Nemoa etsimässä

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, että suurin syy matkustaa Koh Taolle on, sukeltaminen. Ja niin oli meilläkin. Sekä Armastus että minä olimme kuulleet kehuja sukeltamisesta Koh Taolla sekä Koh Tao Diversista. 

Koh Tao Divers on suomalainen sukelluskeskus Koh Taolla. Koh Tao Divers on toinen Koh Taolle perustettu sukelluskeskus ja tällä hetkellä vanhin toiminnassa oleva sukelluskeskus. Ensi vuonna Koh Tao Divers viettää 30-vuotis synttäreitä. Heidän kotisivuilleen pääset tästä.

 

Oli todella kiva "sukeltaa suomeksi". Kerran aikaisemmin meillä on ollut suomalainen dyykiopas sukelluksilla. Muutenkin homma toimi hyvin "suomalaisittain". Aamusukkelluksille piti olla sukelluskeskuksella kello seitsemän ja kamojen pakkaamisen jälkeen laivalle lähdettiin puoli kahdeksan. Ja aikataulut piti. Meillä oli myös erittäin hyvä tuuri siinä mielessä, että aamusukelluksilla ei ollut ruuhkaa. Teimme viitenä päivänä aamusukkellukset ja yhtenä päivänä päivä sukellukset ja yhden yösukelluksen.

Tällä veneellä siirryttiin laivalle.

Kahtena ensimmäisenä päivänä näkyvyys oli todella huono. Pahimmillaan se oli vain noin kolme metriä. Kaiken kaikkiaan valokuvaaminen oli haasteellista, koska vedessä oli paljon pienhiukkasia, joka samensi veden, eikä kuvista saanut tarkkoja. Samoin välillä aika voimakkaat virtaukset vaikeuttivat kuvaamista, mutta tässä kuitenkin jokunen otos. Osan kuvista on ottanut Armastus.

Koh Taolla on paljon isoja kalaparvia. Emme olleet koskaan nähneet vastaavan kokoisia. Oli todella makea fiilis sukeltaa parveen. Ihan kuin olisi ollut kalakeitossa, kuten erään sukelluksen jälkeen yksi sukeltajatovereista totesi.

Lisäksi Koh Taolla oli todella paljon isoja meriahvenia todella paljon. Valitettavasti vaan niitä ei päässyt kuvaamaan läheltä, joten kameran salama ei riittänyt kunnolla.

Koh Taolla oli todella paljon myös vuokkoja ja vuokkokaloja.  Disneyn elokuvassa Nemoa etsimässä vuokkokala on Amphiprion ocellaris, joka on kauniin oranssin värinen. Vuokkokaloja on kuitenkin noin kolmekymmentä alalajia. Vuokkokalan englanninkielinen nimi on clownfish eli klovnikala, mutta nykyisin vaan kaikki puhuu nemoista. En oikein saanut selvää mikä näiden vuokkokalojen alalaji on. Minusta vuokkokalat ovat ihastuttavia. Yhdessä vuokossa asuu vuokkokalapariskunta, joka yhdessä huolehtii jälkeläisistä. Vuokkokala on myös siitä hauska, että se pystyy vaihtamaan sukupuolta. Naaras on urosta isompi kokoinen.

Koh taolla oli myös paljon tokkoja, jotka asuivat merenpohjassa yhdessä pienen ravun kanssa. Valitettavasti vaan ravut olivat liian nopeita tallentuakseen kuvaan, mutta tokko jäi usein joksikin aikaan puolustamaan pesäaukon suuta, joten siitä sai kuva. Suurin osa näkemistäni tokoista oli aivan valkoisia ja todella merenpohjan värisiä, mutta muutaman keltaisen ja tummanruskean tokon näin.

Safiirikeihäsrausku

Viirikala pariskunta

Perhoskala pariskunta

Blue ring angelfish

Titan triggerfish kuuluu säppikalojen heimoon. Nämä kalat ovat kuuluisia siitä, että ne puolustavat reviiriään joskus todellakin agressiivisesti. Eräällä sukelluksella jouduin, en kuvassa olevan kalan, vaan hänen sukulaisensa hyökkäyksen kohteeksi. Olimme juuri laskeutumassa sukellussyvyyteen, kun huomasin, että säppikala tulee suoraan kohti. Silloin minulla mukana oli gopro, jolla yritin hätistellä kalaa pois kimpustani. Harmitti vaan, että en saanut laitettua goprota päälle, jotta olisin saanut kuvattua hyökkäyksen. No pääsin kyllä pinteestä, kun kala suuntasi huomionsa dive master-oppilaaseen, joka saikin räpyläänsä pureman. Dyykioppaamme Mikko sanoi sukelluksen jälkeen, että "taisteluni" kalan kanssa oli ollut todella hauskaa katseltavaa. 

Monen värisiä joulukuusimatoja

Tälle mureenalle en löytänyt suomenkielistä nimeä, mutta englanniksi on white-eyed moray eel. Näitäkin näkyi useita.

Upean iso lautaskoralli

Näihin merisiileihin tein meidän viimeisellä sukelluksella, joka oli yösukellus liian läheistä tuttavuutta.

Vaikka näkyvys ei ollutkaan erinomaista luokkaa, niin sukkellukset kaiken kaikkiaan olivat todella ihania. Iso kiitos siitä kuuluu meidän dyykioppaille Heidille, Tomille ja Mikolle. Sukelluksilla oli rauhallinen tahti ja me saatiin esittää toiveita, mihin päästään sukeltamaan.

Kaikkein upein kokemus ehkä kuitenkin oli meidän viimeinen sukellus, joka oli yösukkellus ja vielä uv-sukellus. Emme olleet koskaan tehneet sellaista sukellusta. Sukelluksessa käytetään uv-lamppua ja maskin päällä on keltainen visiiri. Siis se värimaailma, mikä koralleista näkyi, oli aivan uskomaton. Väreissä oli neonkeltaista, -punaista, -vihreää ja -sinistä. Lisäksi näimme muutaman ihanan pienen ravun ruokailemassa. Sukelluksella oli todella hyvin rauhallinen tahti, joten ehti rauhassa tutkia koralleja. Iso kiitos Tomille upeasta sukelluksesta. Tosin ihan sukelluksen lopussa en huomannut, että polveni meni liian lähelle merisiilin piikkejä ja sain polven yläpuolelle kahdeksan kappaletta piikin kärkiä. Tosin, ne olivat niin pieniä, että ne ovat jo saatu pois omatoimisesti. Mutta voin sanoa, että hieman kirpaisi. Mutta voin ehdottomasti suositella uv-sukellusta, jos on kokemusta sukeltamisesta ja yösukelluksista.

Kaiken kaikkiaan iso kiitos Koh Tao Diversille upeista sukelluskokemuksista. Voin lämpimästi suositella heitä. Ja jos kiinnostaa aloittaa sukeltaminen, niin Koh Tao ja Koh Tao Divers on hyvä paikka suorittaa vaadittavat kurssit. 

Ainut mikä ohuesti harmitti, että kun olimme sähköpostiyhteydessä ennen reissua Koh Tao Diversiin, niin emme tajunneet kysyä voisimmeko tuoda heille tuliasia. Mutta jos joku matkustaa sukeltamaan heidän kanssaan ja matkalaukkuun mahtuu, niin Juhla Mokka, Turunsinappi, ruisleipä ja salmiakki ovat aina tervetulleita.

Olihan tässä taas paljon kuvia, mutta kun kuvat kertovat enemmän kuin itse osaan.

Oikein hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille.

Haaveissa vainko oot mun

Kymmenen päivän päästä lähdemme taas pitkästä aikaa sukeltamaan. Tällä kertaa kohteena on Koh Tao, joka on saari Siaminlahdella. Matkustamme sinne Bangkokin kautta. Emme ole koskaan käyneet Thaimaassa, joten tulee nyt hoidettua tuo "aukko sivistyksessä". Koh Taolla olemme kaksitoista päivää ja Bangkokissa viisi, joten varmasti pääsee nauttimaan Thaimaan eksotiikasta ja ruuasta. 

Koh Tao on pieni saari, jossa ei oikein ole mitään muuta kuin sukeltamista. Eräällä matkailusivulla "varoitettiin", että Koh Taolla ei ole biletystä, koska sukeltajat menevät iltaisin aikaisin nukkumaan. Aamulla pitää herätä ajoissa, koska sukelluksille lähdetään aikaisin. Me emme kaipaa biletystä, vaan menemme mielellämme ajoissa nukkumaan vaikka seuraavana päivänä olisikin "vapaapäivä".

Olen nyt katsellut aiempien sukellusten kuvia. Täytyy toivoa, että merivesi olisi kirkasta, jotta saisi kunnon kuvia. Valitettavasti vaan kalat ja muut merenelävät eivät aina halua "poseerata" tai sitten saattaa olla sen verran kova virtaus, että ei saa otettua tarpeeksi tarkkoja kuvia. 

Nykyisin minulla on pieni läppäri, jonka otan mukaan, joten katsotaan saisinko tehtyä joitain postauksia jo matkalla ollessa. Tosin usein sukellusten jälkeen ei oikein jaksa keskittyä postausten tekoon. Yritän myös laittaa jotain kuvia Instagramiin. Joten saattaa olla, että seuraavan kerran "olen paikalla" vasta helmikuun lopulla.

Tähän loppuun laitan muutaman kuvan meidän muutamalta aiemmalta sukellusreisuilta.

 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille.

Hui hain hammasta

Taas on vierähtänyt kolmisen viikkoa edellisestä postauksesta, mutta jatketaan vielä reissun merkeissä. Vietimme siis viikon Mabulilla sukeltaen siellä ja lähi saarilla.

Mabul on pieni vain noin 20 hehtaarin kokoinen saari Sabahin kaakkoisrannikolla. Saari on vain noin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. 1970-luvulla Mabulille alkoi muuttaa kalastajia ympäröivistä maista; Malesiasta, Filippiineiltä ja Indonesiasta. Saarella on kaksi kylää Kampung Mabul ja Kampung Musu, joissa asuu nykyisin yhteensä noin 2000 asukasta, joista noin 800 on alle 14-vuotiaita lapsia. Saaren asukkaat kuuluvat lähinnä kahteen eri etniseen ryhmään: Sama-Bajaut tai Suluk muslimit. Perinteisesti Mabulilaiset ovat hankkineet elantonsa kalastamalla. Nykyisin sukeltajien tuoma turismi työllistää myös saarelaisia. Tässä on sekalainen lajitelma saarelta otettuja kuvia. 

Scuba Junkiella oli kilpikonnien haudontayksikkö. Koska kilpikonnat pesivät rannalle, johon myös vedetään veneitä, niin kun kilpikonnat ovat käyneet munimassa, niin niiden munat siirretään suojaisampaan paikkaan. 

Kun olimme Mabulilla, niin oli täyden kuun aika ja laskuvesi oli todella voimakas.

Mabulilta kuljetettiin jätteet Sempornaan hävitettäväksi. Tosi paljon myös näkyi luontoon heitettyjä roskia, kuten käytettyjä lasten vaippoja.

Paikallinen sekatavarakauppa

Saarella myötiin myös paljon esim hainleukoja, hampaita, simpukoita ym. muuta merestä pyydystettyä. Scuba Junkiella toivottiin, ettei niitä ostettaisi, koska valitettavasti kyseisten merenelävien pyydystäminen ei oikein kestä tarkempaa tarkastelua. Ympäristössä valitettavasti harrastetaan kalastusta dynamiitillä ja jälki meressä on aika kamalan näköistä.

Näitä liskoja näkyi myös saarella. Eräänä iltana olimme kävelyllä ja toisessa saaren kylässä oli hässäkkä päällä, kun lapset yrittivät hätistellä liskoa pois kylän alueelta. Lapset eivät yrittäneet vahingoittaa liskoa vaan pitivät kamalaa meteliä ja tömistelivät jalkojaan ja kyllä lisko pakeni "viidakon" suojaan aika vauhdilla.

Paikalliset rakentavat itse omat veneensä, joilla tekevät pitkiäkin matkoja ja välillä veneissä näytti olevan todella paljon porukkaa eikä kenelläkään pelastusliivejä.

Tämän veneen historia ei selvinnyt meille, mutta ainakaan sillä ei ollut oltu merellä vähään aikaan.

Kierrätys on päivän sana

Saarella jo hyvin nuoret lapset osallistuivat perheen askareisiin. Lapset kalastivat, laskuveden aikaan keräsivät simpukoita rannalta. Monessa perheessä lapset huolehtivat myös ruuan laitosta.

Koska Veljeni on sähkömies, niin usein matkoilla tulee kuvattua hänelle erilaisia sähköjohto virityksiä ja tässä on paikallinen sähkötolppa.

Paikallinen hautausmaa

Sukelluksia teimme siis Mabulin ympäristössä sekä yhtenä päivänä sukelsimme Sipadanilla. Jotkut ehkä muistavat Sipadanin vuodelta 2000, jolloin Filippiiniläinen ryhmä kidnappasi sukeltajia Sipadanilta, joukossa myös suomalaiset Seppo Fränti ja Risto Vahanen. Sipadan oli pitkään kiistakapulana Malesian, Filippiinien ja Indonesian kesken, mutta 2002 kansainvälinen tuomioistuin antoi Sipadanin Malesian hallintaan. Tänä päivänä Sipadanilla ei voi yöpyä. Sukellusreissut ovat päiväreissuja. Sipadanilla "asuu" vain Malesian sotilaita, jotka valvovat turvallisuutta Sipadanilla. Sotilaat ovat kuulemma kolme kuukautta yhtäjaksoisesti saarella. Nykyisin Sipadanilla on rajattu pienehkö ranta, jolla sukeltajat voivat liikkua. 

Sotilastukikohta

Sukeltajien taukotila, jossa jokaisella sukellusseuralla on oma nimikkopöytänsä

Sukeltajien saniteettitilat olivat todella hyvät ja siistit. Huomioitavaa on, että vesi, jota käytetään suihkuissa , on makeaa vettä ja se tuodaan Sempornasta veneillä saarelle.

Ja pithän Sipadaninkin lisko ikuistaa

Si Amilin saarella myös käytiin sukeltamassa. Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin. Lounas nautittiin ison puun varjossa ja sukellusoppaamme kiipesi hakemaan meille kookkospähkinät, jotta saimme maistaa virkistävää kookosvettä.

Reissuun lähtiessä ostettiin uusi lelu, jota kyllä käytettiin ahkerasti veden alla.

Valiettavasti vaan en osaa tehdä sellaista videopätkää, jonka blogger suostuisi laittamaan näytille, joten merenalaiset kuvat jäävät nyt valitettavsti pois.

Oikein hyvää alkanutta aurinkoista viikkoa kaikille.