Kolmivelhoturnajaiset

 Kesäloma alkoi pitkän koronatauon jälkeen taas perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Etätyöparini Tanja Törnin kanssa olimme valmistelleet kesäseminaariin Harry Potter-pajan. Koska emme jakseneet tehdä mitään vanhaa, piti keksiä uutta. Siispä etenimme neljänteen Harry Potter-kirjaan eli liekehtivään pikariin ja kolmivelhoturnajaisiin.

Turnajaisten alkajaisiksi jokainen osallistuja nosti liekehtivästä pikarista kortin, jonka avulla osallistujat jaettiin neljään ryhmään, jotka kilpailivat keskenään. Jokaisessa ryhmässä oli 4-5 jäsentä. Etenimme kirjalle uskollisesti kolmivelhoturnajaisten koetuksissa. Harmittavasti velhoministeriö hylkäsi anomuksemme tuoda Korsoon lohikäärmeitä. Olisivat kuulema jästit huomanneet lohikäärmeet harhautusloitsuista huolimatta, siispä siirryimme suoraan ratkaisemaan lohikäärmeen munien arvoitusta. 

Saadakseen lohikäärmeen munan auki, kunkin joukkueen oli löydettävä koordinaatistosta viisi omiin lohikäärmeen muniin (jokaisella joukkueella oli kaksi "lohikäärmeen munaa" eli aukaistavaa geometrista kappaletta). VaNe-neliömetrille rakennettuun koordinaatistoon oli sijoitettu tekstipuoli alaspäin lappuja, joissa oli kappaleiden ominaisuuksia: esimerkiksi kappaleen pinta muodostuu monikulmioista, kappaleessa on 12 tahkoa tai kappaleessa on vain yksi kärki. 

Joukkue kertoi aina valitsemansa lapun koordinaatit saadakseen lapun. Mikäli lapun ominaisuus toteutui omassa lohikäärmeen munassa sai lapun pitää, jos ei, lappu palautettiin. 

Ensimmäisenä viisi lohikäärmeen munaan liittyvää ominaisuutta löytänyt joukkue voitti koetuksen ja sai avata lohikäärmeen munansa. Koska kirjassakin Harry saa apua arvoituksen ratkaisemiseen, saivat muutkin joukkueet avata omat lohikäärmeen munansa, kunhan olivat keksineet puuttuvat ominaisuudet omille lohikäärmeen munilleen. Eli jos joukkue oli löytänyt kolme ominaisuutta, piti heidän itse tuottaa vielä kaksi päästäkseen avaamaan omat lohikäärmeen munat. 

Lohikäärmeen munan sisältä löytyi kirjainlappuja, joista piti muodostaa jonkin taikamaailmaan kuuluvan henkilön nimi. Tämä henkilö oli se, joka joukkueen piti seuraavassa koetuksessa pelastaa järven pohjasta. 

Kirjassa järvenpohjassa on uneen vaivutettuina vangittuna jokaiselle kilpailijalle läheinen henkilö, joka pitää tunnin aikarajan sisällä pelastaa. Meidän turnajaisissamme aikarajaksi määrättiin 10 minuuttia. Jokainen joukkue aloitti oman pelastusoperaationsa. Joukkueilla oli hiekkalaatikkoämpäri, jonka pohjalla makasi legohahmo (Malfoy, Hermione, Neville tai Harry), lisäksi joukkueilla oli ämpärillinen vettä, mitta-astioita sekä mukissa kaboom-tikut. Pelasimme Kaboom-pelin sääntöjä soveltaen: Joukkueet nostivat aina samanaikaisesti purkeistaan tikut ja mittasivat omaan ämpäriinsä tikkuun kirjoitetun määrämn vettä. Tavoitteena joukkueilla oli saada ämpäriin litra vettä (litra merkitty ämpäriin viivalla). Tähän tapaan jatkettiin, mutta kävipä niinkin, että purkeista nousi tikkuja, joissa luki kirskuristaja eli ilkeä vedessä asuva taikaeläin. Kirskuristajan nostaessaan piti joukkueen kaataa kaikki vedet pois, laittaa tikut takaisin mukiin ja aloittaa alusta. 

Mikäli mikään joukkue ei saanut 10 minuutissa litraa täyteen, vertailtiin ämpäreitä ja voittaja oli se joukkue, jonka ämpärissä oli eniten vettä.

Jälleen kirjauskollisesti viimeinen koitos oli tietenkin labyrintti. Labyrintti oli rakennettu neljästä VaNe-neliömetristä ja keskelle oli asetettu kolmivelhoturnajaispokaali. Labyrintissä lymyili sisuliskoja, mörkö ja hämähäkki. Sieltä löytyi myös umpikujia ja keltaista usvaa hämäämässä kulkijoita.

Jokainen joukkue sai neljä paperista taiteltua ja teipattua kuutiota sekä sakset. Joukkueen tehtävänä oli leikata kuutio auki ja muodostaa aukileikatuista kuutioista polku labyrintin nurkasta pokaalin luokse. Luonnollisestikaan aiemmin lueteltuihin taikaolentoihin ei saanut törmätä. Ainoastaan kuutiosta leikatulla reitillä sai kävellä. Mikäli joku joukkue olisi epähuomiossa leikannut kuutionsa vahingossa kahteen osaa, olisivat he saaneet käyttää kuution vaipasta vain pienemmän irtileikatuista palasista. Leikattujen vaippojen paikkoja sai vaihdella halutessaan, kunhan ne muodostivat yhteinäisen polun kulmasta labyrintin keskelle. 

Ensimmäisenä keskelle polun raivannut joukkue oli voittaja!

Tämä kokonaisuus sopii toteutettavaksi 4. luokalla toukokuussa tai 5.-6. luokilla. Aiemmista Harry Potter-kirjoista kehittelemämme seikkailut ovat olleet enemmän larppityyppisiä ja sisältäneet draamaa. Kokemuksemme mukaan 3. luokkalaiset vielä uskaltavat heittäytyä ja kulkea koulun käytävillä näkymättömyysviitan kanssa, mutta 4. luokkalaiset eivät enää uskalla. Sen vuoksi teimme Kolmivelhoturnajaisista "asiallisemman" kilpailun, joka kertaa luetun kirjan juonta ja jossa itse tehden koetaan kirjan tapahtumia, mutta se ei enää vaadi siinä määrin heittäytymistä rooliin kuin aiemmat vastaavat. 

Tehtävät on valittu siten, että ne tukevat ja syventävät oppilaan oppimaa. Neljännellä luokalla geometriassa kappaleiden ominaisuudet ovat keskiössä. Kaappaleita luokitellaan ja kuvaillaan. Oppilaan pitää osata tuottaa kappaleista useampia ominaisuuksia käyttäen termejä tahko, särmä, kärki jne. Näitä harjoiteltiin ensimmäisessä lohikäärmeen munatehtävässä. Samassa tehtävässä harjoiteltiin myös koordinaatiston käyttöä. VaNessa 4. luokalla tutustutaan koordinaatiston ensimmäiseen neljännekseen ja oppilaiden kanssa harjoitellaan eri pisteiden koordinaattien kertomista. Tehtävä kertasi siis myös tätä lukuvuoden lopussa opeteltavaa taitoa. 

Mittaamista ei koskaan voi tehdä liikaa ja sitä kannattaakin sisällyttää aina mukaan, jos vain voi. Vedenläträystehtävässä mitattavat vesimäärät oli valittu siten, että oppilaat monipuolisesti käyttivät eri mittayksiköitä (millilitra, senttilitra ja desilitra). Mitattavat määrät olivat esimerkiksi 180 millilitraa, jonka saattoi toki mitata laskemalla millilitran mitalla 180 kertaa, mutta huomattavasti helpommalla pääsi, jos kaatoi astiaan ensin yhden desilitran ja sen jälkeen kahdeksan senttilitraa. Joukossa oli myös desimaalilukuja kuten 0.1 dl. Neljännellä luokalla desimaalilukuihin on tutustuttu ja niitä on lähestytty nimenomaan kymmenesosien kautta. Niinpä jokaisella vane-oppilaalla pitäisi olla selkärangassa, että kymmenesosa desilitrasta on tietenkin senttilitra. 

Viimeinen labyrinttitehtävä jatkoi 4. luokan geometrian teemoja. 4. luokalla on tutkittu suorakulmaisia särmiöitä. Paperin ja teipin avulla oppilaat ovat rakentaneet itse suorakulmaisia särmiöitä. He ovat myös tutkineet erilaisia kappaleiden vaippoja ja selvitettäneet voiko vaipoista rakentaa suorakulmaisen särmiön vai ei. Labyrinttitehtävä aukileikattavine kuutioineen siis jatkoi tätä teemaa, mutta keikautti tilanteen nurinpäin. Jos tähän asti oli rakennettu suorakulmaisia särmiöitä tai kuutioita, pitikin nyt leikata kuutio auki tietyn muotoiseksi vaipaksi. 

Aikuisilla toteutettuna turnajaiset toimivat erinomaisesti, enkä näe syytä miksei sama toimisi 4.-6. luokkalaisilla. Aikuisten kanssa aikaa kului noin 55 minuuttia, lasten kanssa varaisin aikaa toteutukseen 75 minuuttia. 

Taikajuomat (osa Harry Potter ja Azkabanin vanki-kokonaisuutta)

Taikajuomista tuli oma itsenäinen kokonaisuutensa Harry Potter-teeman sisään. Osittain siksi, että olin poissa muutaman päivän ja sijaiselleni Siirille, joka on myös Potter-fani, suunnittelimme oman kuvispainotteisen kokonaisuuden, joka sitten sai enemmänkin jatkoa palattuani reissusta. 

Jokaista oppilasta oli pyydetty tuomaan kouluun lasipurkki. Työskentely alkoi väriopin kertaamisella. Oppilaat harjoittelivat sekoittamaan lasipurkkiinsa vesiväreillä eri värisiä liemiä. Samalla maalattiin myös muistiinpanot siitä, mitä värejä mistäkin yhdistelmästä syntyy. Siiri-sijainen on tuleva kuvataideopettaja, joten hänellä olikin aiheeseen enemmän annettavaa kuin itselläni ja nyt saavat oppilaat opettaa minua kannattaako mihinkin väriin sekoittaa kylmää vai lämmintä väriä. 

Liemien sekoittelun jälkeen työskentely jatkui mallipiirrustuksen merkeissä. Luokkaan olimme koonneet erilaisia taikajuomapulloja, joita oppilaat tutkivat ja piirsivät mallista. Tämä oli 3. luokkalaisille melko vaikeata ja monet olivatkin enemmänkin ottaneet mallia sijaisen piirtämästä esimerkistä kuin oikeasta pullosta. Taikajuomapullot maalattiin vesiväreillä. 

Lisäksi taikajuomapulloihin suunniteltiin etiketit, jotka liitettiin kuvaan. 

Kun taikajuomapullot oli kuvataiteessa piirretty ja maalattu, oli tietenkin luonnollista jatkaa aiheen käsittelyä suomen kielen tunneilla. Tutustuttiin siis uuteen tekstilajiin, reseptiin. Jokainen oppilas kirjoitti vihkoonsa reseptin, jolla kuvataidetunnilla toteutetun taikajuoman voi keittää.

Olemme kiinnittäneet paljon huomiota Harry Potter-kirjassa paikkojen kuvailemiseen. Taikajuomaluokkaa kuvaillaan kylmäksi ja kolkoksi, sijaitseehan se linnan tyrmissä. Mitä kaikkea luokasta löytyy? Katselimme pätkiä muutamista YouTubesta löytyvistä videoista taikajuomaluokasta ja sen jälkeen oppilaat kirjoittivat omat kuvaukset taikajuomaluokasta. 

Myöhemmin harjoittelimme tekstinkäsittelyä ja kirjoitimme taikajuomareseptit koneella puhtaaksi. Samalla opettelimme tekstin lihavointi, kursiivin käyttöä, alleviivaamista, tabulaattorin käyttöä sekä luettelomerkintöjen käyttöä. 

Oppilaiden kirjoittamat reseptit koottiin yhteiseksi reseptikirjaksi, jonka taitoin Canvaa apuna käyttäen. 

                         

Taikajuomia tutkittiin myös todennäköisyyksien näkökulmasta. Oppilaat leikkasivat pareittain heille jaetut taikajuomat irtonaisiksi taikajuomapulloiksi, joita saattoi lajitella.

Jokainen pari nosti satunnaisesti vihkon päälle seitsemän taikajuomapulloa ja yhdessä tutkimme oliko todennäköistä, epätodennäköistä mutta mahdollista vai täysin mahdotonta, että esimerkiksi kaikki taikajuomat olisivat punaisia? Entä kuinka olisiko todennäköistä, että kaikissa pulloissa on etiketti? Entäpä korkki? Kokeiltuamme eri väitteiden todennäköisyyttä konkreettisesti, jatkoivat oppilaat eri väitteiden todennäköisyyden tai mahdottomuuden pohtimista pareittain monisteen avulla. 

Seuraavana päivänä taikajuomapullot kaivettiin uudelleen esiin. Nyt oppilaat saivat taikajuomapullojen lisäksi käyttöönsä langasta solmitun lenkin sekä väripaperin. Pyysin oppilaita laittamaan väripaperille kaikki pullot, joissa on korkki. Ja langan sisään ne taikajuomat, joissa ei ollut etikettiä. Tämähän sujui helposti, kunnes tuli vastaan pullo, jossa oli korkki mutta ei etikettiä. Mitäs sille tehtäisiin? Nopeasti oppilaat hoksasivat, että sellaisen taikajuomapullon tulee olla sekä paperilla että lenkin sisällä. 

Luokittelimme pulloja yhdessä keksimiemme eri väittämien mukaisesti Venn-diagrammiin. 

                             

Tutkimme myös avoimia lauseita. Valitsin muutamia taikajuomapulloja, joista oppilaat täydensivät avoimet lauseet ensin tosiksi ja sitten epätosiksi.

Kaikki taikajuomat...

Jotkut taikajuomat...

Mikään taikajuomista...

Tunnin päätteeksi jokainen oppilas liimasi vihkoonsa 3-5 taikajuomapulloa sekä täydensi taululla olevat avoimet lauseet tosiksi koskemaan omia taikajuomapullojaan.

Taikajuomat sisälsivät tietenkin myös mittaamista. Oppilaat saivat pareittain taikajuomapullon ja heidän tehtävänään oli ensin arvioida oliko pullo pienempi vai suurempi kuin litra. Entä kuinka monta desilitraa sen tilavuus mahtaisi olla?

Samalla tuli kerrattua jälleen kerran desilitrat ja litrat, lisäksi tutustuimme millilitraan. Oppilaat olivat tuoneet kotoa mukanaan millilitran mittalusikoita. Tutkimme kuinka paljon millilitra on, kaatamalla millilitran vettä kämmenelle. Se oli enemmän kuin yksi pisara, mutta ei vielä helpota janoa. Oppilaat myös mittasivat kuinka monta millilitraa mahtuu desilitraan. Hieman epätarkkuutta mittaamisessa oli, mutta totesimme keskiarvon  olevan 100. 

Tunnin lopuksi oppilaat mittasivat itselleen Felix Felicis-onnenjuoman taululle heijastetun ohjeen mukaisesti. Onnenjuoma mitattiin millilitroissa. Ennen juoman juomista tutkimme vielä, kuinka paljon juomaa kukin sai? 25 millilitraa. Kuinka monelle oppilaalle juomaa riittäisi yhdestä desilitrasta? 100 millilitraan sisältyi 25 ml neljä kertaa, eli neljän oppilaan juomat yhteensä olivat 1 desilitran. 

Oi ja voi, niin vain iski inflaatio velhomaailmaan. Luimme inflaatiouutisesta Päivän profeetasta ja keskustelimme tästä ajankohtaisaiheesta. Päivän uutiskatsauksen jälkeen oppilaat pääsivät tet-harjoitteluun Tylyahoon, sillä paikalliset liikkeet tarvitsivat apua hinnastojen ynnä muiden uudistamisessa. Minulla oli tällä tunnilla apunani luokassani harjoittelua päättäviä kuvataideopettajaopiskelijoita, joten jokaisella pisteellä oli aikuinen ohjaamassa. 

Kolmessa luudanvarressa annoskoot pienennettiin kymmenesosaan alkuperäisestä. Kertasimme jo tuntemamme tilavuusmitat: litra, desilitra ja millilitra sekä niiden suhteet. Huomasimme, että jotain puuttuu! Oppilaat saivatkin käyttöönsä nyt senttilitran mittalusikan, jotta millilitran ja desilitran välistä puuttuva mittayksikkö saatiin käyttöön. 

Jokaisella oppilasparilla oli edessään litran, desilitran, senttilitran ja millilitran mitta-astiat, kun aloitimme työskentelyn. Jos aiemmin kermakaljaa myytiin litran astioissa, nyt pienentyi annos kymmenesosaan eli annos piti jakaa kymmeneen yhtä suureen osaan. Nohevimmat hoksasivat heti, nostaa desilitran mittalasin esiin. Mutta muiden kanssa muutimme litran desilitroiksi ja jaoimme 10 dl kymmeneen osaan. Ja näin jatkoimme. Koska mittaamiskokemusta oppilailla on jo runsaasti, ei tällä kertaa läträtty vedellä, mutta mitta-astiat olivat koko ajan käsissä ja aina tutkimme mikä astia on kymmenesosa mistäkin. 

Tehtävä oli vaikea, mutta yllättävän hyvin oppilaat selvisivät tehtävästä kun heitä pienryhmissä ohjasin, kunhan pääsivät alkuun ja saivat juonen päästä kiinni. 

Sekon pilailupuodista hinnat kymmenkertaistuivat. Oppilaat työskentelivät rahojen kanssa kymmenjärjestelmä alustalla. Alustalle rakennettiin ensin alkuperäinen hinta ja sitten yksikkö kerrallaan hinta kymmenkertaistettiin alustan toiselle riville. 

Yksi nopeista oppilaistani päätti muiden valmistumista odotellessaan inflaation kiihtyvän entisestään ja kymmenkertaisti jo kymmenkertaistetut hinnat. Hän hienosti eriytti itse itseään ylöspäin. 

Lontoossa sijaitseva Vuotava noidankattila päätti houkutella asiakkaita puolittamalla hintansa. Puolittaminen ja kaksinkertaistaminen on sen verran tuttua hommaa oppilaille aiemmilta vuosilta, että puolittamiseen ei käytetty apuna välineitä. 

Hunajaherttuan hinnat piti työharjoittelijoiden kaksinkertaistaa. Tämä sujui myös reippaassa tahdissa ilman, että oppilaita juurikaan tarvitsi auttaa. 

Onnistuneen työharjoittelun ja minun synttäreideni kunniaksi tarjosin oppilaille Kolmessa luudanvarressa päivän päätteeksi kermakaljat. Samalla juhlistimme myös kirjoittamamme taikajuomakirjan julkistamista. Jokainen oppilas sai viedä kotiin kappaleen julkaisemaamme taikajuomaopasta, jonka takakannesta löytyi myös kermakaljan ohje (Pikeeripossun ohje).

Kukin ryhmä sai kannullisen kermakaljaa pöytäänsä. Vielä ei toki päästy maistelemaan tätä äklömakeaa herkkua, vaan kannuista piti jakaa juoma tasan pöydässä istuvien velhojen kesken. Ennen lasien kilistelyä vertailimme kuinka paljon kukin oli saanut juomaa. Jos kannun jakoi neljän velhon kesken, sai jokainen velho neljäsosan. Mutta jos kahdessa pöydässä olevat velhot väittivät saaneensa neljäsosan, miten voi olla, että toisen pöydän velhoilla juomaa oli enemmän? No, taas oli tyhmä ope. Tietenkin, kun toisessa pöydässä juomakannu oli ollut suurempi, niin silloin neljäsosakin on suurempi...

Tällaista tällä kertaa... Vielä jatkuu Potter-jakso ainakin muutaman blogikirjoituksen verran. Jos haluat käyttää minun tekemiäni materiaaleja, löydät kaikki Harry Potter ja Azkabanin vanki -teemaan liittyvät materiaalit täältä. 

Kiitos jälleen kerran Tanja Törn yhteisopettajuudesta yli kuntarajojen!

Taikaeläinten hoito (Harry Potter ja Azkabanin vanki)

 

                                               

Tylypahkassa 3. luokkalaiset opiskelevat uutena oppiaineena taikaeläinten hoitoa Hagridin johdolla, joten pitihän meidänkin tutustua tähän oppiaineeseen monipuolisesti. Tässä blogijutussa on kuvattu taikaeläintenhoitoon liittyviä tehtäviä viime viikoilta. 

Tietoteksti

Feenikslintuihin tutustuimme puhtaasti teoriapohjalta lukemall tietotekstiä ja vastaamalla kysymyksiin kokonaisilla virkkeillä. 

                                    

Ilma

Feenikslinnuista jatkoimme muiden lentävien eläinten pariin ja se antoikin syyn tutkia ilmaa ja lentämistä. Kirjassa Harry ja muut 3. luokkalaiset tutustuivat hevoskotkiin ja pääsipä Harry jopa lentämään hevoskotkalla, vaikka se ei hänelle ollut yhtä mieluisaa kuin luudalla lentäminen. 

Lennokkien lentokilpailut

Jokainen oppilas sai valkoisen kopiopaperin ja ohjeena oli taitella lennokki. Tässä vaiheessa en antanut mitään ohjeita, vaan kukin teki parhaansa mukaan ja oppilaat neuvoivat toisiaan. Osa lennokeistä lensi muutamia metrejä, osa ei ollenkaan. Kysymys kuuluikin: miksi jotkut lennokit lentävät ja toiset eivät? Mitä lennoksissa pitää olla, jotta se lentää? Tähän oppilailla oli ajatuksia ja totesimme, että asiaa on tutkittava lisää. Ensin kuitenkin tutkimme myös ilmaa ylipäänsä. 

                              

Mitä tapahtuu, jos juomalasin pohjalle laittaa käsipyyhepaperin ja laittaa juomalasin ylösalaisin vesiastiaan? Monet olivat sitä mieltä, että paperi kastuu. Vaan eipä kastunutkaan! Miksei? Miksi vesi ei mennyt juomalasin sisään? Lasihan oli ihan tyhjä paperia lukuun ottamatta, vai oliko sittenkään? Siellähän oli ilmaa, joka vei kaiken tilan, eikä vettä mahtunut juomalasiin!

Mitä ilma on? Se on näkymätöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta, painotonta. Vai painaako ilma? Sitä lähdettiin tutkimaan tasapainovaa´an avulla. Molempiin päivin henkaria kiinnitettiin kaksi puhallettua ilmapalloa. Henkari pysyi vaakatasossa. Mitä tapahtuukaan, jos toisesta päästä ilmapallot poksautetaan? Kävi ilmi, että ilma sittenkin painaa jotakin, vaikka käsissä ilma ei tunnu painavan mitään. 

Entäpä tyhjä limupullo? Mitä sen sisällä on? Kävi ilmi, että ilmaa sielläkin on, sillä limupulloon sisään asetettua ilmapalloa ei saanut puhallettua täyteen edes ope, sillä pullo oli jo täynnä ilmaa eikä sinne mahtunut enempää. 

Kun ilmapalloja oli puhalleltu pohdimme vielä, voiko ilman päällä seisoa? Kaikki olimme tiukasti lattiassa kiinni ja hypättyämme ilmaan putosimme heti lattialle. Entäs jos ilma on ilmapallossa? Yhden ilmapallon päällä ei voinut seistä, mutta kävikin ilmi, että neljä ilmapalloa kannatteli koko luokan. Tässä tulikin opelle hauistreeni, kun nosti kaikki 21 oppilasta vuorollaan seisomaan ilmapallojen päälle. Lopulta kokeiltiin ja kestivät ne ilmapallot openkin! Kokeessa neljä ilmapalloa oli kuminauhalla kiinnitetty yhteen. Ilmapallojen päällä oli huopasermi (myös litistetty pahvilaatikko toimii), joka jakoi painon tasaisesti ilmapallojen päälle. 

Lopuksi katsoimme Yle Areenasta Ilmaan liittyvän Tiedonjyvä-ohjelman, joka hyvin kertasi oppimaamme ja kirjasimme vihkoon muistiinpanot ilmasta. 

Palasimme kuitenkin vielä lentoteemaan. Miksi lintu lentää, mutta ihminen ei? Entä lentokone? Tämä oli vaikea aihe opellekin, joten turvauduin opetusvideoon aiheesta. Testasimme myös mitä tarkoittaa ilmanvastus pyörittelemällä avattuja sateenvarjoja käsissä samaan tapaan kuin lintu heiluttaa siipiään. 

Pituuden mittaaminen ja lukusuora

Lentokokonaisuus päätettiin siihen mistä se alkoi, eli taikaeläinten lentokilpailuihin. Etätyöparillani Tanjalla oli jokin vanha lennokkilehti, josta löytyi taitteluohjeet seuraaville taikaeläin-lennokeille: pöllö, pegasos, lohikäärme ja aarnikotka. Samasta lehdestä löytyi lisäksi hienot paperit kunkin taikaeläimen lennokin taitteluun. Oppilaat saivat pareittain kuvallisen ohjeen avulla opetella taittelemaan ensin kopiopaperille taikaeläimensä lennokin ja harjoittelun jälkeen he saivat yhden tuollaisen hienomman paperin, jolle kilpailuun osallistuvat taikaeläin taiteltiin. 

Luokan lattialle levitettiin sinisistä mittanauhoista pitkä mittanauha (kiinnitin ne toisiinsa pyykkipojilla). Oppilaspari tuli vuorollaan heittämään oman lennokkinsa ja mittasi lentomatkan senttimetreinä. Koko luokka kirjasi omiin vihkoihinsa kunkin taikaeläimen lentopituuden. Kun lentokilpailu oli ohi, tutkimme mikä eläin lensi pisimmän matkan? Entä lyhimmän? Koska olemme nyt mittailleet paljon ja mittayksikkö muunnokset ovat ajankohtaisia, muunsivat oppilaat kaikki senttimetreille mitatut matkat kokonaisiksi metreiksi ja senttimetreiksi, eli 723 cm = 7 m 23 cm. 

Jatkoimme lentotulosten tutkimista lukusuoralla. Tutkimme aluksi yhdessä pisimmän ja lyhimmän lentomatkan etsimällä sen paikan lukusuoralta. Ensin etsimme minkä satasten välissä luku on, esimerkiksi 723 sijaitsee 700 ja 800 välissä, mutta kovin tarkasti sitä ei pystynyt lukusuoralle merkitsemään. Siispä zoomasimme lukusuoraa lähemmäs kymppien tarkkuuteen. Kirjasimme 700-800 välille asettuvat tasakympit lukusuoralle ja jälleen etsimme luvulle paikan. Vieläkään lukua ei saanut merkittyä tarkasti, joten lukusuora zoomattiin vielä kerran ykkösten tasolle ja nyt paikka löytyi (katso kuva alla). Kun oppilaat olivat saaneet juonen päästä kiinni, saivat he tutkia lukusuoralla oman heittotuloksensa sijainnin sekä toisen itse valitsemansa heittotuloksen. 

Massan mittayksiköt ja massan mittaaminen

Pituuden lisäksi mittasimme myös massaa tutkimalla taikaeläinten ja muiden taika-aineiden massaa. Oppilaille entuudestaan oli massan mittaamistehtävistä tuttua, että VaNe-värisauvojen valkoinen kuutio painaa 1 gramman ja oranssi värisauva 10 grammaa. Nämä kerrattiin ja samalla pohdimme mikä arkielämän asia voisi painaa gramman: manteli, rusina tai pieni lego. 10 grammaa painaa esimerkiksi tikkari. Lisäksi minulla oli 100 gramman punnus, jota oppilaat pääsivät kädessä kokeilemaan. Totesimme sen painavan pienen karkkipussin verran. Kilogramman oppilaat taas tiesivätkin, se on maitopurkki!

Näiden arjen tukipisteiden kertaamisten jälkeen oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia asioita tasapainovaa´alla. Olin yrittänyt valita sellaisia asioita, jotka painoivat 100-1000 g. Punnittavana oli mm. pullollinen fletkumadon limaa, kultakalan suomuja pussillinen ja erään oppilaani kouluun tuoma Hedwig. Ennen punnitsemista oppilaat vertailivat käsissään punnittavaa asiaa ja 100 gramman punnusta ja tekivät arvion siitä kuinka monta sataa grammaa punnittava asia painaisi. 

Toisella pisteellä samalla tunnilla oppilaat tekivät pylväsdiagrammia taikaeläinten massoista. Olin valinnut sellaisia eläimiä, joita on ihan oikeasti olemassa, mutta joita löytyy myös taikamaailmasta, esimerkiksi kissanpoikanen, rotta, hämähäkki, rupikonna ja korppi. Pisteellä oppilailla oli kilon suolapaketti, 20 gramman painoisia lakuja, 100 g sinappijauhepussi ja 200 g taatelipussi (mitä opelta löytyi kotoa kaapista avaamattomana) ja näiden "punnusten" avulla he kokeilivat aina miltä kunkin eläimen massa tuntuu käsissä. 

Kuvataide, hahmottaminen ja matematiikka

Kuvataidetunnilla Hagrid antoi jokaiselle oppilaalle munan haudottavaksi. Oppilaat maalasivat munan kuoren itse valitsemillaan vesiväreillä ja valitsemiaan taika-aineita käyttäen. Tarjolla oli yksisarvisen sarvijauhetta (eli suolaa, jota saattoi ripotella valmiin työn päälle), pollomuhkun juurijauhetta ja peikon jalkahikeä (eli soodaa ja etikkaa, joita työn päällä sekoittelemalla sai työn kuohumaan), fletkumadon limaa (eli öljyä, jolla työ maalattiin ennen vesivärejä ja näin vesivärit ja öljy hylkivät toisiaan) ja mörön räkää (jota sekoitettiin mukissa vesiväriin, puhallettiin kuplia mukiin ja kopsautettiin kuplat paperille). 

Melkoisen hienoja taikaeläimen munankuoria näin syntyikin!

Kun taikaeläimen munat olivat viikon verran hautuneet, oli eläinten aika kuoriutua. Munankuoripaperin taakse liimattiin kiinalainen munatangram ja sen avulla oppilaat leikkasivat itselleen munatangramin. Aluksi oppilaat rakensivat helpompia kuvioita Matematiikkaa 3b-kirjan takakannesta (näissä kuvissa näkyy tangrampalojen reunat). Haastetta kaipaaville tulostin netistä erilaisia rakennusmalleja. Tunnin lopuksi jokainen rakensi joko yhden mallilinnuista tai ihan oman taikaeläimen, joka liimattiin mustalle paperille. 

Käsitekartta ja tietoteksti

Taikaeläimet saivat luonnollisesti nimen. Käsitekartalle jokainen kuvaili omaa taikaeläintään: ulkonäkö, elinympäristö, lisääntyminen ja ravinto. Käsitekarttapohjan löysin Tähtijengi 5-6-materiaalista. Käsitekartan pohjalta jokainen oppilas kirjoitti tietotekstin omasta taikaeläimestään. Harjoittelimme väliotsikoiden käyttöä ja ne tuli helposti käsitekartan otsikoista. Hauska oli huomata, miten kaiken mittaamisen jälkeen useammissa teksteissä kuvailtiin myös taikaeläimen kokoa esimerkiksi kertomalla sen korvien olevan 2 desimetriä pitkät. Minä tietenkin kiertelin luokassa kyselemässä, että minkäs pituiset ne korvat silloin ovat ja oppilaat arvioivat käsillään minulle eläimensä korvien tai hännän pituutta. 

Tähtijengi-käsitekartan alareunasta löytyi hyvä tarkistuslista oman tekstin korjaamiseen. 

Lisäksi mallina tietotekstistä oli Fletkumato-teksti, joka toimi oppilailla jälleen luetunymmärtämisen tehtävänä. Fletkumato-tekstin tiedot sopivat kastematoihin. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa, sillä routaraja ja sukukypsä olivat ainakin oppilaille ihan uusia sanoja. 

Yhdyssanat

Aloitimme tunnin sanelurallilla. Oppilaat työskentelivät neljän hengen ryhmissä. Käytävässä oli jokaiselle ryhmälle nimetty lista sanoja. Yksi oppilas vuorollaan ryhmästä kävi käytävässä lukemassa listasta sanan, painoi mieleensä mikäli kirjoitusasussa oli jotakin huomioitavaa, tuli luokkaan ja saneli sanan muulle ryhmälle kirjoittaen sanan tietenkin myös itse. Näin jatkettiin, kunnes kaikki listan sanat oli kirjoitettu. 

Tutkimme oppilaiden kanssa kirjoitettuja sanalistoja. Mitä yhteistä sanoilla on? Kaikki olivat tietenkin taikaeläimiä. Entä oliko sanoilla jotakin muutakin yhteistä? Ehkäpä sanojen rakenteissa? Pian joku keksikin, että taitavat olla yhdyssanoja. Mutta olivatko sittenkään kaikki? Löytyykö listasta käenmuna? No, löytyihän se, vihainen peikko ei ole yhdyssana!

Hieman teoriaa yhdyssanoihin saimme tutkimalla Niina Sivosen sarjakuvia yhdyssanoista. Nämä sarjakuvat oppilaat liimasivat vihkoihinsa. Lyhyen opetuskeskustelun jälkeen jatkoimme aiheen harjoittelua. Nyt open pitämällä sanelulla. Sanelin oppilaille alla olevan Hagridin vaarallisten otusten hävittämiskomitealta saaman kirjeen. En sanellut pisteitä, isoja kirjaimia tai mitään muutakaan, vain pelkän tekstin. Kun teksti oli saneltu, saivat oppilaat alkaa tutkia ja korjata omaa kirjettään pieninä ryhminä. Kerroin heille, että tekstissä on kuusi yhdyssanaa (joista kahdessa yhdysviiva), viisi nimeä, kaksi huutomerkkiä, kolme pistettä ja yksi järjestysluku.

Oppilaiden korjattua tekstin ensin ryhmissä kävimme tekstin yhdessä läpi. Pyysin oppilaita sanelemaan minulle virkkeen kerrallaan tekstiä (Jes, olivat löytäneet virkkeet!) ja kirjoitin sitä itse ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä ja yhdyssanat erikseen taululle. Virke virkkeeltä oppilaat korjasivat taululla olevan tekstin. 

Meillä tämä toimintatapa toimi erinomaisesti. Tämän jälkeen oppikirjan tarjoamat yhdyssanatehtävät oli nopeasti tehty, sillä ne olivat tasoltaan huomattavasti helpompia. 

Piiri ja pinta-ala

Hagridin saatua kutsun vaarallisten otusten hävityskomiteaan, sai hän myös Dumbledorelta ohjeen rakentaa hevoskotkille paremmat aitaukset, ettei Lucius Malfoy järjestäisi enempää ikävyyksiä hevoskotkille. Hagrid oli kuitenkin niin surunmurtama Hiinokan takia, että meidän oli tultava avuksi.

Hagridin mökin seinustalta löytyi 16 aidanpätkää (orannsia VaNe-värisauvaa), joista aitaus tuli rakentaa. Aitaukset rakennettiin VaNe-neliömetrille. Aidanpätkien tuli kulkea alustan viivoja pitkin. Ennen rakentelun aloittamista tutustuimme käsitteeseen piiri eli ympärysmitta ja kertasimme mitä tarkoittaa pinta-ala. 

2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat kokeilivat millaisia erilaisia aitauksia 16 aidankappaleella pystyisi rakentamaan. Mikä olisi suurin? Entä mikä pienin mahdollinen aitaus? Tällä kertaa rakennettuja aitauksia ei piirretty vihkoon, mutta muistiinpanoja tehtiin ja kirjattiin kukin keksityn aitauksen piiri (aina 16) ja pinta-ala vihkoon. 

                       

Muotoilu ja kolmiulotteinen rakentaminen

Luokassani on kuvataideopettajaharjoittelijoita ollut seuraamassa opetusta ja he pitivät myös lyhyen opetuskokonaisuuden, joka liittyi taikaeläimiin. Aiheena oli mutaatioeläimet. Muovailuvahaa apuna käyttäen oppilaat muotoilivat itselleen mutaatiolemmikit. Mutaatioeläimellä piti olla ainakin kahden eläimen piirteitä. Hienoja otuksia oppilaiden käsissä syntyikin!

Ryhmätyönä mutaatioeläimet saivat myös taikametsät asuinpaikakseen. Taikametsät rakennettiin pahvilaatikon kulmauksiin. 

Arviointi

Taikaeläin-kokonaisuudesta arvioin oppilailta tietotekstin kirjoittamista. Oppilaat saivat läksyksi laatia käsitekartan omasta mutaatiolemmikistään eli keksiä valmiiksi eläimen elinympäristön, ravinnon ym. Koulussa ikään kuin kokeena kukin kirjoitti tietotekstin omasta eläimestään. Vihkoa, josta aiemmat käsitellyt tietotekstit fletkumadosta ja omasta munasta kuoriutuneesta taikaeläimestä löytyivät, sai käyttää apuna. Tämä teksti arvioitiin ja siitä jokainen sai kirjallisen palautteen. 

---------------------------

Jälleen kerran yhteistyö on voimaa! Yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, tämäkin kokonaisuus on ideoitu ja toteutettu yhdessä Tanja Törnin kanssa. 

 Harry Potter ja Azkabanin vanki-teemaan liittyvät materiaalit on koottu tänne. 

Harry Potter ja Azkabanin vanki (luvut 4-6 )

 

4. luku Vuotava noidankattila

Palasimme vielä hetkeksi Poimittaislinjan kyytiin ennen Viistokujalle suuntaamista. Oppilaat saivat tehtäväkseen keksiä tarinan, jossa heidän luomansa velhohahmo joutuu pulaan ja Poimittaislinja pelastaa heidät. Tarinoita syntyikin monenlaisia: jota kuta vaani tiedät-kai-kuka talon ulkopuolella ja joku joutui ihmissusien ympäröimäksi. Poimittaislinja kuitenkin tuli ja pelasti kaikki velhot ja noidat. 

Tyyli oli muuten vapaa, mutta jokaisen tarinan piti joko alkaa tai loppua seuraavaan lainaukseen kirjasta:

"Tervetuloa poimittaislinjalle, turvattomien velhojen ja noitien hätäkuljetukseen. Ojenna siis sauvakätesi ja astu kyytiin, niin viemme sinut minne tahdot. Minun nimeni on Stan Pikitie ja minä olen rahastajanne." (HP ja Azkabanin vanki)

Huh, olin pelastunut, nyt pääsisin perille!

Oppilaat saivat siis valita aloittavatko tuolla lainauksella ja kirjoittavat tarinan takautuvasti, mikä on haastavampi kirjoitustyyli. Moni valitsi helpomman tyylin ja sijoitti lainauksen tekstin loppuun. 

Viistokujalla aikaa viettäessään Harry lueskeli uutisia Päivän profeetasta. Mekin tutustuimme uutisiin, kun luokkaan ilmestyi Päivän profeetan jästiversioita. Tutkimme yhdessä uutisen rakennetta: alleviivasimme, ympyröimme ja teimme muistiinpanoja siitä mitä uutisen tulisi sisältää. 

Vielä oppilaat eivät kuitenkaan päässeet itse uutisia kirjoittamaan (sekin tulee vastaan tämän jakson aikana), vaan teimme Musta yhä karkuteillä-uutisen pohjalta Kuiske-kirjan tehtäviä uutisesta, lisäksi kirjasta löytyi uutisaiheeseen sopiva läksytehtävä myös. 

                          

                          

Uutisten lisäksi käsittelimme myös mainoksia. Päivän Profeetasta löytyi ilmiskooppi-mainos, jota yhdessä tutkimme ja keskustelimme siitä, mikä tekee mainoksesta mainoksen. 

Viistokujalla Harry käy päivittäin ihailemassa uutta Tulisalama-luutaa, joten mekin tutustuimme tarkemmin Tulisalamaan. 

Ohjevideon avulla piirsimme ensin pölypastelliliiduilla omat luutamme. Näistä luudista otimme pienennetyt kopiot, joista oppilaat suunnittelivat omat Tulisalama-mainoksensa vihkoihin. Alkuperäisiä Tulisalamia emme halunneet uhrata mainosteksteille, joten ne pääsivät koristamaan luokan seinää.               

                       

Matikassa meillä on meneilllään lukualueen laajentaminen tuhanteen ja lähdimme tietenkin Viistokujalle ostoksille. Viistokujan kaupoissa kaikki myytiin sinä päivänä kappaleittain, joten oppilaat joutuivat laskuhommiin. 

Laskettavana oli Irwetan holvista haettuja kultarahoja, Hunajaherttuan Pinnauspurtavia (helmiä) sekä Apoteekista monenlaisia taikajuomien ainesosia, kuten kuivattua sammakon kutua (mustia linssejä), nilviäistoukkia (riisinjyviä), kultakalan suomuja (punaisia linssejä) jne. Aluksi oppilaat miettivät, onko ope ihan tosissaan. Mutta sitten he pääsivätkin laskemisessa sellaiseen flowhun, että laskemista jatkettiin seuraavallakin tunnilla. Kolmannella tunnilla ope oli tyhmä, kun ei enää antanut laskea, vaan opetti tavan laskea suuria määriä suurinpiirtein. 

Konkreettisten esineiden lisäksi oppilaat laskivat lukumääriä myös kuvista. Canvasta löytyi velhoteemaan sopivia kuvia, joilla täytin A4-kokoisen paperin. Nämä kuinka monta-monisteet löytyvät samasta kansiosta muiden jakson materiaalien kanssa. Linkin löydät blogipostauksen lopusta. 

Harry, Ron ja Hermione vierailivat luvussa myös Ihmeiden eläintarha nimisessä liikkeessä. Ron osti sieltä Rottavirkistettä, sillä Kutka oli voinut Egyptin matkasta alkaen melko huonosti. Hermione taas oli saanut vanhemmiltaan rahaa hankkiakseen itselleen syntymäpäivälahjaksi lemmikin. Hermione päätyi valitsemaan ison oranssin kissan, Koukkujalan, joka vaikutti melkoisen omapäiseltä otukselta.

Sen vuoksi päätimme kirjoittaa lemmikin hoito-ohjeet joko Ronille tai Hermionelle. Oppilaan valittua, tutkiiko hän rottien vai kissojen hoitoa, alkoi tiedonhaku. Netistä löytyi muutamia simppeleitä oppilaille sopivia lemmikkirotta-sivuja, joita käytimme hyväksemme. Kaikki netin kissanhoitoa käsittelevät tekstit olivat kuitenkin 3. luokkalaisille aivan liian pitkiä. Onneksi avuksi tuli ympäristöopin kirja, josta löytyi kissoista kertova kappale. 

Yhden oppitunnin ajan oppilaat lukivat tietoa ja kokosivat tietoa käsitekarttaan valitsemastaan eläimestä. Toisella tunnilla käsitekartan pohjalta oppilaat laativat ohjeet miten kissaa tai rottaa pitäisi hoitaa. Tavoitteeksi asetimme kymmenen kohdan ohjeet. Ohjeet kirjoitettiin ranskalaisilla viivoilla vihkoon. Tällä kertaa ei tavoiteltu kokonaista tekstiä. 

5. luku Ankeuttaja

Viidennessä luvussa Harry ja kaverit kohtaavat junassa ankeuttajan. Lähdimme tutustumaan ankeuttajiin tietotekstin avulla. Kokosin tietotekstin Harry Potter kumppani. Faktaa, fiktiota ja kansantaruna-opuksen avulla. Tutkimme tekstiä yhdessä ja alleviivasimme sanoja, jotka kuvailivat ankeuttajia. Lisäksi keskityimme kielikuviin, joita erityisesti ankeuttaja-luvussa oli paljon. Keksimme myös itse lisää kielikuvia siitä miltä ankaeuttajan kohtaaminen tuntuisi. 

Tuntui kuin kylmää jäävettä olisi vyörynyt vatsaan. Tuntui kuin kaikki ilo olisi imetty pois. Tuntui kuin en koskaan olisi enää onnellinen. 

Kirjettä tekstilajina käsittelimme jo ensimmäisessä luvussa, joten siihen oli tässä vaiheessa hyvä palata ja kerrata kirjeen rakenne. Oppilaat saivat tehtäväkseen kirjoittaa kirjeen, jossa kertoo junassa kohtaamastaa ankeuttajasta. Pohdimme onko äidille ja kaverille kirjoitetun kirjeen tyylissä jotakin eroa. Entä millainen Malfoyn kirje vaikkapa Grabbelle mahtaisi olla? 

Kirjeeseen piti sisällyttää jokin kielikuva. Joko jokin kirjasta poimituista tai yhdessä keskityistä tai sitten ihan oma keksimä kielikuva. 

Sijaiseni jatkoi uskontotunnilla tunnetaitojen merkeissä ankeuttajien käsittelyä. Oppilaat olivat pohtineet ja piirtäneet vihkoihin ankeuttajan sekä millaisia pelottavia tai surullisia asioita itse kullekin mahtaisi tulla mieleen ankeuttajan kohdatessa. Harryn mieleen tulvi muistikuvat äidin kuolemasta. Oppilaideni vihkoista löytyi muistoja rakkaan lemmikin hyvästelystä sekä pelottavina aiheina mm. Venäjän lippu, jonka viereen oli kirjoitettu Putin. Näitä surullisia ja/tai pelottavia asioita oli kukin saanut tunnilla halutessaan jakaa, pakko ei tietenkään ollut. 

Pelottavat ja surulliset asiat karkoitettiin yhdessä Suojelius-loitsulla. Oppilaat leikkasivat valmiiden sapluunoiden avulla kartongista suojeliuksen hahmon, tarjolla oli erilaisia eläinhahmoja. Suojeliukset täytettiin oman valinnan mukaan joko leikkaamalla lehdistä, piirtämällä tai kirjoittamalla suojeliuksiin itselle hyvää mieltä ja turvallisuutta tuovia asioita. 

6. luku Pedonkynsiä ja teelehtiä

Kuudennessa luvussa Harry, Ron ja Hermione saavat lukujärjestykset. Hermionen lukujärjestys näyttää olevan ihan pielessä, sillä hänellä on monta oppituntia päällekkäin. 

Kolmannella luokalla tavoitteenamme on oppia digitaaliset kellonajat. Niitä olemme jo joulukuussa hieman harjoitelleet, nyt lukujärjestysten parissa oli kellonaikojen harjoittelua helppo jatkaa. Hyödynsin Tanjan pari vuotta sitten omille oppilailleen tekemää lukujärjestystehtävää, joka silloin vielä oli minun oppilailleni liian vaikea. 

Aloitimme yhdessä lukujärjestyksen täyttämisen, asettelin vuorollaan dokumenttikameran alle vihjelappusia, jossa oli viisarikello ja sen vieressä kerrottiin mitä maanantaina kyseiseen kellonaikaan tapahtui. Yhdessä kirjasimme lukujärjestykseen kellonajat digiaikoina ja lounaat ja välitunnit löysivät paikkansa. Tässä yhteisessä tekemisessä jo oli helppo huomata, kenellä sekä digi- että viisarikello on hallussa ja ketkä vielä tarvitsevat apua. 

Seuraavana päivänä olin ripotellut loput vihjelappuset ympäri luokkaa ja oppilaat itse kiersivät lukemassa vihjeitä ja täydentämässä lukujärjestystä oppitunneilla. Itse saatoin tässä vaiheessa keskittyä ohjaamaan niitä oppilaita, jotka tarvitsivat kellonaikojen kanssa enemmän tukea. 

Välipalatehtävänä pelasimme Potter-aliasta. Hyödynsin tähän avuksi RockYourHomeschool-sivuston Harry Potter inspired Drawing game-kortteja (ilmaiset). Lisäsin pdf-tiedostoon itse suomenkieliset vastineet sanoille sekä poistin muutamia sarjan myöhempiin kirjoihin liittyviä sanoja. 

Aliasta pelailtiin pienissä ryhmissä. Pelisession lopuksi oppilaat saivat valita selitetyistä sanoista neljä, joista he kirjoittivat kolmen vihjeen selitykset kotona läksynä. Seuraavana päivänä arvuuttelimme mikä sana on kyseessä, kun oppilaat lukivat omia vihjeitää muulle luokalle. 

Kuva: RockYourHomeschool

Tällaista touhua tällä kertaa.. yksinhän en tätä jaksoa ole suunnitellut vaan yhteistyössä Tanjan kanssa suunnitellaan ja toteutetaan Potter-jaksoa tahoillamme. 

Seuraava blogi-juttu ei käsittelekään tiettyä lukua kirjasta, vaan taikajuomia, joiden parissa humpsahti viikko erilaisten tehtävien parissa. 

Jakson materiaalit olen koonnut Driveen kaikkien saataville.