Piki ja pöljä päivä - koulun aloitus 1. luokalla

Uusi koulu ja uusi ekaluokka olivat vastassa viime viikolla. Ekaluokkalaisten ensimmäisen teeman rakensin Katri Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä-kuvakirjan ympärille. Kirjassa käsitellään ryhmään liittymistä, kiusaamista, tunteita, itsetunnon vahvistamista ja ystävyyttä. Aihepiiri on siis täydellinen koulutulokkaille!  Kirjassa tosin Piki menee päiväkotiin, mutta lukiessani kirjaa oppilaille vaihdoin päiväkoti sanat kouluiksi. 

Tämän teeman olen suunnitellut kollegani ja ystäväni Tanja Törnin kanssa yhdessä.

1. koulupäivä

Oppilaat tiesivät, että koulussa pitäisi oppia lukemaan. Sen takia kerroinkin heti ensimmäisenä päivänä, että tapoja lukea kirja on kolme (Daily5-menetelmä). Ja, että heti ensimmäisenä päivänä oppisimme lukemaan kirjaan! Aika huikeaa, eka päivä ja heti päästään asiaan!

Daily5-menetelmän mukaisesti esittelin lapsille tavan lukea kirjaa kuvien avulla. Katselimme yhdessä kirjan kuvia ja lapset kertoivat kuvien perusteella tarinaa. Kun olimme päässeet muutaman sivun eteenpäin kirjassa ja keskustelleet lasten kertomasta tarinasta, oli aika esitellä toinen tapa lukea kirjaa. Se oli tietenkin tekstin lukeminen. Luimme saman pätkän kirjasta ääneen ja huomasimme, että kuvien avulla luettu tarina oli samanlainen kuin tekstistä luettu.

Supersankari Myrsku alkaa riehua..

Ensimmäisenä päivänä luimme kirjaa siihen kohtaan, jossa Piki päästää Myrskyn valloilleen aloittaa salamoiden heittelyn Zwum!

Mahti-kortit voi tulostaa netistä ilmaiseksi. Itselläni ei ole kaikki
 sarjan kortteja, vaan olen valinnut niistä itselleni 16 sopivinta
 ja tulostaessa pienensin ne puoleen alkuperäisestä koosta,
 jotta ne kulkevat myös esimerkiksi metsäretkillä helposti
taskussa. Mahti-kortit voi tulostaa täältä.

Mahti-korttien avulla keskustelimme kirjan henkilöiden tunteista luetun pätkän eri kohteista. Sen jälkeen lapset saivat itse kertoa omista tunteistaan. Jokainen oppilas sai post-it lapun, jonka oppilas sai käydä asettamassa taululle valitsemansa tunteen kohdalle.

Innostuneita ja iloisia oppilaita oli paljon, kourallinen oppilaita jännitti kouluun tuloa ja muutamaa väsytti, minkä ymmärrän hyvin. Pitkän kesäloman jälkeen aamukuuden herätykset ovat olleet opellekin haastavia..

Tässä tehtävässä saimme tarkastella ensimmäistä laatimaamme pylväsdiagrammia ja samalla pääsimme vertailemaan lukumääriä. Mitä tunnetta luokassa oli eniten? Mitä vähiten? Oliko jännittäjiä enemmän kuin väsyneitä vai toisin päin?

Ruokailun jälkeem suuntasimme oppilaiden kanssa ulos ja teimme pienen temppuradan koulunpihalla olevaan metsikköön. Pompimme kiveltä kivelle, kuten Piki, joka halusi koulumatkalla tutkia jokaisen kiven ja kiertää jokaisen puun. Siispä myös pujottelimme puiden ympäri. 

Menimme temppuradan läpi muutamia kertoja ensin hitaasti kuin etana, Myrskyn lailla vauhdikkaasti ja lopuksi iloisella mielellä.

Leikimme myös kuka pelkää opettajaa-leikkiä, eikä enää kukaan jännittänyt!

Liikuntatunnin lopuksi kertasimme välitunti-säännöt ja sen kuinka leikkiin pääsee mukaan.

2. koulupäivä

Toinen koulupäiväkin aloitettiin rakentamalla post-it lapuilla pylväsdiagrammi. Nyt ei jännittänyt enää ketään! Päin vastoin innostuneiden torni kasvoi kasvamistaan ja luokassa alettiin tarvita tikkaita!

Ensimmäisenä päivänä oli jo opittu kaksi tapaa lukea kirjaa, joten tänään oli vuorossa kolmas. Kolmas tapa lukea kirja on jälleen kertoa jo luettu tarina. Kuvia katsellen muistelimme mitä tarinassa oli tähän mennessä tapahtunut. Oppilaat kertoivat vapaasti kirjan tapahtumista ja kyselemällä ohjasin lapsia nimeämään tarinassa esiintyneitä tunteita.

Kirkkopellon kuvitus on vahvaa ja
kuvat tuovat esiin tapahtuman tunnelman.

Jatkoimme kirjan lukemista tämän päivän osassa Piki satutti ystäväänsä Lumia ja lopulta Apunen ärähtää Pikille. Kirjan kuvitus on erittäin onnistunut. Oppilaista huomasi, että he säikähtivät sitä, että Apunen ärähti Pikille. Siitä nousikin jälleen hyvä keskustelun aihe. Oliko Apusella syy ärähtää? Miksi Apunen ärähti? Olisiko tilanteen voinut ratkaista jotenkin muuten? Vihaako Apunen Pikiä?

Pohdimme myös mikä sai Pikin riehumaan ja miksi Pikillä tuli ikävä isoa. Mahti-tunnekortit toimivat myös tässä kohtaa hyvänä apuna keskustelussa.

Sitten olikin aika leikkiä. Seisoimme piirissä ja harjoittelimme ensin katsekontaktin ottamista vieruskaveriin ja lähetimme Pikin salaman kiertämään piirissä. Jokainen katsoi samalan saatuaan vieruskaveria silmiin, sanoin "Zwum!" ja teki kädellä liikkeen ohjaten salaman kaverille. Kun salamaa oli ensin pyöritetty piirissä järjestyksessä, sai salaman heittää piirin yli kenelle tahansa, kunhan oli ensin saanut katsekontaktin kaveriin.

Jatkoimme vielä toisella katsekontakti-leikillä. Edelleen seisoimme piirissä, opettaja aluksi keskellä. Oppilaiden tehtävä oli ottaa kaveriin katsekontakti ja vaihtaa paikkoja. Keskellä olija yritti huomata vaihdot ja saada itselleen paikan. Tässä pelissä oltiin siis aivan hiljaa, vain katseet puhuivat.

Harjoittelimme myös loogista päättelyä sekä suhde- ja suuntakäsitteitä Pikin kuvista väritetyllä loogisella kokoelmalla. Oppilaat kertoivat aina mikä kortti pitäisi kääntää "Ylhäältä toinen rivi, vasemmalta ensimmäinen" jne. Samalla arvuuteltiin paljastuuko kortista rohkea vai ujo Piki ja minkä väriset haalarit ja viitta Pikillä on.

Päivän pihaleikki-hetkessä pelasimme jälleen kuka pelkää opettajaa sekä polttopalloa. Samalla pohdittiin millaiset säännöt polttopallossa tulisi olla, jotta ketään ei satu ja kaikilla on mukavaa, eli ettei kukaan alkaisi Myrskyksi. Ja mukavastihan meidän pelihetki meni!

Läksyksi oppilaat saivat pohtia kotona omia supersankarin ominaisuuksiaan. Jokainen valitsi supersankarihahmon, jonka sai värittää ja piirtää koulussa mieluiseksi. Jos haluat käyttää samoja hahmoja, voit tulostaa ne täältä.

Supersankarihahmot ovat peräisin Freepik:istä,
josta hyödynsimme vain sankarien ääriviivat.
Alkuperäiset supersankarit löytyvät täältä.

Kotona vanhempien kanssa pohdittiin jokaisen vahvuuksia ja hyviä ominaisuuksia. Tämä tehtävä olikin tehty kodeissa todella huolellisesti ja monella oppilaalla tekstiä oli paljon. Tämä tarjosi seuraavana päivänä niin minulle opettajana kuin muille oppilaille mahdollisuuden tutustua paremmin toisiimme. 

3. koulupäivä

Aamulla oppilaat kysyivät ensimmäisenä saavatko merkata pylväsdiagrammiin mikä on päivän fiilis ja tokihan he saivat. Nyt yhtä väsynyttä lukuun ottamatta kaikki olivat innostuneita ja open piti kiipeillä, jotta viimeisetkin laput saatiin katon rajaan, jonne pylväs ylettyi.

Tänään tutustuttiin dokumenttikameraan ja jänskäähän se oli, kun jokaisen piirtämä supersankari laitettiin näkyviin taululle ja opettaja luki ääneen kunkin oppilaan supersankarin vahvuuksia!

Piki ja pöljä päivä-kirjaa luettiin jälleen eteenpäin ja pääsimme pohtimaan kielikuvia "pääsee sammakoita suusta" ja "mitä sinun päässäsi oikein liikkuu". Sammakot olivat oppilaille vaikeampi juttu, mutta ilmeisesti joltakulta oli joskus kyselty liikkuuko päässä jotakin, koska sen merkitys oli oppilaille tuttu.

Jotta sammakoita ei pääsisi keneltäkään suusta koulussa, askartelimme luokan seinälle sammakot. Sammakoille tehtiin vihkoset, joista sammakot voivat opetella kauniita sanoja. Oppilaat ehdottivat kauniita sanoja ja virkkeitä, jotka kirjasin taululle isoilla kirjaimilla. Jokainen oppilas valitsi omalle sammakolleen opeteltavaksi ainakin yhden kauniin sanan tai virkkeen. Monet kirjoittivat useampia.

Läksyksi oppilaat saivat sammakko-monisteen, joka oli hienomotoriikan harjoitus. Sammakon loikat piirrettiin ensin sormella, sitten lyijykynällä ja lopuksi vielä värikynällä. Itsearvioinnin harjoittelu aloitettiin heti ja oppilaat ympyröivät sen hymynaaman monisteen alareunasta, joka kuvasi heidän mielestään omaa onnistumista tehtävässä. Monisteen voit tulostaa Kleuteridee:n sivuilta.

4. koulupäivä

Kertasimme Piki ja pöljä päivä-kirjan tapahtumat alusta alkaen ja sen jälkeen luimme kirjan loppuun. Lukemisen yhteydessä harjoittelimme lukustrategiana ennakointia. Pohdimme millaisen loppuratkaisun kirja voisi saada, kun Lumi on suuttunut Pikille ja Piki yrittää mennä pyytämään anteeksi.

Keskustelimme vielä kirjan tunteista Mahti-korttien avulla ja palasimme tilanteeseen, jossa Apunen ärähtää Pikille. Totesimme, että koulussa ja kotona aikuinen voi joskus joutua ärähtämään, jos lapsi ei noudata annettuja ohjeita, mutta se ei tarkoita, ettei aikuinen välittäisi lapsesta.

Parempi sammakot seinällä kuin suussa.

---------------------------

Piki ja pöljä päivä-kirjan ympärille rakennettu teemakokonaisuus toimi erinomaisesti koulun alkuun ja kirjan avulla tuli kerrattua ja opeteltua tietoja sekä taitoja, joita koulussa toimiessa tarvitaan. Jakson aikana minun oli opettajana havainnoida oppilaiden taitoja. Kuka on näppärä hienomotoriikan tehtävissä? Kuka osaa neuvoa ja auttaa kaveria? Kuka tunnistaa tunteita? Kuka osaa sanoittaa Pikin tunteita?

Suosittelen Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä-kirjaa niin varhaiskasvatukseen kuin alkuopetukseen. Kollegani Tanja on toteuttanut samaa teemaa uuden 2. luokkansa kanssa ja kirja upposi hyvin myös heihin. 

......................

Lukuvuonna 2023-2024 toteutimme tämän teeman uudelleen. Isoja päivitystarpeita emme tätä blogijuttua lukiessamme keksineet, jotain kuitenkin.

Tein alla olevan kaltaisen monisteen oppilaille. Monistetta tehdessä lukijat tekivät itsenäisesti, mutta vielä lukemattomia ohjasin alku- ja loppuäänteen kuunteluun, jotta oikea tunne listasta löytyy. Monisteen löydät täältä. 

Sammakko-askartelun toteutin siten, että esittelin oppilaille Pinterestistä https://pin.it/7CUPrpN neljä erilaista vaihtoehtoa ja niistä jokainen valitsi millaisen sammakon tekisi. 

Ekaluokkalaisten merirosvo-teema etäopetuksessa, päivä 2

Jos eilen oli muutamalla oppilaalla rekvisiittaa livetunneilla, oli rekvisiitan määrä tänään tuplaantunut. Eräs oppilas oli piirtänyt itselleen viikset ja parran, toinen oli kehittänyt itselleen merirosvohahmon, joka oli oli hyvin kissamainen ja hän oli tehnyt itselleen myös hännän.

Leikki on siis lähtenyt lapasesta myös oppilailla, näinhän se oli tarkoituskin!

Jakson ensimmäisen osan löydät täältä, jos se on mennyt sinulta ohi.

Oppilaat saivat eilen iltapäivällä linkin Aarresaari-tarinan seuraavaan osaan. Tarinan toinen osa piti kuunnella ennen aamun oppituntia, jotta oppilas tietää missä tarinassa mennään. Toisessa osassa luettiin Mauri Kunnaksen Aarresaari-kirjasta sivut 12-19.

Kollegani piti aamun livetunnin kaikille koulumme ekaluokkalaisille. Livetunnilla oli ympäristöoppia ja viime viikolla aloitettu tunne-jakso jatkui merirosvoteeman mukaisesti ja aiheena oli pelko. Pelon tunne on ajankohtainen, mutta lasten ehkä on helpompi keskustella pelosta merirosvo-teeman kautta. 

Pelkoon liittyviä hyviä tehtäviä löytyi Suomen Ladun Tunteet hukassa-materiaalista, vaikka nyt ei tunteiltukaan metsässä. 

Tunnilla oppilaat miettivät missä pelko tuntuu. Lisäksi harjoiteltiin pelon karkotuskeinoja sanoittamalla asia, joka pelottaa ja hieromalla pelottavaa asiaa käsien välissä ja sitten puhaltamalla se ilmaan. Oppilaat saivat myös tehtäväkseen pohtia missä kotona olisi oma pelkokallio, eli sellainen paikka, jossa on turvallinen olo ja johon voi mennä kun oikein pelottaa.

Kollegani teki myös oppitunnista videon siltä

varalta, että tekniikka pettää eivätkä kaikki pääse

oppitunnille.

Viimeiseksi oppilaat saivat tehtäväkseen suunnitella itselleen supersankari-paidan, joka auttaisi heitä olemaan rohkeita. Supersankaripaidan sai kuvittaa itselle mieluisalla tavalla ja siihen sai kirjoittaa tsemppilauseita itselleen. 

Supersankaripaidan myötä oppilaat pääsivät suunnittelemaan omaa merirosvohahmoaan, jonka he piirsivät käyttämään supersankaripaitaa. Merirosvohahmon suunnittelun apuna oli "ystäväkirjan" sivu, johon oppilaat vastasivat vihkoihinsa. 

Jokainen opettaja loi kirjan pohjalta itselleen merirosvohahmon.

Me opettajat olimme myös kaikki luoneet itsellemme merirosvoroolit tai oikeastaan pukeuduimme Aarresaari-kirjan hahmoiksi ja täytimme omasta hahmostamme ystäväkirjan. Oppilaiden lukutehtävänä oli lukea opettajien merirosvohahmojen vastaukset ja kuka kukin on tyylinen tehtävä oli oppilailla lukutehtävän lopuksi Kahootissa.

Oman luokkani pienryhmätunneilla jatkoimme merirosvohahmojen kehittelyä. Harjoittelimme adjektiivejä ja vastakohtia. Ensin listasimme ylös ylipäätään merirosvoja kuvailevia adjektiivejä. Jos oppilaat eivät keksineet, minä kyselin ovatko merirosvot pelokkaita. No eivät tietenkään, he ovat rohkeita ja niin saatiin adjektiivejä pitkä lista.

Vihkoon piirtämiensä merirosvohahmojen ympärille oppilaat kirjoittivat yhdessä tehdystä listasta viisi omaan hahmoon sopivaa adjektiiviä. Sen jälkeen keksimme vielä miksi kukin merirosvo on sellainen kuin on. Esimerkiksi eräs merirosvo oli iloinen, koska oli löytänyt aarteen. Toisen ilon syy oli saatu jäätelö. Eräs merirosvo oli antelias ja oli antanut edelliselle jäätelön. Eli yhteisen keskustelun avulla syntyi oppilaiden merirosvohahmojen välille vuorovaikutusta. Merirosvohahmot pääsevätkin myöhemmin yhteiselle seikkailulle, mutta siitä myöhemmin lisää.

Oppilaiden merirosvohahmoja

Matikassa tehtiin tänään vielä yksi ostosreissu merirosvojen ja merenkulkijoiden sekatavarakauppaan, jossa harjoiteltiin kokoamaan ostoksista 20 euron ostoskoreja. 

Seikkailulla tulee ihan varmasti nälkä, joten arjen taitona harjoiteltiin voileivän tekemistä sekä jälkien siivoamista välipalan teon jälkeen. 

Päivän askartelutehtävänä oppilailla oli miekan askartelu. Kierrätysaskartelu on noussut etäopetusjakson aikana kunniaan.. Miekkaa tarvitaan tehtävissä huomenna.

Kollegani teki videon miekan askartelusta oppilaille.

Oppilaiden askartelemia miekkoja

Musiikissa harjoiteltiin videon avulla perussykettä. Kiitos videosta kuuluu kollegalleni.

Lisäksi musiikissa harjoiteltiin perinteisestä leijonan metsästys-laululeikistä tehtyä "Aarretta mä metsästän"-sovellusta.

Tällainen merirosvo-päivä oli tänään, huomenna seikkailut jälleen jatkuvat! 

Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.

Suomen luonnon päivä 31.8.2019

Huomenna vietetään Suomen luonnon päivää. Ekaluokkalaisten kanssa otimme juhlimisesta hieman ennakkoa ja juhlistimme päivää tänään perjantaina metsäretkellämme. Lauloimme metsälle "Paljon onnea vaan" niin suomeksi kuin englanniksi ja puut saivat onnitteluhalaukset.

Tänään tutkimme erilaisten kasvien ja puiden lehtiä. Open repusta löytyi vasaroita, muutama puutyöluokan roskiksesta uusikäyttöön napattu laudanpätkä sekä metsähuivit, jotka vaativat koristelua. 

Kolmion muotoisten metsähuivien reunat olin etukäteen huolitellut saumurilla ja oppilaiden tehtäväksi jäi huivien koristelu.

Laudan päälle asettettiin puun tai kasvin lehti, kangas asetettiin päällimmäiseksi ja vasaralla nakuteltiin lehteä. Lehtivihreä värjäsi kankaaseen kuvioita, joita saattoi sommitella valitsemallaan tavalla. Innokas nakutus kuuluikin metsässä. Mukana oli 4 varasaa, koska se oli sopiva määrä, jota pystyy helposti valvomaan. Saman aikaisesti työskenteli 8 lasta, neljä vasaroi ja neljä etsi uutta lehteä kuvioitavaksi ja aina yhden lehden nakuttelun jälkeen tuli vaihto.

Ensi viikon käsityötunneilla oppilaat opettelevat silitysraudan käyttöä ja silittävät huivit. Lehtivihreää ei taida mitenkään saada kiinnitettyä, mutta nimet, jotka kangastussilla huiveihin koululla kirjoitin, saadaan silitysraudalla kiinnitettyä. Ensi perjantaina jokainen ekaluokkalainen saa metsähuivin kaulaansa sen merkiksi, että olemme lähdössä metsään. Huivien kulmaan isolla kirjoitetuista nimistä sijainenkin helposti lukee oppilaiden nimet. Lisäksi retkiaamuna on opettajan helppo huomata kuka puuttuu, kun käteen jää huiveja.

Idea metsähuiveista ei ole omani, vaan Järvenpäässä työskenteleviltä Johannalta ja Annukalta tämän idean sain. Kiitos hyvästä ideasta!

Koulunkäynninohjaajan valvoessa oppilaiden nakuttelua pidin itse vähän sivummalla lukuklinikkaa, jossa jokainen oppilas kävi lukemassa minulle tämän viikon lukuläksyn. Lukuklinikan pitäminen metsässä saa kyllä jatkoa, se toimii erinomaisesti lasten vapaan leikin aikana, kun aina nappaan kerrallaan 1-2 lasta lukemaan.

Metsähuivien ja lukuklinikan lisäksi metsässä ehdittiin kerrata tällä viikolla opittua i-kirjainta sekä lopuksi kokoonnuimme piiriin istumaan ja lapset kertoivat minulle tarinan Ihaan syntymäpäivistä, joka on ollut tämän viikon tarinana ja jonka lapset ovat kuulleet kahdesti minun kertomanani ja he ovat sitä kahtena päivänä lukeneet lukuläksynä. Tarina piiri metsässä onnistui hyvin!

Tämä olikin kolmas metsäretki ja tällä kertaa tunnelma oli jotenkin levollinen ja leppoisa. Ehkä metsäretkestäkin on jo tullut rutiini, joka rauhoittaa.

Hyvää Suomen luonnonpäivää! 

Suomen luonnonpäivän lisäksi huomenna 31.8. on myös Nuku yö ulkona-tapahtuma. Minä olen lähdössä Ulko-opet ry:n tapahtumaan Ruuhijärvelle nukkumaan ja tapaamaan muita ulko-opeja.

Luokka puhkeaa kukkaan

Koulun alkaessa ensimmäisenä tarinana kerroin luokassa Herrman Koepken Seitsemänvuotias lapsi - koulukypsyys -kirjasta löytyvää tarinaa auringonkukan siemenistä. Olen aiemmin kirjoittanut tarinasta oman versioni blogiin, se löytyy täältä. 

Luokassa oli ensimmäisten viikkojen aikana suuren suuri auringon-
kukka, jota tutkimme innokkaasti.

Kerroin tarinan lapsille kolme kertaa, jolloin tarina tuli lapsille tutuksi. Viimeisellä kerralla lapset osallistuivat itse kertomiseen ja harjoittelimme näin jälleen kerrontaa, jota hyödynnän luokassa jatkossakin aina kirjaimiin liittyviä tarinoita käsitellessämme.

Auringonkukasta tulikin ensimmäinen kuvataiteen ja käsityön projekti, jonka aikana ekaluokkalaiset harjoittelivat montaa tärkeää asiaa.

Ensimmäisellä kouluviikolla aloitimme jo vesivärien käytön harjoittelun märkää märälle tekniikalla. Ensimmäisellä maalauskerralla oppilailla oli käytössä vain keltainen väri ja tehtävänä olikin maalata paperi auringonkukan keltaiseksi. Paleteissa ei ollut muita värejä edes tarjolla, jotta kukaan ei epäonnistuisi ohjeiden seuraamisessa.

Ohjeiden noudattamista ja saksien käyttöä harjoiteltiin myös auringonkukkien varsien askartelussa. Oppilaiden tuli merkitä paperin ylä- ja alalaitaan merkki kahden sormen päähän reunasta, yhdistää merkit ylhäältä alas pitkällä viivalla, leikata viivaa pitkin ja toistaa niin monta kertaa kuin paperille mahtui. Lopuksi suikaleet liimattiin kukan varreksi. 

Toisella viikolla jatkoimme märkää märälle tekniikkaa, mutta nyt oppilaat saivat keltaisen värin lisäksi myös sinisen. Ensin maalasimme paperin siniseksi ja sen jälkeen keltaisella värillä sinisen päälle. Muutamat oppilaat olivat kovin närkästyneitä aluksi, koska heidän paperistaa tulikin vihreä, vaikka ei olivat tehneet ihan oppilaiden ohjeiden mukaan. Onneksi hoksasimme pian, että se taisikin olla opettajan tarkoitus!

Auringonkukan terälehtiä askarrellessamme tuli samalla harjoiteltua ison A-kirjaimen muotoa. Oppilaat piirsivät paperille rivin isoja A-kirjaimia ja leikkasivat ne irti.

Minä en opeta käsitöitä luokalleni, mutta käsityön opettaja oli päättänyt aloittaa sormivirkkauksesta käsityöt. Sormivirkkaus sopi hyvin meidän auringonkukkiimme, sillä sormivirkkausketjuista saimme siemeniä auringonkukan keskustaan. Ketjusilmukkapätkä liimattiin spiraaliksi auringonkukan keskustaan. Toisilla spiraali oli isompi, toisilla pienempi. 

Ensimmäiset auringonkukat ovat puhjenneet kukkaan.

Kahden viikon urakan jälkeen luokka puhkesi kukkaan! Onneksi, sillä luokkaan ensimmäisenä päivänä tuomani auringonkukka olikin jo kuihtunut ja pudottanut melkein kaikki terälehtensä.

Martinpäivä 11.11.2016

Martinpäivää vietetään 11. marraskuuta Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Englannissa sekä monissa muissa maissa. Suomessa Martinpäivän vietto on jäänyt vuosien saatossa unohduksiin, mutta esimerkiksi steinerkouluissa vietetään vuosittain Martinpäivää. Tänä vuonna Espoo järjesti opettajille veso-koulutuksen Martinpäivästä ja lisäksi tarjolla oli hankerahaa Martinpäivän viettoon. Koska Martinpäivä on minulle steinerkoulusta tuttu, oli Martinpäivän viettoon helppo lähteä mukaan.

Martinpäivänä muistetaan 300-luvulla elänyttä Martinus Toursilaista, joka jakoi viittansa miekallaan kahtia ja antoi toisen puolen kerjäläiselle. Martinpäivän teemoihin kuuluvat lähimmäisten auttaminen ja lähimmäisenrakkaus. Martinpäivän perinteisiin kuuluvat mm. lyhtykulkue, Martista kertovan legendan esittäminen sekä Martinpäivän pullat. 

Lähdimme työstämään Martinpäivää oman yhdysluokkani sekä yhteistyöluokkanamme toimivan pienluokan voimin. Työskentely Martinpäivän ympärillä kesti parin viikon ajan.

Omassa luokassa kerroin aamunavauksena muutamia kertoja legendan Martista ja kerjäläisestä. Musiikin tunneilla oppilaamme treenasivat yhteistyöluokamme opettajan johdolla saksankielisiä lyhtylauluja: Ich gehe mit meine Laterne ja Laterne laterne kuuluivat tämän vuoden ohjelmistoon. Laulujen lisäksi oppilaat harjoittelivat säestämään ne ukulelella ja rummuilla. 

Tutustuimme myös ennen varsinaisia Martinpäivän valmisteluja valaistukseen draaman avulla. Työparini valmisteli kokonaisuuden, jossa tutkimme eri väristen valojen vaikutusta tunnelmaan. 

Leikimme valohippaa, jossa yläviistosta tuleva spotti syttyi ja osoitti eri paikkoihin luokassa. Leikkijöiden tehtävänä oli yrittää ehtiä ensimmäisenä spottiin.

Seuraavaksi jatkoimme pareittain tutkimalla valon suunnan vaikutusta ilmeisiin. Pareilla oli taskulamppu ja vuorotellen oppilaat tekivät ilmeitä ja tutkivat miten valon suunta vaikuttaa ilmeen tunnelmaan.

Muotoilija-leikissä parit muovailivat toisistaan erilaisia esineitä ja osoittivat valolla tärkeitä kohtia muotoilemastaa esineestä esitellessään sitä.

Taskulamppu-leikissä musiikin soidessa taustalla oppilaat liikkuivat aina annetun ohjeen mukaisesti esim. kuin murtovaras tai eläin, joka vaanii saalista. Liikkua sai vain silloin, kun oppilas oli valokeilassa. Valokeilan siirtyessä muualle tuli jähmettyä paikalleen.

Lopuksi tutkimme värivaloja ja niiden vaikutusta tunnelmaan: puolet luokasta oli yleisönä ja puolet esittäjinä ja vaihto tapahtui nopeasti aina valon vaihtuessa. Sinisen valon palaessa oppilaat liikkuivat valokeilassa kuin Etelänavalla palelevat pingviinit, punaisen valon palaessa oppilaat olivat vankeina pahan velhon tyrmässä ja vihreän valon palaessa oppilaat olivat menninkäisiä metsässä. Harjoituksen lopuksi keskustelimme eri värien vaikutuksesta tunnelmaan.

Olimme päättäneet esittää Martinpäivänä legendan Martista ja kerjäläisestä varjoteatterina koulukummeinamme toimiville eskareille. Sen lisäksi lyhtykulkueessa esitettäisiin musiikintunneilla harjoitellut laulut.

Oppilaat saivat itse valita mihin ryhmään he esityksessä haluaisivat, tarjolla oli vaihtoehtoina

- varjoteatteri (ryhmä valmisti nuket varjoteatteriesitykseen sekä huolehti nukkien liikuttamisesta esityksessä)

- valaistus (ryhmä tutustui vielä tarkemmin valaistukseen ja suunnitteli ja toteutti valaistuksen esityksessä)

- lukijat (ryhmä harjoitteli kertomuksen lukemista ilmeikkäästi ja selkeästi, ryhmä valmisteli myös pantomiimi version Martin legendasta)

- ääni (ryhmä suunnitteli ääniefektit esitykseen)

Martti kohtaa kylmässä palelevan kerjäläisen.

Kuviksen tunneilla oppilaat valmistivat kartongista ja silkkipaperista lyhdyt Martinpäivän lyhtykulkuetta varten.

Kymmenkunta oppilasta päätti valita haastavamman lyhtymallin.

Perjantaina 11. marraskuuta aamuhämärissä pimensimme koulun portaikon ja musiikin luokkaan johtavan käytävän ja valaisimme sen oppilaiden valmistamilla lyhdyillä (led-tuikut). Kun kaikki oli valmiina punaiseen viittaan pukeutunut Martti sekä ryhmä oppilaita lähti hakemaan yleisöksi kutsutut eskarilaiset ja kuljettivat heidät pari jonossa portaikkoon, jossa oppilaat esittivät lyhtylaulut.

Laulujen jälkeen matka jatkui musiikin luokkaan, jossa oppilaat esittivät legendan Martista ja kerjäläisestä varjoteatterina. Lopuksi kertasimme legendan pantomiiminä, jossa oppilaat esittivät ja sanoivat lauseen kerrallaan ja eskarilaiset toistivat perässä ja tekivät eleen.

Oli hyvin, hyvin kylmä yö.

Martti ratsasti.

Maassa istui kerjäinen,

hänen oli hyvin hyvin kylmä.

Martti otti miekkansa,

halkaisi viittansa kahtia.

Toisen puolen hän antoi kerjäläiselle.

Nyt miehen oli lämmin.

Kun mies aikoi kiittää,

Martti ratsasti pois.

Esityksen jälkeen jatkoimme Martinpäivän perinteitä matematiikan tunnilla ja leivoimme Martinpäivän pullaukkoja. Pullataikinan ohjeessa kaikki mitat olivat grammoina. Ensin keskustelimme massan mittayksiköistä, kokeilimme miltä tuntuu noin gramman painoinen rusina, entä n. 10 g painava tikkari. Sen jälkeen ryhmät alkoivat työhön ja VaNe-värisauvoja punnuksina käyttäen he mittasivat kaikki tarvittavat ainekset pullataikinaan.

Pullaukoista tulikin oikein herkullisen näköisiä ja makoisia (muutama antelias oppilas tarjosi maistiaisia opettajallekin 😋 ).

Jo leipomista aloittaessamme puhuimme Martinpäivän teemasta, omastaan jakamisesta ja siitä, että leipomamme pullat olisi tarkoitus jakaa kaverin kanssa. Vaikeaa omasta pullastaan jakaminen silti monelle oppilaalle oli. Muutaman jaettua omastaa oppilaat huomasivat, että jos minä jaan pullani niin kaveri tekee samoin ja sen jälkeen useampikin oppilas innostui jakamaan omansa kaverin kanssa.

Työskentelyn ohessa kerroin oppilaille myös muita lähimmäisenrakkauteen ja omastaan jakamiseen liittyviä tarinoita. Hyviä tarinoita löytyy mm. täältä. Lisäksi olen kirjoittanut pari vuotta sitten Martinpäivän vietosta ekaluokkalaisten kanssa OpenIdeat-blogissa.

Päivä oli mielestäni mukava ja olemme taas monta uutta kokemusta rikkaampia. Eiköhän Martinpäivän vietto jatku ensikin vuonna.