Arki hyvissä käsissä

Tyypillinen nopea arkilounas lasten kanssa: riisiä, kasviksia ja naudanlihapihvi

Arkiruuasta

Olen huono tekemään haasteita, mutta sellainen kierrellyt haaste, jossa kuvaillaan arkiruokia, toteutuu helposti minultakin ja päätin kaivella blogissa käyttämättömiä valokuvia hieman ja kirjoittaa muutaman sanan arkiruuasta meillä, lapsiperheessä. 

Arki koitti nopeasti, koska mieheni meni töihin jo viikon päästä synnytyksestä. Yhden viikon laitoin ruokaa itse kotosalla, koska meillä oli vieras käymässä, mutta sen jälkeen kodinhoitajamme on vastannut joistakin arkiruuistamme. Tähän olen päätynyt ihan siitä syystä, että kahden kanssa on kyllä tosi paljon tekemistä päivässä muutenkin. Tällä ratkaisulla vältämme varmasti myös aika monta valmispastapussia/einestä.

En ole antanut kodinhoitajalle ohjeita ruuanlaittoon, mutta minä vastaan kauppalistasta, jolloin määrittelen myös millaisia raaka-aineita meillä löytyy arjen ruokiin. Ostan esimerkiksi pastan, leivät ja useimmiten keksitkin täysjyvänä, mikä on täkäläisille ihan outo juttu. Täällä ajatellaan yleensä ensin makua ja vasta sitten terveellisyyttä. Useimmiten meillä onkin riisiä, kun en itse laita ruokaa - sitähän brasilialaiset syövätkin joka ruualla. Riisinkäytön lisäksi kodinhoitajamme ruoka poikkeaa ehkä suomalaisesta tavasta tehdä ruokaa siinä, että hän tekee erittäin harvoin kastikkeita millekään. Tämä on linjassa ihan täkäläisen ravintolaruuankin kanssa. Meillä kotona hän on ehkä alkanut tekemään hieman suomalaisittain jotakin, koska nykyään saatamme syödä myös hänen tekemänä mm. curry-kanakastiketta kermalla ja ananaksella - sellainen ruoka, josta on pitänyt ja kysynyt reseptin siihen. On pitänyt myös erityisesti joistakin kermaisista tomaatti-kalakastikkeista spagetille. Minä taas tykkään hänen sinappi-kerma-kanasta - yhdistelmä, jota en itse olisi ihan heti koittanut.

Naudanliha on Brasiliassa merkittävästi edullisempaa Suomeen verrattuna

Ei liene yllätys, että Brasiliassa syödään paljon lihaa. Onhan se ihan kivaa, että täällä voi huoletta syödä naudanfilettä ihan arkilounaana, vaikka montakin kertaa viikossa, mutta ehkä vielä iloisempi olen hyvälaatuisista ja edullisista kasviksista ja vaaleasta kalasta. Kalasta on tullut 2-vuotiaamme herkkua täällä ja syömmekin useita kertoja viikossa kalaa: useimmiten vaaleaa tilapiaa, joskus lohta. Salaattia olemme aika laiskoja tekemään arkilounaille, mutta lounaassa on aina mukana kasviksia. Lisäksi tyttö rouskuttelee esim. kurkkua ja paprikaa raakanakin lounaan osana.

Suomalaisittain suosittua keitettyä perunaa meillä ei juuri harrasteta, mutta meillä on sitä lähinnä keittoja ajatellen usein kaapissa kuitenkin. Joskus kun olen erikseen maininnut, että voisiko lounaalla olla vaikkapa perunaa lisukkeena, se on saattanut tulla perunasalaattityyppisenä lisukkeena majoneesin seassa porkkanan ja muiden kasvisten kanssa ;) Eli aika kaukana suomalaisesta tavasta popsia peruna.

*Joudun karttamaan imetyksen vuoksi jos jonkinlaista ruoka-ainetta, joten osittain tämäkin rajoittaa raaka-aineiden käyttöämme tällä hetkellä. 

No tältä meillä useimmiten viikolla näyttää ruokapöydässä:

Käristettyä jauhelihaa salsalla & "italialaista" kesäkurpitsaa ja vähän paprikaakin

Yksi tyypillisimpiä arkilounaitamme

Kesäkurpitsaa, parsakaalia, riisiä ja jauhelihaa

Kesäkurptsaa taas kerran

Kasa paistettua tilapiaa yrteillä ja mozzarella-tomaattisalaatti

Porkkana-riisiä ja yrttinen kana-tomaattikastike

Täysjyväpastaa ja tilapiaa kookosmaidossa tai tavallisessa kermassa sekä kesäkurpitsaa

Hyvää pääsiäistä!

Etsitäänkö teilläkin aamuvarhaisella hattuja, joihin kukko on muninut jotakin herkullista? Meillä lapset etsivät tänä vuonna serkkujensa kanssa hattujaan. Minäkin odotan jo innolla tuota aarteenetsintää :) Muutoin, itse pääsiäisruuat loistavat poissaolollaan - täytyy lienee huomenna mennä jonnekin ulos syömään vähän paremmin. Olen ollut isomman tyttären kanssa nimittäin kuumeessa ja meillä on lisäksi ties monettako viikkoa suomenvieraita. Hulinaa riittää! Täällä Brasiliassa paikallinen pääsiäisruoka on turskaa kookoksen kera valmistettuna. Normaalisti olisin innokas ehkä koittamaan, mutta tällä hetkellä tekemistä on hieman liikaa juuri nyt. Toivottavasti teillä on pääsiäinen paremmin hallussa kuin minulla!

Oikein riemullista, valoisaa ja ihanaa pääsiäistä kaikille teille blogini lukijoille!  

Angry Birds -inspiraatiota Brasiliasta ja sana täkäläisestä juhlakulttuurista

Brasiliasta ei vielä saa Angry Birds -somisteita - ystävämme haki
kaiken näihin syntymäpäiviin tarvitsemansa Meksikosta.
Lastenjuhlat on Brasiliassa tärkeät ja valittu teema ulottuu ihan kaikkialle. 

Lasten syntymäpäiväjuhlat Brasiliassa

Brasilialainen juhlakulttuuri on aavistuksen erilainen Suomeen verrattuna. Syyn ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen, kun täällä päätetään järjestää ystäville ja tuttaville isot juhlat. Jo 1-4-vuotiaita lapsia saatetaan juhlia lähemmäs 70 hengen kanssa. Lastenkutsut ei täällä oikeastaan olekaan vain lasten, vaan koko lähipiirin juhlat. (Kutsu tulee useimmiten vain lapselle, mutta se on tarkoitettu aina koko perheelle)

Lastenjuhliin valitaan aina teema, jota noudatetaan aika kattavasti koko tilaisuudessa - ei esimerkiksi pelkästään kakussa ja serveteissä. Tähänastisen kokemuksen mukaan juhlat ovat yleensä vaivalla suunnitellut ja ne sisältävät paljon ohjelmaa vapaan leikin sijasta. En tiedä tuleeko vaikutus Jenkeistä vai onko se brasilialaisessa kulttuurissa itsessään, mutta äidit näkevät juhlia edeltävät viikot valtavasti vaivaa suunnittelemalla ja tilaamalla erilaisia palveluja lastenjuhliin.

Juhliin mennään paikalliseen tapaan aina myöhässä. Kutsussa lukee, että 14:00, niin paikalle alkaa ilmaantua ihmisiä yleensä noin tunnin päästä tuosta ilmoitetusta ajasta. Osa saattaa tulla parin kolmenkin tunnin päästä. Jos kutsussa on juhlien aikahaitari esimerkiksi 14-18, ei ole tavatonta tulla vasta 18 maissa. Brasilialaisissa juhlissa kakku leikataan aina juhlien loppupuolella, melkein päätöksenä juhlille. 

Juhlapaikkana on useimmiten vielä ollut omista taloyhtiöistä löytyvät juhlatilat. Sao Paulo on kyllä ihan täynnä myös tällaisia kodin ulkopuolisia lapsille suunnattuna juhlatiloja, mutta käsitykseni mukaan, ne ovat aavistuksen vanhempia lapsia varten. 

Esimerkkejä juhlien ohjelmasta tai palveluista muutamista syntymäpäivistä alla:

Juhlat 1: kodin ulkopuolinen juhlatila: pöytiintarjoilu suolaisia lämpimiä pikkusyötäviä ja juomia, ohjattu capoeira-tunti, ohjattu musiikki-leikkitunti, hot dog -koju, suklaasuihkulähteitä tuoreilla hedelmillä maun mukaan, karkkibuffet, kakku- ja leivospöytä teeman mukaisesti, pikkulahja kotiinviemiseksi. Käytössä oli myös trampoliini, pallomeri, kiikut, leikkihuone ym. tavallisempaa viihdykettä lapsille.

Juhlat 2: kodin ulkopuolinen juhlatila: pöytiintarjoilu suolaisia lämpimiä pikkusyötäviä ja juomia, trampoliini, tatuointipiste, pikkueläinshow (lapsille esitettiin pienestä nukketeatterista kaikenlaisia pieniä eläimiä kuten tipuja, pikkukoiria, kyyhkysiä jne. musiikin tai juonen ohessa), pallomeri,  pari pikkulahjaa (vesivärit & kupillinen  karkkia ja viiri) kotiinviemiseksi.

Juhlat 3: juhlatilana koti, omakotitalon piha ja isohko olohuone: pöytiintarjoilu suolaisia lämpimiä pikkusyötäviä ja juomia, pomppulinna liukumäellä, hattarakojut, pikkusuolaisten herkkujen paistokoju, hattuja ja naamareita lapsivieraille teeman mukaisesti, pallomeri, kakku- ja karkkibuffet, pikkulahja kotiinviemiseksi. 

Lasten syntymäpäivillä tarjotaan täällä aina myös alkoholia. Tarjoilijat kulkevat tarjottimien kanssa vieraiden lomassa erilaisten kylmien juomisen kanssa. Kahvia en ole vielä itse nähnyt yhdissäkään juhlissa - johtuu varmasti tästä kuumuudesta, että jääkylmä limu, mehu tai olut menee paremmin kaupaksi. Mutta toisaalta, humaltumistakaan en ole vielä ikinä täällä todistanut, että alkoholia osataan kyllä juoda sivistyneesti ;)

Makeaa on yleensä tarjolla runsaasti - pääkakun lisäksi leivoksia, brigadeiroja ja karkkibuffet

Juhlista saa täällä Brasiliassakin pienen kotiinviemisen, jota kutsutaan nimellä lembrancinha. Näillä pikkumuistamisilla on kuitenkin täällä erilainen merkitys. Jos suomalaisilla syntymäpäivillä sellaista ei annettaisi mukaan, en olisi ihmeissäni, täällä taas ne kuuluvat kiinteästi kaikenlaisiin tapaamisiin. Esimerkiksi pieniä lahjoja annetaan syntymäpäivien lisäksi aina, kun joku tulee katsomaan sairaalaan tai kotiin uutta vauvaa. (Vieraskin tuo kyllä lahjan, mutta harvemmin Suomessa vauvaperheellä on lahja valmiina vierailijoille) Tällainen lahja voi olla esimerkiksi tyttöjen kohdalla koristeellinen saippua, avaimenperä tai posliinikoriste vauvan nimellä varustetussa kirjaillussa pussissa. Poikien kohdalla tarjotaan useimmiten suklaisia sikareita joko isosta rasiasta tai yksittäispakattuna pojan nimellä varustettuna sellofaanista. Näissä lahjoissa rajana on vain mielikuvitus. Myös baby shower yms. lahjat ovat suosittuja. Mieheni saa töistä jatkuvasti näitä pieniä lahjoja: toimiston virkistyspäivästä sandaalit ja hierontasetin, jostakin muusta tilaisuudesta aamutakin jne. Tuntuu, ettei työelämänkään epävirallisemmista kokoontumisista koskaan tulla kotiin tyhjin käsin. Myös syntymäpäivät, joulut ja pikkujoulut firma muistaa lahjoin - ja perhe on tervetullut usein juhlimaan näitä tilaisuuksia työntekijän mukana. 

Pöytäkoristeita

Lasten syntymäpäiville kutsutaan ihmisiä laajasti tuttavapiiristä. Kun Suomessa lapsen, varsinkin pienen, syntymäpäiville tulee yleensä sukua ja lähimmät tarha-, piha- tai kerhokaverit, Brasiliassa vanhemmat kutsuvat sukulaisten ja ystävien lisäksi myös bisnestuttaviaan ja heidän perhettään (äitejä ja isiä!!). Välillä on todella hämmentävää, kuinka ns. kaukaisiakin tuttavia kutsuilla on. 

Vaikka brasilialaisia, erityisesti naisia, pidetään kai periaatteessa aika "laittautuvina" noin muuten, syntymäpäivillä pukeutuminen on rentoa, samoin muu kanssakäyminen. Ihmiset ovat välittömiä ja vieraampienkin ihmisten kuulumisia kysellään kovin innokkaasti. Erityisen lapsirakkaita täällä ollaan, ja lapset saavat kovasti huomiota ja ihastelua osakseen. Olemme viihtyneet jokaisilla juhlilla hyvin, vaikka englannin puhuminen on täällä harvinaista. Brasilialaiset ovat todella iloisia kaikenlaisesta portugalin kielen yrittämisestä ja kehuvat vuolaasti.

Lahjoja täkäläisillä syntymäpäivillä ei avata yhteisesti, vaan ne jäävät sankarin oman perheen kesken avattavaksi. 

Onnittelulaulu, Paljon Onnea Vaan, on täälläpäin maailmaa sama, mutta sanoin:

Parabéns para você
Nesta data querida
Muitas felicidades
Muitos anos de vida

Tässä vielä muutamia kuvia aiheesta:

Koristeltuja brigadeiroja, Angry Birds -leivoksia ja teeman mukainen kakku

Suklaasuihkulähde, johon sai valita tuoretta banaania, viinirypäleitä, ananasta tai kaikkia niitä

Valkosuklaaversio samaisesta laitteesta

Hattuja ja naamareita

Pöytäkoristeita ja kuumaa perunaa naposteltavaksi ;)

Kotiinviemiseksi: tatuointeja, tarroja, purkkaa ja karkkia - kaikki tottakai Vihaista Lintua

Yllätysvieraat, tervetuloa!

Superhelppo varioitava kahvipöytään - pienet leipäset

Ulkomailla asuminen on tuonut mukanaan tietynlaista kyläilykulttuurin rikastumista. Täällä on tyypillistä, että miehen työkavereita ja joiltakin perhettäkin tulee istumaan iltaa tai muutoin vain päiväkahveille. Mukana saattaa tulla myös enemmän porukkaa, kuin on varsinaisesti ilmoitettu, jos siis saan tiedon etukäteen. Myös kaikenlaisista muista, kuin työyhteyksistä käy ihmisiä nykyään kylässä - kun on kotona niin myös tulee kutsuttua eri lailla ihmisiä arkena kylään. 

Nyt räpsin tänne muutaman kuvan meillä tyypillisestä kahvipöydästä, kun saan vieraita, joita en ole koskaan tavannut ja tapaamisajasta päätellen ei ole kuitenkaan ruokavierailusta kyse.  Miltäs teillä muilla näyttää? Itse tarjoan yleisimmin tällöin jotakin pientä helppoa suolaista ja makeaa sekä erikseen jotakin naposteltavaa vielä vain lapsia ajatellen. Yhdeksi suureksi hitiksi lasten keskuudessa ovat nousseet tällaiset luomuraksut, joista tuntuu pitävän monenikäiset lapset ja vähän vanhemmatkin. Tällä kertaa ostin maissi- ja sipuliraksuja. Pienenä suolaisena tarjoan usein yhtä tai kahta laatua täytettyjä leipäsiä (brasilialaisille hyvin vieras tarjottava mutta yleensä pitävät paljon). Jotain makeaa brasilialaisille on oltana aina ja tällä kertaa se oli pähkinä-suklaakakku suoraan leipomosta ;) Myös hedelmiä meillä on aina vadillinen pöydällä - joskus pilkon niitä lohkoina esille.

Pikkasen terveellisempiä lime-täytekeksejä sekä luomusipuli- ja maissiraksuja sekä viinirypäleitä lapsille

Napostelu-tunnisteen alta löytyy paljon muutakin vastaaviin tilanteisiin sopivia tarjottavia kuten avokadoleipäset, chorizo-tomaattileivät tai vuohenjuusto-lakkahilloleipäsiä. Tällaiset leipäset voi kätevästi valmistaa etukäteen tosi nopeasti jääkaappiin kelmun alle odottamaan ja oikeastaan maustumaankin, jos tiedon vieraista ylipäätään saa etukäteen. Yrttejä mulla on parvekkeella ja leipää ja pestoa aina kaapissa, niin siitä syystä nämä leivät on meillä tosi yleisiä.

Brasiliassa olen totutellut aiemmasta poiketen pitämään ns. vierasvaraa, eli jotakin tarpeita on aina, mistä saa pyöräytettyä tarjottavaa. Ehkä se on osittain myös lapsen kautta tullutta kehitystä, ettei kaapit ammota tyhjyyttään kovin usein enää.

Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta harvoin brasilialaiset tuttavamme juovat kahvia. Useimmiten valitaan kylmiä virvoitusjuomia kuten paikallista guaranaa. Tällä kertaa kyseessä oli sitten teenjuojia. Lapsille tarjoan useimmiten täällä hyvin suosittuja soijamehuja ja vettä. 

Olen kokenut, että tällaisen kahvipöydän saan tehtyä vaivatta tilanteessa kuin tilanteessa - täällä kun ei ole tapana, että emäntä käyttää vierailuaikaa keittiössä puuhaamiseen. Silti joskus ihmetellään, miten nämä leivät oikein on syntynyt, että olenko ihan tosiaan itse koonnut, huh .. juu olen :)

Nyt olisi kiva kuulla millaisia bravuureja teillä on tarjota pikaisesti tai yllättäin ilmestyville vieraille? Olisiko jotakin täytettyjä leipiä helpompia vierasvarajuttuja takataskussa? 

Luomupestoa (Töölöntorin laidalta herkkukaupasta roudattu), tomaattia, mozzarellaa, basilikaa, oliiviöljyä, balsamicoa, suolaa, pippuria

Aina tuntuu raksuista menevän kaikki mitä esille laittaa, maistuvat kyllä minullekin :)

Brasilialaisille pitää aina tarjota jotakin makeaa ;) Leivoin ja onnistun harvemmin vaikeissa makeissa leipomuksissa, ja siksi kiusaus kävellä naapurin leipomoon on kova. En ole myöskään mikään kova syömään näitä, niin luonnollisestikaan ei innosta tehdä itse jatkuvalla syötöllä ;)

Brigadeirot pikkukupeissa

Brigadeiro no copinho

Brigadeiro on brasilialainen makea suklaatryffeli, johon tuntuu törmäävän joka puolella - niin kahviloissa, ravintoloissa kuin ystävienkin kahvipöydissä. Jokainen brasilialainen tuntuu niitä rakastavan ja se on varma tarjottava niin aikuille kuin lapsille. Brigadeiroja on moneen makuun: niitä voi pyöritellä palloiksi ja koristella strösseleillä, karkilla tai vaikkapa pähkinärouheella mutta massan voi myös kaataa pikkukuppeihin, koristella pinnan kauniiksi ja tarjoilla brigadeiroille suunnitelluilla minilusikoilla ;) Pidän ehdottomasti eniten näistä brigadeiroista kupeissa, koska massasta saa silloin löysempää ja kermaisempaa. Jos totta puhutaan, ne kaakaojauheesta tehdyt brigadeiropallerot ei ole kauheasti minun makuuni. 

Meillä oli täällä kotona eilen kutsut, jonne paikallinen ystävämme yllättäin toi valtavan määrän brigadeiroja tarjolle. Muutamia niistä jäi ylikin, ja onneksi, sillä sain nyt tännekin niistä hyvän reseptin jakoon kuvan kanssa. Ystäväni kodinhoitajan reseptillä:

Brigadeirot pikkukupeissa

1 tlk kondensoitua maitoa
2 dl kermaa (creme de leite)
80 g tummaa suklaata

Lämmitä kattilassa kondensoitu maito ja suklaa. Sekoittele 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Laita  levy pois päältä ja lisää kerma, sekoita hyvin ja valuta pikkukuppeihin, ja koristele makusi mukaan (nomparelleja, strösseleitä ym). Laita kupposet pakkaseen tai jääkaappiin odottelemaan tarjoilua mutta ota tunti ennen tarjoilua lämpenemään huoneenlämpöön. Suoraakaan kuumasta kattilasta brigadeiromassaa ei voi tarjota, koska sen pitää tekeytyä. Säilyvyys: 4 päivää jääkaapissa kelmun alla, pakkasessa pidempään.

Tällainen löysempi ja kermainen brigadeiromassa muistuttaa jäähdytettynä jonkin verran suklaavanukasta ja on ainakin meillä erityisesti myös tyttären herkkua.

Lisäyksenä vielä kommenttien puolelta, että pikkukippo on 5 cm korkea ja yläreunan halkaisija 4 cm. Kippoon menee muutama ruokalusikallinen. 

Brigadeirot kannattaa kyllä antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoilua

Suloiset pikkukupit on erityisesti lasten mieleen mutta siisti tarjottava myös aikuisten juhlissa

Churrasco - brasilialainen grilli & lapsi ravintolassa

Brasilialaisen grillin alkupaloilla. Vasemalla näkyy myös pöydällä pidettävä "lätkä", jolla näytetään tarjoilijoille haluaako itselle esiteltävän grillivartaita kullakin hetkellä (pun. vs. vihreä).

Brasilian lihavalikoimien ylenpalttisuus ruokakaupoissa ei periaatteessa tullut yllätyksenä, mutta positiivisena huomiona kumminkin tänne muuttaessa - kuuluuhan Brasilia maailman suurimpiin lihanviejämaihin. Jokainen lihapaketti kaupan hyllyllä on myös nimetty tarkemmin kuin mihin olen Suomessa tottunut - ei riitä pelkkä ulko- tai sisäfile. Ja lihahylly on täkäläisessä marketissa pitkä.

Olemme aina tykänneet tehdä kokolihaa kotona, mutta täällä käytämme naudan kokolihaa huomattavasti enemmän viikon varrella. Maku on nimittäin erinomainen eikä hinta ole yhtä korkea kuin Suomessa.

Makuun vaikuttaa varmasti se, että brasilialaisen karjankasvatuksen lisäaineiden käyttöä valvotaan tarkkaan (mm. hormoonit). Karjankasvatus on Brasiliassa perinteinen elinkeino ja luonnonmukaiset kasvatusmenetelmät ovat edelleenkin käytössä isossa osassa - toisin voisi luulla? Silti paineet tehokkaammalle tuotannolle on kysynnästä johtuen kovat, joten voidaan olettaa että oikeasti ruohoa pellolla syövä karjan määrä ajan kanssa vähenee, valitettavasti. Brasilialainen liha kiinnostaa "puhdasta lihaa" hakevia maita, joskin osa maista on kokonaan kieltänyt brasilialaisen lihantuonnin vuonna 2005 alkaneen Etelä-Amerikan hullunlehmäntautikriisien vuoksi. Tämä liittyi jotenkin rajojen hankalaan valvontaan taudin leviämisessä, ja koska kaikilla naapurimailla ei ole Brasilian kaltaista tarkkaa lihatuotannon valvontaa. Brasilia on kyllä julistettu vuonna 2008 vapaaksi hullunlehmäntaudista.

Ylhäällä riisin vieressä naudan parasta osaa, picanhaa. 

Brasiliassa vierailevan kannattaa ehdottomasti tutustua paikalliseen grilliin, Churrascoon. Tässä muutama kuva Barbacoa-nimisestä Churrascosta, joka sijaitsee Itaim-kaupunginosassa Sao Paulossa.

Kalat valtasivat alkupalalautaseni. Sipulipintainen valkoinen
kalacarpaccio oli eniten mieleeni. Lisäksi oli ihana maistella erilaisia
kastikkeita kaloille.

Paikan konsepti menee niin, että tarjoilijat kiertelevät ravintolasalissa pitkien vartaiden kanssa ja tarjoavat kukin niistä erilaisia grillattuja ruhonosia asiakkaille. Asiakkailla on pöydällä "lätkä", josta voi valita joko vihreän tai punaisen puolen, riippuen siitä haluaako tarjoilijan tarjoavan itselleen kullakin hetkellä. Myös erilaisia kasviksia, grillattua juustoa, perunaa jne. tarjotaan.. Pöydässä on myös kokoajan lajitelma lämpimiä leipiä ja pasteijoja, jotka käydään siis vaihtamassa aina jonkin ajan kuluttua. Itse lihoista suurena lampaan ystävänä täytin itseni aikalailla ylikypsällä suussasulavalla lampaalla, mutta naudan parhaana osana pidän picanhaa (eng. rump steak, suom. naudan peppua). Sitä tarjotaan leikaten aika ohuita siivuja korkeintaan medium-kypsyydellä. Näiden paikkojen paras puoli on se, että niissä voi maistella erilaisia lihoja, joiden kypsyysasteet on ammatti-ihmisen käsialaa. 

 

Räpsy kesken lampaan nautiskelun.. järkyttävän hyvä friteerattu
banaani täytyi nimittäin "ottaa muistiin" kameralla. Vieressä vasemmalla myös pihdit,
joilla tarjoilijaa autetaan hänen leikatessa lihaa asiakkaan lautaselle. 

Alkupalaksi nautitaan laajasti salaatti-, juusto-, liha- ja kalapöydästä herkkuja. Myös jälkiruualle kannattaa jättää tilaa. Nimittäin niitäkin tullaan esittelemään monikerroksinen kärryllinen - voi mitä herkkuja ne ovatkaan! 

Omat valintani: juustokakku & torta de limao eli
paikallinen lime-marenkitorttu

Churrasco Barbacoaa voin suositella lämpimästi, sillä muutamalla sanalla sanoen tulee mieleeni laatu, monipuolisuus ja erinomaisen huomaavainen palvelu. Ainiin, ja tyylikäs jopa perinteinenkin tila. Buffetin hinta aikuiselle ilman juomia on 40-50 euron paikkeilla.

Lasten kanssa ravintolassa 

Tyttäremme kauhomassa vaniljajätskiä grilli-illan päätteeksi juuri ennen nukkumaanmenoa

Suomalaisissa blogeissa on ollut joku aika sitten paljon keskustelua lasten mukaanottamisesta ravintolaan. Osalla on järkyttäviä kokemuksia nuivasta palvelusta lapsiperheitä kohtaan pääkaupunkiseudun ravintoloissa. Jos itse kohtaisin kielteistä suhtautumista lapsiin ravintolan taholta, kyllä meillä äänestettäisiin jaloilla. Minusta lapset todellakin kuuluvat mukaan ruokaravintoloihin - baareihin sitten ei, sillä siellä juomapuoli on eritavalla pääosassa. Toki pitää olla harkintakykyä millaiseen ravintolaan oman lapsen ikä/käytöstavat/tempperamentti kulloinkin riittää :) Itse henk koht "kestän" muiden ihmisten lasten juoksemiset ja itkukohtaukset minkälaisessa ympäristössä tahansa pilaamatta omaa iltaani, mutta ymmärrän toisaalta niitäkin, ettei halua kuulla maratonitkua fine dine -paikassa. Itse pidän käsilaukussani aina mukana kyniä ja minipaperivihkoa 2-vuotiaallemme, sillä eihän sitä koskaan tiedä minne päätyy kullakin riessulla syömään ;)

Brasiliassa suhtadutaan lapsiin kaikkialla erittäin lämpimästi. Lapset ovat mukana ravintoloissa aamusta myöhälle iltaan. Tuoleja lapsille ei tarvitse itse kysellä missään - ne tuodaan automaattisesti samalla kun lapsi saa usein kasan värikyniä ja paperia. Vaikka paikka oli nyt hienohko (eikä täällä tullut värikyniä pöytään), niin lapsia oli joka toisessa pöydässä ja niin täällä yleensäkin on. Tarjoilijat myös ihan omasta tahdostaan usein viihdyttävät lapsia - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Brasiliassa on edelleen palvelukuttuuri, ja myös henkilökuntaa on Paljon, minkä vuoksi lasten kanssa virnistely ja vilkuttelu onkin mahdollista. Mikä ystävällisintä, täälläkään alle 5-vuotiailta lapsilta ruokailu ei maksa mitään. Tyttärellemme maistui hienosti picanha, oliivit, ranskalaiset, maissi, lihapasteija ja kokonainen annos voimakkaan vaniljaista jäätelöä jälkiruuaksi! :)

Jäätelökesän omat mehujäät

Kohta toisella puolella maailmaakin alkaa helteet. Muistattehan nämä omatekoiset herkut varsinkin perheen pienimmille?

Ostin hetki sitten ensimmäistä kertaa sellaiset muotit, joilla voi tehdä lapsille mehujäitä. Voi kuinka kivat muistot pulpahti mieleen - lapsuudessani tuollaisia käytettiin ja paljon! Niillä saa tehtyä terveellisiä, hedelmäisiä ja marjaisia, ennenkaikkea lisäaineettomia mehujäitä kuumien kesäpäivien välipaloiksi. Aineksissa voi ja kannattaa käyttää pelkän mehun sijasta koko syötävä osa hedelmää.

Makeutuksen tarve riippuu lasten makutottumuksista. Meillä tytär on enemmän kirpeän ja happaman perään, joten käytän vähän tai en ollenkaan sokeria tai hunajaa mehujäässä, mutta useammalle lapselle varmaan kannattaa lisätä makeutusta jos siihen on tottunut. Mehujäillä saa lisättyä myös hedelmien ja marjojen menekkiä jos siinä on ongelmia :)

Omatekoisia mehujäitä voi rakentaa (alla olevan tyyppisen esimerkin lisäksi) myös erilaisten jogurttien ympärille. Muista kuitenkin, että esimerkiksi luonnonjogurtin kanssa täytyy olla todella voimakas hedelmä/marja tai mehu sekä lisäksi varmaan myös hunajaa tai sokeria, koska jogurtti itsessään on kovin mieto. Jogurttijäät täytyy myös kuluttaa nopeammin pakkasesta, koska jogurtti menee useamman päivän kuluessa hileiseksi. Joka tapauksessa mehujäissä toimii kaikkein parhaiten hyvin vahvat maut.

Maracuja tekee jäähän kivat pilkut!

Keltaiset kirpsakat mehujäät (4:lle)

1 maracuja/ keltapassio
1 appelsiini
loraus appelsiinimehua

Kaikki tehosekoittimeen ja hurautetaan sileäksi. Anna jäätyä pakastimessa seuraavaan päivään. Puoli päivääkin riittää. Kuviointi mehujäässä on hauskan kelta-musta-pilkullinen, koska maracujan siemenet hajoaa blenderissä kivasti :) Jos mehujää ei meinaa irrota muotistaan, pidä sitä hetki kuuman juoksevan veden alla ja yritä uudestaan.

Apukokin kanssa työntouhussa.

SIS. Delin brunssi lapsiystävällisessä WeeGee:ssä

Brunssilla WeeGeessä

Minä olen vahvasti brunssi-ihminen. Syön harvoin aamupalaa ainakaan kovin aikaisin aamulla ja jos syön, niin silloinkin vain edessä olevan kielitunnin tai palaverin vuoksi. Ne aamut, jolloin saan vapaasti valita, syön mielummin hieman myöhemmin.. brunssityyppisesti :) 

Nyt kun on aikaa (viisumia odotellessa), olen törmännyt ihaniin lounaspaikkoihin, joissa olen viihtynyt pidempäänkin lounaan ja br.portugalinkirjani parissa.. 

Yksi aivan ihana tuttavuus on ihan tässä lähellä oleva Tapiolan WeeGeen SIS. Deli. Kävin viikolla siellä erittäin hyvällä lounaalla ja innostuin kutsumaan tuttavia mukaan viikonloppubrunssille. Paikka on ihan mahtava lapsiperheitä ajatellen - ja muutkin olivat sen jo toki löytäneet.. meitä lapsellisia oli siellä muitakin ;) Runsaan valikoiman lisäksi ympäristö oli lapsillekin kiva: tilava ja heitä oli huomioitu muun muassa isolla screeniltä tulevalla Kössi-kenguruvideolla... (jotta aikuiset voi hetken keskittyä myös juttelemaan ja syömään).

Paikka on tilava ja sisustus
konstailematon, rouhea ja kotoinen :)

Huomasin lounaalla, että ravintola on keskittynyt pitkälti luomutuotteisiin. Paikan oman markkinointitekstin mukaan, delimyymälästä löytyy terveellisiä ja maukkaita luomutuotteita niin välipalaksi kuin myös kotiin vietäväksi. Raaka-aineet on hankittu läheltä, tutuilta tuottajilta, aina kun mahdollista - mielellään maukasta luomua. Tuotteet ovat taatusti tuoreita, eivätkä ne sisällä säilöntä- tai lisäaineita. SIS. Delissä uskomme siihen, että kahvilavierailun tulee olla kävijälle pieni arjen elämys. Kahvilakulttuuri on nautinnollinen ja hyvällä tavalla arkinen kulttuurimuoto, jota voi helposti harrastaa vaikka päivittäin.

Brunssiherkkuja edessäni..

Monen paikalla olijan herkuksi muodostui kookos-banaanipuuro. Puuro oli vegaaninen, joten maitoa siinä ei siis ollut (maitoallergikon äitinä tämän aina huomaan!). Maku oli kuitenkin ihanan pehmeä, samettinen. Luulen, että siinä oli:
kaurahiutaleita
banaania
kookosta hiutaleena/rouheena
kookosmaitoa (+ ehkä vettä)
+ suolaa
En ole koskaan tehnyt kookosmaidosta puuroa, mutta nyt on pakko koittaa kotonakin.

Muutoin pöydässä oli mm. espanjalaista munakasta, uunijuureksia, kyyttömakkaraa, nakkeja, kananmunia, salaattiaineita, leipiä lisukkeineen jne. Plussaa itse tehdystä hummuksesta!

Hummusta, pestoa, kyyttomakkaroita,
nakkeja,kananmunaa, uunijuureksia..

Jälkiruokapöydässä oli mm. spelttipannukakkua, mudcakes, hedelmiä, pähkinöitä, smoothie...

Lapsia viihdyttää screeniltä Kössi-kenguru

Jos kiinnostuit, paikka on auki seuraavasti:
Maanantaisin klo 10-14, ti, to-pe klo 10-18, ke 10-20 ja la-su 10-17.
Brunssipöydät on katettu viikonloppuisin klo 10-14.

 

Weegeessä on ihana pieni myymälä, josta erilaisia
ihania lahjoja niin itselle kuin muillekin ;) Itse en pysty jättämään
kauppaan mitään tämän väristä..

Angry Birds -täytekakunkoristeet

Angry Birds - sählääjän käsistä

Kaikesta huolimatta, sain kunnian väsertää kakunkoristeita öiseen aikaan pikkupoikien yhteissynttäreille. Toiveena oli Angry Birds ja marsipaanimassat sain valmiina. Tajusimme kesken projektin, ettei lintujen nokkaan tarvittavaa väriä ollut käytössä, joten sen kanssa piti soveltaa.

Itse en ole peliä juuri pelannut ja katselin googlen kuvahaun promokuvista vähän mallia. Isona apuna oli idearikas aviomieheni, jolta tuli silloin tällöin vaatimuksia "seuraavaksi ainakin se kypäräpää, tee yhelle possulle kruunu, tee hei se teline niille possuille, ja musta lintu!" jne..  Ja minähän tein.

Piparkakkutalo

Tänään rakennettiin piparkakkutalo siskoni ja kummipoikani kanssa. Osat oltiin leivottu jo eri päivänä kaappiin odottamaan, mutta tänään koitti se koristelupäivä. Itsellenikin piparkakkutalo oli ensimmäinen. Valkoisen sokerikoristeen rakenne oli jotenkin huono eikä pysynyt piparkakkujen pinnalla, joten talosta tulikin kirjava valkean sijasta :) Pienen mielestä hauskinta oli tottakai kun "taas sataa lunta!" :) Pieni teki pihalle ihka oman kuusen ja leppoisan näköisen peuran :)