustaa olen uudistanut, mutta loppuosa siitä on entisellään - purppuraheisiangervo tuo dramatiikkaa valko-vihreäkirjavien kuunliljonen ohessa ja erilaiset valeangervot ottavat omaa tilaansa. Valeangervot ovat vielä pieniä, kun hieman loukkaantuivat siirroista. Humala kiipeilee seinää pitkin, tänä vuonna sen kasvuvoima oli muihin vuosiin nähden hieman heikompi.
Ripsialpi nojailee keltaisen kuunliljan ('Zounds') vasten. Punainen lehdistö on ripsialpissa näin syksyllä haaleampi, mutta läheltä katsottuna se on kaunis. Keltaiset kukat pilkistävät punertavan lehdistön lomasta ja kukinta on edelleen runsasta.
Penkin takana häämöttää kuutamopuutarha ja siellä ovat syysleimut parhaillaan kukassa. Pajuangervojen hävittämisen jälkeen kuutakopuutarha saa valoa ja koko alue tulee kauniimmin esille.
Puutarhavajan edustan istutukset ovat hyvässä kasvussa eikä pakkanen ole vielä vieraillut. Istuttamani metsäkuuset ovat jo suuria ja ne omalla olemuksellaan estävät kylmän saapumisen tälle alueelle. Muutenhan alue on suoraan kohti pohjoista ja lakeuden viima pääsisi alueen kasveja pakastamaan.
Keltainen tuija ja kartiovalkokuusi tuovat pienet sopukat kuunliljoille ja tätä aluetta myös hieman muokkasin tänä syksynä siirtämällä punaiset tähtiputket toisaalle ja siirtoistuttamalla muualla kasvaneen Wolverine-kuunliljan valkokuusen edustalle. On mukava kun Sagaen sama värimaailma jatkuu nyt tässä toisessakin kuunliljassa.
Siniheinän ja erilaisten kurjenmiekkojen välissä on niin ikään kuunliljoja, millä kermankeltainen reuna ja vihreä keskusta. Nämä muodostavat jo mukavat peittävät mättäät ja niiden alustalla on ihan pientä Kultakruunu-kuunliljaa, mikä on Satakunnan taimitukun omaa tuotantoa.
 |
| Hosta 'Kultakruunu' |
