Kävimme kesälomalla pyörähtämässä Kööpenhaminassa. Edellisestä kerrastani kyseisessä kaupungissa oli ehtinyt kulua jo 13 vuotta, joten muistikuvat olivat hatarat. Pieni Merenneito, Nyhavnin satama ja Tivoli. Nämä klassikkokohteet katsastimme toki tälläkin kertaa, mutta neljään päivään mahtui paljon muutakin. Kaksivuotiaan kanssa matkustaessa tahti on vähän verkkaisempi eikä päivään voi ahtaa tuntitolkulla nähtävyyksissä laahustamista, jotta pikkureissaajakin pääsee tekemään jotain muuta kuin istumaan rattaissa. Ehdimme kuitenkin tehdä ja nähdä paljon ja jäi olo, että Kööpenhaminassa olisi riittänyt tutustuttavaa vielä useammaksikin päiväksi.

Aloitetaan tärkeimmästä. Ruoasta siis. Kyselin matkaa varten joitain ravintolavinkkejä, mutta emme reissun päällä suorittaneet niitä mitenkään orjallisesti. Loppupeleissä taisimme käydä vain kahdessa etukäteen tsekkaamassani ruokapaikassa. Kööpenhaminassa ei näyttänyt olevan vaikeaa löytää hyvää ja viihtyisää ravintolaa, niitä riitti keskustan tuntumassa lähes joka kadulle. Ensimmäisenä iltana kävimme nauttimassa erinomaiset burgerit Cock's & Cow'ssa.


Söimme ravintolan sisäpihalla, joka oli oikein viihtyisä ja tunnelmallinen. Alkuun tilaamamme Passion Pitcher -drinkkikannu maistui raikkaalle ja burgerit veivät kielen mennessään. Pihvi oli kertakaikkisen maukas ja erityisesti Sweet American -hampurilaissämpylä keräsi pöytäseurueessamme kehuja. Palvelu oli ehkä hieman hidasta eikä mitenkään mieleenjäävän ystävällistä, mutta kokonaisuudessaan siis hyvä kokemus. Suosittelen.


Seuraavana päivänä suuntasimme pitkän aamupäiväkävelyn jälkeen joen toiselle puolelle, Kööpenhaminan Street Food -markkinoille. Kyseessä on vanha halli, joka on täynnä erilaisia kojuja, joista voi ostaa tuoretta katuruokaa laidasta laitaan. Burgeria, pizzaa, marokkolaista, brasilialista, tacoja, falafelia, pannukakkuja, juustokakkuja, drinkkejä, erikoiskahveja... Paikka on tällaiselle ruoan fanittajalle melkoinen taivas! Teki mieli kokeilla vähän kaikkea. Söin itse pulled pork burgerin ja jälkkäriksi suklaa-banaanipannaria. Muut maistelivat muun muassa falafelia ja pastaa. Juomiksi otimme mojitoja eri mauilla. Oh my!

Ruoka oli tosi hyvää, mutta ehkä vielä parempaa oli vaan paikan yleinen fiilis. Se rentous ja chillaus, jolla porukka pöytien ääressä ja aurinkotuoleissa lojui, kävi hakemassa välillä jotain juomaa tai ruokaa ja nautti päivästä. Tätä Suomeen lisää, kiitos! Lapsen kanssa kokemus ei ollut toki ihan yhtä chilli, kun jonottaminen kesti, piti hakea neidin ruoka eri kojulta, omani toiselta ja juomat vielä kolmannelta. Hippityylinen vessa ei tarjonnut pottaa eikä tilavessaa, kädetkin pestiin melko alkeellisissa oloissa. Mutta hyvin selvittiin! Kaveriporukassa täällä viettäisi mielellään tunnin jos toisenkin hyvästä ruoasta, juomasta ja ilmapiiristä nauttien.


Ruokakärryjä löytyy Köpiksestä muutenkin lähes joka kadunkulmasta. Kahvikärryt ja mehukärryt olivat yleisimpiä, mutta myös muuta pientä purtavaa myytiin pikkuautoista ja polkupyöräkojuista. Mikä tuorepuristetussa appelsiinimehussa voikaan olla niin houkuttelevaa, että sitä tekee mieli ostaa joka kerta kun siihen on mahdollisuus?



Kävimme tutustumassa myös Kööpenhaminan kauppahalliin, joka on poikkeuksellisen uusi ja moderni tila kauppahalliksi. Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä on paljon tuoretta valmisruokaa ja street foodia, jota voi syödä paikan päällä tai ottaa mukaan. Koko halli ja sen myyntipisteet olivat oikeasti todella tuoreen ja raikkaan oloisia ja (taas kerran) mieli olisi tehnyt maistaa vaikka mitä. Nappasimme piknikeväät mukaan ja nautimme ne läheisessä puistossa. Smørrebrødia (kuten Tanskassa kuuluu), vietnamilaista bánh mi -patonkia, pizzaa, sandwichia, smoothieta ja porkkana- sekä red velvet -kakkua. Herkullista! Samalla pikkukokki sai päästellä höyryjä pitkän päivän jälkeen (eli juosta kuin päätön kana ympäri nurmikkoja ja heitellä kiviä lampeen).


Ruoan lisäksi hehkutan erityisesti Kööpenhaminan jokialuetta ja suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan kaupunkia myös joelta päin. Me teimme noin tunnin kestävän jokiristeilyn, jonka aikana pääsi näkemään niin Nyhavnin värikkäät talot, Pienen Merenneidon, Oopperatalon, Kuninkaallisen Teatterin kuin Christianian kiehtovat rakennukset ja tunnelman. Risteilyalus alittaa aivan mielettömän matalia siltoja, joka tuo jokireissulle ihan erityisen (ja hauskan) fiiliksen. Päivä oli tuhottoman kuuma ja täyteen ahdetussa veneessä ei juuri vilvoittava tuuli puhaltanut. Mutta. Onneksi. Risteilylle sai ostaa virvokkeita veneen lähtöpaikasta, mukaan lukien olutta ja siideriä. Ou jee! Kävipä henkilökunta kiertämässä täysien virvoketarjottiemin kanssa veneen läpi vielä juuri ennen starttaamista. Voitte uskoa, että juomat tekivät kauppansa!

 
Muuten suosittelen vain kulkemaan pitkin Kööpenhaminan katuja, nauttimaan kauniista rakennuksista, väriloistosta, pikkuputiikeista ja ihmisvilinästä. Tivoli on toki myös hieno kohde, jossa huvipuistolaitteita tärkeämpää on ehkä kuitenkin se yleisfiilis ja alueen tarjoamat ravintolat ja konsertit. Kiersimme itse kyllä muutamat laitteet ja kivaa oli!

Suunnitelmissamme oli kiertää Köpiksessä myös sisustusliikkeitä, mutta taisimme lopulta ehtiä vain pariin putiikkiin ja niihinkin ihan sattumalta. Shoppailukatujen alennusmyynneistä mukaan tarttui pari vaatetta - muuten kaupunkihan ei ole mikään erityisen edullinen ostoskohde.

Kaiken kaikkiaan pidin Kööpenhaminasta erittäin paljon. Tänne tullaan vielä uudelleen. Syömään, shoppaamaan ja chillaamaan!

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Turku pääsee yllättämään positiivisesti ravintolatarjonnallaan. Kävimme eilen nauttimassa lauantaibrunssin ravintolassa, josta en aikaisemmin ollut kuullut juuri mitään. Hieman syrjässä, Turun Tuomaansillan kupeessa sijaitseva Nick's Food Design on ollut äitini lounassuosikki, ja hänen suosituksestaan lähdimme kokeilemaan brunssia. Ravintola ihastutti heti ovesta sisään astuessa: kaunis, pelkistettyä tehdastyyliä ja samalla pehmeää puuta yhdistävä sisustus, kokonaisuudessaan tyylikäs miljöö ja todella herkullisen näköiset brunssitarjoilut. Saavuimme melko pian brunssin alkamisen jälkeen ja paikka täyttyi nopeasti ensimmäiset lautaselliset kasattuamme.

Vanhaan tehtaaseen tehty ravintola on tunnelmaltaan upea ja brunssiruoka ihan vilpittömästi yksi parhaista (uskaltaisinkohan sanoa että jopa kaikkein parhain) nauttimistani brunsseista. Monipuolinen, muttei överi. Itsetehtyä leipää, herkullisia salaatteja eri komponentteineen, hummusta, croisantteja, vihershottia, parhaat lohkoperunat ja nakit, herkulliset lämpimät. Aivan supersuper jälkkäripöytä ihanine pannukakkuineen ja suklaadippailuineen. Kolmen täpötäyden lautasellisen jälkeen maha oli niin täynnä, ettei enempää mahtunut vaikka mieli teki santsata loputtomiin. Myös pöydässä istumiseen hermostunut pikkukokki nopeutti ravintolasta poistumistamme melkoisesti (voi koska on taas aika rauhallisille, itkuvapaille ja ravintolapöydän ympäristöineen siistiksi jättäville ruokailuhetkille??). Upea brunssi kaiken kaikkiaan, ainoan miinuksen jonka keksin saavat sisustukseen sopimattomat toimistohenkiset tuolit.


Turussa brunssia etsivät, suunnatkaa siis Aurajoen rantaa pitkin Tuomaansillan toiselle puolen. Myös paikan lounas on kuulemani mukaan erinomainen, joten sitäkin kannattaa testata. Minä jään tänne haikailemaan seuraavaa reissua Turkuun. Niin monta hyvää raflaa, joihin pitäisi päästä...

Olen ollut pois töistä nyt tasan vuoden. Ensin äitiysvapaalla, sitten kesä- ja talvilomaputkessa ja nyt hoitovapaalla. Olen nauttinut kotona olosta vauvan kanssa todella paljon, mutta on ainakin yksi asia, mitä työelämästä kovasti kaipaan. Lounaat. Valmiiseen pöytään istuminen. Se, ettei itse tarvitse aina pohtia mitä lounaaksi tekisi. Aikuinen lounasseura.

Lounaalla on iso vaikutus jaksamiseen ja työtehokkuuteen niin työelämässä kuin tässä kotiäidin työssäkin. Jos lounas jää liian pieneksi (kuten usein kiireessä saattaa käydä) tai mikä pahinta, kokonaan väliin, on loppupäivä melkoista kituuttamista. Nälkäisenä ei toimi ajatus eikä lihas. Omasta hyvinvoinnista on siis hyvä pitää huolta ja tankata kunnollinen lounas joka päivä. Varata hetki aikaa hengähtää ja syödä rauhassa. Minun työnantajani, pikkuneiti 11 kk, pitää valitettavasti huolta, ettei rauhallinen lounashetki ole aina mahdollista. Joskus vedetään jugurttia vasemmalla kädellä ja tuetaan samalla kiipeilevää typykkää oikealla. Kotona ollessa pyrin kuitenkin syömään lounaan neidin päiväuniaikaan. Käymme usein myös ulkona yhdessä syömässä ravintoloissa tai kahviloissa. Typy viihtyy yleensä hyvin ravintolassa, kun on paljon uutta katseltavaa ja ihmeteltävää (ja jotain sormiruokaa naposteltavana).

Kotiäidille ei valitettavasti ole työnantajan puolesta tarjolla lounasetua, vaan ihan itse pitää lounaat valmistaa ja maksaa. :) Useissa työpaikoissa lounasetu on onneksi käytössä. Monille erityisesti liikunta- ja kulttuuriseteleistä tuttu Smartum tarjoaa nykyään myös Smartum Lounas -seteleitä. Smartumin lounasedulla voi maksaa työaikaisia ruokailuja ympäri Suomen. Verkosto kasvaa koko ajan, mutta jo nyt Smartumin käyttökohdehausta löytyy yli 2300 ruokapaikkaa, joissa seteleitä voi käyttää. Smartum on suomalainen perheyritys, joten on mukavaa saada myös kotimainen vaihtoehto lounasetu-seteleihin.


Sain ilokseni mahdollisuuden testata Smartum Lounas -seteleitä Blogiringin ja Smartumin yhteistyökampanjan kautta. Pikkukokin ja minun seuraksi lounastamaan lähtivät naapurin samanikäinen tyttönen äitinsä kanssa (jee, aikuista lounasseuraa!). Suuntasimme Espoon Peroba Cafeseen, jossa olen aikaisemmin käynyt lauantaibrunssilla (siitä muuten juttu täällä). En edes äkännyt etukäteen tarkistaa käyttökohdehausta, käyväthän setelit Perobassa, mutta tokihan ne kävivät.






Peroba Cafen lounas oli aivan ihana! Tasan 10 € arvoinen lounas koostui raikkaasta salaattipöydästä, kahdesta pääruokavaihtoehdosta sekä kahvista ja jälkiruoasta. Myös juomat (vesi ja mehu) kuuluivat hintaan. Meidän lounaspäivänä tarjolla oli kalamurekepihvejä ja perunamuusia sekä kasvis-kookoscurrya. Etukäteen olin ehkä vähän epäileväinen näiden vaihtoehtojen suhteen, mutta onnekseni olin täysin väärässä. Ruoat maistuivat todella hyvältä! Ja siis oikeasti maistuivat eikä mikään ollut useissa lounasbuffeteissa perisynniksi osoittautuvaa mautonta höttöä. Myös jälkiruoaksi tarjottu marjarahka oli suussasulavaa. Typykät naurattivat kanssalounastajia ja henkilökuntaa leveillä hymyillään ja innostuipa meidän pikkuneiti konttailemaan ympäri ravintolan puulattioita. Kiitos Peroba herkullisesta ja lapsiystävällisestä lounashetkestä.

Lounaan jälkeen olikin ilo lähteä täysillä vatsoilla aurinkoisessa kevätsäässä kohti leikkipuistoa. Hyvän lounaan merkitystä ei siis kannata väheksyä - ei kotona eikä töissä!

Olen huomannut, että matkustaessa hyvien paikallisten ravintoloiden etsiminen etukäteen netistä on kuin rahan panemista säästöön. Pieni vaiva, mutta valtava ilo myöhemmin. Uudessa kaupungissa ja vierailla kaduilla tallustaessa herkullisiin ravintoloihin törmää aniharvoin ihan noin vain sattumalta. Varsinkin isot kaupungit ja turistikohteet ovat täynnä ravintoloita, joten mistä sitä voi tietää, missä oikeasti saa hyvää ruokaa ja missä ei.

Edellisviikolla lomailimme Rodoksella varsin kaikenkattavassa lapsiperhehotellissa. Muutaman kerran lähdimme kuitenkin käväisemään Rokosen kaupungissa ja samalla tietysti söimme siellä. Kävin tsekkaamassa etukäteen Rodoksen suositeltuja ravintoloita TripAdvisorista ja siellä ihan kärkisijoilla keikkui ravintola Tamam. Sinne siis.

Ja voi että, miten superiloinen olen, että löysimme Tamamin! Suosittelut eivät todellakaan olleet tuulesta temmattuja, vaan Tamam on ansaitusti aivan ehdoton ravintolahelmi Rodoksella. Ravintolaa pitää perhe, isä Andreas vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa. Ilmapiiri Tamamissa on todella lämminhenkinen ja palvelu aitoa ja sydämellistä. Lista on kattava katsaus kreikkalaishenkisiä ruokia, joissa on kuitenkin tuulahduksia muualtakin maailmasta, erityisesti Amerikasta. Hotellin tasapaksujen perusannosten jälkeen Tamamin herkut tuntuivat aivan taivaallisilta. Tilasimme pöytään kreikkalaista salaattia, talon uunituoretta leipää, tsatsikia, munakoisorullia ja pinaattista saganakia. Kaikki annokset maistuivat superhyviltä, mutta tuo saganaki vei voiton kaikista. U-u-uuu, mitä herkkua! Tamamissa kävimme myös uudemman kerran ja silloin maistoimme talon ribsejä, nekin vallan mainioita.


Jälkiruokalistaa Tamamissa ei ollut, vaan kaikille tarjotaan omistajan herkullista itsetekemää jäätelöä. Lisukkeena marinoituja kirsikoita ja pistaasia. Ihan mielettömän hyvää. Lopuksi pöytään tuotiin vielä lasit paikallista likööriä.

Suosittelen siis lämpimästi käymään Tamamissa, mikäli Rodoksella joskus lomailet. Et varmasti tule pettymään. Pieni ravintola ei ota vastaan pöytävarauksia, mutta jonottajille tuodaan odottelujuomat vaikka kadulle saakka. Tämän ravintolan ottaisin koska vaan tänne koti-Suomeen, sillä listalle jäi vielä tosi monta ruokaa, joita olisin halunnut kokeilla. Ehkä pitää siis lähteä vielä Rodokselle, herkuttelulomalle Tamamiin. :)

Sushia rakastaville Tallinnan kävijöille Silk Sushi Bar tuskin on aivan uusi tuttavuus. Paikallinen sushiketju löytyy useammasta osoitteesta Tallinnasta sekä muualtakin Virosta. Minulle kerta oli ensimmäinen, kun pari viikkoa sitten vietimme kolmen päivän miniloman ystäväni sekä lapsostemme kera. Kävimme Tallinnan Vanhan kaupungin pisteessä, joka löytyy Kullassepa-kadulta. Meno oli kuuden jälkeen iltasella rauhallinen ja mahduimme hyvin sisään kaksine rattainemme ja lapsinemme. Kuten muissakin ravintoloissa, joissa Tallinnassa kävimme, tarjolla oli vain yksi syöttötuoli. Onneksi pikkuneidit viihtyivät myös rattaissa sekä ravintolan sohvalla.


Silk Sushi Barin menu oli laaja. Siis todellakin l a a j a. Valtavan sushivalikoiman lisäksi tarjolla oli muita japanilaishenkisiä ruokia salaateista nuudeleihin, dim sumeihin ja tartareihin. Valintaan kului siis aikaa, kun mieli olisi tehnyt vähän kaikkea. Päädyimme tilaamaan pari erilaista maki-settiä sekä muutaman nigirin ja inarin. Sushit olivat erittäin hyviä, ei mitään valittamista. Tuoreita, maukkaita, vähän erilaisiakin. Nami nami nam!

Lisäksi listalta löytyi jälkiruokasusheja! Hei kamoon, jälkiruokasusheja, ihan pakko kokeilla!! Neljästä eri jälkkärisushivaihtoehdosta päädyimme mansikoita, mansikkakastiketta, keksimurua sekä juustokastiketta sisältävään sushisettiin. Ja kyllä vaan toimi yllättävän hyvin sushiriisin kera, ei yhtään hassumpaa. Kahdeksan palan setti riitti hyvin meille kahdelle jaettavaksi, just hyvä päätös herkulliselle sushimätölle. Jälkiruokasusheihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt, mutta toivotaan että ne eksyvät Suomeenkin jossain kohtaan (vinkkaa vaan, jos olet jossain jo syönyt!).


Silk Sushi Barista raahauduimme masut täynnä ja rattaisiin nojaten takaisin hotellille, josta muuten löytyi tällaiset näkymät: