Sininen saapas (s-kirjain)

 S-kirjainta lähdimme opiskelmaan Sininen saapas-sadun avulla. Sininen saapas on itse kehitetty mukaelma unkarilaisesta kansansadusta Rukkanen. Tarinassa isoisä pudottaa metsästä palatessaan sinisen saappaansa maahan. Paikalle tulevat yksi kerrallaan sammakko, siili, sisilisko, susi ja saukko ihastelemaan saapasta ja päättävät muuttaa saappaaseen asumaan. Tarinan lopussa isoisä palaa etsimään saapastaan ja pyllähtää säikähdyksestä sammalikkoone eläinten sinkoillessa ulos saappaasta. 

Viikon aikana opiskeltiin siis s-kirjainta, mutta tutustuttiin myös tarkemmin tarinassa esiintyneisiin eläimiin. Lisäksi matikassa tarinan teemassa mitattiin matkaa saappaasta metsän ja isoisän metsästä keräämän saalin massaa. 

Viikon tarinassa oli jälleen hyödynnetty Ateljee-menetelmän ajatusta kokonaisen tekstin lukemisesta. Keltaiset tavut osasivat lukea kaikki oppilaat ja sinisiä tavuja tai sanojakin aika moni viimeistään loppuviikolla. Kukin oppilas sai lukea jälleen omalla tasollaan. 

Sujuvien lukijoiden kanssa harjoittelimme lukemisen strategiana eläytymistä. Mallintamisen jälkeen oppilaat valitsivat tarinasta jonkin vuoropuhelu-osion ja lukivat sitä monta kertaa yrittäen eläytyä äänellään siilin tai sammakon rooliin. Harjoittelimme myös saamaan ääneen innostusta eläinten ihastellessa "Upea asunto!" tai kutsuessa ihastelijat asumaan saappaasen "Tule vain!"

Lukuläksyn voit tulostaa kokonaisuudessaan täältä. 

Tuttuun tapaan maanantain läksynä oli keksiä s-kirjaimella alkavia sanoja ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla tietokoneella kirjoitettiin sanoja ja virkkeitä. Aloittelevat lukijat kirjoittivat sanoja makustellen sanassa kuuluvia äänteitä. Sanatason lukijat ovat ottaneet viikon aikana hurjan loikan. He kirjoittivat sanoja niin omatoimisesti, että ehdin jokaisen kanssa kirjoittaa ainakin yhden kahden sanan virkkeen. Sujuvien lukijoiden porukan kanssa opeteltiin taas uutta. Koska tarinassakin oli vuoropuhelua, teimme mekin pientä vuoropuhelua kysymyksen ja vastauksen muodossa. Opettelimme muodostamaan kysymyksiä, kirjoittamaan niitä sekä vastaamaan kokonaisella virkkeellä. 

- Miltä sipuli maistuu?

- Sipuli maistuu hyvältä.

- Missä saapas on?

- Saapas on imurissa. 

Tarinaan liittyvä sanasto oli jälleen koottu monisteelle. S2-oppilaalle moniste toimi tukisanalistana, muille oppilaille tavutusharjoituksena. Eli aikaisempien viikkojen tapaan nämäkin sanat ensin taputettiin parin kanssa ja asetettiin nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin sanassa on tavuja. Myöhemmin jokainen tavutti samat sanat itsekseen ja piirsi tavujen verran palloja kuvan alla olevaan laatikkoon. 

Kuvasanaston voit tulostaa täältä.

Matikassa mittasimme matkaa saappaasta metsään eläinten rynnätessä karkuun isoisän palatessa etsimään saapastaan. Aluksi oppilaat etsivät kunkin eläimen askelia vastaavat värisauvat. Sen jälkeen matka saappaasta metsään mitattiin jokaisen eläimen askelillä. Kävi ilmi, ettei suden tarvinnut ottaa kuin kaksi loikkaa saappaasta metsään, mutta sisiliskon piti ottaa 12. 

Monisteelle oppilas väritti askelen pituutta vastaavan värisauvan ja piirsi yhtä monta palloa kuin kukin eläin otti askelia. 

Tehtävän lopuksi kävimme jälleen yhteistä keskustelua:

- Mikä eläin käveli pisimmän matkan? Entä kuka lyhimmän?

- Venyikö paperiin piirretty polku tai kutistui mittaamisen aikana?

Oppilaat selvästi oivaltavat sen, että lyhyitä askelia tarvitaan enemmän ja pitkiä vähemmän. Mutta haksahtavat edelleen kysyessäni kuka käveli pisimmän matkan. Vähitellen osa oppilaista osaa sanoittaa ajatuksen, että matka on yhtä pitkä kaikille, askeleita on vain eri määrä. 

Mittaamismoniste löytyy täältä. 
Tarkistathan ennen käyttöä viivottimella, ettei tulostimesi
vääristänyt janan ja värisauvojen pituuksia. 

Mittasimme myös massaa, sillä pitihän isoisän metsästä keräämä saalis punnita. Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli oma moniste, ryhmällä yhteinen tasapainovaaka, kuusi pientä pussia sekä värisauvoja. Aluksi ryhmät pussittivat isoisän saaliin monisteen ohjeen mukaan: neljä tummansinistä sauvaa mustikoiksi yhteen pussiin, kahdeksan ruskeaa sauvaa herkkutateiksi toiseen ja niin edelleen. Lisäksi jokainen oppilas sai kaksi liparetta, josta löytyi mustikoiden, tattien, kantarellien, keppien ja muiden isoisän keräämisen asioiden kuvat. Nämä pikkukuvat liimattiin monisteen tasapainovaakoihin oppilaiden punnitusten mukaisesti. 

Värisauvat oli pusseissa ja oppilaat punnitsivat ja vertailivat massoja: Tatit painoivat enemmän kuin puolukat. Siispä sakset käteen ja liimaamaan tasapainovaakaan tatit maata koskettavaan päätyyn ja puolukat keikkumaan ilmassa saman vaa´an toisessa päässä. Pian huomattiin mustikoiden ja puolukoiden painavan yhtä paljon, joten ne saattoi sijoittaa tasapainossa olevaan vaakaan. 

Jotta se nopeinkin oppilas saisi loppuun asti pähkäilyä, oli monisteen alalaidassa kaksi tasapainossa olevaa vaakaa. Toiseen löytyikin nopeasti, että mustikat ja puolukat painavat saman verran. Toiseen vaakaan tarvittiin sen sijaan toiselle puolelle kaksi saalispussia, mikä olikin jo haastavampi juttu, mutta antoi näin aikaa hitaimmille tehdä tehtävää ilman, että opettajana täytyy olla jo keksimässä valmiille uutta puuhaa. 

Punnitsemismoniste löytyy täältä.

Lukumäärien laskemista ja luetun ymmärtämistä oli myös teemaan sopivassa iSpy-monisteessa, jonka askartelin Canvalla. Moniste löytyy täältä. Tätä monistetta ei tehty matikan tunnilla, vaan se oli lisätehtävä  muun toiminnan ohessa. Lukutaitoiset harjoittelivat luetunymmärtämistä ja lisähommaa kaipaava lukematonkin oppilas saattoi työskennellä lukumäärien laskemisen parissa. 

Tämäkin hyväksi todettu tehtävätyyppi oli käytössä
 tällä viikolla. Tulosta moniste täältä. 

Tarinassa esiintyviin eläimiin tutustuimme katsomalla YleAreenasta löytyvistä eläinvideoista muutaman. Neljän minuutin videot toimivat erinomaisesti. Katselun jälkeen keskustelimme opitusta ja opettaja kirjasi taululle oppilaiden havainnot käsitekartaksi. Katsoimme videoista kaksi, tässä kuitenkin vinkit kaikkiin eläinvideoihin.

Siili (8 min) YleAreena

Saukko (4 min) YleAreena

Sammakko (4 min) YleAreena

Sisilisko (3 min) YleAreena

Susi (3 min) YleAreena

Lisää tietoa eläimistä opimme suunnistuksen muodossa. Teimme yhteistyötä 2. luokkalaisten kanssa. Ohjelmassa oli valokuvasuunnistusta. Eka- ja tokaluokkalainen muodostivat parin. He etsivät kuvassa näkyvän rastin, lukivat lyhyen tekstin eläimestä ja pohtivat vastauksen tekstin lopussa olevaan kysymykseen. Vastaus kysymykseen kerrottiin opettajalle ennen seuraavalle rastille lähtöä.

Rastit löytyvät täältä.

Perjantaina luontokoulussa oli ohjelmassa sanataidetta samoista eläimistä. Runoilimme Runomatkaopas-kirjan ohjeiden mukaan jossittelu-runoja ja eläinrunoja. Jälleen teimme yhteistyötä tokaluokkalaisten kanssa. Runoja rustattiin kolmen oppilaan porukoissa siten, että ryhmässä oli aina vähintään yksi 2. luokkalainen, joka toimi kirjurina. 

Runojen kaavat olin kirjoittanut A3-paperille (ja sijoittanut karttapussiin). Näin oppilaiden oli pienissä ryhmissä helppo sepittää runoja. 

Metsässä tutustuimme myös mandaloihin. Katselimme iPadilta ideoita muutamista luonnonmateriaaleista tehdyistä mandaloista ja sen jälkeen oppilaat alkoivat rakentaa omia metsämandaloita. Tehtävää ohjannut koulunkäynninohjaaja kertoi, että aluksi idean hahmottaminen oli osalle oppilaista vaikeaa, mutta kun mandala laitettiin yhdessä alkuun alkoi myös idea hahmottua. 

Kolmannella tehtäväpisteella harjoitettiin muistia ja kerrattiin marjojen ja sienien nimiä. Alla olevat kortit asetettiin riviin ja opettajan osoittaessa kuvaa oppilaat sanoivat kuinka monta ja mitä kuvassa on. Esimerkiksi "Kahdeksan kärpässientä, kymmenen puolukkaa, kuusi mustikkaa, seitsemän karvarouskua, viisi herkkutattia, yhdeksän kantarellia." Sitten sama setti sanottiin ääneen alusta loppuun. 

Tämän jälkeen opettaja käänsi yhden korteista kuvapuoli alaspäin ja jälleen lopotettiin yhteen ääneen sama setti eteen- ja taaksepäin. Yksi kerrallaan kortit kääntyivät nurinpäin, mutta silti korttien kuvat ja lukumäärät pysyivät mielessä. Kun kaikki kuvat oli nurinpäin, vaihdettiin vielä muutamien korttien paikkaa ja edelleen piti muistaa järjestys. Ei helppo tehtävä, mutta kun vastaavia on harjoiteltu (tosin aiemmin ilman lukumäärää) onnistui tämänkin hienosti. 

Koululla käytin vielä samoja kortteja lukumäärän vertailuun (VaNe Opettajan tienviitta 1a sivu 73 tapaan). 

Nämä lukumäärä kortit löytyvät täältä.

Tässä pääpiirteittäin s-viikon touhuja, ainakin niitä, jotka poikkeavat oppikirjaan sidotuista touhuista. Kysymyksiä on herännyt kuinka paljon aikaa menee oppituntien valmisteluun. Toki enemmän kuin oppikirjaan sidottuun opetukseen, mutta koska teemme tätä työtä yhdessä Tanjan kanssa puolittuu työmäärä. Lisäksi nyt kun moneen monisteeseen on valmiit pohjat ja vain sisältö pitää vaihtaa, nopeutuu homma.

Kiitos yhteistyöstä Tanja!

Loppuun vielä muutamia eläinrunoja...

Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.

5.-6. luokka: Metsä

Syksyn ensimmäisenä isompana teemana yhdysluokassamme oli metsä.

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi

• Oppilas tekee valmiiksi keväällä aloittamansa digikasvion.
• Oppilas tunnistaa lähiympäristön kasveja.
• Oppilas harjoittelee kasvilajien määrittämistä kasvikirjan avulla.
• Oppilas tuntee ja erottaa luonnossa eri metsä- ja suotyypit.
• Oppilas tutustuu metsäteollisuuteen ja metsien suojeluun.

Suomen kieli

• Oppilaan sanavarasto laajenee ja hän harjoittelee metsään liittyvien adjektiivien käyttöä.
• Oppilas osaa kuvailla tarkasti metsää ja sen kasveja..
• Oppilas harjoittelee luetun ymmärtämistä tietotekstistä (ympäristöopin oppikirja).
• Oppilas laatii lukemansa pohjalta käsitekartan.
• Oppilas tutustuu tietoteksteihin ja harjoittelee tiivistelmien laatimista.

Työskentely

• Oppilas harjoittelee työskentelyä itsenäisesti sekä ryhmässä.
• Oppilas ottaa vastuuta omasta työskentelystään ja huolehtii, että annetut tehtävät tulee tehtyä aikataulun mukaisesti.
• Oppilas harjoittelee siistiä ja kaunista vihkotyötä.

Aloitimme jakson parissa työskentelyn tekemällä parin tunnin metsäretken Espoon keskuspuistoon. Lyhyen metsäretken aikana pysähdyimme muutamiin paikkoihin ja katselimme metsässä ylös, alas ja ympärillemme. Oppilaat ottivat kuvia näistä paikoista, joihin yhdessä pysähdyimme tutkimaan miltä metsä näyttää. Samalla nimesimme yhdessä metsästä löytyviä kasveja, joita oppilaat myös kuvasivat kasvioita varten. 

Kuiva kangasmetsä

Vielä emme puhuneet metsätyypeistä, vaikka keskustelussa kysymyksillä nostinkin esiin juuri metsätyypin keskeisimpiä piirteitä. Samalla pohdimme syitä kyseisen metsän kasvistolle. 

Kostea kangasmetsä

Seuraavana päivänä palasimme luokassa edellisen päivän kokemuksiin metsässä otettujen valokuvien avulla. Vihkoon piirsimme metsäretkellä löytämämme metsätyypit (kostea kangas, kuiva kangas ja lehto) sekä nimesimme metsätyypit. Samalla tuli kerrattua miksi kukin kasvi kasvoi juuri siinä metsässä.

Vuosia sitten tekemäni puunäytteet löytyivät kaappien uumenista tutkittaviksi.

Tutustuimme tarkemmin puihin. Toin luokkaan puunäytteitä ja pohdimme yhdessä onko esimerkiksi lehti- ja havupuiden rungoissa eroja. Lisäksi tutkimme puiden poikkileikkauksia ja vuosirenkaita. Samalla huomasimme, ettei puu kasva joka puolelta tasaisesti...

Tutkimme myös puiden lehtiä, joita oppilaat olivat tuoneet luokkaan. Tunnin päätteeksi määrittelimme vihkoon termit puu, taimi ja metsä. 

Kenkälaatikollinen kuusikiekkoja on opettanut jo useamman
oppilasryhmän laskemaan puun vuosirenkaita.

Kuvaamataidon tunnilla puun vuosirenkaat toimivat aasin siltana uuteen työhön, vaikka olimmekin huomanneet, etteivät puunvuosirenkaat ole täysin pyöreitä. Oppilaat harjoittelivat harpin käyttöä piirtämällä A4-paperin täyteen kaaria.

Harpin käytön harjoittelua, lämpimiä ja kylmiä värejä ja puiden lehtiä.

Kun paperi oli täynnä kaaria, sommitteli oppilas luokkaan tuomiaan lehtiä mallina käyttäen lehtiä kaarien päälle. Kertasimme lämpimät ja kylmät värit. Oppilas sai itse valita lehtien ja taustan suhteen, kumman hän värittää kylmillä ja kumman lämpimillä väreillä. Töiden valmistuttua tutkimme yhdessä töitä ja sitä pitääkö paikkansa, että lämpimät värit nousevat, lähestyvät ja laajentuvat ja kylmät värit laskevat, pakenevat ja supistuvat.

Tämä kuvistyö oli todella aikaa vievä, mutta harpin käytön harjoittelu oli motivoivaa.
Lisäksi tässä työssä onnistui moni sellainen oppilas, joka ei yleensä ole kuvaamataidossa
mukavuusalueellaan. Ylläoleva kuva ei ole opettajan mallityö, vaan juuri sellaisen oppilaan
tekemä, joka ei yleensä erityisesti piirtämiestä välitä.

Seuraavana päivänä keskityimme varpuihin. Olin tuonut luokkaan puolukan, mustikan ja kanervan varpuja. Tutkimme varpujen rakennetta ja huomasimme niissä olevan puuvarsi. Tutkimme myös varpujen lehtiä ja muistelimme missä metsätyypissä kukin varpu kasvoi. Samalla löytyi syy kunkin varvun lehdille.

Tunnin päätteeksi oppilaat lukivat oppikirjasta kappaleen varvuista ja ruohovartisista kasveista ja tekivät aiheeseen liittyvän ristikon. Ristikon tein netissä crossword maker-sivustolla.

Ekosysteemi pelin ostin kesällä Rovaniemeltä Metsähallituksen
Pilke-tiedekeskuksesta. Peli on opetuskäyttöön ihan toimiva.

Ekosysteemiin tutustuessamme jaoin oppilaille jokaiselle yhden Metsän ekosysteemi tietopelin pelikortin. Oppilaiden piti etsiä itselleen pari tai ryhmä, jonka kanssa he kuuluvat yhteen. Oppilaiden löydettyä ryhmänsä kertoivat oppilaat luokitteluperusteen, jolla olivat tuon parin löytäneet. Pohdimme luokitteluja, kuuluvatko jotkin ryhmät samaan porukkaan?  Kuuluuko liito-orava lentävien ryhmään vai nisäkäs-ryhmään? Saimme aikaan hyvää keskustelua. Lopuksi pyysin oppilaita jakaantumaan vain kahteen eri ryhmään, hetken pohdittuaan oppilaat keksivät eloton - elollinen luokittelun, josta pääsimmekin sen jälkeen tutkimaan ekosysteemiä.

Keskustelimme erilaisten elollisten ja elottomien asioiden merkityksestä luonnossa. Samalla piirsimme vihkokuvaa keskustelusta. Opetus tapahtui ulkona. Istuskelimme auringon paisteessa koulun vieressä parcour-kentällä, "tauluna" toimi voimapaperin palanen, jonka kääntöpuolelle oli luokassa pelattu matikkapeliä. Ulkona oppiminen sujui niin hyvin, että seuraavana päivänä opiskelimme yhteyttämistä samalla tyylillä ulkona.

Ekosysteemitunnin lopuksi etsimme matoja ja rakensimme matokompostin löytämiemme ohjeiden mukaan tutkiaksemme hajottajien työtä. Matoja on ruokittu pienillä omenanpalasilla aktiivisesti.

Teemaan kuuluivat myös suot ja niitä lähdimme opiskelemaan metsään. Edellisellä viikolla tuli Opetushallituksesta yhteydenotto, Kanadan yleisradio CBC oli tulossa Suomeen tekemään juttua Liikkuvasta Koulusta ja ulkona oppimisesta, joten heidät lähetettiin mukaan meidän retkellemme. Retkeilimme siis kuvausryhmän kanssa. Sen verran tottuneita retkeilijöitä oppilaani jo ovat, että 6 km matka taittui ilman turhia kitinöitä. Lähtiessä oppilaat kysyivät "Emmehän tee tänään sitä 8 km lenkkiä?" Kun kerroin, että tänään tulee vain 6 km, totesivat oppilaat ettei se ole juuri mitään :)

Metsäretken aikana oli sopivin välimatkoin lyhyitä oppimistuokioita. Ensimmäinen oppimistuokio käsitteli sammalia ja jäkäliä. Kyselin oppilaiden ennakkotietoja sammalista ja jäkälistä. Oppikirjan monisteisiin kuului sammal- ja jäkälälajien tunnistuskortti, jonka avulla oppilaat tutkivat matkan aikana löytämiään sammalia ja jäläliä. Keräsimme munakartonkiin yksittäiset näytteet löytämistämme erilaisista sammalista ja jäkälistä. Sammalien ja jäkälien kerääminenhän ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta olen ymmärtänyt, että pedagogiseen käyttöön kohtuullisen määrän kerääminen on ok ja tällä oletuksella toimimme.

Kun pääsimme ennakkoon valitsemani suon laidalle oli seuraavan opetustuokion aika. Tunnistimme yhdessä kaikki matkan varrelta löytyneet eri sammalet ja jäkälät, sen jälkeen kerroin oppilaille kuinka suo muodostuu. Opetustuokiota varten valittu suo olikin tästä hyvä esimerkki, koska kyseessä oli lampi, jonka toisessa päässä rahkasammalet olivat alkaneet vallata tilaa vesikasveilta eli juuri samanalainen paikka, jollaisen oppilaat löytäisivät myöhemmin oppikirjansa sivuilta.

Suon laidalla oppilaat pääsivät tutkimustehtävän pariin. Huomasimme, että rahkasammal on todella märkää ja se oppilas, joka rahkasammalille oli jo ehtinyt astua, olikin jo kastellut sukkansa. Kuinka märkää rahkasammal oikein on?

Pareittain oppilaat täyttivät 1 dl mitan rahkasammalella ja ottivat mitasta vähän kerrallaan sammalta pois puristaen samalla kaiken veden sammalesta takaisin mitta-astiaan. 

Oppilaiden tulokset siitä kuinka paljon 1 dl rahkasammalta sisälsi vettä vaihtelivat ryhmien välillä 50-70 ml eli desilitrassa rahkasammalta oli yhtä paljon vettä kuin itse sammalta. Tosin kuten muutaman oppilaat totesivat, sammalta ei saanut puristettua ihan kuivaksi vaan vettä oli kasvissa edelleen. 

Pienenä kertauksena viime kevään vetomitoista ja mittayksikkö muunnoksista, kyselin oppilailta kuinka paljon vettä tulisi litrasta rahkasammalta, jos desistä tulee 70 ml. Hyvin muistivat, että desilitrasta kymmenkertaistuessa tulee litra ja 70 ml kymmenkertaisena on 700 ml eli 7 dl.

Evästauko on tietenkin tärkein osa retkeä ja seuraavaksi olikin sen vuoro. Tulipaikalla nuotiolla sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Samalla oppilailla oli aikaa vain olla keskenään, mikä mielestäni on metsäretkillä myös tärkeää. Kävellessämme yritän aina hakeutua eri oppilaiden kanssa kävelemään, koska metsässä tulee jutusteltua oppilaiden kanssa ihan eri tavalla kuin koulussa oppitunneilla. Itse ajattelen, että metsäretket ovat sosiaalisen kasvun paikkoja parhaimmillaan. Olemme yhdessä, toiminta on osittain ohjattua ja osittain vapaamuotoista. Metsäretkillä porukasta huokuu se me-henki erilailla kuin koulussa.

Evästauon jälkeen pelasimme pareittain lajintunnistus peliä. Pelilaudalla oli kuvia kasveista, joihin olimme syksyn aikana tutustuneet. Aluksi oppilaat laittoivat vuorotellen alustalle kävyn kasvin päälle sitä mukaa, kun nimesivät kasveja. Kun kaikki kasvit oli peitetty, alkoi peli. Matikkapelin ideana oli tyhjentää pelilauta kävyistä. Kun kaksi käpyä oli vierekkäin, sai toisen yli hypätä ja yli hypätty otettiin pois laudalta. Pelilautoja oli kolmea eri tasoa.

Kisailimme lajitunnistuksessa myös joukkueittain. Pelasimme myrkkysieni-peliä. Alustalla oli lähiympäristöstä löytyneiden puiden lehtiä sekä muita kasveja. Toinen joukkue katseli muualle, kun vastajoukkue valitsi "myrkkysienen". Sen jälkeen ryhmä nimesi alustalta kasveja yksi kerrallaan. Nimetä sai niin pitkään kuin halusi, jokaisesta nimetystä kasvista joukkue sai pisteen... mutta jos joukkue osui "myrkkysieneen", se menetti kaikki pisteensä. Perusleikki, mutta sopi tähänkin tilanteeseen erinomaisesti ja lajit tuli leikissä tunnistettua useita kertoja.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä tekemään suomenkielen tehtävää ja harjoittelimme adjektiivejä. Minulla oli mukanani lappuja, joissa oli 1-3 adjektiivia. Oppilaiden piti etsiä luonnosta jotain, johon kaikki lapussa olevat adjektiivit sopivat. Tehtävä oli 5.-6. luokkalaisille melko helppo, vaikka lapussa oli kolmekin adjektiivia. Erinomaista treeniä suomenkielen oppijoille joka tapauksessa ja kaikki oppilaat tekivät tätä tehtävää huomattavasti innokkaammin kuin olin etukäteen olettanut.

Kasveihin liittyviä adjektiivejä olemme syksyn aikan työstäneet paljon, sillä jakson aikana viimeisteltiin keväällä aloitettu kasvio. Vaatimuksenani kasviossa oli kasvin nimen, löytöpaikan ja päivämäärän lisäksi, että jokaista kasvia piti kuvailla muutamalla lauseella.

Kasvion keräsimme Seesaw-sovelluksen avulla. Kasvion keräämisestämme oli muuten juttu Helsingin sanomissa keväällä.

Metsän eläimiin ja kasveihin liittyvää sanastoa tuli kerrattua myös hyvin käsitellessämme tarinaa "Eläimet tienteossa". Luin oppilaille tarinan ääneen, kuuntelemisen aikana oppilaat kirjasivat vihkoihinsa kaikki eläimet ja kasvit, jotka tarinassa esiintyivät. Sen jälkeen oppilaiden piti koota tarina, joka oli leikattu palasiksi. Kun oppilailla oli kokonainen tarina edessään, oppilaat lukivat tarinan ja alleviivasivat sieltä kaikki eläimet ja kasvit täydentäen vihkossa jo kuuntelun perusteella olevaa listaa. Yhdessä kävimme vielä läpi kaikki eläimet ja kasvit sekä tarkistimme eläin- ja kasvikirjoista ne lajit, joita oppilaat eivät tunteneet. Tässä tehtävässä nousi hyviä keskusteluja sanastosta. Esimerkiksi hongan oppilaat tiesivät puuksi asiayhteyksien avulla, mutta eivät tienneet mikä puu on kyseessä. Sama tarina luettiin seuraavalla tunnilla vielä ääneen koulukummeinamme toimiville eskareille ja satuhetken päätteeksi jokainen kummipari piirsi kuvan tarinasta.

Käsitekartta käsitellyistä aiheista

Suomenkielen tunneilla tutustumme jakson aikana asiateksteihin ja erityisesti tiivistelmiin. Oppilaat harjoittelevat keskeisten asioiden poimista kirjan kappaleista täydentämällä käsitekarttaa metsästä. Jokaisen oppilaan tehtävänä oli jakson aikana lue oppikirjasta vastaava alue. Kaikkia kirjan kappaleiden aiheita käsiteltiin koulussa yhdessä ja ohjasin oppilaita lukemaan kotona vastaavan kappaleen. Koulussa opitun ja kotona luetun pohjalta, oppilaat täydensivät käsitekarttaa.

Suomenkielen tunnilla harjoittelimme keskeisten asioiden poimimista ja tiivistämistä Ahma-tekstin avulla. Poimimme jokaisesta kappaleesta keskeisimmät asiat yhteiseen käsitekarttaan yksittäisillä sanoilla. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat käsitekartan pohjalta lyhyen tiivistelmän ahmasta omin sanoin.

Muutamista aiheista teimme yhdessä tiivistelmiä yltin tuntien yhteydessä, eli aihetta käsiteltyämme pohdimme yhdessä miten asian kirjoittaisi lyhyeksi tekstiksi. Muotoilimme tekstin yhdessä tunnin lopuksi ja minä kirjoitin sen oppilaiden ohjeiden mukaan taululle, jokainen oppilas tietenkin myös omaan vihkoonsa. 

Pidän tekstin tuottamista erityisen tärkeänä ja minulla on oppilaita, jotka ovat oppineet ranskalaiset viivat vähän liiankin hyvin.. siksi teemme vihkotekstejä paljon yhdessä.

Jakson arvioitavina tiivistelminä toimi tässä jaksossa kaksi tekstiä. Ensimmäinen käsitteli metsänhoitoa. Aiheeseen liittyvää sanastoa käsiteltiin ensin yhdessä yhdellä tunnilla kieli-ja kulttuuriryhmien opettajan kanssa (itse olin poissa) ja seuraavalla tunnilla oppilaiden tuli tiivistää oppikirjan kappaleen tärkeimmät asiat metsänhoito-tekstiksi. Apuna oppilailla oli kuva metsänhoidon vaiheista.

Toinen arvioitava teksti metsien suojelusta tuotettiin siten, että oppilaat jaettiin 4 hengen ryhmiin. Ryhmän jäsenet saivat numerot 1-4 ja kaikki ykköset, kakkoset, kolmoset ja neloset kerääntyivät omiin ryhmiinsä tutkimaan heille annettua aihetta. Aiheet olivat luonnonsuojelun tavoitteet, luonnontilainen metsä, uhanalaisuus ja neljäs ryhmä tutki metsän suojelusta kirjoitettuja tekstejä puuinfon ja greenpeacen sivuilta (tässä on ajan riittäessä hedelmällinen teksti pari, josta keskustella mitä eroa näiden kahden tahon samasta aiheesta kirjoittamissa teksteissä on). Ryhmät laativat lyhyet muistiinpanot omista aiheistaan ja palasivat omaan ryhmäänsä jakamaan oppimansa muille. Ohjasin oppilaita tekemään muistiinpanoja käsitekartan muotoon muiden kertomasta.

Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjoittivat metsien suojelusta tekstin. Oppikirjaa ei saanut tekstiä kirjoittaessa avata, vaan oppilaat kirjoittivat sen pohjalta mitä muistivat ja mitä olivat muistiinpanoihinsa kirjanneet. Taululla oli apukysymykset ohjaamassa, miten tekstin voi rakentaa. 

Jakso päättyi yhteiseen metsäretkeen metsähallituksen ja luontokoulu Naakan kanssa. Retken teemana oli metsän ennallistaminen. Kyseessä oli Nuuksion kansallispuistossa oleva korpi, joka oli joitakin vuosikymmeniä sitten ojitettu ja siihen oli istutettu metsää. Istutettu metsä ei kuitenkaan ollut menestynyt alueella. Nyt tavoitteena on palauttaa alue jälleen korveksi. 

                         

                         

Sitä varten kaadoimme ojanvarresta kuusia, jotka karsittiin oksista. Seuraavaksi puut sahattiin n. 1.5 m pituisiksi paaluiksi, jotka nuijittiin lekalla ojaan padoksi. Lopuksi pato täytettiin maa-aineksella ja karsituilla kuusen oksilla. Tämän työn tavoitteena oli, että vesi ojassa nousisi ja tulvisi maalle, jolloin maaperä kostuisi jälleen ja vähitellen alue palaisi korveksi. Osa porukasta kävi myös eräällä vanhalla autiotontilla poistamassa vieraslajeja, jotta ne eivät leviäisi kansallispuistoon.

Kyseessä oli siis talkoot ja fyysinen työ, mutta se oli oppilaista todella motivoivaa. Kitinää ei kuulunut, päin vastoin oppilaat eivät olisi halunneet lainkaan lopettaa ja olisivat mielellään tulleet hommiin toisenkin kerran. Toisaalta eipä kaupunkilaislapsi nykyisin kovin usein pääse kaatamaan puita. Ainutlaatuinen kokemus siis useimmille! Erään oppilaan kommentti oli "Paras retki ikinä koko kuuden vuoden aikana koulussa!"

Valmis pato

                             

Jakson lopuksi oppilaat tekivät itsearvioinnin metsä-jakson aikana työskentelystä. Kaikkien oppilaideni kielitaito ei vielä riitä sanalliseen arviointiin, mutta ohjasin oppilaita siten, että ainakin jostain asiasta heidän piti kirjoittaa myös sanallisesti oma arvionsa.

Jakson lopuksi saimme myös katsoa CBC:n videoklipin ulkona opettamisesta ja liikkuvasta koulusta, jossa olimme olleet mukana. Löydät sen täältä.