Myyrä

Tänään on kovasti harjoiteltu valjaissa kulkemista. Tosin kulkemisesta ei voi oikeastaan puhua. Valjaita on ehditty kokeilla vasta niin vähän, että Helge ja Toivo eivät ole vielä ymmärtäneet, että niiden kanssa pystyy liikkumaan. Niinpä sen sijaan, että oltaisiin lähdetty kunnon valjaskävelylle, ollaankin nautittu terassilla iltapäivän auringosta ja lämmöstä. Narun päähän ei tarvinnut kissoja laittaa, kun eivät ne juurikaan liikkuneet mihinkään. Siinä istuskellessa huomasin, että lumikasassa olevasta kolosta näkyy vähän väliä pieni pää ja sen jatkeena kokonainen jyrsijä. Myyrä! Kaappasin lähimmän kissan syliin ja pidin sitä hetken niin, että se ehti nähdä myyrän. Laskin sitten Toivon alas ja jäin katselemaan, kun se innosta täristen seurasi myyrän pähkinänhankintaa.

Yhtäkkiä myyrä tuli kolostaan noin parinkymmenen sentin päähän, ja Toivo salamana kimppuun! Eivät häirinneet valjaiden kahleet, kun kissa syöksyi saalista päin. Se sai myyrän kiinni, myyrä vinkaisi, Toivo säikähti ja päästi irti. Myyrä juoksi terassin alle, Toivo sen perään. Juuri kun olin menossa katsomaan, mitä siellä tapahtuu, Toivo tuli alta pois ja kantoi saaliinsa terassille. Hyvä Toivo! Ensimmäinen myyrä kissan käpälässä! Mahtavaa!

Toivo on tuonut ensimmäisen saaliinsa terassille. Hieno myyrä!

Toivon täytyy koettaa vähän sähistä Helgelle... mitä tekee myyrä?

Pienen saalistajan otsa menee ihan ryppyyn, kun se huomaa, että
myyrä koettaa lähteä karkuun!

Toivo leikki myyrällä aikansa, ja kun huomasin, että myyräparka oli vielä hengissä, aloin sääliä pientä jyrsijää. Se oli kuitenkin vahingoittunut, ja parasta olisi päästää se päiviltä. En halunnut pyövelin tehtävää itselleni, vaan hain Kalle-konkarin sitä varten sisältä. Kalle omi myyrän oitis ja katsoi pentuja hyvin tiukasti...

Ja kertoi sitten, kuka täällä määrää.

Kalle hoiti hommansa ja saattoi myyrän rajan yli.

Kun myyrä oli vainaa, vein Kallen takaisin sisälle ja annoin Toivon jatkaa puuhastelujaan jyrsijän kanssa. Toivo oli järkyttynyt Kallen sähinästä ja murinasta ja pelkäsi, että Kake tulee takaisin, eikä ensin uskaltanut koskeakaan omaan saaliiseensa. Äkkiä se kuitenkin toipui järkytyksestään, kun sitä kovasti kehui ja kehui ja kehui... Toivo sai takaisin sen, mikä sille kuului!

Mun ikioma saalis... voiko tää olla totta?

Välillä näytti siltä kuin Toivo olisi ymmärtänyt, mitä kissan kuuluu myyrälle tehdä, mutta eipä sittenkään. Syömättä jäi tämä ensimmäinen saalis. Kalle olisi sen syönyt, jos olisin antanut, mutta sen en anna enää myyriä syödä, kun se oksentaa ne aina pois.

 

Leikkikin sentään vielä kelpasi.

 

Välillä Toivon täytyi kertoa Helgelle, kenen myyrällä tässä leikitään.

 

Helge kärsi hyvin vakavaoireisesta valjashalvauksesta eikä edes yrittänyt hyökätä Toivon saaliin kimppuun. Se vain kääntyili paikallaan selälleen ja kyljelleen ja haisteli tai koetti tassullaan tunnustella myyrää, milloin Toivo oli sen lennättänyt sen ulottuville.

Kuollut myyrä jäi unholaan, kun Toivo katsahti pähkinäkasan suuntaan...

...mutta toinen myyrä olisi ollut yhdelle päivälle jo ihan liikaa! Tultiin pian sisälle, ja pojat saivat herkkuruokaa: hirvenjauhelihaa ja kalkkunaa. Syömisen ja vessassakäynnin jälkeen hiljaisuuden rikkoi vain uninen tuhina.