Venytystä käsityöläiselle

Torstain Hesarissa oli venytysohje virkkaajalle, jolla rasittuvat ranteet saa elvytettyä:

Istu tai seiso ja avaa käden kyynärpäät koukussa sivuillesi. Taivuta ranteita sisäänpäin ja vedä sormet samalla nyrkkiin. Jatka liikettä taivuttamalla ranteita ulospäin ja ojenna sormet. Toista liikesarja 20 kertaa.

Lähde: Helsingin sanomat 13.11.2014

Meillä käsityöharrastajilla hartioiden jumittuminen ja sormien ylirasittuminen on alituisena uhkana, jostain syystä ergonomia usein unohtuu kun neulomismania iskee ja puikkoja on heiluteltava vaikka hartiat ovat sementtiä ja sormia pakottaa... Tämä pieni artikkeli oli taas hyvä muistutus siitä että kannattaisi muistaa pitää huolta siitä käsitöitä tekevästä kropastaan. Venyttelemisiin siis!

Ajatuksia tavaroista osa 2

Tavaroita piisaa - entäs sitten?

Jatketaan ensin eilisestä eteenpäin, eli siitä miksi kertyneistä tavaroista luopuminen on vaikeaa. Syitä on nähdäkseni kolme:

1) Tavaroiden läpikäyminen vaatii aikaa jota minulla ei ole. Tai oikeammin: en halua laittaa siihen aikaani. Olen kiireinen kuten useimmat meistä, joten miksi käyttäisin vapaa-aikani vaatekaappiani raivaten sen sijaan että kävisin vaikka elokuvissa? 

2) Karsiminen on henkisesti raskasta ja vaatii jatkuvaa päätöksentekoa: säästänkö tämän tavaran vai en? Joudun jo joka päivä tekemään valtavasti muita valintoja: puenko tänään päälleni hameen vai housut, sataako vai paistaako eli tarvitsenko mukaani sateenvarjon vai aurinkolasit, ostanko virkistävää vai kohottavaa  kasvovoidetta, onko tuo vai tämä jugurtti eettisempää... Valintaähkyssä en halua kuormittaa itseäni tekemällä lisää päätöksiä, joten lykkään päätöksiä jotka eivät ole välttämättömiä tai mieluisia (pätee myös muihin elämän alueisiin kuin esineiden omistamiseen).

3) Jos en enää halua pitää jotain esinettä, mitä teen sille? Eihän käyttökelpoista tavaraa voi roskiin heittää. Kun olen viimein karsinut vaatekaapistani säkillisen vaatteita, miten raahaan autottomana säkin kahden kilometrin päähän keräyslaatikolle? Hyväntekeväisyystahot eivät nouda vaatelahjoituksia kotoa. Kirppismyynti edellyttäisi pöydän varaamista, tuotteiden laputtamista, raahaamista paikan päälle ja pois tai itsepalvelukirppiksillä päivittäistä ylläpitoa - eli rahalliseen hyötyyn nähden kohtuutonta ajanmenoa. Ja voiko loisteputken laittaa sekajätteeseen vai pitääkö se viedä jäteasemalle? Minne vien puolankieliset kaunokirjat joita en enää tarvitse? On helpompaa vain antaa tavaroiden olla kun uhrata aikaa niiden pois viemiseen tai pähkäilemiseen miten sen saisi järjestettyä.

Näistä syistä kotiimme kerran päätyneet esineet harvoin vaihtavat suuntaa ja poistuvat. Kun tavaraa tulee koko ajan lisää entisen joukkoon, on seurauksena luonnollisesti tavaramäärän jatkuva kasvu.

Kuva: simplelifejoy.com

Mutta miksi tavaroiden määrä muka on ongelma? Eikö ole ihanaa että joku haluaa antaa juuri minulle kukalliset servietit, ja että voin viidestäkymmenestä luomivärisävystä valita juuri vihreän? Ja eikö hyvin toimeentulevilla ole velvollisuus kuluttaa ja pitää kansantalous pyörimässä? Ja onhan maailmassa paljon vakavampiakin ongelmia, miksi piehtaroida tällaisessa elitistisessä ensimmäisen maailman ongelmassa?

Kyllä, on ihanaa saada lahjoja jotka ilahduttavat siksi että meillä on niille käyttöä tai pidämme niistä. Kyllä, on hienoa että meillä on rahaa jota kuluttaa ja vieläpä mahdollisuus valita miten sen teemme - Neuvostoliitossa ei ollut hienoa edes se että kaikilla oli samanlaista sähkönsinistä luomiväriä. Kyllä, ylimääräisen rahan säästäminen sukanvarteen ei auta työttömyyden vähentämisessä. Ja tottakai maailmassa on isompia ongelmia.

Mutta: jos inhoamme kukkakuoseja tai emme koskaan käytä serviettejä, lahjasta tulee esine jota säilömme velvollisuudentunnosta ja jonka säilyttämisestä maksamme. Maksamme kaikki asumisestamme enemmän tai vähemmän kalliisti, ja mitä enemmän tarvitsemme tilaa esineillemme sitä kalliimmin maksamme. Ja onko uusien tavaroiden ostaminen paras tapa palkita itsemme? Muistelemmeko vanhana tyytyväisenä sitä vihreää luomiväriä vai sitä mahtavaa konserttia jossa pogosimme niin että seuraavana päivänä oli pohkeet muusina? Kannattaisiko meidän kuluttaa enemmän palveluihin ja käydä vaikka hierojalla tavaroiden ostamisen sijaan? Ja jos todella tarvitsemme uuden vaatteen, kannattaisiko nähdä vähän enemmän vaivaa ja rahaa ja löytää Suomessa tehty vaate joka istuu hyvin eikä ostaa Bangladeshissa riistotyönä tehtyjä trendivaatteita? Tai purkaa itse neulottu tekele niin monta kertaa että lopputulos miellyttää eikä tyytyä sellaiseen kuin siitä tuli ensi yrittämältä (ja joka jää kaappiin käyttämättömänä)? Kykenenkö keksimään lääkkeen syöpään tai nälänhätään kun mielessäni pyörivät ahdistuneet ajatukset siitä miten pääsisin eroon turhista tavaroista?

Näihin väittämiin voi varmasti vastata monella tavalla. Kuten alussa totesin, ovat kuluttaminen ja tavarat hyvin henkilökohtaisia juttuja. Silti kannattaisi kuluttaessa pohtia, ostaako tavaroita käyttötarpeeseen vai muista syistä. Ja jos ostaa tarpeeseen, ostaako sellaista mistä oikeasti pitää ja joka on ihanaa/laadukasta/eettistä (tai mitä kukin pitää tärkänä ja mieluisana) nopeiden virheostosten sijaan?

Toiseksi kannattaa tavaraa lahjaksi antaessa rehellisesti miettiä, haluaako lahjan saaja tämän esineen. Parhaiten se selviää kysymällä lahjatoiveista ja kunnioittamalla niitä. Harva päivänsankari kieltäytyy lahjoista vaatimattomuuttaan, vaan siksi etteivät ne ilahduta häntä. Se seikka ei muutu sillä että hänelle toiveittensa vastaisesti viedään lahjoja tai lahjatoiveita esittäneelle viedään jotain aivan muuta. Jokaisella on oikeus päättää itse millaisia esineitä hän kodissaan säilyttää ja millaisia vaatteita käyttää. Jos lahjatoivetiedusteluun ei saa vastausta tai ei periaatteesta halua antaa rahaa tai lahjakorttia, on tilanne tietysti hankala. Oma johtopäätöksen olisi, että jos joku ei todellakaan uteluista huolimatta pysty nimeämään mitään mitä hän haluaisi, ehkä hän ei todellakaan halua tai tarvitse mitään. Jos silti kokisin että tälle henkilölle on pakko antaa jotain lahjaksi, veisin (aikuiselle) kukkapuskan tai viinipullon (lapsilla useimmiten on lahjatoiveita - tai heidän vanhemmillaan-, teinit ovat hankalampia jos lahjakorttivaihtoehtoa ei halua käyttää). Erityisen vaarallinen kategoria ovat itse tehdyt lahjat, koska ne aiheuttavat saajalle pahimmassa tapauksessa valtavaa syyllisyyttä ilon sijaan. Apua, nyt se Jii on käyttänyt valtavasti aikaa tähän neulemekkoon joka on mielestäni aivan kauhea... Myönnän itsekin antaneeni kaikenlaisia tekeleitä lahjaksi joista moni on jälkeenpäin nolottanut, mutta toisaalta en todellakaan kysele jälkeenpäin mitä lahjan saanut on niillä tehnyt tai loukkaannu jos selviää että niistä on hankkiuduttu eroon. Lahjan tarjoituksena ei ole osoittaa miten erinomainen neuloja minä olen, vaan ilahduttaa saajaa. Joten kunnoitetaan muiden kotia ja mielipiteitä sen verran, että kysytään mitä lahjaksi voisi tuoda ja pysytään siinä (ellei kyseessä olen niin läheinen henkilö että aivan pomminvarmasti tiedämme hänen makunsa ja mitä hän toivoo, vaikka emme sitä suoraan kysyisi). Eikös niin?

Kuva: dailymail.co.uk

Ajatuksia tavaroista osa 1

Mainitsin ohimennen että olen viime aikoina karsinut tavaroitani. Sain yhtäkkisen tavara-ahdistuksen, kun tuntui että minulla on valtavasti turhaa tavaraa enkä edes tiedä mitä kaikkea omistan ja kodissani säilön. Aloin siis käydä tavaroitani läpi ja karsia niitä, ja karsimisprojektin myötä pohtia tavaroiden omistamista. Pohdintani tuloksena syntyi pitkä teksti, jonka päätin julkaista koska uskon että oivalsin joitakin yleispäteviä seikkoja joihin muutkin voivat samaistua ja jotka siksi saattavat kiinnostaa. Ai miten tämä liittyy käsitöihin joiden piti olla blogin aiheena? No ainakin siten, että koska käsityöblogit esittelevät valmiita käsitöitä eli uusi tavaroita on mielestäni aiheellista pohtia tavaroiden tuottamista ja niiden tarpeellisuuta myös oman harrastuksen kautta, sekä millaisia tavaroita säilytämme käsityöharrastuksiamme varten.

Koska tekstini on pitkä pilkoin sen neljäksi osaksi. Näin ollen Ab asinossa alkaen tänään neliosainen poleeminen jatkosarja tavaroista ja omistamisesta! Seuraavat jaksot 16-18.4 samalla kanavalla! 

Jag har på sistone gallrat bland mina saker och funderat mycket på ägodelar och ägande. Till slut blev det en massa tankar och fyra långa texter, som jag tyvärr inte hinner skriva om på svenska. Därför blir det den här veckan mest inlägg bara på finska. Beklagar.

Osa 1 eli miksi tavaroita kertyy

Tavarat jotka omistamme ovat erittäin henkilökohtaisia. Ne kertovat mieltymyksistämme ja siitä mitä pidämme tärkeänä - eivätkä ainoastaan siitä millaista materiaa pidämme tärkeänä, vaan usein tavarat myös symboloivat jotain: tilanteita, hetkiä, matkoja tai henkilöitä. Säilytämme muistoina valokuvia ihmisistä joiden kanssa vietimme joskus aikaa, häälahjoja sukulaisilta jotka halusivat juhlistaa onneamme, eksoottisia mausteita ja perittyjä vaaseja. Tavarat peilaavat toiveita ja unelmiamme; vaatekaapissa odottavat ne "sitten-kun-olen-viisi-kiloa-laihempi"-farkut. Viime kädessä määrittelemme itseämme tavaroidemme kautta: koska olen korkeasti koulutettu ja kultturelli, minulla on oltava kirjahyllyllinen kaunokirjallisuutta ja sanakirjoja. Koska harrastan käsitöitä, minun on säästettävä peltisiä leivosvuokia jotta voin jonain päivänä askarrella niistä jotain. Koska haluan näyttää tyylikkäältä, on minulla oltava kymmenen paria mustia korkokenkiä. Tavaroihin liittyy myös toinen intiimi asia: rahat ja tulot. Jos minulla on halpa laukku, kertooko se että olen köyhä?

Näistä kaikista syistä johtuen tavaran joka kerran on päätynyt haltuumme ja asuntoomme on hyvin vaikea tehdä vastakkaista matkaa eli pois, edes vaikka se olisi rikki. Tämä pätee erityisesti potentiaalisiin askartelumateriaaleihin ja erityisen muistorikkaisiin ja rakkaisiin esineisiin - kuinka hennoisin heittää roskiin hajonneen pehmolelun jonka äitini on ommellut omasta kesämekostaan ja jolla leikin lapsena? Saamme myös jatkuvasti lisää tavaraa, sillä huomioimme muita antamalla lahjaksi tavaraa ja palkitsemme itsemme ostamalla tavaraa. Syntymäpäiväsankari väittää haluavansa lahjaksi vain viinipullon, mutta onhan noloa tuoda vain pullo jonka hinnan voi tarkistaa Alkon nettisivuilta, joten viedään nyt ainakin servietit ja kylpysaippuaa. Olipa rankka työviikko, rentoudunpa shoppailemalla ja kas, tuhlasin rahojani huonolaatuisiin vaatteisiin ja oudon väriseen luomiväriin. Hankkimiamme tavaroita säilytämme kaiken varalta, vaikka tiedostamme ettemme käytä niitä. En ole käyttänyt tehosekoitinta kahteen vuoteen mutta pidän sitä sen varalta, että ensi vuonna haluan tehdä itse pestoa. Tai sitten olemme satsanneet johonkin esineeseen niin paljon rahaa, että sen tunnustaminen virheostokseksi merkitsee samaa kuin jos tunnustaisimme käyttäneemme rahaaa harkitsemattomasti. Säilytän nahkasaappaita joista maksoin 200 euroa, vaikka ne puristavat niin paljon etten voi niitä käyttää enkä enää edes pidä niiden ulkonäöstä - mutta jospa jalkani vielä muokkaantuvat niihin (mikä on toki erittäin todennäköistä vaikka en kykene kiduttamaan jalkojani niissä kahta minuuttia kauemmin.)

Kuulostako tutulta?

Kuva: 123.inspiration.com

Kuva: abcremovals.com

Lopputuloksena meillä on valtava määrää tavaraa, joista käytämme vain osaa ja jotka aiheuttavat kotiimme kaaosta.

Pesukonevärjäystä - Färgning i tvättmaskin

Olen aikaisemmin kokeillut pesukonevärjäystä ja ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten kun oli kertynyt muuten hyviä mutta väärän värisiä tekstiilejä tartuin taas väripakkaukseen. Ensimmäiseen värikylpyyn pääsivät mustavalkoinen neuletakki joka oli muuttunut kauhtuneen mustaharmaaksi, sekä käyttämätön mekko joka oli mukavaa materiaalia ja malliltaan hyvä, mutta jossa näytin haalean värin ja hieman liian pitkän helman takia 50-luvun karjakolta.

Jag har tidigare provat på färgning i tvättmaskin och varit nöjd. Så när jag hade en hög textilier som var annars bra men fel färg, var det igen dags att ta till färgpaketet. I det första färgbadet hamnadet en svartvit kofta som blivit trött svartgrå och en oanvänd klänning av trevligt material och bra modell, men som på grund av den bleka färgen och lite för långa fållen fick mig att se ut som en mjölkerska från 50-talet.

Näille kahdelle valitsin väriksi reippaan pinkin (Dylon Flamingo Pink), joka oli oikein onnistunut valinta. Mikä muodonmuutos kulahtaneista väripommeiksi!

De här två fick en häftigt chockrosa färg (Dylon Flamingo Pink), som var ett lyckat val. Vilken omvandling från urtvättade till färgbomber!

 

Mekon sininen lankakaan ei haittaa lopputuloksessa, vaan tuo hauskan kontrastin ja efektin. Helmaa pitää vielä lyhentää, ompelen senkin vaalean sinisellä että ilme säilyy samana.

Sömmarna förblev blåa, men det stör inte utan ger en rolig effekt åt klänningen. Fållen måste ännu förkortas, jag ska sy den med ljusblått garn så att samma effekt fortsätter.

Ingi oli värjännyt muutakin kuin luonnonkuituja, hänen esimerkkinsä innoittama uskalsin kokeilla värjäystä muuhunkin kuin silkkiin, puuvillaan ja pellavaan. Toiseen kylpyyn pääsivät värinsä menettänyt vihreä kylpypyyhe, oranssi pellavakangas sekä rohkeana kokeiluna viskoosijakku.

Ingi hade provat på att färga annat än naturfibrer, så uppmuntrad av hennes exempel vågade jag mig på att färga annat än siden, bomull och linne. Patienterna för det andra badet var en urblekt  badhandduk, ett orange linnetyg och en viskoskofta.  

Näiden piti muuttua tummanpunaisiksi, mutta joko olin napannut väärän väripaketin tai ns. tummanpunainen (Dylon Tulip Red) oli erilainen kuin kuvittelin. Pyyhkeestä tuli tietysti parempi, mutta oranssi kangas ei juurikaan muuttanut väriään. Viskoosi värjäytyi hyvin ja kiiltävä lanka sai herkullisen intensiivisen vadelmanpunaisen värin, mutta toinen klassinen moka vesitti tämän erän ainoan onnistuneen värjäyksen: jakku kutistui liian pieneksi. Eli se siitä jakusta.

De här skulle bli mörkröda, men antingen hade jag tagit fel färgpaket eller så var färgen (Dylon Tulip Red) annorlunda än jag föreställt mig. Handduken blev förstås bättre, men tyget ändrade knappt alls färg. Viskoskoftan färgades bra och fick en intensiv hallonröd färg, men en annan klassisk miss förstörde det enda lyckade resultatet av de här tre: koftan krympte och blev alldeles för liten. Så det om den koftan.

Yhteenvetona värjäys ei kuitenkaan kaduta, sillä haalean värin takia käytin jakkua tuskin koskaan. Ja kahdesta muusta vaaatteesta tuli värjäyksen ansioista taas käyttövaatteita, joten olen kokeiluihin tyytyväinen.

Som sammanfattning ångrar jag ändå inte färgningen, för på grund av den tråkiga färgen använde jag koftan knappt alls. Och de två andra plaggen blev användbara först nu, så jag är nöjd med experimenten.

Helmikoru - Pärlsmycke

Uuden vuoden ensimmäinen valmistunut käsityö on ehkä hieman yllättävästi helmikoru. Sain odottamattoman inspiraation tehdä jotain lasihelmistä joita olen vuosien varrella hamstrannut, mutta joista harvoin jaksan tehdä mitään valmista - sinänsä typerää, koska ei tähän kovin kauaa mennyt kun enimmäkseen pujottelin helmiä peräkkäin. On tässä sentään jotain muutakin kun pelkkää suoraa pujotusta, joten kehtaan esitellä sen käsityönäytteenä.

Det nya årets första färdiga hantverk är något överaskande ett pärlsmycke. Jag fick en oväntad inspiration att göra något av glaspärlorna som jag hamstrat under årens lopp, men som jag sällan orkar göra något färdigt av - ganska dumt, eftersom det inte tog särskilt länge att få smycket färdigt när jag  mest bara trädde pärlor på rad på tråden. Lite mera gjorde jag ände här än bara trädde dem rakt, så jag täcks visa upp halsbandet som ett hantverk.

Isot helmet olen ostanut muistaakseni Pärnusta kolme vuotta sitten, joten kovin nopeasti ne eivät tulleet käyttökuntoon. Keskimmäisestä helmestä tulee minulle vähän Fabergé-muna mieleen, ja isojen helmien hopeakoristeet ovat myösvähän sen tyylisiä. Valmiina tanssiaisiin Talvipalatsissa!

De stora pärlorna tror jag att jag köpte i Pärnu för tre år sedan, så särskilt snabbt blev det inte klara för anvädning. Den mellersta pärlen blev lite Fabergé-aktig, och silverdekorationerna på de stora pärlorna påminner också om Fabergé-ägg. Så jag är klar för bal i Vinterpalatset!

44

Hyvää vuotta 2014 muuten! Olkoon se onnellinen ja menestyksekäs!

Gott nytt år 2014 annars! Må det bli lyckligt och framgångsrikt!

Vielä huopapalloista - Ännu om filtbollarna

Huovutetut villapallot kiinnostivat todella monia, kiitos kaikille kävijöille! Pallojen teon lisäksi täytyy tietysti esitellä niistä valmistuneet esineetkin. Kovin mielikuvituksellinen en ollut, käytin värikkäät pallot pannunalusiin joita jaoin joululahjoina sinne tänne.

De tovade filtbollarna väckte stort intresse, tack till alla besökare! Förutom inlägget om bolltillverkningen måste jag också visa det slutliga bollprodukterna. Särskilt fantasifull var jag inte, av de färggranne bollarna blev det mest grytunderlägg till julklapp åt höger och vänster.

Sinisessä alusessa on kahta erilaista sinistä jotka lankana erottuivat selvemmin, tässä niitä ei paljonkaan erota. Rengasalusissa pelasin siksi varman päälle vastaväreillä.

Det blåa underlägget består av två olika blåa bollar, i garnen syntes de två tonerna tydligare medan de här ser så gott som lika ut. I ringunderläggen tog jag därför det säkra före det osäkra och körde med komplementfärger.

Valkoisista palloista syntyi sentään hieman omaperäisempi huopajuttu eli ovikranssi, vaikka idea siihenkään ei ollut oma vaan kuvasta Avotakka-lehdestä:

Av de vita bollarna blev det åtminstone en lite mer originell sak, en dörrkrans. Visserligen är den här idén också stulen, den här gången från en bild Avotakka:

Kranssi/Krans: Weranna's warehouse

Ja täss oma versioni:

Och här är min version:

Vahvistin kranssin rautalangalla jotta se pysyisi pyöreänä, ja valitettavasti rautalanka pilkottaa paikoitellen pallojen alta. Mutta onneksi tähän aikaan vuodesta rappukäytävässä on aika hämärää keskipäivälläkin, joten tuskin monikaan huomaa.

Jag förstärkte kransen med järntråd för att få den rund, och tyvärr syns tråden ställvis bakom bollarna. Som tur är det den här tiden på året så mörkt t.o.m. mitt på dagen att det kanske inte märks.

Pesukonehuovutettuja villapalloja - Maskinfiltade yllebollar

Oletteko kokeilleet villapallojen huovuttamista pesukoneessa? Karkkis ainakin on, mutta muuten netistä löytyy aika vähän ohjeita miten tämä tapahtuu. Minä sain viikko siiten äkillisen himon huovuttaa palloja erilaisiin tarkoituksiin, mutta laiskana en halunnut alkaa sählätä veden ja suovan kanssa, vaan kokeilin huovuttaa palloja pesukoneessa. Tässä omia havaintojani prosessista ja lopussa vinkkikooste.

Har ni prövat på att tova bollar i tvättmaskinen? Karkkis har åtminstone, men annars hittade jag inte många instruktioner på nätet om det. Jag fick en vecka sedan plötslig lust att tova bollar för diverse ändamål, men orkade inte börja klotta med vatten och såpa så jag prövade på maskintovning istället. Här följer mina iakkttagelser om processen och i slutet samlade tips.

Kaivoin lankavarastostani huopuvaa lankaa ja tein ensimmäisen koe-erän valkoisesta Huopasesta. Ensimmäisen erän opetus oli se, että lanka täytyy kiinnittää kunnolla eikä vain luottaa parin langan alle tungetun langanpään huopuvan paikalleen. Yllä olevat valkoiset pallot muuttuivat nimittäin koneessa tällaiseksi lankahärdelliksi (yksi pallo tosin onnistui):

Jag grävde fram ur mitt garnförråd filtbart garn  och gjorde den första testrundan av vitt Huopanen. Läxan från första rundan var att man måste fästa garnet ordentligt och inte bara lita på att en garnända instoppad under några varv garn håller, för bollarna ovan förvandlades nämligen i tvättmaskinen till en sådan här garnhärva (en boll lyckades visserligen):

Toisen erän pallot kiinnitin viemällä langan neulan avulla pari kertaa pallon läpi, ja lopputulos oli parempi. Pari häntää näihinkin jäi, joten langan kiinnittämisessä kannattaa olla tarkkana.

Den andra rundans bollar fäste jag genom att föra garnet med hjälp av en nål några gånger genom bollen, och resultatet var bättre. Några svansar blev kvar i de här också, så det lönar sig att vara noggrann med att fästa garnet.

Onneksi hännät oli helppo leikata pois ja ta-daa, ensimmäinen erä itsetehtyjä kurantteja huopapalloja oli valmis! Nämä huopuivat 95 asteessa.

Som tur var det lätt att klippa loss svansarna och ta-da, den första satsen självgjorda filtbollar var klar! De här tovades i 95 grader.

Näiden jälkeen homma lähti ehkä vähän lapasesta, ja kaivoin lankavarastosta kaikki huopuvat langat ja langanjämät. Ja sitten pyörittelin ja pyörittelin ja kiinnitin ja kiinnitin.

Efter det blev det kanske lite maniskt, för jag grävde fram alla filtbara garn och garnrester ur förrådet. Och rullade och rullade och fäste och fäste.

Ja nyt homma onnistui jo aika hyvin, jopa 60 asteessa. Näissä lankana oli Sandnesgarn Easy, Drops Eskimo ja Twilleys of Stamford Freedom spirit.

Och nu funkade det redan ganska bra, till och med i bara 60 grader. Garnen jag använde var Sandnesgarn Easy, Drops Eskimo och Twilleys of Stamford Freedom spirit.

Mutta kyllä tästäkin erästä mokia löytyi, varsinkin jos lanka pääsi pakenemaan pallon reunan yli:

Men nog fanns det misslyckanden i den här satsen också, i synnerhet om garnet rymde från bollens kant:

Pallot eivät huopuessa kutistu kovin paljoa, mikä kannattaa pitää mielessä kun suunnittelee pallojen kokoa. Tässä pari vertailua palloista ennen ja jälkeen:

Bollarna krymper inet så mycket när de filtas, så det lönar sig att fundera på deras storlek beroende på ändamålet. Här några exempel på storlekarna jämför före och efter:

Kootut havainnot pallojen huovuttamisesta pesukoneessa:

• Palloista pysyvät melko samankokoisia huopuessa, eli mitään 40-50 % huopumisvaraa niihin ei kannata jättää. Huopumisvara on pikemmin 10 %.
• Pallon käyttötarkoituksesta riipuen sen voi tehdä tiukaksi tai kieputella ensimmäiset kierrokset löyhästi jolloin lankaa säästyy
• Pistele lopuksi lanka pari kertaa pallon läpi ja kiinnitä erityisesti sellaiset kohdat mistä lanka voi liukua pallon reunan yli  
• Pallojen kieputtelu on nopeaa mutta lankojen kiinnittämiseen menee tovi 
• Omalla kieputuskäsialalla sain 50 grammasta noin 20 parisenttistä palloa
• Pesu 60 asteessa riittää hyvin mutta silloin kannattaa valita esipesullinen ohjelma (tässä on tosin varmasti eroja pesukoneesta riippuen)
• Kaiken kaikkiaan helppo ja nopea tapa sarjatuottaa huopapalloja. Suosittelen kokeilemaan!

Samlade iakkttagelser om att tova bollar i tvättmaskin:

• Bollarna förblir ganska samma storlek före och efter, räkna inte med 40-50 % krympning utan 10 % är närmare sanningen.
• Beroende på bollens ändamål lönar det sig att göra bollarna antingen fasta genom att rulla mycket garn redan i början, eller lösa genom att lämna de första varven löst rullade vilket också sparar garn
• Fäst garnet genom att föra det med nål några gånger genom bollen, fäst särskilt de ställen där garnet kan rymma iväg över kanten
• Att rulla garnet till bollar går snabbt men att fästa garnet tar en stund
• Med min bollrullningsstil belv det ca 20 bollar av 50 gram garn
• Det räcker med tvätt i 60 grader men välj då program med förtvätt (varierar dock antagligen beroende på tvättmaskinen)
• Kort sagt ett lätt och snabbt sätt att serieproducera tovade bollar. Rekommenderar!

Kalakeramiikkaa - Fiskkeramik

Tuleva meribiologi aloitti tänä syksynä taideharrastuksen, jonka ensimmäisiä tuloksina oli kaksi (yllätys yllätys) kala-aiheista kaakelia.

Den blivande marinbiologen började i höst med en konsthobby, och ett av de första alstren var två kakel med (föga överraskande) fisktema.

Pojan taidekerhossa tekemissä lasitetuissa keramiikkalaatoissa on tosi kauniit värit ja suloiset aiheet. Ja äiti on tietysti taas erittäin ylpeä pikku taiteilijastaan.

De glaserade keramikplattorna som han gjorde i konstskolan har jättevackra färger och söta motiv. Och mamma är förstås väldigt stolt över sin lille konstnär.

Barrakuda ja normikaloja - Barracuda och vanliga fiskar

Söpö pilkullinen rausku - Söt prickig rocka

Silitysrauta hangessa - Strykjärnet i snön

Mies, silitysrauta, lunta ja jäätä?


En man, ett strykjärn, snö och is?

Outo yhdistelmä muuten paitsi jäänveistokilpailussa. Korkeasaaressa vuosittain järjestettävissä kilpailuissa pääsee näkemään lähietäisyydeltä mitä kaikkia välineitä veistäjät käyttävät uskomattomassa työssään.

En underlig kombination annars, förutom i en isskulpturtävling. På Högholmen ordnas årligen en tävling där man kan på nära håll iaktta vilka alla verktyg skulptörerna använder i sitt otroliga arbete.

Tässä joitain lopputuloksia tältä talvelta ja kahden vuoden takaa:

 Här några resultat från den här vinterna och från två år sedan:

Käsitöitä Islannissa - Handarbeten på Island

Viime viikon Islanninmatkalta jäi vielä joitain käsityöaiheisia kuvia esittelemättä.

Från Islandsresan förra veckan fanns ännu kvar några bilder med hantverkstema som jag inte publicerat.

Lankakaupan näyteikkuna Reykjavikin pääkadulla. Koristeet koostuvat pienistä lankakeristä.

En garnaffärs skyltfönskter vid Reykjavik huvudgata. Dekorationerna består av små garnnystan.

Perinteisiä islantilaisia villapaitoja on turisteille tarjolla joka paikassa, mutta moneen muuhun turistikrääsään verrattuna ne ovat siinä mielessä aitoja islantilaisia tuotteja että paikallisetkin todellakin käyttävät niitä - jopa nuoret ja trendikkäät. Minä ostin oman neuleen jo edellisellä käynnnillä, sille on käyttöä kovilla pakkasilla.

Traditionella isländska ylletröjor erbjuds överallt för turister, men jämfört med mycket annat turistkrimskrams är dom på så sätt äkta isländska produkter att lokalbefolkninen faktiskt använder såna - också de unga och trendiga. Jag köpte en egen tröja redan på min förra visit och använder den då det är riktigt kallt.

Arvaatteko mistä nämä laukut on tehty?

Kan ni gissa vad de här väskorna är gjorda av?

Kalannahasta! Se on perinteinen islantilainen käsityömateriaali, jolle tuotemerkki Huld on kehittänyt moderniakin käyttöä. Parempia kuvia ja lisää laukkuja löytyy yrityksen kotisivuilta. Kun ensi kerran käyn Islannissa on ostoslistalla kalannahkalaukku, nyt matkakassa ei antanut myöden eikä firmalla valitettavasti ole nettikauppaa.

Fiskskinn! Det ärn ett traditionellt isländskt handarbetsmaterial, som varumärket Huld har utvecklat moderna användningsområden. Bättre bilder och mera väskor finns på företaget hemsida. När jag nästa gång besöker Island finns en fiskskinnsväska på inköpslistan, nu gav inte resekassan med och firma har tyvärr ingen nätbutik.

Puistossa Reykjavikin keskustassa törmäsin neulegraffitilla koristeltuun patsaaseen (kuvien epätarkkuus johtuu sadepisaroista linssissä, pahoittelen).

I en park i centrum av Reykjavik stötte jag på en staty som dekorerats med en stickgraffiti (de något ofokuserade bilderna beror på regndroppar på linsen, beklagar).

 

Jotain tuli itsekin matkalla neulottua, projektista lisää myöhemmin. Sinänsä tämä kuva ei sovi otsikkoon sillä tässä kone on Norjan yllä, mutta menköön! :-)

Nånting stickade jag själv också på resan, mera om projektet senare. Egentligen stämmer inte den här bilden överens med rubriken eftersom planet flög över Norge när jag tog bilden, men låt gå! :-)