Kesäisiä kuvia

Onpa ollut kevät ja alkukesä! Tässäpä vihdoin vähän kuvia kissojen kesäisistä ulkoiluista. Junaradanpohjan polulla on käyty Helgen ja Toivon kanssa, Veikkokin sinne itse halusi. Helgellä ja Toivolla on ainoina enää lupa kulkea myös vapaana valvottuna, mutta niidenkin kanssa kuljetaan polun alkupää valjastellen. Vasta loppusuoralla valjaat otetaan pois.

Toivolla oli kivaa. :)

Aurinko paistoi kirkkaasti ja häikäisi silmiä.

En ollenkaan kuulu voikukan inhoajiin. Se täplittää alkukesän niityt kauniilla keltaisilla auringoilla.

Pakolliset pyllykuvat – Topi otti muutaman spurtin, ja harvoin niitä pyrähdyksiä pääsee mistään muusta kulmasta kuvaamaan.

Helgellä oli myös tällä lenkillä kivaa. Kuuma tosin tuli niin, ettei jaksanut paljoa juosta, mutta mukava oli käydä lenkillä. Paljolti on ulkoiltu häkissä, joka onkin ihan korvaamaton näiden kissojen kanssa. Pitää silti välillä päästä kunnolla kulkemaan.

Helgen juoksupyrähdyksistä saa kuvia joko edestä tai takaa. Mukana oli fleecetakki, joka oli kyllä ihan liian lämmin. Mutta sitä voi käyttää Helgen houkuttelemiseen: kun sen laskee maahan, Helge lähtee juoksuun ja pysähtyy takin päälle. Siinä se viihtyy.

Toinen kuvakulma.

Veikkokin kävi pikkulenkin, mutta tällä kertaa sen kuvaaminen ei ollut kovin helppo juttu. No, viimeksihän Veikko oli mitä kuvauksellisin. :)

Kaikki kissat loikiskelivat heinikkoon, josta kuului rapinaa. Luulen, että rapisija oli sisilisko.

Pelkkä polku vain, ei kissaa kuvassa. Täällä me kuljetaan.

Tällä kertaa Sulo kävi vain pihassa pyörähtämässä. Sillä oli ihan kivaa kyllä, vaikka kuvassa se näyttää lähinnä keskittyneeltä. Heinää syötiin, myyriä kyttäiltiin ja kuljeskeltiin. Orava ajettiin puuhun. Vain yksi kuva tosin tällä kertaa, ei kummoinen.

Mutta tänäänpä on Sulon synttäripäivä! Sulo täyttää viisi vuotta. Käydään jossakin kivassa paikassa ulkoilemassa, ja synttärilahjakin on suunniteltu mieleiseksi. Siitä lisää ensi kerralla. :)

Veikon vuoro – ja Helgen

Veikon ja Helgen kivat lenkit tehtiin jo viime viikonloppuna, mutta johonkin aika aina hukkuu niin, ettei ehdi käsitellä kuvia ja rustata juttua. Parempi myöhään, kaiketi. :) Tämä kevät on kivaa aikaa, kun on vielä mukavan viileää, ei ole paljon ötököitä mutta maa on kuiva ja lumeton. Aurinko paistoi, kun Veikon kanssa lähdettiin kallioiseen metsään valjastelemaan. Veikolla oli kivaa, kuten kuvista näkyy:

Helgelläkin oli kiva lenkki vähän toisella suunnalla. Kuvia tuli paljon vähemmän, mutta niinhän se menee, kun kissoja kuvaa: välillä joku kissa tarttuu kuviin hienosti, välillä joku toinen. Tällä kertaa oli Veikon vuoro olla se kuvauksellisin. Kerrankin, voisin sanoa.

Näkyy noista Helgenkin kuvista sentään, että kivaa oli silläkin. Helge on kyllä ihan ykkönen valjastelijana, edelleen. Sen kanssa kun lähdetään automatkan päähän metsänrajaan ja käydään lenkki, niin takaisin tullessa se kiihdyttää askelia, kun kuulee autonoven lukon napsahduksen. Sitten Hegulainen hyppää itse autoon, kun ovi avataan. Se on rohkea, utelias ja fiksu kissa. Ainoa kurja puoli siinä on, että se pitää ihan kamalaa ääntä koko automatkan.

Toivon ja Sulon metsälenkit

Lumi on sulanut ja maakin on jo kuiva. Oli aika ajaa metsänrajaan ja käydä valjastelemassa polulla. Toivo on ollut viime aikoina niin täynnä virtaa, että sitä oli pakko koettaa jotenkin väsyttää. Että yhdessä kissassa voi ollakin kymmenen kissan energiat! Kevät on tullut Toivoonkin.

Viime kesän hieno valjastelulenkki mielessä lähdettiin Toivon kanssa polulle. Mutta eipä Topi enää muistanut, että valjaissa voi olla kiva kulkea. Suu liikkui melkein enemmän kuin jalat.

Tähän polun vieressä olevaan kiveen oli jäänyt joku mielenkiintoinen tuoksu. Polulla oli tuoreita hirven jätöksiä, mutta polulla liikkuu kyllä kaikenkarvaisia kulkijoita. Toivo tietää paremmin, kuka tästä on mennyt.

Oli se hetkittäin ihan tyytyväinenkin. Ilme on vakava mutta häntä sentään pystyssä.

Mutta on tää valjastelu kuitenkin enimmäkseen aika tylsää, sanoo Toivo.

Toivotaan, että Toivo kevään ja kesän mittaan tähän taas tottuu ja keksii, että ihan kiva on ulkoilla valjaissakin. Nimittäin kesän tullen vapaana juoksentelu vähenee auttamatta. Jo nyt Topi on osoittanut merkkejä turhan suuresta rohkeudesta, kun on käyty tutulla junaradanpohjan polulla vapaana valvottuna. Se lähtee ryteiköihin eikä pysy polulla. Sellainen peli ei vetele, ja kun kesä tuo lehdet puihin, on vapaana juoksentelu mahdotonta, kun polku ei Toivolle riitä.

Sulo kävi vielä Toivon jälkeen samassa paikassa. Seuraavalla kerralla on sitten Helgen ja Veikon vuoro. Helge tosin on käynyt valjastelemassa siellä täällä jo useita kertoja, mutta kameraa ei ole ollut mukana.

Sulolla oli ihan eri meininki kuin Toivolla. Se kulki sulomaiseen tapaan häntä pystyssä ja hienosti eteenpäin. Kyllä sekin vähän pysähteli ja ääneen jotain kommentoi, mutta se kulki ihan eri tyyliin kuin Toivo. Hieno Sulo!

Sulolla on välillä vauhtia niin, ettei kuvaaja ehdi tilanteeseen. Se ei haittaa – pääasia, että kissa nauttii!

Tutkailin Bloggerin asetuksia, ja yleisön rajaaminen voi olla lukijoille hankalaa ja vaatia omia tunnuksia. Mietin vielä edellisen postauksen aihetta ja toistaiseksi olen vain vähän pienentänyt kuvia aiemmasta. Copyrightmerkinnän lisääminen kuviin tuntuu ajatuksenakin rasittavalta. Katsellaan... 

Pitkästä aikaa aurinko!

On eletty hiljaiseloa, syksyn pimeyttä. Joka paikassa on märkää, taivas paksussa pilvessä. Paitsi tänään! Olipa kiva käydä pitkästä aikaa ulkoilemassa kissojen kanssa. Meillä onkin enimmäkseen ulkoiltu terassilla ja vähän häkissä. Sitten viime kerran on saaliiksi saatu kolme hiirtäkin.

Vaikka ilma on hieno ja aurinko paistaa, on maa märkä. Kaikki pojat pääsivät pikkulenkille, Toivo ensimmäisenä. Topin lenkki jäi aika lyhyeksi. Se käveli vähän matkaa polkua eteenpäin, haisteli heinään jääneitä tuoksuja ja lähti hurjaa vauhtia takaisin kotipihaan. Toivo sai tehdä sellaisen lenkin kuin se halusi, ja otti se sentään yhden kunnon spurtin. Topille tekee hyvää käyttää hienoja lihaksiaan.

Viimeiseksi Toivo meni puuvajan katolle, jonne se usein lenkin päätteeksi haluaa. Sieltä on kiva katsella ympärilleen, kun näkee aika kauas.

Helgen lenkki alkoi tärkeällä viestitystehtävällä, jota Helge harrastaa nykyään joka kerta. Muutamat heinätupsut tälläkin kertaa tuli merkattua: nyt ollaan Helgen tontilla.

Helgeeeee! Ei mennä enää siitä eteenpäin. Tule, lähdetään takaisin!

Mmmmh?

Hyvä on, lähdetään… Helge on maan kiltein, helpoin, fiksuin ja ihan ykkönen. Sen kanssa ulkoilu on melkein aina yhtä juhlaa.

Jännä, että tämmöinen kuiva heinä on hyvää syötävää.

Miten ihana valo!

Sulo teki vielä Toivon lenkkiäkin lyhyemmän lenkin. Se käveli muutamia metrejä pihassa, ajoi oravan puuhun ja suuntasi kodan ovelle. Sulon kanssa lenkillä otankin aina kodan avaimen mukaan, koska sinne Sulon lenkki yleensä päättyy. Nyt se päättyi aika nopeasti, mutta Sumpin ehdoilla mentiin.

Viimeisenä käväisi ulkona pikkuinen Veikko, joka taisi aika paljon inhota märkää maata. Se käveli vähän sinne ja vähän tänne ja juoksi muutamia askeleita, kunnes käveli ihan suoraan terassin verkko-ovelle: tämä riittää, haluan sisään. Veikko on niin ihana pieni kissa!

Odotan hyvin pessimistisesti täysin mustaa talvea. Se tarkoittaa sitä, että me ulkoillaan yhdessä harvoin ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Nytkin on ulkona monta lämpöastetta: ei tietoakaan pakkasesta, saati lumesta. Saa nähdä, kuinka talven käy.